Ihan huikeaa, vauvavuodesta puolet on huomenna taputeltu. Nyt katse on jo sitten kohti kokonaista vuotta. Minulla on vähän kaihoisa olo, kun omat murheet ovat tehneet tästä ensimmäisestä puolesta vuodesta niin raskaan, mutta L on ehdottomasti ollut minulle (ja meille kaikille) iso ilo harmaisiin päiviin. Kun hän katsoo silmiin ja hymyilee, unohtuu kaikki isot ja pienet huolet.

Liikkumisessa L tulee vähän veljeään jäljessä. Hän kääntyy nyt jo sujuvasti selältään mahalleen ja muutamia kertoa myös kääntynyt mahaltaan selälleen. Ei toki niin, että itse olisin ikinä sitä nähnyt - yhtäkkiä vaan vauvan löytää sohvan alta, kun on kierinyt sinne! Istua hän vielä ei osaa, mutta selkä on sen verran jo suora, että uskalsimme siirtää hänet Stokken Newborn-kaukalosta syöttötuoli-osaan.

Ruoka tälle pojalle maistuu. Hän syö kevyesti puolikkaan pienestä Piltti-purkista yhdellä kerralla. Välillä on jo jouduttu vähän rajoittamaan ruuan määrää, jotta maitoa menisi edelleen tarpeeksi. Pikkuisen meillä on taas nostanut päätään epäily maitoallergiasta ja ostinkin viime viikonloppuna testiin Nutrilonin Peptiä. Vaikka Peptissä maitoproteiinit toki on ainoastaan pilkottu, eli saattaa sekin allergisoida, kuten Nopsua teki.

Mitään sanoja missään muodossa tai varsinaista jokellusta pikkuveljeltä ei vielä tule. Mutta on yksi sana, minkä hän tunnistaa sekunnissa. Isoveljensä nimi. Hän myös selvästi pyryyttää silloin kun on hyvin tyytyväinen ja aivan kuin haluaisi sanoa, että "nyt mulla on kaikki hyvin".

Yleensä suhteellisen tyytyväinen vauva on nyt jostain syystä ollut reilun viikon aika tyytymätön. Sylissä kannellessa hän jokseenkin viihtyy, mutta teepä sitten ruokaa ja siivoushommia kymmenen kiloa toisella kädellä kannatellen. Lattialle laskeminen aloittaa heti tyytymättömän kitinän (lue: karjumisen). No, toivotaan, että joku vaihe vaan. Onneksi nykyisin hänelle kelpaa tutti! Nyt tämän päälle on iskenyt vielä flunssa. 

Samoin nukkuminen on ollut viime aikoina aika levotonta ja hän monesti "örisee" pitkälle aamuyön puolelle. Päivisin nukkuu päiväunia ihan ok, parhaiten ulkona rattaissa. Mutta aika lyhyitä ovat hänen unet, koskaan ei yli tuntia, joskus saa siinä kohtaa hetken hytkyttämällä vielä ostettua muutaman kymmenen minuuttia lisää. Siispä L nukkuu vielä kolmet päiväunet - unien tosiaan ollessa aika lyhyitä. 

Kovasti jo odotamme liikkeellelähtöä ja istumista. Jokohan ensi kuussa päästään iloitsemaan niistä taidoista. Nopsu käveli 7kk iässä jo tukea vasten. Niin tulevat omaa tahtiaan nämä pojat - molemmat kuitenkin varmasti hyvin kaiken tarvittavan oppien.

Tämän postauksen olin itseasiassa kirjoittanut jo pari päivää sitten - tässä nopea päivitys meidän tämän hetken tilanteeseen. Ludulla todettiin äsken rs-virus ja hänen joulureissu Joensuuhun on peruttu. Tässä nyt pohdimme mahdollisuutta siihen, että minä lähtisin Nopsun kanssa kahdestaan. Väärältä tuntuu jättää kipeää vauvaa tänne, mutta väärältä tuntuu myös perua neljävuotiaan joulu ja reissu mummin luokse. 

Tykkää

Tutistaan. Syöttötuolissa riehumisesta ja lusikan heittämisestä maman kädestä, niin että ruoka lentää joka puolelle. Nooan kaikista hassutteluista ja ihan vaan läheisyydestä. Ja yleisesti kenen tahansa jakamattomasta huomiosta. 

Ei tykkää

Yksinolosta.

Suosikkiruokaa

Kaurapuuro hedelmäsoseella.

Pituus

Puolivuotisneuvola vasta tammikuussa, päivitän mitat sitten.

Paino

Puolivuotisneuvola vasta tammikuussa, päivitän mitat sitten.

Vaatekoko 

74

Hyvää joulua kaikille! Nauttikaa herkuista, vapaa-ajasta, ulkona olemisesta ja läheisten seurasta! 

🎄🎅⛄

AURINKONI 5KK

Tänään juhlitaan viittä kuukautta! Tavallaan ihan hullua, että L on ollut meidän perheessämme vasta viisi kuukautta, koska en osaisi kuvitella enää päivääkään ilman häntä. Ihan kuin hän olisi aina ollutkin täällä. Havahduin tässä yksi päivä tajuamaan, etten kertaakaan ole "katunut" toisen lapsen hankkimista. Okei, katuminen on ehkä vähän vahva verbi, mutta olin aivan kyllä varautunut siihen, että useamman kerran tulee hiljaa mielessään kirottua, että mihin sitä oikein lähtikään. Että kun juuri arki on neljäveen kanssa muuttumassa helpommaksi, niin mikä idea oli aloittaa kaikki alusta? 

Ehei, Ludde on ihan erottamaton osa meidän kaikkien elämää. Itse tunnen oloni jatkuvasti jotenkin vajavaiseksi, jos olen useamman tunnin ilman Ludua. Hän on perheen viimeinen vauva ja olen kyllä ottanut kaiken ilon irti vauvan nuuskuttelusta ja pussailusta. Nopsu ja Ludde alkavat myös olla mainio parivaljakko! Siis se, miten Ludde rakastaa ja ihailee Nopsua, on jotain ihan mieletöntä. Varsinkin iltaisin vähän väsyneenä Nopsun ei tarvitse kun vain kääntää katseensa iltapalapöydässä Ludun suuntaan, niin alkaa hirmuinen naurun kikatus. Hän myös niin nauttii veljensä vauhdikkaista musiikkiesityksistä, nauraa, kirkuu ja läpsyttää innosta pulleita käsiään masuaan vasten. Hän myös päivittäin saa paljon halauksia ja pusuja veljeltään. Aivan hellyyttävä kaksikko ovat he! 

Liikkumisessa L tulee vähän keskivertoa rauhallisempaa tahtia. Hän ei vielä osaa kääntyä selältään mahalleen. Kaksi kertaa on melkein onnistunut kääntyminen mahaltaan selälleen. Hieman osaa kyynärnojassa liikutella itseään eri ilmansuuntiin. Sen sijaan hän on todella taitava nappaamaan käsillään kiinni se, mitä haluaa ja vie sen salamana suun lähelle tutkittavaksi. Hän on alkanut myös selvästi ilmaisemaan, mitä haluaa käsiinsä ja helposti pahastuu, jos näin ei käy. 

TUTTI on täällä löydetty viikko sitten! Ai että. Helpottaa kovasti öisin takaisin uneen pääsyä ja auttaa jaksamaan pidemmän aikaa paikallaan vaikkapa autossa tai bussissa. 

Yöunet ovat edelleen pätkittäiset, nukkumaan L käy noin 20:30 ja aamulla nousee ylös 7-8 aikaan. Päivisin hän on muutaman kerran onnistunut ihan hyvin nukkumaan ulkona paikallaan olevissa rattaissa. Ja niin, vaunukoppa on myös taaksejäänyttä vauvaelämää ja liikumme tällä hetkellä jo pelkillä rattailla. Toki L makoilee siellä melkein vaakatasossa koko ajan. Näkee kuitenkin siitä maman kasvot ja vähän maisemiakin, joten paljon parempi ratkaisu, kuin pikkuvauvojen vaunukoppa :)

Tykkää

Isoveljestään yli kaiken muun. Ja sitten oikeastaan kaikista ihmisistä, jotka vaan hymyilevät hänelle. Ja oikeastaan lähes kaikesta muutenkin. 

Ei tykkää

Edelleenkään siitä, kun auto on pysähdyksissä. 

Suosikkiruokaa

Kaikki - paitsi porkkana, se oli yök. Ja peruna - superyök! 

Pituus

68cm 

Paino

9060g

Vaatekoko 

68/74

Sitten vain puolta vuotta kohti, pieni urhea ritarini! 😘

ps. hirveä "ongelma" tämä bloginimi pikkuiselle. Nopsua kutsutaan niin paljon Nopsuksi, että se kulkee luontevasti blogissa Nopsuna. L taas on meillä lähes jatkuvasti ihan vaan oman niminen, harvoin joskus Ludu tai yleisimmin tulee sanottua Lulu, mikä tietysti ei ehkä ole se miehekkäin lempinimi :) Mietinkin, että alkaisin täällä blogissa puhumaan lapsista ihan niiden oikeilla nimillään. Mitä mieltä muut olette tästä lapset ja nimet ja blogi ja yksityisyys aiheesta? 

VAUVAN ENSIKUUKAUSIEN TOP 6 + YKSI HUTIOSTOS

Koska kukaan ei halua tehdä huonoja hankintoja, päätin listata kaikkien vauvavuoteen urheasti suuntaavien hyödyksi ja iloksi meidän vauvan ensikuukausien parhaat tavarat. Kuusi on yli muiden. 

Stokke Newborn Set

Ihan ehdoton! En ymmärrä miten pärjättiin ilman tätä Nopsun kanssa. Tässä Ludu istuu aina kun me syödään ja ehkä kerran päivässä teen vähän koneella jotain hommia tai selvittelen asioita, Ludun istuessa vieressä syömässä jotain puruleluaan. Istuimen saa näppärästi tuolista myös pois, joten kun on vaikkapa vieraita, Tripp Trapp on sekunnissa ihan tavallisena tuolina käytössä. Tämän kanssa muuten mennään jo viimeisiä viikkoja! Viimeistään parin kuukauden päästä Ludde jo istuu ja voimme siirtyä Baby Settiin, joka on siis Tripp Trappin syöttötuolimalli. 

Swaddle Up Blanket + unipesä 

Yksi harvoja uutena ostettuja asioita oli tämä Swaddle Up Blanket, josta olin kuullut kehuja. Nopsu nukkui ensimmäiset kuukautensa tiukassa kapalossa ja vielä lähes parivuotiaaksi asti unipussissa. Siispä ajattelin, että kesävauvalle tämä on loistoratkaisu - kapalo kun saattaa olla aika kuuma. Ja loistava on ollutkin! Vauva ei käsillään huido itseään jatkuvasti hereille ja nyt kun niitä sormia pitää koko ajan syödä, niin pussi hyvin hillitsee sitäkin. Oikeastaan ainut miinus on hinta (30 euroa), sillä pusseja olisi kätevä olla useampi, koska pussiin tietenkin tulee maitotahroja ja noita tassuja kuolataan nukahtaessa urakalla JA siksi sitä täytyy pestä usein. Huh, hengästytti jo tuo lauseen pituus! 

Unipesä on myös ollut aivan loistava hankinta. Siinä L nukkui vieressä jo lähes vastasyntyneenä ja siirto omaan sänkyyn meni aivan tuosta vaan, kun pesässä unituntuma (mikä ihana uusi sana) säilyi täysin samana. 

Bumbo

Bumbo! Tämä hassu istuin on myös uusi tuttavuus tällä vauvakierroksella! Bumbo on meillä kylppärissä, sillä monesti siellä tekee asioita, joihin on kiva saada hetkeksi kaksi kättä vapaaksi. Vessassakäynti, pikameikki, pyykit koneeseen tai kuivausrumpuun... Bumbossa vauva voi viettää hetken istuma-asennossa näin, kun pää kannatellaan jo hyvin, mutta istuminen ilman tukea ei vielä luonnistu. Bumboa on paljon kritisoitukin, että se on epäergonominen vauvalle ja tuossa kun istuttaa, niin ei koskaan opi kunnolla itse istumaan. Nämä argumentit taas haukotuttaa, sillä en-hän minä sitä vauvaa viikkotolkulla tuossa istuimessa pidä! Varmasti olisi huono juttu, jos istuisi kauhean paljon ja usein Bumbossa, mutta esim. meillä kun Ludu viettää siinä aikaa 0-5min per päivä, en jaksa uskoa, että mitään haittaa tuosta on. 

Britax Go -setti

Yksi asia, johon suosittelen panostamaan vauva-arjessa on hyvä kulkupeli. Jos perheessä on käytössä auto, hyvä setti sisältää vaunurungon, vaunukopan sekä turvakaukalon. Arjen sujuvuuden takaamiseksi lämmin suositus setille, jossa niin sanotusti "kaikki menee vaan kliks kliks". Eli autoon isofix-kiinnitteinen (auton runkoon asti kiinnittyvä) telakka, johon kaukalon voi vaan kliks nostaa. Ja siitä taas kliks vaan vaunurunkoon. Näin vauvaa ei tarvitse koskaan herättää, kun se autossa nukahtaa. Toimivaa kulkupelisettiä täydentää vielä ratasosa, jonka saa kätevästi samaan runkoon. Näin ei myöskään tarvitse ostaa uusia rattaita, kun vaunutteluikä jää taakse.

Strolley Organizer

Jokaisen kotiäidin käsilaukku :) Tässä kulkee viikolla aina mukana lompakko, avaimet, puhelin, juomapullo, purkkaa ja huulirasva. Niin ja myös käsirasva ja nenäliinapaketti! Paljon mahtuu toimivaan vaunupussukkaan, jota ilmeisesti tyylikkäästi strolley organizeriksi kutsutaan. Ainut miinus on se, että ei ole yksi kerta, kun lähden jonnekin asioille unohtaen kaikki tärkeät tavarani, tai ainakin osan niistä, tuohon pussukkaan. Pointsit Britaxin organizerille tukevasta ja silti helposti irrotettavasta tarrakiinnityksestä sekä kätevästi magneetilla sulkeutuvasta keskiosan kannesta. 

+ Auton peili

Autolla matkustaessa aivan ehdoton on takapenkin päätukeen kiinnitettävä peili. Tuon peilin (ja peruutuspeilin) kautta ajaessa näkee sekunnin vilkaisulla, miten vauvalla menee. Ei tarvitse siis turhaa stressata kitinöistä, jos näkee, että tyypillä kuitenkin kaikki on hyvin. Kävipä meille kerran niinkin, että vasta liikkeellä ollessa huomattiin vauvalla olevan turvavyöt auki (en nyt mitään nimiä mainitse, kumpi vauvan kaukaloon pakkasi ja autoon nosti..) - joten ei muuta kuin pysäytys lähimmälle bussipysäkille ja vyöt kiinni! Ja lisää kahvia isille. 

Ja sitten se huti...

Baby Björnin kantoreppu

Oikeastaan vain yksi ostos on ollut todellinen huti ja se oli Baby Björnin kantoreppu. Tai rintareppu kai sen ihan virallinen nimi on. Ostin sen käytettynä ja maksoin 40e (!?!?) vain todetakseni, että kyseinen reppu on ergonomisuuden epämuodostuma. Siinä ei ollut lainkaan lantiovyötä, joten hippusenkin painavampi vauva painaa koko painollaan hartioita. Hartiat kun ei muuten olekaan jumissa.. ainoastaan ihan pienen vauvan kanssa tuo varmasti on ihan näppärä. Helppo se kyllä oli pukea päälle, jos jotain positiivista haetaan. 

Mitä hittejä ja huteja mahtuu/mahtui teidän muiden vauvavuoteen? 

Tuntuuko, että toisen tai kolmannen lapsen kohdalla osasitte jo tehdä osuvammat hankinnat? 

PARHAAT VINKIT LAPSIPERHEEN RUOKAHETKIIN

 

YHTEISTYÖSSÄ PILTTI 

Meillä vauveli on nyt muutamien päivien aikana maistellut ensimmäiset lusikallisensa soseita, joten hyvään saumaan osui kutsu juhlistamaan suomalaista Pilttiä, joka täyttää tänä vuonna jo 65 vuotta! Tilaisuudessa oli kaksi upeaa puhujaa, joista molemmista haluan kertoa teille. Hyviä vinkkejä kun ei koskaan ole liikaa jaettavaksi. 

Ravitsemusneuvoja Kati Kuisma kertoi, miten syömisestä ja ruokahetkistä tulee koko perheelle mukava rutiini, joka toivon mukaan säilyy lapsilla hyvänä suhteena ruokaan aina aikuiselämään asti. Hän antoi neljä vinkkiä hyvän mielen ruokapöytään: 

1. Syödään yhdessä

Otetaan lapset mukaan ruuanlaittoon, tehdään yhdessä ja syödään yhdessä. Puhutaan myönteisesti ruuasta. Tehdään ruokailusta mukava asia.

2. Arki ratkaisee

Vanhemmat tekevät valinnat, ohjaavat ja tarvittaessa rajoittavat. Olennaista kokonaisuudessa ei ole se, miten upea synttäripöytä lapselle katetaan tai kuinka värikäs on jouluateria. Keskity mieluummin toimivaan arkeen ja tee arjen ruokahetkistä positiivisia kokemuksia. Viikossa istutaan pöydän ääreen yhdessä parhaimmillaan 35 kertaa, siinä on monta mahdollisuutta muokata lapsen suhdetta ruokaan.

3. Ruokarohkeus kasvaa ajan kanssa

Lapset syövät sitä, mistä pitävät ja useimmiten he pitävät siitä, mikä on tuttua. Osa lapsista on selvästi herkempiä syömisen suhteen. Heidän suussaan vähänkin erilainen koostumus voi tuntua epämukavalta ja he suosivat pehmeää suutuntumaa. Toiset taas hätkähtävät yhtään karvaampaa tai voimakkaampaa makua. Anna lasten rauhassa totutella uusiin ruokiin ja anna heille aikaa oppia pitämään uusista mauista sekä koostumuksista. 

4. Ruokailo 

Kehu, kannusta ja huomaa hyvä. Jotkut lapsista tuntuvat tarvitsevan loputtomasti kannustamista ja silti lautanen usein jää koskematta tai vähintään puoliksi syömättä. Pyri näissäkin tilanteissa jättämään ruokailusta positiivinen fiilis. Mainitse vaikka, että olipa mukava jutella kanssasi päivän kuulumisia samalla, kun syötiin. Ja kun huomaat, että lapsi maistaa rohkeasti uutta ruokaa tai on oppinut syömään jotain, mistä ei ennen pitänyt - kehu lämpimästi. 

En voinut olla tuntematta pieniä omantunnon pistoksia, kun kuuntelin Katia. Meillähän Nopsu ei ole kovin innokas ruokailija. Hoidossa hän kyllä on aina syönyt parikin lautasellista ruokaa - kotona en muista, että juuri koskaan olisi pyytänyt ruokaa lisää. Tavanomaisempaa meillä on, että tuota kannustamista (köh, välillä tuputtamista ja lahjomista) harrastetaan päivittäin. Mietin, olisinko voinut tehdä jotain toisin? Mietin, voisinko vielä tehdä jotain toisin? Mietin, voisinko Ludden kohdalla osata tehdä jotain toisin!? 

Nopsu on jo neljävuotias ja voisimme hyvin hänen kanssaan jutella joku hyvä hetki siitä, miten hän syömisen kokee (oma ajatus: mikä hemmetti siinä on niin vaikeaa). Voisin myös ottaa Nopsun mukaan kuukauden ruokalistan suunnitteluun ja antaa hänen valita vaikkapa jokaiselle viikolle yhden tai kaksi ruokaa. 

Ludde on aloittanut oma syömisuransa kyllä vallan mainiosti. Bataatti ja päärynä on kotona testattu ja molemmat kelpaavat hyvin. Piltti oli ihanasti ottanut tilaisuudessa huomioon myös pienet ruokailijat ja heille tarjoiltiinkin aikuisten ruokaa vastaava soseruoka ensimmäisenä pöytiin. Ludulle kysäisin, että sattuisiko heillä olemaan jotain, mitä vaan yhtä raaka-ainetta sisältävää sosetta ja saimmekin herkullisen lautasellisen porkkanaa pöytään. Ainut vaan, että nuori herra oli sitä mieltä, että porkkana on kammotus ja ei varmasti ole syötäväksi tarkoitettu! Hän siis tyytyi tuolla ruokailukerralla maitoon sekä järsi jälkiruuaksi purulelua ja kuolalappuaan. 

Piltin Ensimaut-sarja on kiinnittänyt jo ennen tätä tilaisuutta huomioni kaupoissa. Ihana saada napata vain yhtä tai kahta makua sisältäviä soseita ostoskoriin. Näin aluksi, kun määrät ovat kovin pieniä, olen itse tehnyt soseita jääpalarasioihin, mutta reissussa valmispurkit ovat kätevät ja niihin siirrymme kyllä kotonakin ruokahalun kasvaessa. 

Toinen tilaisuuden puhuja oli i-ha-na Maaret Kallio ja minun täytyy saada jakaa hänen viisautensa myös teille! Se kuitenkin seuraavassa postauksessa, ettei tämä veny ihan kilometrin mittaiseksi. 

Mitä kriteereitä teillä on purkkisoseille? Suositteko kotimaista tai sokerittomia? Vai nappaatteko luomua ostoskärryyn? 

LUDU 4 KUUKAUTTA - KOLMASOSA VAUVAVUODESTA TAKANA

Tänään on se suuri päivä, kun poikanen täyttää neljä kuukautta ja sehän tarkoittaa sitä, että eilen jo maistettiin ensimmäistä kertaa sosetta. Bataatti kelpasi oikein hyvin ja on se niin suloisen näköistä, kun toisen kieli menee ihan samalla tavalla sen bataatin kanssa, kuin pullon kanssa. Paljon sosetta työntyi siis suusta ulos, kuten kuuluukin, mutta kyllä hän varmasti sellaisen teelusikallisen sai masuunkin asti. Ihana pieni murunen alkaa olla jo iso vauva. 

Nukkuminen Ludulla on vähän parantunut tässä kuukauden aikana. Öisin hän saattaa nukkua ensimmäisen unipätkän jopa 5-6 tuntia tai sitten nukkuu vaikkapa kaksi 4 tunnin pätkää. Aamuyöt on levottomampia. Päivisin hän on muutaman kerran nukahtanut sisällä paikallaan oleviin vaunuihin tai omaan sänkyyn. Unta näin on riittänyt kerran jopa tunnin ajaksi, jolloin lähdin kyllä todellakin ylös katsomaan, että onko siellä kaikki kunnossa :) 

Aivan valtavan hurmaavasti Ludde on alkanut nauramaan ja isoveli on tietenkin hänen suurin idolinsa. Isoveljelle hymyillään maailman leveintä hymyä, vaikka Nopsu ei muuta tekisi, kuin mussuttaisi leipää pöydän ääressä. Silmissä näkyy sellainen ihailu, että tietää kenen perässä pikkuinen tulee kaiken elämässään tekemään. Ainakin lapsena :) 

Ludun kanssa elämä on oikeastaan aika helppoa päivisin. Hänet on tosi helppo ottaa mukaan minne vaan, koska hän lähes takuuvarmasti nukkuu bussin tai auton hurinassa. Tai jos ei nuku, niin jaksaa yleensä tyytyväisenä jonkin aikaa katsella viliseviä maisemia tai ihmisiä. 

Ludde on oppinut tämän viikon aikana tarttumaan käsillään leluihin ja viemään ne salamana suuhunsa tutkittavaksi. Pienet legot on siis jo pidettävä pikkumurmelin käsien ulottumattomissa. 

Valtavasti nuori herra kuolaa - kuolalappuja saa vaihtaa kolme tai neljäkin kertaa päivässä kuivaan. Alaikenissä näkyy pari valkoista pistettä, mutta niin siellä on näkynyt jo kuukauden ajan. Saas nähdä, koska hampaat oikeasti puhkeavat sitten ikenen läpi. 

Mahallaan ollessaan Ludu kannattelee joten kuten päätään ylhäällä. Kovin kauaa hän ei sitä jaksa ja laskeekin leukansa sitten omia käsiä vasten ja keskittyy nauttimaan sormiensa suuhun tunkemisesta. Kerran hän on vähän heijannut itseään kyljelleen, mutta muuten kääntymiset ja liikkumiset on ihan vauvantossuissa. Ehtiihän sitä. 

Aivan kertakaikkisen suloinen neljäkuinen pieni mies meillä siis asuu!

Mittoja päivitän taas neuvolan jälkeen, joka on vasta ensiviikkoa seuraavalla viikolla. 

Tykkää

Kaiken tunkemisesta suuhun - erityisesti äitin sormien. Yhden kerran perusteella pitää myös bataatista. Sekä rakastaa isoveljeään. 

Ei tykkää

Kynsien leikkaamisesta. Vaunuissa odottamisesta, kun äiti vetää pikavauhtia omat vaatteet päälle. 

Suosikkiruokaa

Maito ja se bataatti! 

Pituus

66cm

Paino

8330g

Vaatekoko

68 

KOTIÄIDIN SYKSYN JA TALVEN MUST-HAVES

Kotiäitiys vaatii vaatekaapilta vähän erilaisia asioita, kuin toimistotyö. Jos/KUN vauva sattuu nukkumaan vain liikkeellä olevissa vaunuissa ja esikoinen pitää joka päivä hakea päiväkodista, on sanomatta selvää, että ulos lähdetään kelistä piittaamatta. Siispä mukavuuskerrointa elämässä nostaa kummasti hyvät varusteet. Niinpä, bye bye vaatteet ja asusteet, tervetuloa varusteet! Jos/KUN vauva vielä on semmoista sorttia, ettei liiaksi viihdy yksin missään, itsensä on saatava ihmisen näköiseksi vain sekunneissa. Bye bye 10 minuutin pikameikit, tervetuloa 10 sekunnin pikameikit. 

Siispä ajattelinkin jakaa teille omat suosikkini ja toivevalintani kotiäidin syksyyn ja talveen! 

Aloitetaan perusteista. Ilma viilenee ja kuivuu, niin kuivuu ihokin. Mikään ei kosteuta paremmin, kuin The Bodyshopin ihanat vartalovoit. Lempituoksuni lähes kaikessa on Green Tea, joten tässä kauden valinta. Hiukset ovat kesän kärsineet auringosta ja edessä kuiva talvi, kunnon kosteuttava hiusnaamio tekee ihmeitä tukalle, sen kerran kun ilman lapsia pääsee rauhassa suihkuun. Samalla reissulla voikin kestovärjätä kulmakarvat, mikä on nopea ja helppo panostus arkimeikin pohjaksi. 

Sekuntipelissä voittaa meikkivoidepuuteri, jota sipaisemalla saa pahimmat punotukset ja näpyt piiloon sekä kiillon kuriin. Vedenkestävä ripsiväri ei hätkähdä tihkusateesta. Jos tykkään pusutella lapsiasi, kuten minä, ei huulipuna ehkä ole paras mahdollinen valinta meikkiin. Mutta enpä laittanutkaan sitä tähän esille sen takia! Käytän aina meikissä poskipunana huulipunaa! Sillä vaan viirut poskiin ja sormin häivytys - todella kiva ja supernopea lopputulos! 

Olen aivan ihastunut treenitrikoisiin kotihousuina. Päihittää ulkonäöllään polvipussittavat colleget 10-0, ovat mukavat jalassa ja menevät helposti ulkohousujen alle. Tällaiset löytyykin jalastani joka ikinen kotipäivä. Perustoppi ja siihen mukava huppari päälle. Tästä asusta todennäköisimmin löydät minut, jos pimpotat yllärinä ovikelloa. Vinkkinä muuten hieman ylisuurta hupparia etsivälle: H&M:n miesten osasto. Olen tällä hetkellä vielä L/42 kokoa, joten miesten huppareiden M istuu juuri täydellisesti. Hihatkin ovat tarpeeksi pitkät - muutama minut tunteva saattaa tietääkin, että olen äärimmäisen allerginen yhtään lyhyille hihoille :) 

Tällaisiin syyspäiviin ulos hyvät valinnat ovat hieman vedenpitävät ulkoiluhousut sekä ulkoilutakki. Huppu on ehdoton. Satsaus hyvin istuviin, vedenpitäviin ulkoilukenkiin on äärimmäisen kannattava juttu. Omani ovat Haltin ja niissä ei tule kuuma edes kesällä, ne pitävät täysin vettä ja niihin mahtuu ohut villasukka, jolloin niissä tarkenee pakkasellakin! Kuivempiin päiviin jalkaan kannattaa valita kunnon lenkkarit, varsinkin jos niitä vaunulenkkejä tulee tehtyä useampien kilometrien edestä. Jos haluat varjella naamaasi hieman tihkusateelta, lippa on paras ystäväsi! 

Kun kelit viilenevät, on aika siirtyä lämpimämpiin kerroksiin. Pitkä toppatakki karvakauluksella lämmittää pakkasella. Takki kannattaa olla sen verran väljä, että sinne mahtuu tarvittaessa vielä fleecekerros alle. Toppahousut on pop. Kerronpa minitarinan siitä, että sain kerran bonuspisteitä työhaastattelussa, kun saavuin paikalle toppahousuissa. No hei, ulkona oli -30 astetta ja tuulinen sijainti! Kuulema kertoi siitä, että osaan tehdä hyviä päätöksiä. 

Pipossa kannattaa siinäkin olla lämmittävä fleecekerros ainakin "reunassa". Vedenpitävät lämpimät rukkaset ovat ehdottomat. Jos sinäkin tykkäät pitää mom bun -tyyppistä suttunutturaa pään päällä, pipoa kätevämpi valinta voi olla lämmin pääpanta. Tarpeeksi ison (ympärykseltään ja leveydeltään) löysin Hööksin ratsastustarvikeliikkeestä, samoin kuin talvikengät melko edulliseen hintaan.

Myös Zalandolta olen tehnyt hyviä löytöjä ja heidän hyvä puoli tietenkin se, että myös palautus on ilmainen. Koon kun joutuu aina vähän arvaamaan. Mielessä kuitenkin hyvä pitää ekologisuus ja se, että palautuksista muodostuu ylimääräistä rasitetta ympäristölle. Tässä vielä Zalandolle kiva alekoodi.

Näillä varusteilla meinasin kohdata viilenevän syksyn ja jossain vaiheessa vihdoin koittavan talven!

Mitkä ovat sinun vaatekaappisi kulmakivet, kun ammattina on pysyvästi tai väliaikaisesti kotiäitiys? Raaskitko panostaa laadukkaisiin merkkeihin vai kierrätkö kirppareita? 


Kuvat Stadium, The Body Shop, H&M ja Hööks

MAITOALLERGIA VAUVALLA?

Homma alkoi ihottumasta Ludden päässä. 

Ei, se alkoi aiemmin. Nopsun maitoallergiasta. 

Ei, vaan oikeastaan se alkoi yli 30 vuotta sitten MINUN maitoallergiasta. 

Minulla oli maitoallergia vauvasta aina kuusivuotiaaksi asti. Nopsulla oli maitoallergia syntymästään noin kahden vuoden ikään asti. Tätä pohjaa vasten synnärillä kyselin lääkäriltä, että mitä maitoa lapselle korvikkeena (tarvittaessa) annan? Voinko suoraan olettaa, että hänkin saattaa olla herkistynyt lehmänmaidolle ja antaa allergiakorviketta. Ei missään nimessä, vastasi lääkäri. Ei mitään oletuksia. 

Ja näin päädyimme antamaan tavallista, tosin hypoallergenic-tyyppistä korviketta. Hormoninäppyjen ja runsaan pään karstan kadottua Ludun pää jäi tosi kutisevaksi ja punoittavaksi. Jos hänellä ei ollut töppöset kädessä, raapi hän päänsä ihan täyteen verinaarmuja. Pää oli kerrassaan pahan näköinen. Varasin ajan tutulle lääkärille (Nopsun allergialääkäri), jotta saisin hyvät voiteet pään kutinan hillintään. 

Lääkäri heitti lähes jo kättelyssä tiskiin maitoallergiakortin. Hän kertoi, että jos perheessä on  (ollut) maitoallergiaa, yleinen suositus tällä hetkellä on vauvallekin aloittaa allergiakorvike. Jaahas! No tätä kun varta vasten sairaalassa kysyin... 

Saimme mukaamme kortisonivoiteen pään kutinaan, mutta koska iho oli myös muualtakin lievästi ihottumainen saimme suosituksen siirtyä allergiakorvikkeelle muutamaksi viikoksi. Ludulle tehtiin myös suppea pricktesti, jossa mahdolliset ihoreaktiot katsottiin maitoon, kalaan, kananmunaan ja.. no.. mikä on neljäs yleinen allergeeni vauvoilla/pienillä lapsilla? Soija? En muista. 

Kaikki testit näyttivät negatiivista. Tiesin kuitenkin itsekin, että pääosin suolisto-oireinen maitoallergia ei iholle välttämättä pattia nosta. 

Hauskana lisähuomiona, että itseltäni kun testattiin eläinallergioita, niin se "kissan" patti levisi niin suureksi, että peitti alleen seuraavankin allergeenin läikän :) 

No kotona sitten saatiin hyvät järkytykset apteekista, kun purkki tuota erikoiskorviketta maksaa 25 euroa. Tyyppi juo sen muutamassa päivässä, viimeistään neljässä. Kelakorvausta ei saa ennen allergiadiagnoosia ja sen taas saa vasta kaksoissokkoaltistuksen jälkeen. 

Noin viikon kuluttua soitin lääkärille uudelleen, koska en tiennyt mitä tehdä. Iho oli paremmassa kunnossa, mutta siitä lienee kiittäminen tujun kortisonikuurin. Mahan toiminta samanlaista kuin ennenkin (ellei vähän huonompaa) eikä muuten erityisemmin tyytyväisempi tai tyytymättömämpi vauva. Lääkäri ehdotti, että heitetään kotona ihan tavallinen maito kehiin ja katsotaan mitä siihen sanoo. Kävin samana iltana hakemassa kaupasta Tuutia ja seuraavana aamuna alettiin antamaan sitä. No mitä kävi? 

Ei mitään. Eli näin kotidiagnoosilla voimme todeta, että ei tällä pojalla nyt maitoallergiaa näytä olevan. Sen sijaan atooppinen iho kyllä. Tosi helpottavaa. Samalla on testattu tosiaan nuo muutamat muutkin allergeenit, joista pahimmillaan voisi tulla anafylaktinen shokki, joten hieman huojentunein mielin voimme vajaan kuukauden (!!) päästä suunnata kiinteän ruuan maistelun maailmaan! 

Näin! Yhtä lääkärikäyntiä, muutamaa puhelinsoittoa ja erikoiskorvikkeeseen palanutta satasta köyhempinä :) 

Onko siellä lukijoissa muita maitoallergiaan tutustuneita? Tai muuten allergisia lapsia? Omakohtaista kokemusta on allergioista kyllä varsin laajasti täällä minulla :) 

PÄIVÄUNETON HYMYNAAMA 3KK

Uskomatonta, neljäsosa vauvavuodesta jo takana! Toisaalta mahtavaa ja toisaalta kovin haikeaa. Ludde on kasvanut jo tiiviiksi osaksi meidän perhettä ja tuntuisi oudolta edes ajatella menoa ilman häntä. Samoin itselle on tullut jonkinverran varmuutta kahden lapsen äitinä olemiseen ja suoriuduin kiitettävästi eilen jopa Ikea-reissusta molempien poikien kanssa. No, mainittava tietysti, että Nopsu jäi innoissaan lapsiparkkiin ja Ludde veti sikeitä koko kierroksen - kunhan vaan kärryt eivät tehneet yhtään yli 10sek pysähdystä. 

Ludu, Ludde, Ljuba-ljuba osaa olla ihan mieletön hymypoika. Hän tykkää istua Stokken Newborn setissä tuossa vieressä, kun äiti syö tai tekee jotain hommia hetken tietokoneella. Usein kun häneen kääntää katseen, kasvoille leviää korvasta korvaan hymy ja silmät tapittavat suurina. Tuo on ihanin näky ikinä. 

Haasteita koetaan tällä hetkellä päivänukkumisen kanssa, kun poika tosiaan ei nuku kuin vain liikkeessä. Kaksi kertaa taitaa olla saldo, monestiko ollaan saatu poika nukahtamaan päivällä ilman vaunuttelua tai autolla ajamista. Silloin uni on kestänyt maksimissaan tunnin. Autossa hän osaa herätä jopa ihan vain siihen, kun pysähdytään liikennevaloihin. Eikä tosiaan puhettakaan, että jäisi ulos vaunuihin nukkumaan päikkäreitä, kun äiti hipsii sisälle. Alta minuutin alkaa kitinä ja vääntelehtiminen. Ihan reppana toinen, kun näkee, että edelleen väsyttää (no shit sherlock, nukuit 30min monen tunnin valvomisen jälkeen), mutta jotenkin se uni vaan ei jatku. 

Isoveli muistaa välillä ihanasti käydä juttelemassa pikkuveljelle tai silittämässä, halaamassa ja antamassa pusuja. Yhtä usein hän kyllä muistaa nyrpistää nenäänsä, kun äitin tai isin huomio menee vauvalle. Pahimmat mielenosoitukset ovat kuitenkin laantuneet ja varsinkin yksin näiden kahden kanssa pärjää ihan mainiosti. Jostain syystä tämä isompi poika reagoi paljon kipakammin, kun molemmat vanhemmat ovat läsnä. 

Tässäpä vielä kolmen kuukauden kuulumiset. Neuvolakäynti on vasta ensi viikolla, joten päivitän sitten luvut. Siellähän muuten tuleekin sitten taas rokotuksia, toivottavasti selvitään tälläkin kertaa ilman ihmeempiä reaktioita. Apua, miettikää, enää kuukausi ja me aletaan maistattamaan tälle pikkuruiselle kullanmurulle jo kiinteitä ruokia! 

Tykkää

Sitterinsä lelukaaresta, poskien kutittelusta, kylvyistä, hymyilystä kenen tahansa kanssa. Ja "syödä" loputtomasti omia käsiään. 

Ei tykkää

Olla kovin pitkään yksin missään (kovin pitkään tarkoittaa useampia minuutteja). 

Suosikkiruokaa

Maito, josta on tosin käynnissä allergiaselvittelyt...

Pituus

62,5cm

Paino

7430g

Vaatekoko

62-68

UUSI TYÖNKUVANI KAHDEN LAPSEN ÄITINÄ

Äitiys muuttaa kaiken. Sitä ennen olet melko pitkälti vastuussa omasta elämästäsi vain itsellesi. Jos valvot illalla myöhään, aamulla väsyttää nousta ylös, mutta voit valita mennä seuraavana iltana aiemmin nukkumaan. Voit kaataa ison pussin karkkia pöydälle kulhoon ja napsia siitä pitkin päivää. Jos sairastut, voit ilmoittaa töihin olevasi kipeä ja jäädä kotiin sairastamaan. Sairastamisella tässä kohtaa tarkoitetaan vielä yleensä peiton alla rauhassa makaamista. Kunnes tulee äitiys.

Äitinä oleminen on heittämällä yksi hienoimmista kokemuksista, mitä ihminen voi elämässään saada, joten älkää ymmärtäkö väärin, olen hyvin kiitollinen näistä lapsistani. Tietty vapaus ja rentous kuitenkin vedetään vessasta alas samantien, kun synnytyssalista lähdetään. Siitä eteenpäin vastuullasi on pienen, avuttoman ihmisen henki ja hyvinvointi. Eipä sen ihmeempää.

Opit pikkuhiljaa hoitamaan vauvaa ja vauva kasvaa ensin taaperoksi, sitten päiväkoti-ikäiseksi lapseksi. Alat itsekin rentoutua uudessa roolissasi äitinä ja huomaat, että satunnaisista uhmakohtauksista, yökasteluista, vesirokoista ja sen sellaisista huolimatta pärjäät ihan hyvin tehtävässäsi.

Ja sitten päätät hankkia toisen.

Punaiset viivat testiin, kaamea raskauspahoinvointi, kasvava maha, kivulias synnytys ja kotiutuminen. Siinä sitä sitten ollaan, uudessa tehtävässä kahden lapsen äitinä. Lähes neljävuotias, monopoliaseman juuri riipaisevasti menettänyt esikoinen ja pieni, avuton, kaiken huomion vaativa ihmistaimi. Onneksi olkoon!

Miten meillä sitten on mennyt? No ihan ok, vastaan kaikille kysyjille ja koetan miettiä jotain järkevää kerrottavaa arjestamme. Arki on vuoristorataa. On näitä hetkiä, kun Nopsu on päiväkodissa, Ludu nukkuu vaunuissaan ja minä saan aikaa rauhassa kirjoitella blogipostausta. Sitten on niitä hetkiä, kun itse on kipeänä, vauvalle ei kelpaa mikään muu, kuin jumppapallon päällä sylissä pomputtaminen ja isompi poika tarvitsee aivan välttämättä juuri sen yhden legopalan, jota ei löydy koko talosta. Ei sillä, että sitä vauvan hytkyttelyltä kauheasti pääsisit etsimäänkään. Ruoka-aika lähestyy ja mietit, montako kertaa vielä voit taikoa pakastimesta jotain sinne jemmaamaasi ruokaa...

Mutta niin, ihan hyvin meillä menee. Suurin onni on hyvä valinta lasten isäksi. Isimies hoitaa enemmän kuin oman osansa molempien lasten hoitamisen suhteen. Hän pärjää molempien poikien kanssa jopa paremmin, kuin minä. Kiitos hänelle suotujen pidemmän mallisten hermojen. Onni on myös Nopsun osa-aikainen päivähoito. Tuntuisi ihan hullulta pärjätä ilman sitä. On niin kiva, että hän pääsee päivittäin näkemään kavereitaan, leikkimään ohjatusti ja tekemään kaikkia kivoja retkiä. Toivottavasti voisimme mahdollisimman pitkään jatkaa pojan päivähoitoa edes osa-aikaisena.

Koti on yleensä yksi kaaos. Elämä on jatkuvaa priorisointia; kun saa kaikille ruoka-aikana ruoan tarjolle, jokaisella on suht puhdasta vaatetta päällä ja nukutaan tarpeeksi, jää kodinhoito jonnekin sinne sijoille viisi tai kuusi tällä listalla. Puhtaita astioita on oltava, joten koneen tyhjennys ja täyttö nousee listassa korkeimmalle. Imurointi ja vessojen pesu. Pölyt ehtii pyyhkimään myöhemminkin.

Olin jo varautunut jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseen ja se onkin läsnä päivittäin. Tarvitsisin neljä minua. Yksi, joka olisi koko ajan vauvan kanssa, yksi olemaan Nopsun kanssa. Yksi, joka hoitaisi kodin, ruokaostokset, vaatehankinnat ja muut koti-/perhehommat. Ja vielä sen neljännen, joka kävisi lenkillä, joogassa, neuloisi ja meditoisi sekä nukkuisi pitkiä unia. Sanokaa mun sanoneen, jokainen noista olisi ihan kokopäiväinen duuni.

Mutta kun jakaantuminen ei käy päinsä, on vaan tyydyttävä siihen, että tekee parhaansa. Huomaan, että vaaka kallistuu koko ajan liikaa vauvan puoleen - se kun tavallaan vaatii läsnäoloa jatkuvasti eikä voi joustaa aikatauluissaan. Samaan aikaan lähes nelivuotias osaa kyllä olla uhmakas ja ärsyttävä kaikin keinoin - ja pahastua sydänjuuriaan myöten milloin mistäkin. Useammin meillä parkuukin isompi, kuin pienempi... Onneksi kaikki on vain vaiheita ja pian varmasti tasapainoa löytyy enemmän. 

Ja kun vielä joskus koittaa se päivä, että pojat leikkivät yhdessä... ai että!

Siihen asti, täysipäiväinen työ on tämä (maailman paras) työ kahden lapsen äitinä.

MY DAY! (EPÄ)TAVALLINEN PÄIVÄNI KOTIÄITINÄ

Tajusin, etten ole pitkään aikaan tehnyt my day -postausta, joten tässä nyt sellainen! Tavallinen, mutta iltaa kohti mukavan epätavallinen päivä :) 

Aamu alkoi kun J lähti viemään Nopsun päiväkotiin kahdeksan aikaan. Minä jäin Ludun kanssa kaksin ja ensimmäisenä oli tietenkin aamupalan aika. Eiliseltä jäänyttä puuroa ja mehukeittoa. Ludu jaksoi pitää tuolissaan mulle seuraa koko aamupalan ajan, jonka jälkeen hänelle iskikin sekunnissa itselleen kova nälkä. 

Maitoa antaessani katselin olohuonetta ympärilläni ja totesin sen (taas) olevan siivouksen tarpeessa. Sain Ludun hetkeksi tyytyväisenä sitteriin ja sillä aikaa tein huoneelle pikaraivauksen ja imuroinnin. Imurin ääntä hän muuten rakastaa, joten imuroida saan rauhassa kuinka kauan vaan. 

Yhdeksän aikaan lähdimme aamun vaunukävelylle, sillä vauva vaikutti jo väsyneeltä. Käytiin lähikaupasta tarvikkeita iltaruokaa varten ja jäätiin sadetta pitämään johonkin matkalle sattuneeseen isoon autokatokseen. Unta ei riittänyt 45min enempää ja sen päätteeksi kävimme viemässä naapuriin muutamat meiltä käyttämättä jääneet tutit. 

Lounasaikaan sain ihmeenkaupalla Ludun nukahtamaan vaunuihin sisälle (hytkytellen terassin ovi auki) joten sain harvinaisen tilaisuuden syödä lounaan rauhassa. Koska unet jatkuivat vielä yli tunnin verran, söin myös ruhtinaallista jälkiruokaa. Nuo lakritsitaatelit on muuten hurjan hyviä! Koetan pitää sokeritonta syyskuuta minäkin, vaikka olen tunnetusti aika huono pitämään sokerihampaani kurissa...

Iltapäivällä lähdettiin hakemaan Nopsu hoidosta ja Ludu nukkui tässäkin kohtaa 45min. Kotona hoidettiin kolmea vauvaa, joista kaksi onneksi mallia nukke. Nukkeleikit on meillä to-del-la harvinaisia, joten mielelläni niitä leikin, kun niihin tilaisuus tulee. Taustalla yksi kaikkien aikojen hömppäsuosikkejani, Trinny & Susannah :)

J tuli tänään aikaisin kotiin, sillä minä olin luvannut mennä työkavereiden kanssa ulos syömään. Oli aivan mahtava nähdä noita huippuja tyyppejä ja luksusta syödä rauhassa ruokansa. Paikkana Tenho oli oikein mukava ja kaikki pidimme ruuasta. Itse otin Nizzan salaatin lämminsavulohella. Lasi viiniä maistui myös :)  

Hyppäsin illalla 19:30 aikaan bussiin ja kotona olin kahdeksan maissa. Pojilla ilta oli mennyt ihan hyvin. Ludu oli vähän kitissyt ja Nopsu vaatinut täyttä huomiota itselleen - ihan perus siis :) 

Nyt kipin kapin nukkumaan, hyvää yötä! 

PIENET VAUVAJUHLAT

Tänään oli ihana päivä, kun saimme kotimme täyteen läheisimpiä ystäviä ja sukulaisia. Muutama läheinen harmittavasti ei päässyt paikalle, mutta hetkeksi kuitenkin kotimme täyttyi puheesta, halauksista, leikistä, kahvin tuoksusta, nauruista ja vauvajutuista. 

Vaikka olemme vauvaa jo pidemmän aikaa kutsuneet nimellä, niin järjestimme tavallaan nimenantojuhlat, kuten teimme Nopsullekin. Pikkuveljestä piti pitkään tulla Kasper, joka edelleen on mielestäni loistava nimi. Kuitenkin joku epävarmuus siinä kyti ja noin kuukausi ennen vauvan syntymää K-raudassa (kyllä) pohdimme nimiä vielä puhtaalta pöydältä ja mieleeni tuli nimi, jota olin aiemmin miettinyt. Nimi on lyhyt, napakka, helppo lausua ja kuitenkin sopivasti hieman erityinen. Menee myös kohtuullisen helposti kansainvälisissä yhteyksissä. Emme myöskään tienneet muuta samannimistä, kuin Nopsun yhden ihanimman päiväkotihoitajan lapsen. 

Onnea siis, ihana rakas pikkuveli! Olet niin täydellinen lisä perheeseemme. En tiedä mitään ihanampaa, kuin se hymy, jolla vastaat tuhat kertaa päivässä sinuun kohdistettuun katseeseen. Ja ne jokellukset, joilla haluat jo kovasti kertoa ajatuksistasi meille. Olemme onnekkaita, kun saimme sinut 💙

KAHDEN KUUKAUDEN IKÄINEN VAUVA + ALEKOODI

Meidän pieni L täyttää tänään kaksi kuukautta. Näin viimeisen vauvan kohdalla aika kyllä tosiaan tuntuu kuluvan hieman liian nopeasti. Okei, jotkut päivät tuntuvat loputtoman pitkiltä ja toisaalta odotan kyllä valtavasti muutamia asioita tulevaisuudesta (päivärytmi, pidemmät unet, illalla oma aika..), mutta kuitenkin - vastasyntyneestä ei enää todellakaan voi puhua ja tähän niitä kuukausia nyt vaan alkaa vauhdilla kertyä lisää.

Meillä asuu ihan mainio pieni vauva. Hänellä ei vielä ole päivässä mitään selkeää rytmiä. Öisin toki nukkuu enemmän, kuin päivisin, mutta päivällä unet on ihan mitä sattuu. Muutaman kerran olen saanut hänet nukkumaan muuallekin kuin syliin tai liikkuviin vaunuihin/autoon.

Imetys on tullut tiensä päähän ja pojalle maistuu pullosta maito lähes niin paljon, kuin sitä vaan uskalletaan antaa. Kasvamisen tahto on kova ja masu täynnä hyvä olla.

Poika viihtyy mainiosti jo leikkikaaren alla ja tutkii katseellaan tarkkaavaisesti niin leluja kuin ihmisiäkin. Hymyjä nähdään päivittäin ja kuullaan vallan ihanaa jokellusta. En muista, että Nopsu olisi näin aikaisin alkanut juttelemaan... tämä vauva sen sijaan selittää hyvin usein tomerana omia juttujaan sekä äidille, isille, isoveljelle että leikkikaaren leluille.

Tykkää

Leikkikaarestaan. Telkkarista (apua, miten se osaakin aina kääntää pään niin, että tuijottaa telkkaria ja harmitus tulee, jos käännetään toiseen suuntaan..). Autossa matkustamisesta. Juttelemisesta.

Ei tykkää

Siitä, kun auto pysähtyy liikennevaloihin tai ruuhkaan. Siitä, jos on kova nälkä ja maito ei tule HETI. 

Suosikkiruokaa

Maito, pullosta. 

Pituus

58cm

Paino

6120g

Vaatekoko

62

Nyt sinullakin on muuten mahdollisuus hankkia nämä ihanat vauvakortit/kuukausikortit alennettuun hintaan! Klikkaile osoitteeseen www.designbyilona.fi ja käytä siellä alekoodia PANDAMAMA40. Näin saat korteista 40 % alennuksen :)

KUUKAUSIKORTIT VAUVALLE - ARVONTA!

Huomasitteko eilisen kuukausipostauksessa söpön kortin, joka kertoo vauvan iän? Minulla kävi mahtava tuuri, koska olin jo odotusajasta, ei, vaan jo ennen sitä ajatellut, että tällaiset kortit haluan sitten vauvan kuvaamista varten. No, onni potkaisi bloggaajaa, kun ystävällinen Ilona otti yhteyttä ja tarjosi näitä ihania, värikkäitä kortteja yhteistyön merkeissä. 

Design by Ilonan mallisto sisältää monenlaisia kodintuotteita, paperituotteita, koruja ja puhelimen suojakuoria. Malliston tyyli on skandinaavinen ja sen tavoitteena on omien sanojensa mukaan tuoda iloa ja käytännöllisyyttä elämään. Selatessani mallistoa, voisin klikkailla lähes jokaisen tuotteen ostoskoriin! Tyyli osuu omaan makuun aivan täydellisesti eivätkä hinnatkaan ole mahdottomia. Lisäpisteet vielä tietenkin suomalaisuudesta.

Ilokseni saan arpoa teidän lukijoiden kesken yhden tällaisen kuukausikortti-setin! Setti sisältää yhteensä 13 erilaista korttia sekä yhden kortin, johon voi kirjoittaa vauvan nimen, syntymäpäivän, kellonajan, painon ja pituuden.

Osallistut arvontaan jättämällä sähköpostiosoitteesi tämän postauksen kommentteihin. Mikäli seuraat blogia myös jossain somekanavassa, saat kanavien määrän mukaan lisäarpoja. Pandamaman löydät Bloglovinista, Facebookista ja Instagramista nimellä piritapanda. Do the maths ja kerro kommentissasi seuraamasi kanavat :) Osallistumisaikaa on viikon verran, eli 29.7 asti.

Onnea arvontaan! 🍀

ps. Design by Ilonan tuotteita jälleenmyyvät paikat löydät täältä, jos haluat päästä katselemaan ja hypistelemään tuotteita luonnossa.