Olin varannut tälle päivälle salille InBody-kehonkoostumusmittauksen. Kävin tuollaisessa muutama vuosi sitten ja mielestäni se oli todella hyvä katsaus siihen, mitä kropalle kuuluu. Vähän tarkemmin, kuin vaaka tai mittanauha kotona osaa kertoa. Viime kerralla olin ihan hurjan hyvässä kunnossa ja "ihannepainossa", joten hieman jännitti tällä kertaa astua laitteen päälle. Tiesinhän, että ylimääräistä on sekä vaa'an lukemassa, että vyötäröllä. 

Yllätyin kuitenkin iloisesti! Lihasmassaa minulla on tällä hetkellä todella hyvin, keskivertoa enemmän. Lihaskunto on ylävartalopainotteinen, joka selittyi mittaajallekin ihan vaan sillä, että minulla mukana oli 10kg kahvakuula, jota kantelen ja nostelen pitkin päivää. Treenissä voisi siis keskittyä hieman enemmän jalkoihin ja keskivartaloon, vaikka niissäkin lihasta on keskimääräistä enemmän. Tämä oli loistava uutinen - en siis olekaan niin rapakunnossa lihasvoiman osalta. 

Rasvaprosentti on tällä hetkellä korkea ja sen arvasinkin. Normaali rasvaprosentti naisilla on alle 28 % ja minulla lukema on tasan 28 %. Sitä on siis syytä saada alaspäin, vaikka ei tilanne nyt mitenkään hälyttävä ole. Mittauksen tärkein lukema on viskeraalirasva, sillä sitä ei millään muulla laitteella helposti ainakaan saa selville. Viskeraalirasva tarkoittaa vatsaontelossa olevan rasvan määrää, joka on keskeinen terveysmittari. Lukema on 89.0 ja ihan en nyt osaa sanoa, mitä se käytännössä tarkoittaa. Sen kuvaaja kuitenkin kertoo, että mennään turvallisen rajan alapuolella. Varmasti voisi vähän vähemmänkin olla, mutta ehkä tämäkin luku hieman laskee, jos koko kehon rasvaprosenttia saa laskemaan. 

Koko kehon paino on tällä hetkellä 73.4 kiloa ja mittauksen ehdottama ideaalipaino on 68.6 kiloa. Kuulostaa minusta paljolta - tai ehkä enemmänkin realistiselta. Normaali painoni kun on siinä 66-68 ja mielestäni kroppani on ollut parhaassa kunnossa, kun painan noin 65 kiloa. Mutta kuten tulosten tulkinnassa painotettiin, paino itseasiassa on vähäpätöisin näistä lukemista. Jos lihasmassaa on hyvin ja rasvaprosentti tarpeeksi alhaalla, niin vaa'an kokonaislukemalla ei paljon ole merkitystä. 

Kokonaispisteet mittauksesta olivat 79/100. Mittaaja kehui, että harvoin näkee näin hyvää tulosta vasta synnyttäneellä (joihin siis ilmeisesti vielä kuulun) ja tämän ikäisellä (jotenkin hän osasi sen kauniisti ilmaista). Seuraavan kerran mittaus on tarjolla toukokuussa ja aion ehdottomasti mennä. Tavoitteena on tuo 4,8kg painonpudotus ja nimenomaan tietenkin rasvamassasta. Lihasmassaa ei tarvitse juurikaan lisätä, ehkä vaan vähän tasapainoa ylä- ja alakropan välille. 

Oletteko muut käyneet InBody-mittauksessa? Entä millaisena koette näistä lukemista puhumisen? Pystytkö iskemään painolukemasi tiskiin tuosta vaan? Minä (kuten ehkä huomasit) voin kertoa painoni yhtä helposti kuin pituuteni tai postinumeroni :) 

Matkapäiväkirja Joensuusta

Terveisiä Joensuusta! Lähdettiin Lukan kanssa käymään siellä viikonloppureissulla. Samaan aikaan Nopsu suuntasi papan kanssa Alavudelle mumman luo, joten kätevästi saatiin samaan viikonloppuun visiitit molempien isoäitien luona - ainut vaan, että molemmissa puolikkaalla perheellä. Perjantaina aamulla lähdettiin jo kuudelta lentokentälle, koska olimme buukanneet matkustusta helpottaaksemme lennot. Luka on kyllä tosi rento matkaseura, ei hänellä hermot menneet kertakaakaan koko viikonlopun aikana! Lento meni mukavasti, vaikka matkaan sattuikin sen verran suuri ilmakuoppa, että allekirjoittaneella meinasi lirahtaa pissit pöksyyn. Onneksi oli vain yksi pomppu eikä sattunut kenellekään mitään. Loppumatka piti sitten pitää Lukaa vöissä sylissä, mikä tietysti asetti haasteita kaikelle leikittämiselle ja lauluille, jotta pätkä jaksoi istua paikallaan puoli tuntia. Aamulla jo yhdeksän aikaan istuttiinkin sitten mummin luona aamupalapöydässä, reissusta väsynyt ekoilla päikkäreillään. 

Äitini luona tyhjennettiin siskon kanssa ullakkoa, sillä äiti on muuttamassa. Sieltä löytyi niin mielettömiä yläasteen, lukion ja yliopiston aikaisia muistoja, etten kestänyt kaikkea edes lukea läpi. Ei voi olla kuin vain kiitollinen kaikesta siitä värikkäästä ja tunteikkaasta elämästä, jota on saanut elää läpi. Seurustelin opiskeluaikana muutaman vuoden aivan mahtavan pojan kanssa, jonka kanssa sitten kuitenkin vain tiet vei erilleen. Ollaan edelleen hyvissä väleissä, vaikka tosi harvoin nähdäänkään. Ollaan kuitenkin esimerkiksi kyläilty koko perhe heillä yhtenä kesänä. Minun mielestä on tosi arvokasta, jos erityisen tärkeät ihmiset pystyvät edes jossain määrin säilymään elämässä. 

Lauantaina herättiinkin vähän väsyneissä tunnelmissa, sillä Luka nukkui ihan äärimmäisen huonosti molemmat yöt mummolassa. Ekana yönä hän heräili varmaan 10 kertaa kahteen mennessä, sitten nukkui rauhassa 4:40 asti ja sen jälkeen ei sitten suostunutkaan enää nukkumaan. Suunnilleen sama toistui seuraavana yönä - ainut, että mitään tuollaista parin tunnin yhtenäistä unipätkää äidille ei ehtinyt tulemaan. Luojan kiitos äitini ja siskoni hoitivat poikaa aamupäivän ekojen unien ajan ja vähän sen jälkeenkin, jotta sain otettua itse pienet päikkärit. 

Lauantaina käytiin minun isovanhempien luona. Mielestäni on ihanaa, että suvun vanhimmat saavat viettää aikaa suvun pienimpien kanssa - ja päin vastoin. Olisi niin kiva, jos asuttaisiin vähän enemmän lähekkäin - nyt näkemiset rajoittuu muutamaan kertaan vuodessa. Sain itse mummiltani "perintökoruina" aivan ihanat kamee-korut. Sormuksen ja korvakorut. Tulen varmasti käyttämään niitä heti ensimmäisessä juhlavammassa tilaisuudessa. Siskoni sai Kalevala-korut. Illalla käytiin Lukan kanssa siskon luona syömässä (ruokaa ja karkkia) ja äidin luona saunassa. Miten se äidin sauna onkin niin paljon ihanampi, kuin sauna kotona? 

Sunnuntaina käytiin Joensuun keskustassa pyörähtämässä. Olin haaveillut jo koko viikon käynnistä joko Houkutuksessa tai Hyve&Paheessa, joista molemmista saa ihania kakkuja. Mutta mitä hittoa, paikat olivat sunnuntaina kiinni! Jouduimme siis tyytymään tylsästi Coffee Houseen. Hauska oli kuitenkin siellä törmätä töissä olevaan ystäväni ystävään, jolla oli ihania vauvauutisia. Löysin myös ihan mielettömän kauniin mustan mekon alennuksesta. En malta odottaa kesää, että pääsen käyttämään sitä. Myös pari kiloa olisi ennen sitä pudotettava, koska mekossa olisi tosi kiva hengittää :)

Eilen illalla sitten köröteltiin Norran siivin takaisin kotiin. Lento oli tunnin myöhässä, mikä on tietysti vähän ärsyttävää siitäkin näkökulmasta, kun koko lento kestää sen tunnin! Väsymys alkoi painaa sekä äitiä että poikaa, mutta hyvin me jaksettiin. Melko hyvin. Ehkä vaan ei olisi kannattanut vastata lentokenttäbussissa yhteen blogityömeiliin - saattoi tulla vähän liian töksähtelevä sävy.. 

Matkassa mukana meillä oli nämä vanhat Baby Joggerin rattaat, jotka ovat kyllä kerrassaan mainiot matkarattaat! Ne kun menevät kasaan vai istuimen keskeltä nostamalla, jolloin ne saa siis kasaan sekä kannettua yhdellä kädellä. Pyöriä ei tarvitse irroittaa ja koko hoito menee pieneen tilaan sekä kevyesti Finskin muovipussiin. Todella hyvät matkarattaat siis! Noissa on myös ihanan suojaava kuomu, joten edes mitään erillistä vaunuverhoa ei tarvita. 

Nyt sitten aloitellaan täällä kotosalla uutta viikkoa. Papa onkin tällä viikolla niin paljon töissä, että käy vaan yöt kotona nukkumassa. Luvassa siis riittämiin minulla aikaa lasten kanssa. Vähän harmittaa, ettei oikein ehdi treenaamaan tällä viikolla. 

Onko teistä kotiäideistä lähtemään salille aamulla joskus 7 aikaan niin, että ehditte vielä kotiin ennen miehen töihin lähtöä? 

Ihanaa viikon alkua kaikille 💖

Seitsemän vauvakuukautta

Näin se vaan tuli Lukalle mittariin seitsemän kuukautta. Aika toisen vauvan kanssa menee kyllä todella siivillä. Vaan niinhän se lasten kanssa on - päivät ovat välillä uuvuttavan pitkiä, mutta vuodet menevät nopeasti. En voi uskoa, että Nopsukin täyttää syksyllä jo viisi vuotta! Voi onneksi meillä on vielä tämä pienempi pikkuinen, niin saadaan vähän lisää nauttia vauva-ajasta ja taaperovuosista. 

Meidän viimeisintä kuukautta on värittänyt epäily maitoallergiasta. Nyt menemme torstaina kuulemaan tulokset, mutta vähän siltä näyttää, että iho-oireilu ei sittenkään ole maitoon sidonnainen. Kyllä osaakin olla hankalasti tulkittava asia! Seitsemän kuukautta nyt asiaa pohdittu ja silti olemme pihalla. Mutta ehkä tosiaan Lukalla vai on atooppinen iho, joka välillä on pahempana ja välillä parempana. Talvi tietysti ei tee hyvää kenenkään atoopikon iholle, joten siitä varmasti osa punotuksista johtuu. No, saa nähdä! Torstaina ollaan viisaampia. Onneksi on ihana ja empaattinen allergialääkäri. 

Luka on oppinut istumaan tosi tukevasti ilman tukea. Silloin tällöin hän muksahtaa jotain kurkottaessaan, mutta monta kertaa on osannut myös siirtyä istumasta makuulle ilman pään kopsahdusta. Tyynyjä aina laitetaan ympärille, kun jätämme pojan hetkeksi yksin istuma-asentoon. Muu liikkuminen on pyörimistä. Hän kääntyilee ketterästi mahalta selälleen ja selältä mahalleen. Ryömiminen ei vielä onnistu ollenkaan, puhumattakaan konttaamisesta tai seisomisesta. Niin vaan omaa tahtiaan liikkumisessa tulee tämä pikkuveli. 

Ruoka rakkaalle maistuu niin hyvin, että se naurattaa lähes joka päivä. Poika on niin innoissaan syömisestä, että tulee itsekin hyvälle tuulelle - olisipa aikuisetkin yhtä innoissaan jokaisesta lusikallisesta porkkanaa tai luumua tai banaania. Tuolissa pompitaan, käsiä läpsytetään ja suu on isona auki odottamassa tarjoiluja. Hän myös niin himoitsee kaikkea mitä me muut syödään. En malta odottaa, että päästään koko perhe syömään samoja ruokia. Eipä se ole kovin kaukana sekään aika. Maitoa Luka juo jokaisella aterialla ja yleensä vielä kerran yölläkin. 

Yöheräämisiä on aiempaa vähemmän ja myös nukkuma-asentoja on tullut lisää, sillä hän nukkuu paljon mahallaan ja kyljellään. Päivisin nukkuminen on myös muuttunut. Muistatteko, kun ensimmäiset kuukaudet huokailin sitä, että tyyppi nukkuu vain liikkeessä? No, nyt on ollut jonkin aikaa niin päin, että parhaat unet hän nukkuu paikallaan, rattaissa, ulkona. Ulkoa vielä voi hyvin lähteä kävelemään ja uni jatkuu. Bussiinkin pääsemme nousemaan ja bussimatka menee mukavasti unilla, mutta kun mennään sisälle jonnekin kauppaan, niin silmät aukeavat melkein heti. Tässä on taas sen myötä saanut vähän ruuvata rutiineita uuteen uskoon. Aivan ihanaa on kyllä aamupäivisin saada hetki omaa aikaa! Yleensä siivoan kotia ja katson pari jaksoa Frendejä Netflixistä juoden teetä. 

Yleisesti ottaen Luka on aivan huippu tyyppi. Just eilen mietin ääneen, että hitsit miten rento jäbä oikeasti meidän jäbä on. Mentiin mielenkiinnosta katsomaan yhtä asuntonäyttöä. Luka nukahti autoon, kun oli päiväuniaika. Jouduttiin sitten kuitenkin se herättämään 20min unien jälkeen, mikä pojalle oli ihan fine. Siinä se sylissä hengasi ja 15 minuutin päästä istui taas tyytyväisenä auton istuimeen. Uni ei enää tullut, mutta inahtamatta körötteli hyvällä tuulella koko matkan kotiin asti. Saan varmaan puuta koputtaa, mutta tosiaan tyypillä ei hermot helposti pala - en muista hänen koskaan itkeneen, ellei sitten ole sattunut joku kolhu. Välillä tietenkin kitisyttää, mutta hei, onko nyt kukaan meistä aurinko 24/7? 

Seitsemän kuukauden iässä ei olekaan neuvolakäyntiä, mutta painon tiedämme maitoaltistuskäyntien takia. Pituuden päivitän seuraavan kerran sitten 8kk-iässä. Ihana Nopsu halusi kans viimeiseen kuvaan. En tiedä miksi piti olla tunti kotona tuo pipo päässä. Piti vaan. Voi neljävuotiaan elämä.. siitä voisinkin kirjoittaa romaanin.. JOLLAIN on täällä nimittäin uhmaikä. Taas. 

Tykkää

Nooasta. Kaikista naruista ja nauhoista. Legoista. 

Ei tykkää

Hmm... nyt ei kyllä tule mitään mieleen!

Suosikkiruokaa

Banaani.

Paino

9,8kg

Vaatekoko 

80

Miten teillä muilla kahden lapsen äideillä - ovatko lapset kehittyneet liikkumisessa ja puhumisessa suunnilleen samaa tahtia vai esikoinen nopeammin tai kuopus nopeammin?