"Unelmat2016" - TAKANA IHMEELLINEN VUOSI

Tiedättekö mikä tuo otsikon ensimmäinen osa oli? Se oli lähes koko vuoden salasana töissä tietokoneelleni. Aloitin vuoden 2016 unelmoimalla, että tänä vuonna saisin uuden työpaikan, löytäisimme uuden kodin ja tulisin raskaaksi. Tuntuu ihan käsittämättömältä nyt, että kaikki nuo kolme suurta toivetta on oikeasti toteutunut. Mikään ei kuitenkaan tullut sormia napsauttamalla ja kaikkia unelmia tavoitellessa tuli itkettyä useammatkin itkut. Tuntui, että uutta työtä ei löydy koskaan, sitä uutta asuntoa ei löydy koskaan ja en ainakaan onnistu enää ikinä tulemaan raskaaksi.

Ensimmäinen toteutunut unelma: uusi työ 

Jos on jo vakituisessa työsuhteessa, uuden työn haku alkaa monesti pikkuhiljaa. Se voi olla joku yllättäen silmiin sattuva ilmoitus kivasta työstä tai joku hiertävä asia vanhassa. Itsellä ensimmäiset ajatukset uuden työn hakemisesta alkoivat noin vuosi ennen kuin oikeasti vaihdoin työpaikkaa. Tarjolle tuli kiinnostava työ tuttavan kautta ja kävin pitkän pohdinnan silloin siitä, olisinko valmis lähtemään. Kun kuukausien mittaisten keskustelujen jälkeen tulin lopputulokseen, että olen ja jäin vain odottamaan lopullista paperien kirjoitusta, pettymys oli valtava, työmahdollisuus menikin puihin. Olin jo tehnyt jonkinlaisen henkisen irtaantumisen ja suuntia oli sen jälkeen vai yksi - oli etsittävä uusi työ. Jäin sitten seuraavaksi tammikuussa eräässä tiukassa, viisi viikkoa kestäneessä rekrytointiprosessissa toiseksi. Itkin varmaan viikon. Vielä muutama ponnistelu ja maaliskuussa sain sitten tiedon, että minut on valittu tähän nykyiseen tehtävään. Samaan aikaan lähes jo tarjolla oli toinenkin todella mielenkiintoinen tehtävä ja oikeastaan aikajärjestys päätti kohtalon. 

Työnhaun alkumetreille inspiraatiota antoi paljon tämä tuttavani blogipostaus. Suosittelen lukemaan, jos mielessä pyörii yhtään ajatukset siitä, mitä sitä haluaisikaan tehdä ja mihin suuntaan edetä. 

Oma postaukseni tässä työnhakuun liittyen - joko olet lukenut? 

Toinen toteutunut unelma: uusi koti 

Kuten työnhaku, asuntokuumekin starttasi jotenkin varkain. Bongasin kesän alussa alueemme Facebook-ryhmästä mukavan oloisen asunnon ja ex tempore päätimme mennä sitä katsomaan. Eihän se ollut sopiva, mutta sai kuitenkin aikaan innon löytää uusi koti. Ensin haimme kerrostalon ensimmäisen kerroksen asuntoja. Yksi tosi kiva olikin tarjolla ja hitsit miten harmitti, kun se menikin jo ennen kuin ehdimme tehdä tarjousta. Tämän jälkeen aloimme miettimään, että ehkä se rivitalo olisi kuitenkin kivempi. Tässä vaiheessa olimme myös taipuneet siihen, että kaksi kerrosta on ihan ok, sillä meidän alueella kaikissa rivitaloasunnoissa on kaksi tai kolme kerrosta. Mietimme jopa yhtä asuntoa, jossa oli kolme kerrosta. Näin jälkeenpäin, onneksi emme saaneet sitä kerrostaloasuntoa emmekä kolmikerroksista!

Omaan asuinalueeseemme olemme niin viehättyneitä, että jotenkin koimme tosi vaikeaksi lähteä muualle. Olemme molemmat muualta kotoisin, eikä täällä ole sukua, niin tästä ympäristöstä muutamine kavereineen ja tuttuineen on tullut tosi kotoisa. Voi kun voisi pakottaa kaikki kaverit pysymään myös ikuisesti täällä :)

Jäimme ihan hilkulla oli eräästä i-ha-nas-ta asunnosta, jota taas itkin ehkä viikon. Saimme  noihin aikoihin ystäviltämme vinkin "laputuksesta", eli lappujen jakamisesta niihin asuntoihin, joista olemme kiinnostuneita. Teimme näin. Jaoimme sille alueelle laput, minne erityisesti haluaisimme muuttaa. Ja kohtalo tai mikä, sillä eräs todella ystävällinen ja mukava perheenäiti oli löytänyt lappumme, miettinyt, että tämä täytyi olla kohtalo, että näille tämä asunto nyt pitää myydä. Kyseinen perhe rakentaa omakotitaloa ja heidän oli tarkoitus keväällä aloittaa asunnon myynti.

Nyt odotamme todella malttamattomina pääsyä uuteen kotiin. Samaan aikaan jännittää - millaiset naapurit, miten totumme kahteen kerrokseen, miten paljon olikaan remontin tarvetta? Ja etenkin, voisiko joku ostaa nykyisen kotimme!??!?! Pliis!

Täällä kodin löytämisen riemua :) 

Kolmas toteutunut unelma: uusi vauva

Lokakuussa toteutui toivelistan kolmaskin unelma. Unelmista tavallaan vaikein, koska lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Unelma toisesta lapsesta hiipi mieleen siinä joskus, kun Nopsu alkoi olla parivuotias. Ajatus siitä, että olisihan se ihana, jos lapsia loppujenlopuksi olisi kaksi. Tietäen, että itse ei ole enää ihan parikymppinen, tuo "loppujenlopuksi" tarkoitti sitä, että ennemmin tai myöhemmin on ryhdyttävä tuumasta toimeen. Oma jaksaminen pelotti/pelottaa, tukiverkon vähyys pelotti/pelottaa, mutta haave kahdesta lapsesta oli vahvempi. Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen lokakuu toi iloiset uutiset. 

Nyt mennään 17. raskausviikolla ja pikkuhiljaa on alkanut tuntumaan vauvan potkuja. Ei vielä säännöllisesti, mutta aina välillä. Ne ovat parasta maailmassa. Pieniä viestejä siitä, että kaikki on hyvin. En malta mitenkään odottaa tammikuun 24. päivää, kun päästään taas ultrassa näkemään pikkuinen. Toivotaan, että siellä kaikki oikeasti on hyvin ja tietenkin haluamme myös malttamattomina tietää, onko tulossa pikkusisko vai pikkuveli. Itsellä on ihan "tyttöfiilis", mutta saa nähdä. Molemmat ovat erittäin tervetulleita, toisen kohdalla sitä jotenkin on paljon valmiimpi ottamaan vastaan kumman tahansa. Kaksi samaa on huippua, mutta tyttö ja poika myös olisi mahtava juttu! 

Täällä se, kun kerroin blogissa odotuksesta. Voi POJAT oli hankala pitää suu kiinni! 

Näin vuoden vaihtuessa on siis paikallaan huokaista syvään ja olla kiitollinen näistä kaikista asioista. Aika monta juttua yhteen vuoteen! Ja siskokin meni naimisiin ja he ostivat oman omakotitalon. Ensi vuodelle heillä on luvassa häämatka, rakas ystäväni on menossa naimisiin, toinen ystäväni etsii uutta kotia poikaystävänsä kanssa ja yksi ihana ystäväni odottaa myös vauvaa... Eipä siis touhua ja jännitystä puutu tulevastakaan vuodesta!! 

IHANAA, UNELMIEN TÄYTEISTÄ VUODENVAIHDETTA KAIKILLE! 💕✨