Kaksi kättä ja kaksi jalkaa

pian pienen elämä alkaa,

sykkivä sydän ihmeellinen

pikkuruinen poika täydellinen. 

💙

PIKKUSISKO VAI PIKKUVELI?

Ensi viikolla se (ehkä) selviää! Vaikka tietenkin rakenneultrassa suurin jännitys on se, että onko vauvalla kaikki hyvin, niin onhan se jotenkin tosi jännää saada tietää, tuleeko minusta kahden pojan äiti vai pääsenkö opettelemaan mitä on olla äiti tytölle. Kumpaa itse toivon? No, tavallaan tyttöä, koska sitten pääsisi kokemaan äiti-tytär -suhteen ja monesti aikuisiällä tyttäret ovat läheisempiä äidin kanssa - varsinkin sitten kun he saavat omia lapsia. Toisaalta poika olisi mahtava, koska sitten Nopsulle olisi oma veli ja kiinnostuksen kohteet kulkisivat ainakin lapsuudessa todennäköisesti samoja ratoja. Ihan käytännön syistä tietenkin olisi helppo siirtää sitten aina vaan pieneksi jääneet vaatteet, polkupyörät ja luistimet sitten aina nuoremmalle.

Tässä hauska listaus jutuista, joilla asiaa voisi tässä vaiheessa (leikkimielisesti) päätellä: 

Oireet - TYTTÖ
Mahan muoto - POIKA
Kiinalainen kalenteri - TYTTÖ
Oma tunne - TYTTÖ / POIKA
vau.fi -testi - POIKA
Vauvan syke - POIKA / TYTTÖ
Linea negra - TYTTÖ
Sormustesti - POIKA

Lisäksi vanhan kanssan höpöhöpöjuttujen mukaan sängyn alla olevien tavaroiden laatu määrittää vauvan sukupuolen. Tiedättehän, kirves ja saha = poika, ompelutarvikkeita = tyttö. No, meillä sängyn alla on printteri, silityslauta, liinavaatteet ja yksi matto plus mahdollisesti korvatulppia ja parittomia sukkia. Että päättele siitä nyt sitten. 

Nopsulta asiaa pari kertaa ollaan kyselty, että olisiko kiva jos tulisi pikkusisko vai että tulisi pikkuveli. Vastaus on usein ollut, että "tulee tyttö eli pikkuVELI!" 

Aikalailla fiftisiksti-tilanteessa siis mennään tiistain ultraan. Toivotaan, että tosiaan siellä vauvalla on kaikki hyvin ja että lisänä suostuu vilauttamaan olemustaan sen verran, että saamme polttelevaan kysymykseen vastauksen. 

Pojalle meillä muuten on todennäköisesti nimi jo valmiina. Tytölle taas ei lainkaan. Kerromme kyllä nimenkin läheisille jo ennen syntymää ja kaikille sitten syntymän jälkeen. En ole kovin hyvä näissä salaisuuksien pitämisissä :) 

Kumpaa te veikkaatte meille saapuvan, tyttö vai poika? 

ASUNTOAHDISTUKSEN POISTOPOSTAUS

Saimme omasta asunnostamme kaupat sovittua! Jee! Ja uudesta myös on päivämäärä kalenterissa! Jee! 

Mutta ahistus. 

Asunnonvaihto ja samaan aikaan äitiyslomalle jäänti on aiheuttanut muutaman vähäunisen yön, kun miettii, miten taloudellisesti kaikesta selviää. Myös aikataulut hirvittää. Ja se, onko uudessa kodissa jotain mörköjä vastassa, jotka vaativatkin työtä tai rahanmenoa. Ja että mahdummeko oikeasti sinne pieniin makkareihin koko perhe.

Jotta saisin nyt vähän piristettyä tätä meininkiä, niin listasin (kyllä, 💙listat) asioita, joita haluan/aion toteuttaa uudessa kodissa. Murheet nyt sivuun vähäksi aikaa ja haaveet kehiin.

#1 LISÄÄ VIHERKASVEJA

Olen ihan onneton viherpeukalo. Peukalo no have. Minulla on aina ollut muutama viherkasvi, mutta ne eivät koskaan erityisemmin menesty. Kasvit kuitenkin puhdistavat huoneilmaa ja niillä on myös kiva rauhoittava henkinen viba, joten täytynee tarttua johonkin huonekasvioppaaseen ja oppia pitämään huolta muutamista viherkasveista. Jos alottaisi kaktuksista. 

#2 VÄHEMMÄN MUOVIA

Olen taas lukenut sellaista kirjaa koskien lapsiperheiden kemikaalikuormaa. Voitte vaan arvata, että elämänohjeita on miehen korviin taas tiputellut. Yksi juttu on se, että haluaisin eroon muovisista ruuan säilytysastioista. Haha, olen kyllä siinä jo hyvällä tiellä (tajusin juuri), koska olen niitä varmaan kymmenen roudannut töihin ja unohtanut töissä kuivauskaappiin ja sieltä ne on kävelleet uusiin koteihin. Täytyy ehkä samalla tyylillä "hävittää" loputkin ja tehdä reissu Ikeaan lasisten säilytysasioiden kiilto silmissä. Voikohan noissa lasisissa muuten pakastaa ruokaa...?

Samoin myös lasten (monikko!!) leluissa ja huoneissa muovia voisi edes koettaa vähän vähentää. Ainakin miettiä, olisiko tarjolla yhtä hyvä/kiva/edukas puinen tai muuta materiaalia oleva vaihtoehto.

#3 LAADUKKAAMPAA RUOKAA

Haaveena on ostaa enemmän luomua ja vähemmän lihaa. Sitkeästi meidän jääkaappiin kuitenkin löytää vielä tiensä leikkeleet sekä ainakin kerran viikossa jauheliha. Hitsit, kun se luomuliha on niin hirvittävän paljon kalliimpaa, kuin tavallinen. Onneksi on nää nyhtikset, härkikset, quornit ja muut vaihtoehdot! Joka syksy vannon etsiväni jostain marjametsän, koska syömme päivittäin kotimaisia marjoja. Jospa tuleva syksy on SE syksy, kun pääsen metsään asti! 

#4 PAREMPI VALAISTUS

Suomessa on iso osa vuodesta aika pimeää. Tiesittekös? ;) Siispä kotiin täytyy tuoda keinotekoisesti valoa. Onneksi J on hyvä miettimään valaistusratkaisuja. Tänä talvena ostettu tyylikäs kirkasvalolamppu tulee olemaan myös ensi talvena alakerrassa kunniapaikalla. Lisäksi haluaisin enemmän monesta suunnasta tulevaa "pientä valoa", kuin yksi iso lamppu keskelle kattoa. 

Makuuhuoneeseen lisäksi haluan jonkinlaisen "yövalaistuksen" yöherätyksiä ja yöllä valvomisia varten. Niin, että näkee vaihtaa vaipan tai hoitaa muuta pakollista, mutta että vauvalle on selkeä viesti, että nyt on yö ja kuuluu nukkua. 

#5 LAADUKKAAMPIA SISUSTUSRATKAISUJA

Tarvinneeko sanoa, että tässä pieni haaste pikkubudjettisuuden kanssa... Niin vaatteissa kuin sisustushankinnoissakin koetan ajatella kaikessa pidemmälle, kuin vain vuoden tai kaksi eteenpäin. Mikä olisi sellainen sohva/neule/talvitakki, joka kestäisi käytössä monta vuotta? Ja sellainen tyyli, että se maistuisi enemmän, kuin hetken aikaa. Vähemmän halpisketjuja, enemmän laatua. Silti tiedän, että Ikea tulee olemaan kyllä kaveri monessa tarpeessa, joita uusi koti tuo tullessaan. Onneksi Ikeastakin saa ihan laadukkaita ja kestäviä tuotteita.

#6 VÄHEMMÄN TAVARAA

Yksi sana; Konmari. Trendikirja täynnä viisauksia siitä, kuinka vähempi tavara tekee elämästä parempaa. Ja ilman Marien viisauksiakin tietää, että kun asutaan 86 neliön asunnossa nelihenkisenä perheenä, ei ylimääräiselle hamstraukselle ole tilaa. Muutossa mukaan lähtee vaan ne tavarat, joista oikeasti pidämme ja joita käytämme. Ihan vaan neljän hengen kausivaatteet vievät jo niin paljon tilaa, että heikompaa hirvittää. Samaan aikaan minua kuitenkin jotenkin viehättää pienesti asuminen. Pysyy varmemmin aina mielessä se, ettei tavaraa hankita hetken mielijohteesta, vaan mietitään hetki, onko hankinta tosiaan tarpeellinen tai tuoko se iloa perheelle. Niin - ja mahtuuko se mihinkään :)

Olipa kuulkaa terapeuttista kirjoittaa tämä postaus!
Tuli paljon parempi mieli :)

Kyllä kaikki vielä järjestyy 💚


Kuvat: ikea.fi ja ikea.se