Kaksi vuotta sitten Kätilöopistolla näki ensimmäisen kerran päivänvalon tiikeri tomera. Kello oli 20:24, mutta keskellä kesää silloin tosiaan oli vielä täysin valoisaa. Poika oli pieni ja tummatukkainen. Hänet kääräistiin kapaloon ja nostettiin omaan sänkyyn synnytysvuoteen vierelle. Se lieneekin viimeisiä kertoja, kun olen tämän, nykyisin vahvan ja vaaleatukkaisen, touhukkaan nähnyt paikallaan pysyvän.
Iso osaa
Kuulemme kovin usein Lukan suusta sanat "iso osaa", kuten myös "Luka osaa" ja "Luka on iso". Oli tehtävä mikä tahansa, Luka on siihen valmiina ja täysin varma omista kyvyistään esimerkiksi leipoa kakku tai korjata rikki mennyt kuivausrumpu. Kun iso osaa. Saisipa itselleen hippusen tuota itsevarmuutta. Ja sitten jos ei osaakaan, niin.. entäs sitten. Katse on jo seuraavissa seikkailuissa.
Iso ihailee valtavasti isoveljeään ja onkin haastavaa koettaa sanoa pienelle, ettei hän ihan kaikkea vielä saa tai osaa tehdä, mitä isoveli. Usein Luka matkii Nooan kokonaisia lauseita tai tunnetiloja. Joskus kun jouduin sanomaan tiukemmin Nooalle jostain asiasta ja hän pärähti itkemään, heittäytyi Luka lattialle parkumaan - ihan vaan solidaarisuudesta.
Reipas ja tahdokas
Paljon pieneen uhmaikäiseen mahtuu kyllä tahtoa ja tunnetta. Etenkin yhdessä isomman pojan kanssa he ovat paljon voimia vievä kaksikko. Konflikteja syntyy kymmeniä tunnissa. Pienempi on myös hyvä keksimään kaikkea, mitä joku muu on hänelle tehnyt. Joten usein käy niin, että Luka tulee parkumaan, että "Nooa tönii", vaikka ei häneen olisi koskettukaan. Todennäköisempää on kuitenkin, että Nooa on töninyt. Koska Luka ehkä puri. Sen takia, että Nooa otti jonkun lelun, joka Lukalla oli mielessä ottaa. Ai että.
Rohkeutta tältä taaperolta ei puutu ja kuten sanottu, uhmaikä koettelee meitä kaikkia. Mutta on reippaasta luonteesta hyötyäkin. Päiväkodista Luka nauttii kovasti ja on aina innoissaan aamulla sinne lähdössä. Leikkii innolla, syö paljon ja nukkuu hyvin. Vieraita ihmisiä hän moikkailee kovaan ääneen ja on aina valmis kaikkeen uuteen. Uskon, että luonteen lujuudesta on varmasti myöhemmin paljon myös hyötyä.
Pakko todeta tähän, että *** pääsi suusta äsken, kun kirjoittamani pitkä teksti katosi kuin tuhka tuuleen. Tämä postaus siis nyt vähän lyhyempi, koska en ketutukseltani pysty muistamaan kaikkea päivällä kirjoittamaani. Mrr!!
Kuvat tähän on napattu tänään päivällä, kun käytiin Suomenlinnassa piknikillä juhlistamassa kaksivuotiasta.
Mukavaa juhannusviikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti