Kuvat on saatu koneelle, laukut purettu ja lähes kaikki pyykit pesty. Totuttauduttu taas kotiin ja arkeen. Siispä onkin hyvä hetki reissupostaukselle. Tässä muutamia kuvia ja väleissä sekalaisia muistiinpanoja :)

Jos lähdet lapsen kanssa Barcelonaan, niin voin suositella ainakin seuraavia tekemisiä; eläintarha, akvaario, Ciutadellan puisto (suihkulähteitä, mammutti, leikkipuistoja..), Barcelonetan rannoista perheelle paras on St. Sebastian. Metroasemilla osassa on hissi ja osassa ei. Ne missä ei, niin varaudu kantamaan sekä lasta että rattaita suurikin määrä portaita. Yksin en suosittele, ellei lapsi ole tottelevaista sorttia. Meillähän Nopsu koko reissun karkaili niin paljon, kuin ikinä vaan pääsi livistämään. Silmät sai olla selässäkin ja onneksi tosiaan meitä vanhempia on kaksi!

Toisen perheen kanssa reissaaminen on ehdottomasti hyvä idea. Siinä saa aikuiset toisilleen seuraa, puhumattakaan siitä, että lapsilla on toisistaan seuraa. Tämä vielä korostuu, kun lapset ovat vähän vanhempia. Yhdessä kun vuokraa asuntoa, niin saa jo tosi kivan. Jotenkin lapsen kanssa hotellihuone tuntuu ajatuksena aika ahtaalta, joten nyt oli ihana, kun oli useampi huone ja pari kylppäriä sekä se valtava terassi.

Haasteitakin toki perheiden yhdistäminen tuo tullessaan; erilaiset aikataulut heräämisten, päiväunien ja nukkumaanmenojen suhteen. Myös jokaisella on aina vähän erilaiset tavat viettää aikaa lomalla ja kun siihen laitetaan lapset bonuksena, niin esim. rauhaisa kävely kaupungin läpi voi olla kiva idea kaikille muille, paitsi sille yhdelle taaperolle, joka päättää, että rattaissa istuminen on pyllystä ja sitä myöten vanhemmillakin on nautinnollisuus kaukana ja ennenpitkää kirkuvat kaikki lapset. Ymmärtänette pointtini :D Myös ihan kaikkeen kannattaa varata aikaa ylimääräinen tunti. Kaikkeen.

Kuitenkin, yhteiset muistot ja kaikkien yhdessä vietetty pidempi aika (mikä ei näin "ruuhkavuosina" ole mikään itsestäänselvyys) heittää saldon kirkkaasti plussalle. Kiitos vielä perhe B, että otitte meidät ensikertalaiset reissuseuraksi! Monia ihania hetkiä ja paljon opittuja asioita!

Lomareissun kohokohtia Nopsulle oli ehdottomasti kaikki piipaa-autot (poliisi- ja paloautot) sekä piippiautot (roska-autot yms.), joita kaikkia näkyi kaupungissa ihan jatkuvasti! Voi onnea! Pieni mies sarjahurmasi myös espanjalaisia naisia metrossa sen minkä ehti. Ihastuminen oli aina molemminpuolista - Nopsu siristeli silmiä ja antoi lentopusuja, naiset hurmaantuivat pienestä, söpöstä, vaaleasta poikasesta :) Ranta oli pop. Ben oli idoli kaikessa. Lentokoneet olivat aina iloisen huudahduksen arvoisia (paitsi tietenkin siellä sisällä 4h vankina ollessa).

Itselle parasta oli onnistunut lomareissu lapsen kanssa. Huomata, että niin sitä pärjää lapsen kanssa uusissa ja erilaisissakin olosuhteissa. Ja että lapsi itseasiassa sopeutuu aina kaikista parhaiten ja nopeiten.

Yleisesti parasta oli hyvä seura, täydellinen ilmasto, loistava asunto hyvällä sijainnilla, hyvä kaupunkivalinta sekä hyvä loman pituus (10 päivää). Myöskään kukaan ei tullut kipeäksi, minä tai Nopsu ei kärähdetty auringossa, vain yksi kamera varastettiin ja ainoastaan kerran talossamme oli tulipalo :D :P :D

Muchos gracias Barcelona!

ps. kameran hoiti vakuutus ja tulipalo oli pieni, jossa kenellekään ei sattunut mitään.

Hola!

Lomaterveiset Barcelonasta! Kymmenestä lomapäivästä yli puolet on jo takana ja voin sanoa, että ikävä kyllä jää. Barcelona on aivan ihana kaupunki - edelleen, ja myös lasten kanssa.

Sen sijaan lomailu lasten kanssa verrattuna lomailuun ilman lapsia.. no, se on erilaista :D Todella erilaista. Mutta niinhän se on koko elämä, joten siitä perspektiivistä kaikki on täällä mennyt tosi hyvin. Aamun ennen neljää herätys painoi koko sunnuntain tosi paljon ja Nopsuhan ei tietenkään nukkunut lennolla silmänräpäystäkään, toisin kuin Ella ja Ben. Ihmeen selväjärkisinä siinä lento kuitenkin selvittiin, vaikka konehan oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, joten Nopsulla oli tosiaan vaan tarjolla kaksi vaihtoehtoista syliä tai käytäväkävelyä. Joka sekin muuten loppui lyhyeen, kun tuli vähän turbulenssia.

Perillä odotti kallis, mutta sitäkin arvostetumpi tilataksin kyyti suoraan asunnolle. Asuntomme on aivan loistava! Kolme makuuhuonetta, kaksi kylppäriä, olohuone, keittiö ja aivan valtava terassi sisäpihalle. Ilmastointi toimii täydellisesti - ei siis tohota asuntoa jääkaapiksi, vaan sen saa säädettyä juuri johonkin sopivaan 24-25 (se on kuulkaa ihan sopiva, kun ulkona on 25-30 astetta). Me nukutaan perheenä yhdessä makuuhuoneessa, Nopsu matkasängyssä. Katja ja Erik nukkuu yhdessä makuuhuoneessa ja heidän lapset siellä kolmannessa.

Sää on ollut aika täydellinen, joka päivä aurinkoa ja lämpötila on tähän asti pysytellyt miellyttävässä +25 hujakoilla. Nyt loppuviikoksi säätiedotus lupaa yli 30 astetta ja se alkaa kyllä olla sitten jo aika kuuma keli. "Onneksi" kuulema Suomessa ei ole liiasta kuumuudesta ongelmaa (?) 

Onhan matkaan sisältynyt myös haasteita. Yksi isolta alkuun tuntuva haaste oli lasten erilainen päivärytmi. Nyt kuitenkin toisia lapsia on saatu ajastettua vähän aikaisemmaksi ja meidän muksua myöhemmäksi. N käy täällä nukkumaan siis joskus 21 aikoihin ja herää 07-07:30. Päiväunet E ja B nukkuvat tienpäällä rattaissaan, kun taas me ollaan koettu parhaaksi tuoda N nukkumaan unensa tänne kotiin. Nimittäin, tuo poika on joka päivä nukkunut kolme tuntia - ja sen se todella tuntuu tarvitsevan jaksaakseen. 

Haastetta on tuonut myös Nopsun totaalinen tympääntyminen rattaissa istumiseen. Oikeastaan, parasta tekemistä 24/7 on Juosta Ympäriinsä. Tämä tekee sekä liikkumisesta, että ulkona syömisestä että minkään nähtävyyden (tähän lasketaan myös eläintarhat etc) katselemisesta aika.. no.. niin.. semmoista :)

Sopeutuminen ja kikkavitoset on kuitenkin avain hermojen voiteluun; rattaisiin annetaan aina jotain mussutettavaa (riisikakut, rusinat, jopa jätski), sitten syödessäkin tehdään niin, että toinen syö ja toinen juoksee Nopsun perässä. Ei kovin rauhaisaa saati viihtyisää, mutta säästytään raivohuudolta ja jokainen saa mahansa täyteen. Myös ollaan perhe B:n kanssa menty jonkin verran päivisin eri reittejä,  onneksi kuitenkin myös joka päivä päästään jotain tekemään yhdessäkin.

Ihanaa on myös lasten tottuminen meidän porukkaan. Nopsu on ihan ihastunut vähän reilu vuotta vanhempaan Beniin ja kaikki asiat pitäisi tehdä juuri samoin kuin "Men". Samoin Ben kyselee poissa ollessaan, että missä Pilata ja missä Noo? Suloisinta myös, kun kaikki kolme lasta antavat toisillen halauksia ja pusuja nukkumaan mennessä <3

Ranta on Noppelista ollut aika hieno juttu. Nyt jo rannasta puhuttaessa suusta raikaa innostunut "iekkaa! että!" (hiekkaa, vettä). Siellä ollaankin oltu joka ikinen aamu. Aamut on hyviä, koska silloin rannalla on vielä tilaa eikä kuumuus ole liian paahtava. Reiman nilkoista ranteisiin asti yltävä UV-suojapuku on ihan taivaan lahja. Sen lisäksi kun rasvaa jalkapöydät, kämmenselät ja kasvot, sekä päähän UV-suojahattu, niin hyvin pyyhkii!

No niin, siesta alkaa pojalla olla puolessa välissä, taidampa tehdä itselleni vielä yhden suklaaleivän ja siirtyä rakkaani seuraan tuonne terassille, joka ihanasti on varjossa suurimman osan päivää :)

Getting ready to go

Huomenna lähdetään! Itseasiassa kello soi aamuyöllä jo ennen neljää, koska lento lähtee 06:15. Onneksi sentään asutaan viiden minuutin matkan päässä lentokentältä. Taidamme tavaroinemme ja kellon ajasta johtuen törsätä taksiin. Tässä on jo monen päivän ajan tullut mietittyä kaikkea pakattavaa. On se niin eri asia lähteä reissuun lapsen kanssa, kuin itsekseen. Viime syksynä Barcelonaan pakkaaminen kävi muistaakseni yhdessä illassa..

Aurinkorasvat, matkaliput, asunnon paperit, mitä mukaan lennolle, mitä nesteisiin, montako kassia voi olla, miten rattaat... passit tietysti ja erityisesti, tuo maailman söpöin passi. Maailman söpöimmästä puheen ollen, on muuten ollut semmoinen uhmatuhma täällä meidän seurana nyt pari päivää. Ihan kuin tyyppi olisi jatkuvaan huonolla tuulella ja lisäksi pinna palaa vähän väliä milloin mistäkin. Huhhei. No, jospa nyt saisi purettua murheitaan ja jaksaisi sitten lennon ja reissun hyvin, eiks joo?

Vihdoin ja viimein sain muuten aikaiseksi eilen laittaa Nopsun seinälle kuvat kaikista hänelle läheisistä ihmisistä. Ihanasti tyyppi onkin käynyt ihailemassa kuvia. Eilen mummi sai oikein pusunkin ja Ellan kohdalla tulee aina ihastunut huokaus. Tietääköhän Nopsu, että pääsee kohta viettämään puolitoista viikkoa tuon hurmaavan pikkuneidin seurassa ;)

Seuraavan kerran palataankin sitten reissukuulumisten kanssa! Tai jos netti toimii hyvin ja kuvien siirtely sun muu, niin enköhän Espanjastakin jotain terveisiä kirjoittele. Pistäkääs peukut pystyyn, että reissu menisi hyvin! Ainakaan ikävä ei jää tätä Suomen +11 ja sadetta -kesää :)

Adios amigos!