Kuinka vastata lapsen vaikeisiin kysymyksiin?

10.2.2018


Olen pitkään halunnut kirjoittaa tämän tyyppisen postauksen, mutta samalla jännitän tosi paljon tämän kirjoittamista. Enhän ole kasvatusalan ihminen ja kokemusta äitiydestäkin on takana vain neljä vuotta. Otathan siis huomioon, etteivät nämä ole mitään ainoita totuuksia ja jokaisen on hyvä miettiä vastaukset omista lähtökohdistaan, lapsen iän ja luonteen huomioiden. Hyvä nyrkkisääntö onkin aina antaa tarpeeksi tietoa lapselle hänen omaan ymmärrystasoonsa nähden ja varoa hämmentämästä lasta lisää. Esimerkiksi vastauksia kysymykseen "Mitä on seksi" on kymmeniä. Ihan pienelle lapselle vastaukseksi riittää vaikkapa "Aikuisten ihmisten läheisyyttä." Teini-ikäiselle on taas hyvä jo tuoda kuvioihin ehkäisyasiat ja puhua oman kehon itsemääräämisoikeudesta (tosin, onko tuo sana?). Hyvä aloitus on myös kysyä, mistä lapsi on sanan/asian kuullut tai mistä tuli mieleen pohtia kyseistä asiaa. 

Tässä kuitenkin muutama tiukka kysymys, joita leikki-ikäinen saattaa heittää tiskiin. Ja omat parhaat vastaukseni niihin. 

1. Milloin elämä loppuu? 

Taaperoiän jälkeen lapsille alkaa pikkuhiljaa paljastua elämän rajallisuus. Ehkä jo aikaisemminkin, jos vaikkapa joku suvusta kuolee. Mitä vastata, kun lapsi kysyy, että milloin elämä loppuu? Kuolenko minä? 

Kuolema-sanaa ei kannata pelätä. Lasta voi enemmänkin hämmentää erilaisten vertausten käyttäminen, kuten "nukkua pois" tai "muuttaa taivaaseen". Itse olen neljävuotiaalle sanonut, että kaikki jotka elävät, niin jonain päivänä kuolevat. Ihmiset yleensä kuolevat kun ne ovat tosi tosi tosi vanhoja ja eläneet ihan älyttömän monta päivää. "Kuolenko minä joskus?" -kysymykseen olen vastannut, että "Joo, sitten kun olet ihan älyttömän vanha ja sinusta on tullut vanha pappa. Sinulla on ehkä omia lapsia ja niilläkin jo omia lapsia. On tosi hankala edes osata ajatella sinne asti." 

Tässä kohtaa omaan mieleen aina hiipii ajatus siitä, että kyllähän ihmisiä kuolee muutenkin, kuin vanhuuteen. Siispä tuntuu tavallaan vähän riskialttiilta sanoa, että vain vanhat ihmiset kuolevat. Mutta samaan aikaan tuntuisi liian karulta sanoa, että voihan sitä kuolla vaikka liikenneonnettomuudessa tai johonkin sairauteen. Itse olen ratkaissut tämän asian niin, että olen kertonut, että mietipä vaikka jotain lintua. Jos se lintu jää auton alle, niin sitten se kuolee. Tai jos jollekin vaikka lehmälle tulee joku tosi vakava sairaus, niin sitten voi kuolla. 

Nämä keskustelut ovat meillä riittäneet tyydyttämään tiedonjanon. Olen jättänyt vähän kuin hautumaan lapselle tuon ajatussillan elollisista eläimistä elollisiin ihmisiin. Hän sitten omaa tahtiaan voi tajuta, että tavallaan sama logiikka elämän yllätyksellisestä päättymisestä koskee myös ihmisiä. 


2. Mistä vauvat tulevat? 

Kysymysten klassikko. Tähän, jos johonkin pätee se, että vastaa lapsen ikätason mukaisesti. Aluksi riittää hyvin vastaukseksi, että äidin masusta. Jossain vaiheessa tästä seuraa kysymys, että miten se vauva sinne masuun menee? 

Tähänkin ehkä aluksi riittää, että aluksi siellä on semmoinen ihan hirmuisen pieni vauvan siemen ja se alkaa sitten kasvamaan siellä ensin ihan pieneksi vauvaksi ja sitten ihan oikeaksi vauvaksi. Meillä ollaan edetty tästä hieman eteenpäin, ja kysytty, että miten se siemen menee sinne äidin mahaan. Tähän on vastaukseksi riittänyt, että isä laittaa sen sinne. Olen lisäksi selittänyt, että vauvan siemen oikeastaan saa alkunsa niin, että isältä tulee yksi siemen ja äidiltä yksi ja ne yhdessä saa aikaan vauvan, jos vanhemmat niin haluavat. 

Vielä on pitkä matka siihen, että vauvojen syntymiseen liittyy jotenkin se seksihomma. Sitten kaavaillaan taas uusia vastauksia. 

3. Miten maapallo alkoi? 

Hyvin tavallinen kiinnostuksen aihe. Ilmenee esimerkiksi niin, että "Miten tuli ne ensimmäiset ihmiset, ennen kuin oli yhtään ihmistä?". Evoluutioteoriaan enempää sukeltamatta voi hahmotella, että ennen kuin oli yhtään ihmisiä, oli eläimiä. Ja sitten apinoista alkoi muodostua ihmisiä. Se tapahtui niin kauan sitten, ettei niin kauas oikein edes voi muistaa tai osata ajatella. Ja se muuttuminen on tapahtunut niin vähän kerrallaan, ettei sitä edes voi silmillä nähdä. Aina aikuiset ihmiset saa vauvoja ja sitten ne vauvat kasvaa isoiksi aikuisiksi ja saavat taas sitten vauvoja. 

Jos uskaltaa ja haluaa, voi lisätä, että monesti ihmiset kertovat sellaista tarinaa, että Jumala on luonut maapallon ja laittanut tänne aluksi asumaan yhden miehen ja yhden naisen. Mutta en voi tätä suositella, ellei halua siirtyä seuraavaan kysymykseen; "Mikä on jumala?" 


4. Haluan olla tyttö/poika, miksi minusta ei tullut tyttöä/poikaa? 

Leikki-ikäiset lapset alkavat hoksata myös sen, että on tyttöjä ja poikia. Ja että jotkut jutut ovat enemmän tyttöjen juttuja ja toiset poikien. Vaikka yleinen ilmapiiri oman haisteluni mukaan on aivan ihanasti muuttunut siihen suuntaan, pojatkin voivat pitää pinkkiä ja tytöt traktoripaitoja. Rämäpäinen tyttö tai rauhallinen poika voi helposti kokea, että se oman sukupuolen ryhmään luokittelu ei ihan täsmää. Voi olla, että oma kaveripiiri tarhassa on vastakkaista sukupuolta ja kenties lempivärit ja suosikkihahmot piirretyistä ovat myös erilaisia, kuin stereotyyppiset tyttöjen ja poikien suosikit. 

Jos lapsi sanoo haluavansa olla mieluummin tyttö/poika, voi ensin kysyä, että miksi niin? Mitä asioita tekisit tai minkä takia sinusta olisi mukavempaa olla tyttö/poika. Lisäksi voi kertoa, että tyttönä/poikana saa olla juuri sellainen kuin itse haluaa. Voi käyttää mitä tahansa värejä vaatteissa, tykätä mistä tahansa Ryhmä Hau -hahmosta ja leikkiä juuri niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa parhaiten viihtyy. Jos pohdinnat omasta sukupuolesta jatkuvat ja toistuvat, en näkisi vääräksi sanoa myös, että jotkut lapset jos aina vaan tuntevat haluavansa olla tyttö/poika, voivat vaihtaa tytöksi/pojaksi. Ei se tee niistä yhtään huonompia ja meille olet aina maailman rakkain, olisit sitten tyttö tai poika. 


Toivottavasti näistä vastauksista oli sinulle jotain hyötyä! Ehkä puolikas ajatus tulevan varalle tai joku uusi näkökulma asioihin. Aina on myös hyvä lopuksi sanoa, että kiva kun otit asian esille. Mukava pohtia tämmöisiä juttuja sinun kanssa. Muista, että aina kannattaa tulla juttelemaan, oli mikä tahansa asia, mikä pyörii mielessä. 

Mitä vaikeita kysymyksiä sinä olet saanut vastattavaksi? Meneekö sormi suuhun vai tykkäätkö ennemmin näistä? 


4 kommenttia:

  1. Kiperiä kysymyksiä ja hyviä vastauksia! Täytyy laittaa korvan taakse tuo eläinten ottaminen osaksi kuolemasta puhumista. Oma lapseni ei vielä esitä hankalia kysymyksiä, mutta kummityttöni kanssa on meinannut mennä sormi suuhun, kun hän on ihmetellyt miksi kaikki eivät halua leikkiä kaikkien kanssa :( Olin aivan järkyttynyt, kun tämä nousi keskusteluun ensimmäistä kertaa jo kolmevuotiaana! Ihana ja empaattinen pieni ei tahtonut ymmärtää, miksi osa päiväkotikavereista ei tahdo leikkiä toisten kavereiden kanssa, ja kieltää tyttöä itseäänkin tekemästä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olipa kiva saada kommentti tänne, jäinkin odottamaan jotain ajatuksia :) Tuo on muuten tosi hankala, tuo leikkiminen muiden kanssa, oon itse törmännyt ihan samaan. Kun toisaalta haluaisi kertoa vain viestiä, että kaikkien kanssa pitää leikkiä - mutta miten sitä nyt pakotat lapsesi leikkimään jonkun kanssa, joka vaikka on vähän ilkeä tai vain tosi eri temperamenttinen. Itse sanon jotenkin samalla ajatuksella, kuin sanoisin aikuisellekin. Että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja välillä leikkiä, mutta tottakai saa olla ne omat parhaat kaverit, joiden kanssa on kaikista hauskin leikkiä.

      Poista
  2. Hyvä ja ajatuksia herättävä aihe. Meillä ei ollut puhuttu kuolemasta ennen tätä viikkoa kuinkas sattuikaan. Lilian alkoi miettiä missä minun ukki ja mummo on, johon vastasin ettei he ole enää täällä tms. Hän oli kuitenkin mennyt kysymään samaa Kimmolta joka oli sitten sanonut jotain kuolemasta. Siinä meni sitten loppuilta ja iltasatu hetki kuolama kysymysten äärellä. Hän oli ihan kauhuissaan, että kuolenko minä ja sitten hän jää yksin. Kuoleeko hänkin? Lopulta hän melkein itki ettei halua ikinä kuolla, eikä kukaan muukaan. Ei auttanut selittelyt vanhuudesta ja omista mahdollisista lapsista jne. Lopulta päädyin selittämään, että ihmiset menee kuollessaan johonkin toiseen paikkaan ja siellä sitten taas tavataan. En ole uskonnollinen yhtään, mutta Lilian oli siitä hirveen helpottunut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Maria <3 Ja voi Lilian, jotkut lapset ottavat kyllä tosi raskaasti nämä suuret kysymykset ja miksipä eivät ottaisi? Onhan se aikuisen mielellekin iso pala purtavaksi. Just noin pitääkin mun mielestä tehdä, että vähän tunnustelee ja haistelee, mistä näkökulmasta lapsi saa lohtua. Mun mielestä tosi hyvä vastaus noin <3

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan