Vauvavuosi takana - Luka 1v.

Onnea rakas Luka, meidän mahtava yksivuotias! Tänään tuli virallisesti kokonainen vuosi elämää täyteen, juhlat me järjestettiin jo sunnuntaina. Oli niin ihanat juhlat, että hyvä mieli jatkui pitkään kemujen jälkeenkin. Koska noita sukulaisia ei lähettyvillä asu, niin ystävien osallistuminen meidän elämään on kultaakin arvokkaampaa. 

Tuoreen yksivuotiaan taidot

Vuoden ikäinen Luka on kova touhuamaan. Leluilla leikkiminen on suhteellisen vähäistä, sen sijaan sohvalta vedetään kaikki alas, keittiön laatikot tyhjennetään ja kaikki on potentiaalista kiipeilytelinettä. Leikkipuistossa Luka kiipesi ihan itse sellaiseen pieneen kiipeilytelineeseen ja laski liukumäen alas. Toki olin koko ajan siinä varmistamassa, mutta valtava ero Nopsuun, sillä hän oli varmasti kolmevuotias, kun uskalsi tehdä saman. Nyt ymmärrän, miten helppoa on sellaisen varovaisen lapsen kanssa. 

Luka osaa seisoa jonkin aikaa ilman tukea ja ottaa muutamia askelia. Ennätys on kymmenen askelta. Konttaaminen on kuitenkin vielä se paras ja nopein tapa päästä paikasta toiseen. 

Kielellinen kehitys etenee omaa vauhtiaan. Jokelluksessa on pitkään ollut vallalla "oho/ohoh/ohhoh" sekä "täätäätää". Nyt ihan toissapäivänä hänelle tuli jokellusvarastoon myös PÄÄPÄÄPÄÄ sekä BÄÄBÄÄ ja satunnainen MÄMMÄMMÄÄ. Nämä isoilla kirjaimilla, koska etenkin tuo pääpääpää pitää kailottaa ihan kamalan kovaan ääneen. Etenkin viiden aikaan aamulla, kun pätkä päättää herätä. Katseella hän osa satunnaisesti hakea lampun ja kukan. 

Tosi näppärästi Luka laittaa jo palikkaa sellaiseen palikkarasiaan ja pinoaa kahta palikkaa päällekäin. Hän myös rakastaa rasioita ja niiden kansia. Pisimmät yksin leikit on nähtykin siinä, kun hän koettaa laittaa kantta rasiaan. 

Syömisen ja nukkumisen vaikeus

Viimeaikoina suurimmat vaikeudet on koettu ruuan ja unen saralla. Ehkä nämä asiat myös tuntuvat vanhemmista ärsyttävimmiltä, koska tietenkin sitä haluaa, että oma rakas söisi hyvin ja nukkuisi. Yöunet Lukalla on noin 20 - 05. Satunnaisesti nukkuu jopa kuuteen. Yöllä heräillään jonkin verran. Tästä johtuen päiväunia on ollut vielä kahdet. Helteillä päiväunet jäivät alle tuntiin, mutta nyt viileämmässä kelissä tyyppi on nukkunut kahden tunnin päikkäreitä! Nukkuu siis aina ulkona rattaissa. 

Syömisestä kirjoitinkin ihan oman postauksen viime viikolla. Tuosta on nyt mielestäni vähän tultu parempaan suuntaan. Olen myös itse hirveästi tsempannut, etten tuputa ruokaa ja koetan pitää ruokailuhetken rentona ja positiivisena. Ajattelen mielessäni, että jokainen lusikallinen on hyvä ja edistystä. Paljon auttaa myös se, että antaa Lukalle omaan käteen pienen lusikan, jolla hän saa syödä (lue: sotkea niin pirhanan paljon, kuin vain ehtii) samaan aikaan, kun häntä syötetään. 

Maidon kohdalla me aletaan nyt totutella pois Nutrilon Peptistä ja testaillaan kaupan kauramaitoa. Olisi ihan kiva, kun ei enää tarvitsisi hakea maitoa apteekista. Muutenkin nyt vuoden ikäiselle tietysti voi alkaa antamaan ainakin osaa koko perheen ruuista, mikä on mahtava juttu. 

Ei enää koskaan vauvaa

On varmasti jo tullut selväksi, että meidän perhe on tällaisenaan kokonainen ja meille ei enää tule lisää lapsia. Siispä nyt kun teoriassa Lukastakin on tullut taapero, ei meillä enää ole vauvaa eikä tule. Silläkin riskillä, että kerään jonkun silmissä huono-äiti-pisteitä, sanon, että olen tästä asiasta tosi tyytyväinen. Osaksi ehkä siksi, että koen pientä painetta siitä, miten "yksin" olemme ja tietenkin arki helpottuu sitä myötä, mitä isommaksi pojat tulevat. Esimerkiksi hätätilanteessa on jo paljon helpompi jättää pojat vaikka naapuriin, kun hoidettavana ei ole ihan pieni vauva. Ja vaikka nyt ei hätä olisikaan, olisi esimerkiksi ihana vaikka käydä kahdestaan lounaalla joku kerta tuon miehen kanssa! 

Olen luonteeltani vähän sellainen, etten kovin hyvin kestä epätietoisuutta ja haluaisin kaikelle syyn ja selkeät toimintaohjeet. Siispä minulle sopii paljon paremmin arki hieman isomman lapsen kanssa. Vauvan kohdalla kun se on aina sellaista arvailua, että mikähän nyt on vinossa ja mitähän nyt pitäisi tehdä? Olisiko pitänyt tehdä jotain? Tajuta jotain? 

Niin suuri kiitollisuus näistä kahdesta pojasta. On tosi ihana tietää, että heillä on koko elämän ajan (toivottavasti) toisensa. Tukena hankalissa paikoissa, jakamaan ilot ja surut - ja sittenkin joskus olemaan toisilleen olemassa, kun meitä vanhempia ei enää ole. Lämmittää niin kovasti nähdä, miten molemmat pojat ovat toisilleen koko ajan enemmän ja enemmän tärkeitä. Ja alkavat osata sitä ilmaistakin. Tosin ärsyttävintä on, kun Nooa haluaisi usein halata Lukaa ja tykkääkö vauvat halauksista? Ei. Selitä siinä sitten päivittäin isommalle, että kyllä vauva sinua rakastaa ja se isona tykkää tosi paljon haleista, mut nyt vielä se ei oikein ymmärrä ja osaa... 

Me pakataan kuulkaa nyt auto ja suunnataan kohti Joensuuta. Siellä odottaa äiti ja sisko. Oma mieli on vähän surullinen, kun äidillä on terveyden kanssa niin suuria haasteita. Toivon kovasti, että meidän käynti toisi ainakin mielelle piristystä. Ja siskoa on tietenkin ihana nähdä! Hän on niin rakas, kun jaksaa lähes loputtomiin aina leikkiä Nooan ja Lukan kanssa. Maailman paras sisko, josta tulee kyllä aikanaan ihan täydellinen äiti. Koska sitähän me kaikki äidit olemme, täydellisiä :) 

Ihanaa juhannusta kaikille!

Toivottavasti sinulla on joku mukava ihminen, jonka kanssa sitä viettää. Ja jos ei ole, niin ota aikaa itsesi hemmotteluun parhain mahdollisin keinoin. Saunaa, hyvää ruokaa, ulkoilmaa ja lepoa 🎀