Pari vinkkiä parempaan äitiyteen

YHTEISTYÖSSÄ PILTTI

Luin kesällä Maaret Kallion Lujasti lempeä -kirjan, kirja on jokaisen äidin olisi luettava. Miksei isänkin. Fanitan Maaretia ihan täysillä, sillä hän on jotenkin onnistunut pääsemään sisälle tämän hetken äitien mielenmaisemaan ja siellä kertomaan juuri ne asiat, jotka tarvitsemme kuulla. Oli siis suuri ilo päästä kuuntelemaan Maaretia livenä Piltin paikalle kutsumana. Koostin teille tähän mielestäni tärkeimpiä asioita kaikesta Maaretin kertomasta. Koko jutun juju oli katseen kääntäminen lapsesta vanhempaa kohti. 

Tällä hetkellä nimittäin vanhemmuutta värittää jopa liika lapsikeskeisyys. Parisuhde jää taustalle, läsnäolemisesta tulee suorittamista ja tämän kaiken hinta voi olla kova - ja hinta tulee silloin myös lapselle maksettavaksi. Vanhemmuus ei ole yksinkertaista. Ei ole tiettyjä asioita, jotka täytyy suorittaa. Myös läsnäolon kanssa voi olla lempeä. Hetkittäin on läsnä, hetkittäin ei. Hyvä vanhemmuus ei ole täydellistä, koska eihän me olla ihmisinäkään täydellisiä. Tärkeämpää on opettaa lapsia olemaan ihminen, kuin olemaan täydellinen. 

Itsehavainnointi - mielen työkalujen ykkönen

Itsehavainnointi on keskeinen taito. Se ei tarkoita kritiikkiä ja haukkumista tai yltiöpäistä tsemppaamista. Ennemmin sitä, että huomaa, mitä on tekemässä. Huomaa, mitä ajattelee ja tuntee, mitä tunteita herää tietystä tilanteesta. Se, että pystyy huomaamaan, mitä omassa mielessä tapahtuu. Jos pelottaa, voi koettaa suhtautua pelkoon rauhallisesti ja pyrkiä rauhoittamaan itseään. Itsehavainnointi on ydintaito, joka vaikuttaa myös lapsen kanssa olemiseen. Saattaa helposti ajatella, että varsinkin vaativa taapero "imee minusta kaiken". Sen sijaan, että vatvoo sitä, miten kamalaa tämä on, voi vain huomata, että näin se nyt on. Hyväksyä tuon tunteen. 

Kun huomaa, voi hyväksyä. Kannattaa myös muistaa, että kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on vuorovaikutusta. Miten minä toimin, miten toimii toinen. Saman perheen lapsillakin voi olla erilaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa. Jo pieni vauva rakentaa itsensä ja vanhemman välille omanlaistaan vuorovaikutussuhdetta. 

Kiirettä ja kuormitusta

Ehditkö huomaamaan? Ajatus karkailee. Miten kamalasti kaikki voi mennä ja mihin tämäkin tilanne johtaa? Kiire ajatella kauas ja kiire pois tästä hetkestä. Miten osaisi paremmin katsoa, mitä juuri nyt tapahtuu? Lapseltakin koetetaan usein pyyhkiä mahdollisimman nopeasti ikävät tunteet pois. Paljon parempi on todeta vaikkapa, että "onpas kurja tilanne", eikä äidin tai isin tarvitse taianomaisesti järjestää kaikkea kiireesti kuntoon. 

Yksi karkailun kohde on kännykkä. Somea liikaa syyllistämättä, hetkestä karkailun voi tehdä myös siivoamiseen tai vaikkapa vaan omiin ajatuksiinsa. Olenko vai paikalla vai olenko itselleni läsnä? Olisiko mahdollista saada omaan päivään minuutti tai kaksi, jopa viisi, ihan olla vaan. Laittaa silmät kiinni ja havainnoida itseään ja omaa vointiaan. Kuinka voin nyt, mitä kaipaan? 

Aika moni meistä äideistä kokee kuormittuneisuutta. Kuormittuneena kyky tehdä hyviä valintoja elämässä heikkenee. Haetaan pikapalkintoja herkuista ja sosiaalisesta mediasta. Hyviä kuormittuneisuuden merkkejä (itsessä tai vaikkapa puolisossa) on vetäytyminen, negatiivisuus, kiukkuisuus, myötätunnottomuus tai lopulta tunnottomuus. Olisi hyvä koettaa ymmärtää ja mielellistää sekä omaa että toisen käytöstä. Lapseltakin kannattaa kysyä ja miettiä, mikä kiukun takana on. 

Riittävän hyvä elämä, riittävän hyvä äiti 

Mitä sinun hyvään elämään sisältyy? Ei täydelliseen, vaan hyvään. Nimittäin hyvään elämään mahtuu huonoakin. Omaa hyvää elämää kannattaa pohtia myös yhdessä puolison kanssa tai lasten kanssa perheenä. Voi vaikka vuodenvaihteessa ja kesäloman jälkeen istua alas miettimään yhdessä mennyttä ja tulevaa. Mitä haluaisimme yhdessä, ja erikseen, tulevaisuudelta? Mistä meille tulee hyvä elämä ja miten se näkyy arjessa? Mille me sanotaan "kyllä" ja mille "ei"? 

Kun lapset ovat pieniä, intensiteetti elämässä on korkealla, koska lapset tarvitsevat paljon. Lasten tunnesäätelytaito on vielä lapsenkengissä ja väljyys arjessa on vähissä. On hyvä muistaa, että vanhempana saa olla aito ja sellainen, kuin juuri sillä hetkellä on. Jos väsyttää, sen saa sanoa ja pyytää lapsia vaikka rauhalliseen leikkiin. Ei tarvitse esittää. Lapsi kyllä tulee toimeen vanhemmatn tunteiden kanssa, jos vanhempi itsekin tulee. 

Pystytkö vanhempana toteamaan, että nyt mokasin? Myöntämään, että nyt meni koko homma ihan yli. Ei vetäytyä syyllisyyteen, moittia itseään ja hakea jopa lapselta tyynnyttelyä tai vakuutusta sille, että kelpaan vanhempana. Lapsen tehtävä ei ole kantaa vastuuta vanhemman tunteista tai elämästä. Siihen tarvitaan muita aikuisia. Riittää, kun olet inhimillinen ihminen, joka sietää sitä puutteellisuutta, joka meissä kaikissa on. Lapsi saa paljon siitä, kun näkee, että äiti mokaa, ja miten sitten äiti toimii, kun se mokaa. Lapselle riittää inhimillisyys. 

Vanhemmuuteen kuuluvat vaikeatkin tunteet. Syyllisyyskin on ihan hyvä tunne, jos se ei mene yli. Jos joku asia herättää syyllisyyttä, ei sitä kannata vain sivuuttaa. Asioista voi puhua. Kannattaa myös pohtia omia oletuksia ja sitä, ovatko ne sopivalla korkeudella. Muistaa olla hyvänä vanhempana itse itselle. Myötätuntoisesti miettiä, miten voi itse auttaa itseään ja tyynnytellä tarvittaessa. Kehittää kykyä sietää hankaluutta. Nimittäin vanhemmuuteen kuuluu myös ikäviä asioita ja hankaluutta. Se on osa normaalia mieltä ja normaalia vanhemmuutta. Silloin kun on hankalaa, kannattaa yrittää suhteellistaa asioita isoon kuvaan ja rauhoittua. Vahva psyykkinen mieli ei suinkaan ole aina positiivinen. Se voi olla myös ahdistunut, surullinen tai stressaantunut. Itsessään voi kehittää negatiivisten tunteiden sietämistä. Asioiden kohtaamista ja niiden läpi menoa. 

Lapsi tarvitsee sitä, että vanhempi välittää itsestään. Huomaa omat tarpeensa ja on hereillä omille tunteilleen. Pitää huolta omista suhteistaan. Se on kaikki eduksi lapselle. Olemalla myötätuntoinen ja armollinen itseään kohtaan, näyttää lapselle hyvää esimerkkiä. Ottaa vastuun ja pyytää anteeksi, kun mokaa. Ja myöntää, että tarvitsee muita ihmisiä. Nimittäin sillä tavoin kestää paremmin sitä, että lapsi tarvitsee minua. 

Toivottavasti näistä Maaret Kallion ajatuksista oli sinulle yhtä paljon iloa ja lohtua, kuin minullekin. Muistetaan kaikki, että riittävän hyvä riittää. Ja on itseasiassa parempi, kuin täydellisyys. 

Kuvat: Piltti/Svante Gullichsen