Paljon onnea kuusivuotias esikoiseni!

Juurihan se oli se syksy, kun pitkän jahkailun jälkeen uskalsit syntyä tähän maailmaan. Ja sitten tuli ensimmäinen syntymäpäivä, jota seurasi toinen syntymäpäivä. Pian oli jo kolmannen ja neljännen aika. Viime vuonna juhlittiin viidettä ikävuotta. Blogi on kulkenut mukana kaikki nämä vuodet sekä juhlat. Nyt oli meidän rakkaan kuusivuotisjuhlien aika!

Juuri sopivasti iso ja pieni kuusivuotias

Siitä asti, kun Nooa täytti kolme, olen ollut jatkuvasti sitä mieltä, että tämä (kulloinenkin) ikä on aivan ehdottomasti paras ikinä. Ja taas voin sanoa, että tämä kuusi on kyllä ihmisen elämässä aivan mahtava ikä. Saa olla vielä pieni eikä tarvitse kantaa liikaa vastuuta omista asioista. Kuitenkin saa olla päiväkodin isoin, ei tarvitse enää nukkua päiväkodissakaan päiväunia (ne on jo vuosia ollut Nooan inhokki) ja saa opetella ties mitä hienoja juttuja eskarissa. Meillä on tosi hyvä tuuri siinä, että Nooan eskariryhmässä on mielettömän ihanat aikuiset. Toisaalta nyt kun minulla on tosi pitkä työmatka, niin päiväkoti saisi olla vähän lähempänä. Myös kavereita Nooalla tuntuu ihan mukavasti olevan.

Jokainen äitihän sitä kehuu lapsensa olevan maailman ihanin ja fiksuin, mutta kun Nooa nyt vaan on!! Hän oppi lukemaan tässä juuri vielä viisivuotiaana ja kirjoittaakin melkoisen sujuvasti. Yhteen- ja vähennyslaskut sujuvat jopa kymmenaluetta vaihtaen. Kertolaskuistakin helpoimmat onnistuvat. Saanko muistuttaa, viisivuotiaana. 

Nooa rakastaa musiikkia ja osaa ulkoa kaikki Tuure Boeliuksen ja suurimman osan Antti Tuiskun biiseistä. Niin ja JVG:n. Ja Paula Vesalan. Eskarissa hän välillä harjoittelee pitkään eri biisien esityksiä kaverinsa kanssa ja sitten he esiintyvät muulle ryhmälle. Ai että, kun saisi olla kärpäsenä katossa.  

Synttäribileet kaikki sileeks 

Tänään me juhlittiin tätä ihanaa kuusivuotiasta kaksilla juhlilla. Ensin pöytään istuivat Nooan valitsemat ystävät. Muutamat kaverit eskarista ja loput tästä pihapiiristä. Voitte uskoa, että kun laitetaan 12 noin kuusivuotiasta (plus Luka) lasta yhteen, niin siitä syntyy aika paljon meteliä, tosi paljon naurua, oikein kovaäänistä laulua ja valtavasti iloa. Sen jälkeen illemmalla kahvittelemaan saapuivat läheiset aikuiset. Iltaa istuttiin vielä melkein kymmeneen asti, kun sain saman keittiön pöydän ääreen kaksi omaa rakasta ystävää.

Lahjaksi Nooa sai ison, kauan haaveilemansa Techic-legon (10+ ikäiselle tarkoitettu), Lasten Monopoli-pelin, Pikkiriikki-kirjan, uuden polkupyörän, Labyrinttipelin, lisää legoja ja vaikka mitä muita ihania paketteja.

Voi kunpa Nooa saisin aina pitää sinut niin lähellä, kuin nyt olet. Tämä hetki on meille niin hyvä, mutta välillä ajatuksiin hiipii ne samat pelot, kuin sinä päivänä, kun kuulin, että odotan poikavauvaa. Tulenko koskaan saamaan sen kanssa sellaista ihanaa yhteyttä aikuisena, kuin äidin ja tyttären välille helposti syntyy? En tietenkään voi sitä tietää, mutta toivon... ja ehkä myös uskon, että kyllä meillä säilyy aina jossain muodossa tämä taianomainen ihana yhteys, joka meillä tällä hetkellä on. Mikään ei kuulosta kauniimmalta kuin se, kun illalla sanot, että "sä oot mama vaan niin ihana". 

Onnea vielä kerran Nooa, olet aarre!