Mitä oikein tapahtuu puheterapiassa?

Tiedättekö mitä, lapseni sanoo täydellisesti japanilaisen ärrän. Äänne, joka ei monelta suju, sillä se on erikoinen yhdistelmä kirjaimia R, L ja D. Onnistuu myös ranskalainen ärrä ja tietysti englannissa käytettävä R-kirjain. Mutta tämä suomalainen ärrä - se ei vielä luonnistu. 

Nopsu alkoi puhumaan hyvin aikaisin ja jo parivuotiaana hänen sanavarastonsa oli yleinen ihmettelyn aihe. Nytkin poika puhuu kuin Runeberg, joten olenkin saanut hämmästyneitä reaktioita, kun kerron käyvämme puheterapiassa. "Ai Nooan kanssa? Miksi ihmeessä?". No, sen takia, että häneltä ei vielä puheessa tule R eikä S kirjain suomalaisittain oikealla tavalla. Ässässä kieli aina kurkkaa hampaiden etupuolelle ja ärrä tulee muutamalla eri tavalla, yleisimmin poskissa päristen tai sitten japanilaisen kevyesti. Vielä olisi voinut hyvin vuoden verran odotella näitä puuttuvia kirjaimia, mutta kun niiden suhteen ei nyt pariin vuoteen ole tapahtunut mitään muutosta, niin en jaksanut uskoa, ettäkö ne yhtäkkiä loksahtaisivat kohdalleen ihan tuosta vaan. Tiedän myös, että eskari-iässä on paljon muutakin uutta jännää opeteltavaa, joten mieluummin laitetaan nyt nämä pari kirjainta kuntoon. 

Olemme nyt käyneet kahdesti kunnallisella puheterapeutilla. Ensimmäisestä käynnistä on jo muutama kuukausi aikaa ja tänään kävimme toisen kerran. Pitkä väli johtunee osaksi puheterapeuttipulasta, mutta varmasti suuremmaksi osaksi siitä, ettei lasta haluta väsyttää ja kotitreeni toimii hyvin harjoitteluun. Harjoituksia tulisi tehdä kaksi tai kolme kertaa viikossa, noin 10 minuuttia kerrallaan.

Kirjaintohtorilla käymässä 

Jännitin vähän koko puheterapia-asiaa, että miten poika sen ottaa. Tuntuuko se hänestä jotenkin nololta. Mutta ihan turhaan. Nopsu on vaan innoissaan, että pääsee nyt viisi vuotta täytettyään puhekouluun harjoittelemaan ärrää. Naapurissa asuva ystävä aloitti juuri hieman aikaisemmin oman puheterapian ja vähän luulen, että Nopsu ajattelee itseasiassa kaikkien käyvän jossain vaiheessa "koulussa" harjoittelemassa kirjaimia. 

Meidän puheterapeutti on todella mukava, keski-ikäinen nainen. Hän otti iloisesti ja mutkattomasti Nopsun vastaan. Maman jännityskin katosi, kun näin pöydällä Nopsun suosikkipelin ja hoksasin, että he aloittavat session sitä pelaamalla. Pelin myötä terapeutti näki ja kuuli hyvin kaikki äänteet ja pääsi tekemään havaintojaan. Ihanasti hän myöskin jatkuvasti etenee positiivisen kautta eikä juuri tartu virheisiin sinällään. 

Pelaamisen jälkeen siirryttiin tekemään kielijumppaa ja lapsestahan on vaikka kuinka hauskaa tehdä kielestä erilaisia muotoja. Äitikin oli jatkuvasti samoja harjoituksia mukana tekemässä. Jumppailun jälkeen tehtiin erilaisia sanojen ja äänteiden toistamisia, pelattiin harjoittavia pelejä ja tehtiin lopuksi vielä äänneharjoituksia lattialla maaten sekä pomppien. 

Mitä ihmettä, eikö sitä ärrää harjoitellakaan? 

Tällä hetkellä ensimmäisenä listalla on ärrän opettelu ja kuulema S tulee sen jälkeen helposti itsestäänkin. Mutta eipä sitä ärrää sitten lähdettykään treenaamaan, vaan D-äännettä! Sen kautta saadaan kieli oikealle paikalle ärrää varten. Nopsulla D tulee ihan loistavasti, joten lähtökohdat on hyvät. Nyt ollaan siis monella tapaa harjoiteltu deetä, eikä vielä tälläkään kertaa saatu mitään lupaa lähteä päristelemään sitä ärrää - malttia vaan ja deetä kehiin. 

Sen sijaan saatiin yksi peli nyt jo ässän harjoitteluun. Kyllä näissä harjoituksissa on hyvin ajateltu pienen ihmisen maailmaa - pelejähän tällainen viisivuotias jaksaa pelata ihan loputtomiin, joten harjoittelu tulee siinä kuin itsestään. 

Yksi uusi tehtävä saatiin, nimittäin hassu punainen koukku, joka laitetaan sähköhammasharjan päähän. Sillä kuulkaa pitää kutittaa kieltä samalla, kun lapsi sanoo tiettyjä äänteitä. Hassu kutitus saa aikaan sen, että ihan huomaamatta saattaa ilmoille pärähtää kunnollinen R-kirjain. 

Nyt me sitten vaan teemme näitä R- ja S-harjoituksia taas tammikuun alkuun asti, kunnes on seuraava käynti. Todella jännä seurata, miten nopeasti tällaiset harjoitukset alkavat näkyä puheessa. Pari kertaa olen pysähtynyt jonkun Nopsun sanoman sanan kohdalla ja pyytänyt toistamaan, sillä olin kuulevani ihan oikean R:n siellä. 

Ässävika yllätti äidin

Arvaatteko mitä tänään puheterapeutin käynnillä selvisi. Minä olen sanonut noin 35 vuotta ässän ihan väärin! Mietipä, miten sinä sanot s-kirjaimen. Meneekö kieli ylähampaiden taakse ja onko hampaat kevyesti yhdessä "puruasennossa"? Minulla ei! Minulla etuhampaiden kärjet ovat vastakkain ja kieli osuu alahampaiden juureen. Kuulema tällainen "ässävika" on nykyään yleistynyt ja onkin vaikea määritellä, mikä nyt on täydellisen oikea tapa sanoa joku kirjain. Kuten jo alussa todettu, riippuuhan asia täysin kielialueestakin. 

Kuulema minun ei tarvitse alkaa opetella ässää uudelleen vaan voin kyllä tehdä pojan kanssa harjoituksia näin "vajavaisenakin". Pääasiahan on, että ymmärretään kaikki toisiamme. Minusta on muuten aivan ihanaa, kun Huomenta Suomessa on se yksi sympaattinen miestoimittaja, jolla on selkeä ärrävika. Antaa hyvin esikuvan monelle jollain tapaa puheen kanssa "erilaiselle", että pari kirjainta sinne tänne ei haittaa mitään - puhumisesta voi silti tehdä itselleen vaikka ammatin! 

Millaisia kokemuksia teillä muilla on puheterapiassa käynnistä? 

Joko omalla kohdalla tai lapsen kanssa 🍂