Self care week - tärkein oivallus

 

Vietin viimeviikolla self care -viikkoa. Uusi työ tuntuu edelleen aika kuormittavalta, kun tekemistä on paljon enemmän kuin aikaa ja kaikki lisäksi uutta. Tähän päälle tietysti perhearki kahden pienen lapsen kanssa ilman mitään tukijoukkoja, niin vie kyllä mehut sitkeämmästäkin mimmistä. Siispä ajattelin, että viikon ajan keskityn omaan hyvinvointiin. Tein muutaman pienen lupauksen. Ja osan niistä jopa pidin. 

1. Ei töitä iltaisin

En ole koskaan erityisesti ihaillut ihmisiä, jotka tekevät ensin työpäivän toimistolla ja sitten jatkavat hommia heti kun lapset menevät nukkumaan. Missä on aika omille harrastuksille, levolle ja rentoutumiselle? Huomasin itse ajautuvani myös tuohon iltojen duunarijoukkoon. Haluaisin saada aikaan enemmän ja edistää useampia asioita yhtä aikaa. Tiedän myös monen kollegani tekevän iltaisin töitä ja houkutus ihan vaan kurkata sähköpostit on suuri. Nyt jätin rohkeasti päivän päätteeksi viikon ajan tietokoneen töihin. Hieman uhkarohkeaa siinä mielessä, että jos tulisi kipeäksi tai lapsi kipeäksi, mutta.. toisaalta.. silloin kai periaatteessa ihan saisi pitää sairaspäivän.. Tämä rasti onnistui siis täydellisesti. En tehnyt töitä iltaisin. Jos ei lasketa sitä, että yksi päivä tein 11h pitkän työpäivän toimistolla, hups. 

2. Tauot työpäivän aikana

Koetan pitää tiukasti kiinni siitä, että pidän joka päivä 10 minuutin kävelytauon. Muita taukoja en varsinaisesti pidäkään ja lounaankin syön meidän keittiössä noin 15 minuuttia. Miten siis voi olla niin vaikeaa, koettaa ottaa se 10 minuuttia happihyppelylle? Aamupäivä menee vielä hyvällä energialla, sitten on lounas ja joskus kahden aikaan lähden yleensä ulos. Samaan aikaan myös tajuan, että työpäivää on enää 1,5 tuntia jäljellä, joten siitä hetken pois ottaminen tuntuu jotenkin "väärältä". Taon kuitenkin itselleni järkeä päähän päivittäin ja koetan lähteä ulkoilemaan. Self care viikon aikana onnistuin tässä melkein joka päivä. 

3. Liikunta ja venyttely

Ajatukseni oli käydä salilla vähintään kaksi kertaa ja venytellä aina iltaisin. No, tasan sen kaksi kertaa pääsin salille ja venytellyt en kertaakaan. Puoli pistettä tästä. 

4. Hieronta

Olin varannut keskiviikolle hieronnan, mutta valitettavasti hierojani tuli kipeäksi ja aika peruuntui! 

5. Yhteistä tekemistä perheen kanssa

Teemme hirveän vähän perheenä mitään yhdessä. Arki-illat menee nopeasti (ja väsyneesti), lauantaina on hoidettavana siivous, kaupassakäynti ja yleensä se viikon ainut salitreeni. Sunnuntain olen aina yksin lasten kanssa. Nyt siis tein jotain yllättävää ja varasin meille brunssin Fazerilassa. Nämä kuvat ovat sieltä. Todella kaunis paikka ja erityisesti kaikki arvostimme loputonta kakkubuffetia. Oli mukava tehdä jotain erilaista, yhdessä. 

Tärkein opetus ja oivallus 

Mutta mikä oli tärkein opetus viikon aikana? 

Niin tärkeää, että se sai minut miettimään koko henkistä hyvinvointiani ja jaksamistani. 

Tajusin, että puhun itselleni tosi tylysti. Kun ajatuksena oli olla itseään kohtaan erityisen lempeä, sai se huomaamaan, miten kova olen itse itselleni. Pääni täyttyy tällaisista tylytyksistä: 

Lähdössä kävelylle kesken päivän: Olisit voinut tehdä tämänkin ajan töitä. Mitähän työkaverisi sinusta ajattelevat? 

Lounaalla valmisruoka: Et sitten tämän terveellisempää keksinyt. Pitäisi kyllä tehdä eväät töihin ja panostaa tuoreisiin asioihin. 

Jumissa ruuhkassa: Miten sä nyt tällaiseen tilanteeseen ajauduit, että käytät päivästäsi ison osan ruuhkassa istumiseen. Tää autokin on niin kallis pitää. Oon varmasti taas myöhässä päiväkodilta. Töissäkin olisi kyllä pitänyt saada enemmän aikaan. Miksi en ollut tehokkaampi jo heti aamusta. 

Menetän hermoni taaperon kiukkuiluun: Miten tämä lapsi nyt on näin hankala? Mitähän olen tehnyt väärin? Miten en osaa paremmin olla äiti kahdelle lapselle? Pitäisi olla pidemmät hermot ja leikkiä enemmän lasten kanssa. Ja jotenkin handlata yleensäkin tämä arki paremmin. 

Kuulostaako tutulta? 

Tekeekö joku muu samaa? 

Nämä pään sisäiset puheet ovat niin tiukkaan juurtuneita, että niitä on todella hankala kitkeä. Se vaatii tietoista työskentelyä. Mutta mietinpä vaan, kuinka paljon energiaa saisi siitä, että puhuisi itselleen vähän kauniimmin ja tsemppaavammin. Testataanko? 

Lähdössä kävelylle kesken päivän: Onpa hyvä, että otit pienen tauon, vaikka töitä on paljon. Saat liikettä ja happea. Teet hyvän palveluksen itsellesi ja työkaverisi voisivat ehkä ottaa sinusta mallia. 

Lounaalla valmisruoka: Elät juuri nyt niitä todellisia ruuhkavuosia. Jos arkea helpottaa valmisruoka lounaaksi, niin entä sitten. Ihan hyvää ruokaa sekin on. 

Jumissa ruuhkassa: Tälle ruuhkalle nyt ei voi mitään. Työpaikka on missä on ja asutaan missä asutaan. Koeta ottaa mahdollisimman rauhassa tämä matka, sillä ei hermoilu ja kiroilu auta yhtään. Saavut vaan perille kiukkuisena ja stressaantuneena. Hengitä. 

Menetän hermoni taaperon kiukkuiluun: Taaperot on sitten just tällaisia. Ihan hyvin sä pärjäät ja pojat kasvavat hienosti. Riittää, kun tekee parhaansa. Olet ihan hyvä äiti. 

Näitä jään opettelemaan. Ja opettelen varmasti vielä kauan.