Terveisiä kesäisestä Joensuusta! Päästän nyt kirjoitusotteen rennoksi ja naputtelen ihan päiväkirjatyyppisesti kuulumisia idästä. Meillä matka sinne suuntaan meni aivan loistavasti. Ei olisi voinut mennä paremmin. Luka nukahti yhdeksän aikaan lähtiessä ja nukkui noin tunnin. Pärjäsi toisen tunnin hereillä, joten päästin huristamaan Mikkeliin asti ilman pysähdyksiä. Siellä reilu tauko ja sattuipa ihanasti, kun lapsuuden ystävä osui samaan paikkaan perheensä kanssa. Tauon jälkeen Lukalle tuli jälleen uni ja nukkui puolitoista tuntia, joten päästiin juuri sopivasti Varkauden ohi ja Karvion kanavalle asti pitämään jätskitauko. Tuosta oli enää noin tunti perille ja se meni hyvin Lukaa viihdyttäen. Kaksi avainasiaa matkalle: iPad (Nopsulle) ja lasten hereillä ollessa isomman istuin etupenkille. Näin sain vapauden viihdyttää Lukaa takana.
Perille päästyä juhlittiin taas Lukan synttäreitä, tällä kertaa lähes oikeana päivänä, vain päivän myöhässä. Sisko oli tehnyt aivan ihanaa "puoloffeeta", eli banoffeeta puolukoilla. Minun äitini pitkäaikaissairaus on huonompana ja se teki koko reissuun vähän alakuloisen fiiliksen. Sydämeni särkyy, kun tiedän miten paljon enemmän hän haluaisi pystyä olemaan apuna, leikkiä lasten kanssa ja jutella kaikesta mahdollisesta, mutta sairastaminen vie paljon voimia. Sisukas nainen hän silti on, ei voi kuin ihailla.
Lapsille, etenkin Nooalle Johanna on edelleen ihan ykkönen. Tuo loputtomasti leikkiä jaksava aina iloinen ilmestys - jokainen perhe tarvitsisi arkeensa yhden Johannan! Tapahtuipa Joensuussa ollessa sellainenkin hurja juttu, että Nopsu oli ensimmäistä kertaa koskaan yökylässä! Mahdollisuuksia yökyläilyyn meillä ei liiemmin ole ollut ja jos mitä on ollut, Nopsu ei ole halunnut/uskaltanut. Nyt tätä oli pohjustettu jo pitkään ja kun lähdön aika tuli, pomppi poika tasajalkaa innoissaan. Aamulla sanoi ensimmäisenä kotiin tultuaan, että voihan hän taas ensi yöksikin mennä Johannalle ja Antille.
Sunnuntaina lähdettiin käymään pitkästä aikaa minun ukin ja mummin Rääkkylän mökillä. Sisäinen navigaattorini on ollut syntymästä saakka rikki ja oli ehkä pieni virhe kuvitella, että kahden vuoden jälkeen muistan kyllä reitin lossille. En muistanut. Pientä kiertotietä päästiin kuitenkin perille.
Mökkireissu oli vallan mainio. Aivan parasta oli nähdä Nooan ja Aulis-ukin ainutlaatuinen yhteys. Miten voi olla, että 85-vuotias "äijän köriläs" innostuu aivan täysillä selittämään Nooalle vesipumpun toimintaa ja uskokaa tai älkää, intoutui itsekin juoksemaan sadettajan ali. Teräskuntoinen tuo ukki, aivan terästä! Luka alkoi Joensuussa kunnolla kävelemään ja tepasteli mökilläkin jopa nurmikolla monia askelia. Mökkiruokaa on tietenkin muurikkaruoka, meikäläinen vähän siirteli vaan nakkeja ja kanoja sivuun, syöden pääasiassa kasviksia. Välipala-aikaan olikin jo nälkä ja söin viisi (!) lettua. Saara-mummin omatekemällä mansikkahillolla. Ei ole parempaa!
Joensuussa käytiin vähän pyörimässä kaupungilla. Ihan paras ruokapaikka on kreikkalainen Mihailin taverna, jolla on kesällä torilla terassi. Vieressä on Vesikioski, josta saa maailmankuuluja pullavohveleita. Just saying. Jos olet joskus siellä päin. Ihan mieletön mäihä kävi, kun satuin sattumalta paikalle It's Puren, eli Joensuun entisen Punnitse&Säästän konkurssiloppuunmyyntiin. Kaikki myymälässä -50%! Voi olla, että vähän hullaannuin kahmimaan hyllyjä koriini... Löysin myös aivan ihanan paidan alennuksesta, joka oli tänään päällä ja näkyy IG-storiesin puolella.
Yksi ilta käytiin Johannan ja Nooan kanssa pelaamassa minigolfia. Ihan kivasti onnistui Nooaltakin, vaikka hän loppuradasta aina vain työnsi palloa mailalla. Mutta pääasia oli, että oli kivaa!
Minulle tuli siellä ollessa mieleen, että mummillanihan on itsetehty karjalainen kansallispuku, eli fereesi. Kysyin, onko se vielä tallessa ja mummihan toi puvun meille sovitettavaksi. Se sopi tosi hyvin ja on todella kaunis! Aion ehdottomasti käyttää tätä jossain sopivassa juhlassa. Kyseessähän on karjalainen arkivaate, johon kuuluu mekon lisäksi paita, eli rätsinä ja esiliina, eli peretniekka. Arkena käytettiin värillisiä peretniekkoja ja juhlassa tällaista valkoista, pitsireunaista. Mekossa on laskokset niin, että se sopii myös odottavalle äidille ja yläosassa napillinen halkio imetystä varten. Kyllä on karjalaiset naiset ymmärtäneet käytännöllisyyden päälle. Nykyisin fereesejä käytetään paljon juhlavaatteena.
Ainiin, tässä vielä kuva "konemiehistä". En tiedä, kumpi nautti traktorikirjan lukemisesta enemmän. Ja sitten he joivat yhdessä lasilliset "konemiesten mehua". Eli viinimarjamehua :)
Todella onnistunut oli meidän reissu. Kotiin tultiin eilen illalla myöhään. Lähdettiin ajamaan ns. yötä vasten niin, että 17:30 auto suuntasi kohti etelää. Ajettiin lasten hereillä ollessa Varkauteen, jossa pidettiin pitempi tauko. Kahdeksan aikaan siirrettiin taas molemmat pojat takapenkille, jossa ne pian nukahtivatkin. Nooa nukkui yhtä soittoa aina kehä kolmoselle asti. Luka heräili useamman kerran ja allekirjoittanut sai selkä mutkalla silitellä ja taputella sinne takapenkin suuntaan. Mukavahan se on kyllä kesällä valoisassa ja hyvässä kelissä ajella. Vielä sivuhuomiona, että olipa outoa, kun Varkaudessa yhtäkkiä J:n puhelin ilmoitti, että "olet kotona noin 23:20." Whattaheck! Ei siis oltu laitettu mitään navigaattoria tai mitään. Puhelin ilmeisesti tietää, missä koti on ja sen, että hiljattain ajoimme pidemmän matkan A-B. Ja nyt kun olemme tarpeeksi kauan kulkeneet samaa reittiä vastakkaiseen suuntaan, voidaan meidän olettaa olevan matkalla kotiin. Aika hurjaa!
Ja lähelle meni, oltiin kotona 23:10.
Lapset unille, aikuiset unille ja arki taas kotona rullaamaan. Lukan herättäessä 4:50.
Oli taas meille monelle kesän kohokohta teidän perheen käynti täällä. Jos juhannuksena voi siteerata joululaulua niin sanoisin, että "vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään ja koukkuselkä suortuu, niin kaik´ on mielissään" :) Niin myös tämä vähän nuorempi mummi.
VastaaPoistaKyseinen joululaulu sopii mainiosti tähän juhannukseen! :)
Poista