Elämä pysäyttää joskus. Hanna Henriikka Ruax oli lupautunut haastateltavaksi tähän blogini postaussarjaan. Hanna oli upea joogaohjaaja ja omisti Helsingissä Pihasali-nimisen joogapaikan, jonka pyörittämistä hän oli jatkanut äitinsä jalanjäljissä. Lisäksi Hanna teki kierrätysmateriaalista koruja Nannanda-nimellä. Eikä tässä vielä kaikki, hän myös stailasi ystävänsä Sandhjan Uuden musiikin kilpailussa - ja aina Euroviisuihin asti.
Ei siis epäilystä, etteikö tässä naisessa ollut potkua, energiaa, iloa ja inspiraatiota vaikka kokonaiselle mantereelle.
Muutama viikko sitten Oaklandissa Kaliforniassa tapahtui tulipalo, jossa menehtyi myös yksi suomalainen. Tuo suomalainen oli Hanna. Olen itkenyt monet itkut lukiessani toinen toistaan kauniimpia tekstejä Hannan Facebook-sivulta. Nuo viestitkin ovat ihan erityisiä - niistä paistaa kaikki se lämpö, valo ja vaikutus, jonka Hanna selvästi toi läheistensä ja ihan vaan muutaman kerran tapaamiensakin ihmisten elämään.
Itse kuulun noihin jälkimmäisiin. Olen tavannut Hannan vain muutamia kertoja, mutta jonkin hänen olemuksessaan teki/tekee hänestä erityisen. Niinpä, ehkä niillä erityisillä ihmisillä on ihan oma ohituskaistansa sinne jonnekin kauniiseen tuonpuoleiseen, jonne meidän muiden on kuljettava vähän pidempi matka täällä maanpäällä.
Elämä on arvaamatonta.
Eletään kaikki siis täysillä jokainen päivä. Koetetaan muistaa iloita pienistä, halataan läheisiä, tehdään joku hyvä teko ja välitetään toisistamme sekä maapallon tulevaisuudesta.
Hannan muistoa kunnioittaen,
Pirita
Kuva Hannan ystävän Meri Mortin luvalla, kuvaaja Anna Tervahartiala
<3<3<3
VastaaPoista