Maailman upein Nooa viisi vuotta!

No onhan se niin, että oma lapsi on aina se ihmeellisin ja upein, mutta kun tämä Nooa vaan todellakin on sitä! Tai sitten minä vaan en ole parhaimmillani alle kolmevuotiaiden äitinä. Nimittäin tuntuu, että kaikki vuodet ja kuukaudet Nopsun kanssa maagisen kolmen ikävuoden jälkeen on ollut aina vaan parempaa aikaa. Miten fiksu tämä lapsi osaa olla, ottaa toisia huomioon, sanoittaa tunteitaan... Entä sitten legojen rakentaminen? Nytkin lahjaksi saatiin 9-16 vuotiaiden legoja, jota Nopsu osaa melkeinpä itsenäisesti rakentaa. Ja mennäänkö seuraavaksi laulun ja esiintymisen maailmaan? Saara Aalto, Antti Tuisku, Cheek - biisejä osataan ihan käsittämättömän hyvin ulkoa, oli kieli sitten suomi tai englanti. Ja lava otetaan haltuun. Eräänkin kerran hän aloitti laulamisen kajauttamalla ensin suureleisesti sohvalta "Metro-areena mitä teille kuuluuuuuu?!?". 

Tällainen on meillä tänään viisi vuotta täyttävä Nooa. Nooa, jonka nimi oli päivänselvä jo heti kun saimme tietää masuvauvan sukupuolen. Nooa, joka pisti vanhempien jaksamista koville vauva-aikana ja josta tuli toissakesänä isoveli. Jos kiinnostaa muuten, miten tämä ensimmäinen lapsi saatiin masusta ulos, käy lukemassa synnytystarina! Siinä onkin hieman luettavaa, koska koko projekti kesti sen kolmisen vuorokautta. 

Kerrankin mama oli varannut ajoissa neuvola-ajan ja ollaan jo käyty viisivuotistarkistuksessa. Tosi hyvin oli mennyt kaikki tehtävät ja Nopsu oli aikaisesta aamusta huolimatta tykännyt paljon niiden tekemisestä. Pituutta oli tullut seitsemän senttiä vuoden aikana ja painoakin juuri sopivasti. Nopsu on aina kasvanut siellä -1 -käyrällä, mutta nyt oli tullut hieman lähemmäksi keskiviivaa. Puhettahan tästä pojasta tulee enemmän kuin kenenkään korvat jaksaa aamusta iltaan kuunnella. Pikkuisen omalla tavalla vielä kuitenkin lausutaan r ja s, minkä takia käytiinkin tällä viikolla ensimmäistä kertaa puheterapiassa. Ajattelin siitä kirjoittaa ihan oman postauksen, kun käydään vielä pari kertaa lisää. 

Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa muuten Luka syöttää parhaalle kaverilleen ystävällisesti viinirypäleitä. Palasina toki. Ensin yksi kerrallaan, mutta sitten tunki kourallisia kerrallaan, kun onhan ne niin älyttömän hyviä! Synttäreitä me juhlittiin jo viime viikolla lauantaina, koska tämä viikonloppu menee ensin minulla luennoilla ja sitten papalla töissä. Juhlat oli aivan ihanat. Mikä siinä vaan onkin, vaikkei itse tee kuin kakun, valuu silti hiki ja aika meinaa riittää minkään tekemiseen. Onneksi lapset eivät ole kovin kriittisiä vieraita (toisaalta, onko kukaan, eiköhän sitä aina vaan omassa päässään aseta ne kriteerit korkealle?) ja kaikki viihtyivät mainiosti. 

Ensin koristeltiin muffinsseja kuorrutteella ja erilaisilla koristeilla. Sen jälkeen oltiin pullonpyöritystä, jossa aina vuorotellen sitten avattiin kunkin vieraan tuoma lahja. Tämän jälkeen oli kakun ja kaikkien muiden herkkujen vuoro. Meillä oli lego-teema ja olin tehnyt muunmuassa pillimehuihin tarroja, jossa oli aina legoukkeli ja vieraan nimi. Joka välissä sitten tietenkin leikkiä, juoksemista ja kiljumista. Lopuksi vielä Nopsun supersuosikki eli onginta. 

Olen tosi iloinen, että Nooalla on ystäviä, joita voidaan synttäreille kutsua. En pidä tätä mitenkään itsenstäänselvyytenä. Toivon kovasti, että Lukalle myös löytyy sitten päiväkodista paljon uusia kavereita. Nyt seurana on lähinnä tämä naapurin mimmi, joka onkin kyllä parasta seuraa ikinä. Parempi ollakin, kun melkein joka päivä yhdessä touhuillaan. En tiedä, miten mä tulen pärjäämään, kun toi naapurin akka (rakkaudella) palaa töihin ennen mua! 

Ihan mielettömästi vielä onnea meidän rakkaimmalle Nooalle! Olet huikea, taitava, ainutlaatuinen ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet! 

Kuten usein pojille sanon, kun menen heidän herättyä sängyn viereen: "Siis sateenkaaren täytyy päättyä tänne, kun täältä löytyy tällainen aarre!"