* Yhteistyössä Babyshop

On joitakin asioita, mitä tajuaa toisen lapsen kohdalla tehdä paremmin. Yritän vältellä pitempään sokeristen syömisten antamista, koetetaan opettaa potkupyörä ennen polkupyörää - ja hankitaan kunnolliset ensimmäiset kengät. Kun vauva nousee pystyasentoon ja alkaa haparoida tuen kanssa ensimmäisiä askeliaan, on ulkona aika vaihtaa äitiyspakkausen töppöset kenkiin. Mitä sitten on syytä ottaa huomioon, kun valitsee lapselle ensikenkiä? Tein vähän tutkimustyötä ja tässä koottuna parhaat vinkit. 

1. Kengän malli 

Vauvan ensimmäisessä kengässä on syytä olla vartta sen verran, että se tukee pientä nilkkaa. Kiinnitys on hyvä olla tarroilla tai nauhoilla, jotka yltävät kengässä suhteellisen alas asti. Näin kenkä muotoutuu parhaalla mahdollisella tavalla vauvan jalan mukaisesti. 

2. Ensikengän koko

Kengän koossa ei kannata luottaa pelkkään numerointiin. Eri valmistajilla voi olla hieman erilaiset koot. Ihan parasta on, jos kengästä saa pohjallisen irrotettua ja sitä mallattua vauvan jalkaa vasten. Vähintäänkin vauvan jalka kannattaa mitata. Kokemuksesta voin sanoa, että vilkkaan yhdeksänkuisen jalan mittaaminen ei ole mikään helppo tehtävä. Hyvä vinkki onkin maalata vauvan jalkapohja sormivärillä ja painaa jalka paperia vasten. Tästä saa helposti leikattua mallin, jonka kanssa voi lähteä kenkiä etsimään myös ilman vauvaa. 

Ensikenkiin kannattaa varata varpaiden jälkeen vielä runsaasti tyhjää tilaa. Hyvä lisäpituus on 1,5 - 1,7cm. Aika paljon siis, jos ajatellaan, että koko jalan pituus on jotain 10-12 senttimetrin väliltä. Näissä Lukan uusissa Bisgaardin kengissä taulukossa on otettu huomioon lisätila, mutta harmittavasti taulukko tarvitsee vähän tulkintaa - ainakin minulta tarvitsi. Asiakaspalvelu onneksi auttoi oikean koon valinnassa. 

3. Kengän materiaali 

Vauvan jalka hikoilee kohtuullisen paljon, joten ensikengän materiaalin on hyvä olla nahkaa tai kangasta. Näin se myös muotoutuu mukavammin käyttäjän tassun mukaan. Pohjallisen kengässä on syytä olla muotoilematon eli ihan tasainen. Jotkut sanovat, että ensikengän pohjan tulee olla mahdollisimman joustava. Toiset taas sanovat, että pohja saa joustaa ainoastaan päkiän kohdasta. Meillä on nyt kahdet hieman erilaiset jalkineet tähän alkutaipaleelle. Käytettynä ostetut Stonzit, joissa on täysin pehmeä, kankainen pohja. Ja nämä ihkauudet, joissa pohja on tukevampi, mutta juuri ensikengäksi sopiva. 

4. Uudet vai käytetyt? 

Tiedän, että osa vanhemmista ostaa aina kengät uutena ja se onkin ihan fiksua. Kenkä muotoutuu aina käyttäjän jalan mukaan, joten sillä perusteella käytetty kenkä ei koskaan ole pienelle paras valinta. Itse olen ostanut ehkä puolet Nooan kengistä uutena ja puolet käytettynä. Jos kengät ostaa käytettynä, on ne hyvä katsoa kunnolla läpi, että kunto varmasti on hyvä. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä pienemmästä lapsesta kysymys. 

5. Kenkien uusiminen? 

Tässä olen ansainnut "huono äiti" leiman ainakin kerran. Viime talvena Nopsu valitti yhtäkkiä, että kengät puristaa. Minä kuittasin useamman kerran kenkien puristamisen samaan lokeroon sen kanssa, että ketsuppi on väärässä kohdassa lautasta tai sininen sukka on liian sininen. Kunnes tajusin ottaa valituksen tosissani ja mittasin pohjallista Nooan jalkapohjaa vasten. Jalkapohja oli täysin pohjallisen kokoinen, ellei jopa muutaman millin isompi! 

Lapsen jalka voi siis ottaa hurjia kasvupyrähdyksiä ja hyvä ohjesääntö onkin mitata alle kolmevuotiaan jalka 2-3kk välein, jottei tällaisia noloja tilanteita pääse käymään. Tämän aion ehdottomasti tällä kertaa tehdä. 

Bloggaajan pieniä iloja ovat nämä yhteistyöt, eli sain siis nämä kuvissa näkyvät kengät markkinointiyhteistyön merkeissä Babyshopista. Babyshop on sellainen huokausten nettikauppa - jokainen sivu sisältää niin ihania tuotteita, että ei voi kuin vain huokailla. Oma suosikkini on ehdottomasti kaikki i-ha-nat puiset lelut. Niiden selaaminen saa aikaan halun hankkiutua eroon kaikista nykyisistä lasten leluista ja ostaa tilalle ekologisia ja kestäviä kauniita puisia leluja. Mutta leluista takaisin kenkiin. Babyshop tarjoaa paljon vaihtoehtoja pikkuiselle jalalle. Sisätossut meillä oli Lukalle Nooalta jääneinä, muuten olisin valinnut nämä söpöt viidakkotöppöset.

Ulkokengiksi valitsin nämä söpöt Bisgaardin siniset ensikengät. Nämä ovat tanskalaiset ekokengät, jotka on valmistettu hengittävästä nahasta. Niiden väljä varvasosa antaa hyvin tilaa pienille varpaille heilua. Joustava ja liukumaton luonnonkumipohja estää askelta lipsumasta. Pehmustettu varren reunus on mukavan tuntuinen ja pehmeä nahka muotoutuu jalkaan tukien jalan luonnollista kehitystä. Kengät tuntuvat tosiaan heti ensikosketukselta todella laadukkailta ja ne saa ihanan helposti "isosti" auki, jolloin kiukuttelevakin pieni tassu menee helposti kenkään. Tarra sulkee kengän nopeasti ja tukevasti. Eikä tässä vielä kaikki ihanuus Bisgaardin kengistä. Bisgaard työskentelee hyväntekeväisyysjärjestö Vivan kanssa ja osa kenkiin sijoitetusta summasta menee tähän tärkeään työhön. 

Millaisia ensimmäisiä kenkiä teidän muiden vauvoilla on nähty? Osasitko jo ensimmäisen lapsen kohdalla panostaa kunnollisiin ensikenkiin? 

ps. missä vaiheessa meidän pienestä Lukasta on tullut jo näin iso vauva!?


Lähteet:
http://www.terve.fi/vauvaika/hyvat-ensiaskelkengat
https://www.kaksplus.fi/vauva/vaatteet-ja-varusteet/nain-valitset-lapselle-ensikengat/
https://www.vauva.fi/artikkeli/vauva_ja_taapero/kenkaopas_taaperolle
https://www.kookenka.fi/lasten-mallisto/ensiaskelkengat.html

5 x 3 hyvää

Jos ette seuraa vielä Arkeen kätketty aarre -blogia ja Petraa, niin tehkää se. Siinä on niin aito ja hyväntuulinen blogi/instagram, että ei voi olla tykkäämättä. En minä ainakaan. Petra laittoi minulle omassa blogissaan haasteen, joka on jonkin verran viime viikkoina blogimaailmassa kiertänyt. Olin itselleni laittanut tälle päivälle kalenteriin merkinnän, että voisin saada tämän tekstin aikaan ja se sattui aika sopivasti, sillä tänään on ollut jotenkin todella kenkku päivä ja toivon, että tämä postaus piristää iltaa. 

Kolme hyvää asiaa päivässäni

• Eilisen lumimyrskyn jälkeen vihdoin eilen ja tänään on paistanut aurinko, ja se sulattaa vauhdilla lumikinoksia. Olen totaalinen kevätfani. 
• Avoimessa päiväkodissa minua ja naapurissa asuvaa ystävääni luultiin siskoksiksi. Tämä nauratti, sillä taidamme olla lyhyestä tuntemisestamme huolimatta hirmuisen välittömiä ja kovia puhumaan, kuin siskokset, ja molemmat tummia ja pitkiä, joten ehkä meitä voi tosiaan siskoiksi nopeasti katsomalla luulla. 
• Tänään teki mieli tosi kovasti isoa annosta Ben&Jerryä, mutta kun 4kk dieettiä on enää 2vk jäljellä, keräsin itsekurin ja hain lohtua tyhmään fiilikseen salitreenistä. 

Kolme hyvää asiaa minussa 

• Olen perinyt isältäni loppumattoman huumorintajun ja sitä on ihana viljellä omien lasten kanssa. Uskon, että huumori auttaa selviämään monesta hankalastakin paikasta. 
• Olen hyvä organisoimaan ja järjestelemään asioita. Mieheni voisi kuvailla piirrettä myös rasittavaksi. 
• Tykkään jutella ihmisille ja olla kaikille kiva ja kohtelias. Ehkä en aina onnistu siinä täysin, mutta haluaisin sekä omaan elämään että kulttuuriimme enemmän semmoista etelä-eurooppalaista (tai toisaalta, pikkukaupunkimaista) yhteisöllisyyttä ja tuntemattomistakin välittämistä. 

 

Kolme hyvää asiaa elämässäni 

• Perhe. Olen niin kiitollinen, että olen ensin löytänyt tuollaisen miehen elämääni. Ja että yhdessä saimme Nopsun. Ja että perheen tuli täydentämään vielä Luka. 
• Terveys. Viime vuosi piti sisällään ennätysmäärän terveysmurheita ja osaan nyt olla kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä. Murheet eivät täysin vieläkään ole väistyneet, mutta voin jo paremmin. 
• Koti. Viihdyn kotona ja olen usein kiitollinen siitä, että pitkän työpäivän jälkeen tai kurjassa kelissä päiväkodilta taaperretun matkan jälkeen saa tulla omaan lämpimään kotiin ja lämmittää mukin kaakaota. 

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

• Tämä vuosi on siitä erityinen, että se on viimeinen vuosi ikinä lasten kanssa kotona. Vaikka jotkut päivät ovatkin raskaita, aion koettaa parhaani mukaan nauttia näistä muutamista kuukausista. 
• Olen onnistunut tänä vuonna pudottamaan 6-7 kiloa ja kuntoni on paljon parempi, kuin vuosi tai puoli vuotta sitten. Aion myös pitää kunnostani huolta, jotta jaksaisin olla paras mahdollinen äiti pojille, puoliso miehelleni ja minä minulle. 
• Ystävät. On kiva, kun hoitovapaalla on enemmän aikaa ystäville ja muutenkin kaikelle ex-tempore tekemiselle ja retkille. 

Kolme hyvää asiaa blogissani

• Jos jotain toivon, että blogini on, toivon sen olevan aito. Aitoja tarinoita minun ja meidän perheen elämästä. 
• Pidän edelleen siitä ajatuksesta, mistä koko bloggaaminen lähti. Eli päiväkirja tästä poikien pikkulapsiajasta, jota voi myöhemmin sitten lukea ja muistella kaikkea. 
• Jos joku on saanut jostain postauksestani iloa, vinkkiä elämään tai vertaistukea, olen siitä enemmän kuin iloinen. 

Kolme bloggaajaa, jotka haastan vastaamaan

• Lapsiparkki-blogin Såfin
• Eat hoop love -blogin Jerina
• Sininen norsu ja samettikarhu -blogin Julia 

Haasteen saa vapaasti napata kuka tahansa - voin luvata, että tällainen kirjoitusharjoitus tekee hyvää ihan jokaiselle 💕

Kaipaatko sinäkin lomaa vauva-arjesta?

Vauvavuosi on.. no, se on vauvavuosi. Joillekin ehkä helpompi, joillekin rankempi, mutta uskallan sanoa, että ainakin ilman hoitoapua vuosi on aikamoinen rutistus. Etenkin tämä väli noin yhdeksästä kuukaudesta sinne vähän päälle vuoden ikään. Ehkä puolentoista vuoden ikään. Vauva mennä tohottaa vailla järjen hiventä. Tahtoa on usein enemmän kuin taitoja. Tyytymättömyys iskee syystä tai toisesta vähän väliä, hampaita puskee ja uhma sieltä myös alkaa pilkistellä elämää värittämään. Usein yöt ovat edelleen rikkonaisia ja päivällä nukutaan miten nukutaan.

Kun tämmöisen murupullan kanssa viettää kaikki päivänsä, alkaa sitä kummasti kaivata jo takaisin töihin. Tai edes muutaman päivän hengähdystaukoa.

Olen itse siinä mielessä tosi onnekas, että minulla on mies, joka ihan itsestäänselvyytenä hoitaa lapsia ja antaa minulle lähes päivittäin tunnin tai kaksi omaa aikaa. Saan käydä usemman kerran viikossa salilla ja yksin ruokakaupassa. Mutta kuten mistään työstä, ei vauvanhoidon tuomasta stressistäkään palaudu ihan vain muutamassa tunnissa. Mieti nyt, jos olisit pitkän päivän töissä ja pääsisit kotiin kahdeksi tunniksi. Katsot sen pari tuntia kelloa ja mietit, että kohta on taas mentävä, ettei ole myöhässä.

Olin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa kotoa poissa useamman tunnin putkeen. Olisinko ollut kuusi tai seitsemän tuntia. Huomasin heti, miten tuossa ajassa jotenkin rentoutui. Vauvan kanssa kun sitä on tietyllä tapaa jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Miksi se kitisee? Kolauttiko se nyt päänsä jonnekin? Syökö se Elsan tai Annan kenkää? Joko se meinaa herätä päikkäreiltä eihän se vielä nukkunut kuin tunnin ja miksi se ei suostu taaskaan syömään???

Niinpä. Soisin jokaiselle äidille edes muutaman kuukauden välein hieman pidemmän ajan poissa lasten luota. Isukithan usein saavat tämän päivittäin oman päivätyönsä parissa. Tästä se ajatus sitten lähti. Päätin lähteä ihan yksin käymään Joensuussa äidin ja siskon luona.

Ja vitsit miten on ollut mukavaa!! Nauroin jo junan saapuessa Joensuun asemalle, kun katsoin kelloa todeten, että ei voi vielä olla perillä! Harvoin sitä 4,5 tunnin matkustamisen jälkeen haluaisi matkan jatkuvan vielä. Mutta kyllä. Kun et muista milloin olet viimeksi saanut olla noin pitkän ajan paikallasi ilman, että kenelläkään on sinulle mitään asiaa, niin siinä kuulkaa mieli lepää. Kirjoittelin blogijuttuja, kuuntelin musiikkia ja tein oikolukua erään ystävän yrityksen teksteille. Uskokaa tai älkää, olen aika hyvä oikolukemaan, vaikka sitä täältä blogista ei aina huomaa. Näiden tekstien suhteen olen aina liian malttamaton ja hiominen usein unohtuu. 

Joensuussa on ollut tosi kaunis sää. Ihan liian kylmää maaliskuun loppuun nähden, mutta tosi aurinkoista. Lunta aivan valtavasti! En muista koskaan nähneeni näin korkeita lumipenkkoja! Eilen pääsin ex-tempore tutustumaan Joensuulaiseen lääkäriasemaan, koska kävin hakemassa tulehtuneeseen varpaaseeni antibioottikuurin. Olen joutunut täällä kulkemään äidin isommissa kengissä, sillä omia kenkiä en saa jalkaan. Käytiin siskon kanssa kaupungilla ja ihanassa Houkutuksessa lounaalla. Olen nähnyt omia isovanhempiani ja kukkunut aivan liian pitkään iltaisin, kun tietää, ettei aamulla tarvitse nousta vielä kuudelta. Olen syönyt ihan hirveät määrät kaikkia herkkuja; pullaa, mutakakkua, jätskiä, suklaata, irtokarkkeja, suklaakakkua, mämmiä... ja rahkapiirakkaa! Taisi tulla aikamoinen takapakki tähän raskauskilojen pudotukseen, mutta se ei nyt haittaa. Näiden 2,5 vuorokauden tarkoitus ei ole ollut kurinalaisuus, vaan nimenomaan huolettomuus.

Rentoutumisessa pääsin sille tasolle, että tulin kipeäksi, haha. Luka on kotona ollut nuhainen ja tietenkin se pöpö on minulla myös. Olen ihan varma, että jos en olisi tullut tänne tällä tavalla hengähtämään, en olisi tullut kipeäksi. No, toivotaan, että on vain pieni nuha eikä tule sen isommaksi flunssaksi. 

Kohta on aika hypätä junaan ja ajella takaisin kotiin. 

Lämmin suositukseni on, että jos suinkin siltä tuntuu - ottakaa äidit pieniä omia minilomia. Tekee niin hyvää hetken aikaa huolehtia vain itsestään ja antaa sekä pään että kropan levätä. Oli se miniloma sitten yksi yö jossain oman ystävän luona tai viikonloppumatka Keski-Eurooppaan. Tai aikaa yksin omassa kodissa. Tavalla ei ole mitään väliä, lopputulos on nimittäin ihan varmasti joka tapauksessa rentoutuneempi äiti. 

Mitä te muut olette tehneet pääsiäisenä? Oletteko päässeet rentoutumaan? 🐣

Edit: otsikkoa muokattu 3.4.