Nuorena sitä kuvittelee olevansa jotenkin voittamaton ja kuolematon. Keski-ikä on kaukainen käsite ja kuuluu lähinnä omille vanhemmille. Sairastaminen tarkoittaa yleensä flunssaa ja masennus sitä, kun jätkä (joo, niin Joensuussa ysärillä poikia kutsuttiin) ei vastaa tekstariin saman päivän aikana. Eläkejutut taas kuuluvat isovanhemmille.
Voi kuinka itsekin olen joskus kaivannut tuota huoletonta aikaa, kun koko maailma tuntui lähtökohtaisesti olevan avoin ja mahdollisuuksia täynnä.
Fakta vaan on se, että jokainen meistä ikääntyy. Ensin se nuoruus jää taakse ja aikuisuuden takaa alkaa pilkistää sananakin epäilyttävä keski-ikä. Ja sen jälkeen huomataan äkkiä laskevamme vuosia eläkeikään. Vaikka kuinka mieli olisi vielä se parikymppinen tyttö, joka tekstailee jätkille.
Mitä voin tehdä nyt, ollakseni terveempi vanhana?
Tuo kysymys nousi mieleeni kerta toisensa jälkeen, kun luin terveystieteiden erääseen kurssiin liittyvää Vanheneminen ja terveys -kirjaa. Tarkoitus oli oppia ymmärtämään ikääntyneiden ihmisten terveyttä ja siihen tuo kirja antoikin hyvät eväät. Samalla se sai miettimään, mitä me kaksi-, kolme- ja nelikymppiset ihmiset voisimme tehdä nyt sen eteen, että olisimme vanhuksina terveempiä. Tässä keräämäni viisi hyvää vinkkiä.
1. Liiku, liiku, liiku, liiku
Elämme yhteiskunnassa, jossa moni ajaa työmatkansa autolla, istuakseen toimistolla kahdeksan tuntia. Minä myös. Harmi vaan, että kehomme eivät ole evoluution myötä tuohon sopeutuneet. Lihaksistomme, hermostomme, luustomme sekä mielemme tarvitsee liikuntaa. Kun vanhukselta leikataan polvi ja hänen kotiutumista mietitään, katsotaan mitekä se mummo tai pappa saa itsensä sängyltä ylös seisomaan. Ja millä tuo liike tehdään? Reisi- ja pakaralihaksilla. Kun otetaan huomioon, että iän myötä lihaskato tekee tehtävänsä, lienee itsestäänselvää kumpi pääsee aiemmin kotiin; pappa, joka treenasi jalkojaan viimeksi armeijassa vai mummo, joka eläkkeelle jäätyään otti salitreenin viikoittaiseksi harrastuksekseen.
Ihmisen hermosto on melko pitkälti valmis jo kymmenvuotiaana, mutta senkin jälkeen teemme paljon asioita, jotka vaikuttavat hermoston kuntoon ja käyttöön. Jos työikäisenä et koskaan heitä kroppaasi uusien haasteiden eteen, voit olla varma, ettei se eläkeiässä helposti opi korvaavia liikeratoja, jos vanhat kuviot eivät enää taivukaan. Myös luumme tarvitsevat rasitusta pysyäkseen kunnossa. Hyvää rasitusta luustolle ovat hypyt, tömähdykset ja äkilliset suunnanmuutokset. Jos ainut lajisi on kävely tai uinti, haluat ehkä harkita repertuaarin laajentamista.
Liikunnallinen elämäntapa omaksutaan pitkälti lapsena ja nuorena, mutta ei peli vieläkään ole menetetty. Totuta kehosi liikkumaan, vahvista sitä ja tiedät, että olet askelta edellä ottamaan vastaan vanhuuden väistämättä mukanaan tuomat muutokset ja yllätykset.
2. Koska näit viimeksi ystävääsi?
Jotkut meistä ovat sosiaalisempia, kuin toiset. Yksi viihtyy parhaiten kotona rauhassa itsekseen, kun taas toinen nauttii isosta porukasta ympärillään. Kuitenkin ihminen tarvitsee toisia ihmisiä, läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tutkimukset ovat osoittaneet sosiaalisten suhteiden, sosiaalisen tuen ja aktiivisuuden yhteyden ikääntyneiden terveyteen. Sosiaalinen verkosto ja sosiaaliset suhteet voivat edistää terveyttä ja suojata riskeiltä, sekä vaikuttaa sairastumiseen ja sairauden kestoon.
Aikuisena etenkin perheen perustamisen myötä sosiaalinen piiri helposti kutistuu. Päivät kuluvat töissä ja ilta rauhoitetaan perheen kanssa olemiseen. Siinä, missä nuorena aikuisena töiden jälkeen tapasi kavereita ja viikonloppuisin tehtiin milloin mitäkin porukalla, yhtäkkiä huomaa olevansa kolmekymppinen perheenäiti tai -isi, joka miettii, koska viimeksi edes jutteli rauhassa ystävänsä kanssa?
Oma perhe on tietenkin sosiaalisena verkkona kullan arvoinen, mutta sen lisäksi on aina hyvä pitää elämässä mukana ystäviä. Vertaistuki elämän loppupuolen käänteissä on korvaamattoman arvokasta. Etenkin jos ne hetket saa jakaa ystävien kanssa, jotka muistavat vielä, millaista oli olla yhdessä nuori. Sitten voi villasukkien kutomisen lomassa lorauttaa tilkan konjakkia lasiin ja ihmetellä yhdessä, miten tässä näin kävikään.
3. Jumppaa myös aivojasi
Työelämä, ja miksei kotielämäkin, antaa kyllä pähkinää toisensa jälkeen purtavaksi. Mutta jos suinkin rahkeet riittää, välillä on hyvä haastaa itseään myös uudenlaisiin juttuihin. Opiskelu yksi hyvä vaihtoehto. Koska olet viimeksi päntännyt tenttiin? Koettanut ensin löytää aiheesta sen olennaisen, murustella sen itselle parhaiten omaksuttavaan muotoon ja sitten vielä muistaa sen ulkoa? Erinomaista aivojumppaa. Etenkin jos päivittäin tehtävä työ ei kovasti vaadi uuden oppimista, voin lämpimästi suositella opiskelua. Se voi olla vaikka uusi kieli tai mitä vaan!
Iän myötä kognitiiviset toiminnot heikkenevät. Muutokset voivat kuitenkin olla suunnaltaan ja suuruudeltaan hyvin erilaisia ja alkaa eri ikävaiheissa. Aivojen ja kehityksen plastisuus tarkoittaa joustavuutta ja muovautuvuutta, mikä ei lakkaa eläkeiässäkään. Harjoituksen avulla 80-vuotiaat ovat voineet päästä 60-vuotiaiden tasolle kognitiivisesti. Älä siis ajaudu rutiineihin vaan haasta itseäsi älyllisesti. Pidät aivosi vetreinä ja luot hyvän pohjan vanhenemiselle.
4. Tasapainoinen mieli on terve mieli
Kaikilla ihmisillä on kyky vastata jollakin tavoin elämän haasteisiin. Ajan ja elämän olosuhteiden myötä mielen voimavarat kasvavat tai jäävät vähäisiksi. Mielenterveyden tasapaino voidaan nähdä myös ihmisen kykynä sopeutua rajoihin, joita ei voi välttää - ja luoda noissa rajoissa positiivista mieltä. Make the best of what you've got. Millä tavalla sinä suhtaudut elämän eteen tuomiin haasteisiin?
Taisteletko niitä vastaan ja hoet, miten väärin ja epäreilua tämä on? Arvatkaapa mitä, olen itse täysin syyllinen tähän. Joustava mieli on kuitenkin avain pois monesta stressistä ja ahdistuksesta. Koherenssin tunne, kuten tieteessä sanotaan. On välttämätöntä, että vanheneminen tuo tullessaan menetyksiä. Kuolema saapuu yhä lähemmäksi ja oma fysiikka ei vain enää ole sitä, mitä se kaksikymppisenä oli. Jäämmekö loppuelämäksi kiinni, suruun, vihaan ja pettymykseen - vai pystymmekö pikkuhiljaa hyväksymään muuttuneen tilanteen ja elämään mahdollisimman hyvää elämää niillä korteilla, jotka meille on jaettu?
5. Seksuaalisuus (vs. seksi)
Viimeisenä hieman yllättävä näkökulma. Voin sanoa, että hieman oikaisin itsekin ryhtiä, kun kirjassa eteen avautui kappale iäkkäiden ihmisten seksuaalisuudesta. Mummot ja papat panopuuhissa, mitä ihmettä! No, anteeksi huumorini, onhan se vaan totta, että siinä samassa, missä yhteiskunnassa seksikkyys on läsnä aina teinien instagram-kuvista keski-ikäisille kohdistettuihin automainoksiin saakka, tietyllä tapaa olemme myös etääntyneet siitä, mitä seksuaalisuus oikeasti on. Siitä, että se ei ole pelkästään peittojen heiluttelua, vaan toisen fyysistä ja henkistä huomioimista. Pusuja ja silittelyä. Halauksia. Ehkä sen arkisen whatsapp-viestin perään heitetty söpö emoji. Sitä jännitettä, joka meillä kaikilla pareilla alussa oli.
Toki meitä on moneen junaan, mutta aika monella perhearki jyrää parisuhteen edelle. Moni havahtuu huomaamaan, että viimeisimmistä makuukammarihetkistä on vierähtänyt niin pitkä aika, ettei kehtaa edes parhaalle ystävälleen tunnustaa. Itse pitäisin paljon tärkeämpänä "mittarina" sitä, miten puolison huomioi arjessa. Olemmeko vain lastenhoitoyksikkö, joka tuottaa lapsille puitteet toimivaan arkeen? Vai muistammeko huomioida toisemme myös rakkauden kautta?
Jos saan käyttää sanaa vireä suhde, niin käytän sitä nyt. Vireä suhde pitkin elämää antaa hyvät lähtökohdat sille, että suhteen seksuaalinen puoli pysyy kunnossa myös iän karttuessa. Ja se nyt vaan on ihan tieteellisesti todistettu, että seksuaalisuudella on selkeä yhteys terveyteen ja etenkin koettuun hyvinvointiin.
Vireitä vuosia ystävät, vireitä vuosia!
Olipa hauskaa kirjoittaa tällainen vähän erilainen postaus. Kuulen todella mielelläni ajatuksianne näistä aiheista. Oletko sinä koskaan ajatellut sitä, miten tämänhetkinen elämäsi luo pohjaa tulevaisuudelle? Ja hei kertokaa vaikka facebookin kautta, jos teilläkin tuo kommentointi tänne blogiin tökkii. Itse en pääse kommentoimaan lainkaan "itsenäni" ja anonyymina joudun vastailemaan ties kuinka moneen kuva-arvoitukseen ja mitä kaikkea.. ei pitäisi olla niin.
Toivon teille kaikille VIREITÄ vuosia sekä tähän ikään että tulevaisuuteen!
Eikö niin, että täältä pesee sukupolvi vetreitä, vauhdikkaita sekä valloittavia mummoja ja pappoja? 👵👴💪
Lähde: Vanheneminen ja terveys. Toimittanut Lyyra, Pikkarainen ja Tiikkainen. 2007.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti