Näin se vaan tuli Lukalle mittariin seitsemän kuukautta. Aika toisen vauvan kanssa menee kyllä todella siivillä. Vaan niinhän se lasten kanssa on - päivät ovat välillä uuvuttavan pitkiä, mutta vuodet menevät nopeasti. En voi uskoa, että Nopsukin täyttää syksyllä jo viisi vuotta! Voi onneksi meillä on vielä tämä pienempi pikkuinen, niin saadaan vähän lisää nauttia vauva-ajasta ja taaperovuosista.
Meidän viimeisintä kuukautta on värittänyt epäily maitoallergiasta. Nyt menemme torstaina kuulemaan tulokset, mutta vähän siltä näyttää, että iho-oireilu ei sittenkään ole maitoon sidonnainen. Kyllä osaakin olla hankalasti tulkittava asia! Seitsemän kuukautta nyt asiaa pohdittu ja silti olemme pihalla. Mutta ehkä tosiaan Lukalla vai on atooppinen iho, joka välillä on pahempana ja välillä parempana. Talvi tietysti ei tee hyvää kenenkään atoopikon iholle, joten siitä varmasti osa punotuksista johtuu. No, saa nähdä! Torstaina ollaan viisaampia. Onneksi on ihana ja empaattinen allergialääkäri.
Luka on oppinut istumaan tosi tukevasti ilman tukea. Silloin tällöin hän muksahtaa jotain kurkottaessaan, mutta monta kertaa on osannut myös siirtyä istumasta makuulle ilman pään kopsahdusta. Tyynyjä aina laitetaan ympärille, kun jätämme pojan hetkeksi yksin istuma-asentoon. Muu liikkuminen on pyörimistä. Hän kääntyilee ketterästi mahalta selälleen ja selältä mahalleen. Ryömiminen ei vielä onnistu ollenkaan, puhumattakaan konttaamisesta tai seisomisesta. Niin vaan omaa tahtiaan liikkumisessa tulee tämä pikkuveli.
Ruoka rakkaalle maistuu niin hyvin, että se naurattaa lähes joka päivä. Poika on niin innoissaan syömisestä, että tulee itsekin hyvälle tuulelle - olisipa aikuisetkin yhtä innoissaan jokaisesta lusikallisesta porkkanaa tai luumua tai banaania. Tuolissa pompitaan, käsiä läpsytetään ja suu on isona auki odottamassa tarjoiluja. Hän myös niin himoitsee kaikkea mitä me muut syödään. En malta odottaa, että päästään koko perhe syömään samoja ruokia. Eipä se ole kovin kaukana sekään aika. Maitoa Luka juo jokaisella aterialla ja yleensä vielä kerran yölläkin.
Yöheräämisiä on aiempaa vähemmän ja myös nukkuma-asentoja on tullut lisää, sillä hän nukkuu paljon mahallaan ja kyljellään. Päivisin nukkuminen on myös muuttunut. Muistatteko, kun ensimmäiset kuukaudet huokailin sitä, että tyyppi nukkuu vain liikkeessä? No, nyt on ollut jonkin aikaa niin päin, että parhaat unet hän nukkuu paikallaan, rattaissa, ulkona. Ulkoa vielä voi hyvin lähteä kävelemään ja uni jatkuu. Bussiinkin pääsemme nousemaan ja bussimatka menee mukavasti unilla, mutta kun mennään sisälle jonnekin kauppaan, niin silmät aukeavat melkein heti. Tässä on taas sen myötä saanut vähän ruuvata rutiineita uuteen uskoon. Aivan ihanaa on kyllä aamupäivisin saada hetki omaa aikaa! Yleensä siivoan kotia ja katson pari jaksoa Frendejä Netflixistä juoden teetä.
Yleisesti ottaen Luka on aivan huippu tyyppi. Just eilen mietin ääneen, että hitsit miten rento jäbä oikeasti meidän jäbä on. Mentiin mielenkiinnosta katsomaan yhtä asuntonäyttöä. Luka nukahti autoon, kun oli päiväuniaika. Jouduttiin sitten kuitenkin se herättämään 20min unien jälkeen, mikä pojalle oli ihan fine. Siinä se sylissä hengasi ja 15 minuutin päästä istui taas tyytyväisenä auton istuimeen. Uni ei enää tullut, mutta inahtamatta körötteli hyvällä tuulella koko matkan kotiin asti. Saan varmaan puuta koputtaa, mutta tosiaan tyypillä ei hermot helposti pala - en muista hänen koskaan itkeneen, ellei sitten ole sattunut joku kolhu. Välillä tietenkin kitisyttää, mutta hei, onko nyt kukaan meistä aurinko 24/7?
Seitsemän kuukauden iässä ei olekaan neuvolakäyntiä, mutta painon tiedämme maitoaltistuskäyntien takia. Pituuden päivitän seuraavan kerran sitten 8kk-iässä. Ihana Nopsu halusi kans viimeiseen kuvaan. En tiedä miksi piti olla tunti kotona tuo pipo päässä. Piti vaan. Voi neljävuotiaan elämä.. siitä voisinkin kirjoittaa romaanin.. JOLLAIN on täällä nimittäin uhmaikä. Taas.
Tykkää
Nooasta. Kaikista naruista ja nauhoista. Legoista.
Ei tykkää
Hmm... nyt ei kyllä tule mitään mieleen!
Suosikkiruokaa
Banaani.
Paino
9,8kg
Vaatekoko
80
Miten teillä muilla kahden lapsen äideillä - ovatko lapset kehittyneet liikkumisessa ja puhumisessa suunnilleen samaa tahtia vai esikoinen nopeammin tai kuopus nopeammin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti