Lomaterveiset Barcelonasta! Kymmenestä lomapäivästä yli puolet on jo takana ja voin sanoa, että ikävä kyllä jää. Barcelona on aivan ihana kaupunki - edelleen, ja myös lasten kanssa.

Sen sijaan lomailu lasten kanssa verrattuna lomailuun ilman lapsia.. no, se on erilaista :D Todella erilaista. Mutta niinhän se on koko elämä, joten siitä perspektiivistä kaikki on täällä mennyt tosi hyvin. Aamun ennen neljää herätys painoi koko sunnuntain tosi paljon ja Nopsuhan ei tietenkään nukkunut lennolla silmänräpäystäkään, toisin kuin Ella ja Ben. Ihmeen selväjärkisinä siinä lento kuitenkin selvittiin, vaikka konehan oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, joten Nopsulla oli tosiaan vaan tarjolla kaksi vaihtoehtoista syliä tai käytäväkävelyä. Joka sekin muuten loppui lyhyeen, kun tuli vähän turbulenssia.

Perillä odotti kallis, mutta sitäkin arvostetumpi tilataksin kyyti suoraan asunnolle. Asuntomme on aivan loistava! Kolme makuuhuonetta, kaksi kylppäriä, olohuone, keittiö ja aivan valtava terassi sisäpihalle. Ilmastointi toimii täydellisesti - ei siis tohota asuntoa jääkaapiksi, vaan sen saa säädettyä juuri johonkin sopivaan 24-25 (se on kuulkaa ihan sopiva, kun ulkona on 25-30 astetta). Me nukutaan perheenä yhdessä makuuhuoneessa, Nopsu matkasängyssä. Katja ja Erik nukkuu yhdessä makuuhuoneessa ja heidän lapset siellä kolmannessa.

Sää on ollut aika täydellinen, joka päivä aurinkoa ja lämpötila on tähän asti pysytellyt miellyttävässä +25 hujakoilla. Nyt loppuviikoksi säätiedotus lupaa yli 30 astetta ja se alkaa kyllä olla sitten jo aika kuuma keli. "Onneksi" kuulema Suomessa ei ole liiasta kuumuudesta ongelmaa (?) 

Onhan matkaan sisältynyt myös haasteita. Yksi isolta alkuun tuntuva haaste oli lasten erilainen päivärytmi. Nyt kuitenkin toisia lapsia on saatu ajastettua vähän aikaisemmaksi ja meidän muksua myöhemmäksi. N käy täällä nukkumaan siis joskus 21 aikoihin ja herää 07-07:30. Päiväunet E ja B nukkuvat tienpäällä rattaissaan, kun taas me ollaan koettu parhaaksi tuoda N nukkumaan unensa tänne kotiin. Nimittäin, tuo poika on joka päivä nukkunut kolme tuntia - ja sen se todella tuntuu tarvitsevan jaksaakseen. 

Haastetta on tuonut myös Nopsun totaalinen tympääntyminen rattaissa istumiseen. Oikeastaan, parasta tekemistä 24/7 on Juosta Ympäriinsä. Tämä tekee sekä liikkumisesta, että ulkona syömisestä että minkään nähtävyyden (tähän lasketaan myös eläintarhat etc) katselemisesta aika.. no.. niin.. semmoista :)

Sopeutuminen ja kikkavitoset on kuitenkin avain hermojen voiteluun; rattaisiin annetaan aina jotain mussutettavaa (riisikakut, rusinat, jopa jätski), sitten syödessäkin tehdään niin, että toinen syö ja toinen juoksee Nopsun perässä. Ei kovin rauhaisaa saati viihtyisää, mutta säästytään raivohuudolta ja jokainen saa mahansa täyteen. Myös ollaan perhe B:n kanssa menty jonkin verran päivisin eri reittejä,  onneksi kuitenkin myös joka päivä päästään jotain tekemään yhdessäkin.

Ihanaa on myös lasten tottuminen meidän porukkaan. Nopsu on ihan ihastunut vähän reilu vuotta vanhempaan Beniin ja kaikki asiat pitäisi tehdä juuri samoin kuin "Men". Samoin Ben kyselee poissa ollessaan, että missä Pilata ja missä Noo? Suloisinta myös, kun kaikki kolme lasta antavat toisillen halauksia ja pusuja nukkumaan mennessä <3

Ranta on Noppelista ollut aika hieno juttu. Nyt jo rannasta puhuttaessa suusta raikaa innostunut "iekkaa! että!" (hiekkaa, vettä). Siellä ollaankin oltu joka ikinen aamu. Aamut on hyviä, koska silloin rannalla on vielä tilaa eikä kuumuus ole liian paahtava. Reiman nilkoista ranteisiin asti yltävä UV-suojapuku on ihan taivaan lahja. Sen lisäksi kun rasvaa jalkapöydät, kämmenselät ja kasvot, sekä päähän UV-suojahattu, niin hyvin pyyhkii!

No niin, siesta alkaa pojalla olla puolessa välissä, taidampa tehdä itselleni vielä yhden suklaaleivän ja siirtyä rakkaani seuraan tuonne terassille, joka ihanasti on varjossa suurimman osan päivää :)

Getting ready to go

Huomenna lähdetään! Itseasiassa kello soi aamuyöllä jo ennen neljää, koska lento lähtee 06:15. Onneksi sentään asutaan viiden minuutin matkan päässä lentokentältä. Taidamme tavaroinemme ja kellon ajasta johtuen törsätä taksiin. Tässä on jo monen päivän ajan tullut mietittyä kaikkea pakattavaa. On se niin eri asia lähteä reissuun lapsen kanssa, kuin itsekseen. Viime syksynä Barcelonaan pakkaaminen kävi muistaakseni yhdessä illassa..

Aurinkorasvat, matkaliput, asunnon paperit, mitä mukaan lennolle, mitä nesteisiin, montako kassia voi olla, miten rattaat... passit tietysti ja erityisesti, tuo maailman söpöin passi. Maailman söpöimmästä puheen ollen, on muuten ollut semmoinen uhmatuhma täällä meidän seurana nyt pari päivää. Ihan kuin tyyppi olisi jatkuvaan huonolla tuulella ja lisäksi pinna palaa vähän väliä milloin mistäkin. Huhhei. No, jospa nyt saisi purettua murheitaan ja jaksaisi sitten lennon ja reissun hyvin, eiks joo?

Vihdoin ja viimein sain muuten aikaiseksi eilen laittaa Nopsun seinälle kuvat kaikista hänelle läheisistä ihmisistä. Ihanasti tyyppi onkin käynyt ihailemassa kuvia. Eilen mummi sai oikein pusunkin ja Ellan kohdalla tulee aina ihastunut huokaus. Tietääköhän Nopsu, että pääsee kohta viettämään puolitoista viikkoa tuon hurmaavan pikkuneidin seurassa ;)

Seuraavan kerran palataankin sitten reissukuulumisten kanssa! Tai jos netti toimii hyvin ja kuvien siirtely sun muu, niin enköhän Espanjastakin jotain terveisiä kirjoittele. Pistäkääs peukut pystyyn, että reissu menisi hyvin! Ainakaan ikävä ei jää tätä Suomen +11 ja sadetta -kesää :)

Adios amigos!

Kesälomalle!

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen"

Onpa ollut erikoisia fiiliksiä tänään. Vielä aamullakaan ei oikein ollut lomafiilistä - ennemmin vain tuntui siltä, että palaan siihen samaan, missä olin vielä tammikuussa, tai missä olin koko viime kesän. Eli kotona olemiseen. Työpäivän aikana kuitenkin alkoi pomppia mieleen, niitä kaikkia ihania kotona olemisen hyviä puolia. Ei työstressiä, joka päivä hieman päiväuniaikaa, jolloin voi hoitaa asioita tai vaikkapa.. lukea kirjaa! Mietin myös, että kun ei ole sitä "huomisen työpäivän hötkyilyä", niin illalla voisi vaikka katsella jotain hyvää telkkarisarjaa. Myös on enemmän aikaa nähdä kavereita (joskin kesäisin kaikki aina tuntuu olevan jossain menossa, kun me kerran oltaisiin kotona!) ja ihan vaan tehdä pieniä päiväretkiä lähiympäristöön. Upeaa, kun Nopsu on nyt jo niin paljon isompi poikanen, kuin viime kesänä ja siitä on oikeasti ihan jo seuraakin - ei vaan pelkästään vauvasta huolehtimista.

Päiväkodista piti tänään napata mukaan kaikki tavarat. Nopsu oli suloinen näky, kun tomerana käveli kohti päiväkodin porttia, toisessa kädessä oma pieni reppu ja toisessa unitiikeri <3

Kuravaatteethan me sitten unohdettiin sinne kuitenkin, vaikka lastattiin jo kaikkea kannettavaa rattaat täyteen. Pitänee huomenna pyörähtää hakemassa. Seuraavan kerran kun hoitoon mennäänkin vasta kuuden viikon päästä!

Jos sää vaan suinkin sallii, jäädään Nopsun kanssa aina hoitopäivän jälkeen vähäksi aikaa "omalle" pihalle leikkimään. Se on oikeastaan aina aika tiukasti rattaista kuuluva vaatimus :) Olen todennut tämän keinon hyväksi "laskeutumiseksi" hoitopäivästä koti-iltaan. Touhutaan vähän yhdessä pihalla, niin ei tule sitä kotiin saapumisen kiukkua.

Mitenkäs muilla lukijoilla on kesäloman suunnitelmat? Saako pienet ihmiset olla kotona useamman viikon vai hyödynnättekö varahoitopaikkoja, oman päiväkodin ollessa kiinni? Varmaan upeaa, jos jollain on isovanhempia tai muita, jotka voi vielä auttaa hoitojärjestelyissä!