Perheemme ammattikuvaajan linssin läpi

YHTEISTYÖSSÄ ILLUSIA PHOTOGRAPHY

Kamera on nykyisin jatkuvasti puhelimessa mukana, mutta silti sieltä ei löydy perheestä yhtään kuvaa? Juhliin lähtiessä oltaisiin kerrankin kaikki laittautuneina, mutta miten siinä lähtökiireessä ehtisi kuvaa ottamaan ja kuka sen edes ottaisi? Kuulostaako tutulta? 

Meillä on tasan yksi kunnollinen perhekuva viime syksyltä ja en voi sanoa pitäväni siitä kuvasta. Kyseessä on aika kliininen studiokuva ja kannan siinä vielä mukanani yli kymmentä raskauskiloa, minkä lisäksi voin tuohon aikaan fyysisesti tosi huonosti. Kuva ei siis herätä minussa yhtään mukavia muistoja. Täten oli korkea aika sopia tapaaminen Ihan Oikean Valokuvaajan kanssa ja ikuistaa perhe tässä hetkessä. Lapset yksi ja neljävuotiaina. Kesäloman lopulla. Helteisen päivän lounasaikaan. Rakastamamme kotiseudun kauneudessa. 

Samalla alueella asuu Iida, joka on kokenut lasten ja perheiden valokuvaaja. Ja toiselta ammatiltaan muuten kätilö! Lasten ollessa kuvissa täytyy kuvaajalta tosiaan löytyä ihan erityisiä taitoja. Kuvat tulee olla hahmoteltuna päässä etukäteen. Missä maisemassa otetaan minkäkinlainen potretti? Missä järjestyksessä? Millä saadaan pienen lapsen huomio? Osa kuvista on kiva olla kaikki kameraan päin katsovia, mutta toisaalta luonnollisemmat kuvat ovat sellaisia, joissa ihmiset katsovat toisiaan. Mutta ei väkisin tuijottaen. Sitten on tietysti nämä karkailevat yksivuotiaat. Kun kärsivällisyys riittää muutaman sekunnin paikallaoloon, on kuvissa oltava nopea. 

Iida oli selvästi hankkinut itselleen kokemusta tämän tyyppisestä kuvaamisesta ja sanoikin juuri meitä ennen kuvaneensa yksivuotiaita kaksosia ja heidän neljävuotiasta isosisarusta - kuulema siinä riitti hänellekin haastetta :) 

Meidän kuvauspäivänä tosiaan aurinko porotti täysillä ja Luka on melko vilkasta sorttia. Kuvaus kesti juuri sopivan aikaa, jotta kaikki jaksoimme hyvin. Hyvä juttu oli myös Iidan etukäteen lähettämä ohjeistus valmistautumiseen. Lapset mahdollisuuksien mukaan nukkuneina ja syöneinä kuvaukseen. Joku kiva suosikkilelu mukaan. Kaikille vähän yhteensointuvaa vaatetta päälle. Me onnistuttiin hyvin kaikessa muussa, mutta kukaan ei muistanut katsoa mitä Nopsu valitsi jalkaansa - crocksit. Niitä sitten parhaamme mukaan piiloteltiin kuvissa, hih.

Saatiin tänään nämä kuvat, joten pääsette ne ihan tuoreeltaan näkemään. Olen niin tyytyväinen! Super super super ihania kuvia, jotka jäävät kullanarvoisiksi muistoiksi meidän perheeseen. Ja voisinpa kuvitella, että sukulaisetkin näistä omansa haluavat. Tuhannet kiitokset ja lämmin suosittelu!

Mitä sinä pidät näistä kuvista?