Ja kuinka se liikkuukaan? 

Ja sitten hän lähti liikkeelle. Aivan käsittämätöntä, että vielä tammikuun lopussa Joensuussa käydessä koetettiin saada Lukaa ryömimään, siinä onnistumatta. Ja nyt hän konttaa ja nousee tukea vasten seisomaan. Tämä liikkumisen pyrähdys tapahtui viime viikon aikana. Konttaamiseen tulee vauhtia koko ajan lisää, samoin kuin kiipeilyyn varmuutta. Ihan mieletön into Lukalla on nyt koko ajan liikkua ja nousta pystyyn. Tietenkin. Onhan se nyt varmasti ihan mieletön uusi juttu! Portaita vasten hän nousee seisomaan, mutta ei ole vielä nostanut jalkoja ensimmäiselle portaalle. Alas on kuitenkin nyt laitettu myös turvaportti, koska aivan varmasti se ottaa vain minuutin, kun poika hiffaa, miten portaita noustaan ja sitten mennään. Meillähän on sillä tavalla tosi tyhmästi, että portin saa vasta kolmannelle portaalle. Mutta sitten toisaalta, noilla kahdella portaalla on ehkä suhteellisen turvallinen opetella portaita ja niistä nyt ei (kääk) kovin korkealta sitten putoa. Heti kun konttaaminen tuli kuvioihin, niin ryömiminen jäi kokonaan. Välillä tyyppi raahaa itseään sillä tavalla istuma-asennossa ja pyörii muutenkin niin ketterästi - ihan sekunnissa selältään hän on pyörähtänyt mahalleen, siitä konttausasentoon ja istumaan. Maidon juominenkin keskeytyy monta kertaa siihen, että pullo lentää ja poika löytää itsensä istumasta. 

Ja kuinka se syökään? 

Niin hyvä ruokahalu kun Lukalla aina onkin ollut, on syöminen nyt ollut vähän vaikeampaa. Käsillä huidotaan ja niitä tungetaan suuhun. Syöttötuolissa pompitaan ja sitä rytkytetään niin hirveällä voimalla edes takaisin, että luulisi jo selkään tulevan mustelmia. Voisin siis tässä kohdassa jo tiivistää, että aika levotonta meininkiä täällä meillä tällä hetkellä! Soseissa koetimme siirtyä 8kk soseisiin, joissa on jo vähän enemmän rakennetta, mutta herra hienohelma on aivan armoton paakkujen suhteen. Näyttävät yökkäysrefleksit ja sen jälkeen napsahtaa suu kiinni. Koska syöminen nyt muutenkin on tosiaan vähän vaikeaa, niin ollaan suosiolla syötetty niitä sileämpiä soseita ja katsotaan hetken päästä taas rakeisempaa koostumusta. Kaurapuuro onneksi menee jo tavallisista hiutaleista keitettynä ja onkin ihana viikonloppuaamuina keittää iso kattilallinen puuroa koko perheelle. Lukalle toki otetaan oma annos ennen suolan lisäämistä.

Ja nukkuu? 

Odotin tämän liikkeellelähdön vaikuttavan heti uniin, mutta se tuli vähän viiveellä. Aika levottomia on olleet yöt tässä reilun viikon verran. Jäbä herää pitämään hirveää meteliä tai sitten vaan kiipeää seisomaan pinnasängyn laitaa vasten. Päiväunillakin rattaita saa vähän väliä olla hytkyttelemässä. Nopsu nukkui tässä kohdassa jo täysiä öitä - pikkuveljellä siihen tuntuu vielä olevan matkaa. Erittäin hyvä yö tarkoittaa kahta herätystä. 

Ja puhuu? 

Jokeltelua täällä ei kuulla vielä lainkaan niin paljon, kuin karjumista ja kirkumista. Siis kuulkaa aivan hermot olleet kireinä, kun toinen karjuu ja kirkuu niin kovasti, että omiin korviin sattuu! Äitini muistutti, että oli Nooallakin tämmöinen samanlainen vaihe ja näinhän se tosiaan taisi olla. Luojan kiitos vaihe siis vain tämäkin. Mutta kovin on äänekäs vaihe! 

Isoveli sydän pikkuveli sydän isoveli 

Veljesten suhde tuntuu koko ajan vain kasvavan tiiviimmäksi. Nopsu sanoo lähes päivittäin Lukalle, että "tykkään sinusta" ja painaa päänsä vauvan syliin (sillä seurauksella, että Luka alkaa repiä Nooaa korvista ja hiuksista sekä hakata päähän, mutta Nooan mielestä se on vain ihanaa, koska se on Luka). Halauksia tulee myös isoveljen suunnalta runsaasti, joista pienempi taas ei pidä, koska se tuntuu väkisin kiinni pitämiseltä. Muuten tietenkin isoveli on edelleen isoin idoli. Aivan ihana kaksikko ovat nämä pienet poikaset. Nooa kyllä osaa myös komentaa tosi napakasti Lukaa, etenkin jos Luka on tekemässä jotain kiellettyä. Ihan hyvä pieni äidin apuri siis siinäkin mielessä :) 

Neuvolakäynti on seuraavan kerran vasta vuoden ikäisenä! 

Joten turhaan ehkä tähän päivitän mitään mittoja. Vaatteissa on edelleen koko 80 käytössä, osa niistäkin kyllä jäänyt pieneksi. Lempiruokaa on kaikki tarpeeksi sileä ja maito maistuu sen, mitä sitä nyt malttaa paikallaan juoda. Eli aika vähän. 

Aikamoisen touhukas vaihe täällä menossa! Upeat yhdeksän kuukautta kasassa. Yhtä kauan elämää masun ulkopuolella, kuin oli masussakin. Tästä mennään jo kovaa vauhtia ensimmäisiä synttäreitä kohti :) 

ps. ei olla reissuun lähdössä, toin vain vanhalla matkalaukulla varastosta Nopsulta jääneet 86 kokoiset vaatteet Lukalle kaappiin odottamaan - ja matkalaukun myyntiin. 

How many likes is my life worth?

Pidin viime viikon sometaukoa. Ja se oli todella hyvä juttu. Kerron tässä miksi. 

Ihan ensimmäisenä päivänä, korjaan, ensimmäisenä aamuna tajusin, miten paljon oikeasti vietän aikaa puhelin kourassa selaten lähinnä Instagramia. Ja jonkin verran Facebookia. Tunnustan, että usein aamulla ensimmäisenä katson puhelimesta paljonko kello on. Ja samalla nään, jos vaikkapa on tullut Instagramiin suoraviesti. Luen sen. Tai kurkistan samalla, jos on tullut jollekin kuvalle tykkäyksiä tai kommentteja. Siinäpä se päivä on sitten jo korkattu. 

Päämäärättömän selailun vähensin tuon viikon aikana lähes nollaan. Muutaman tylsän hetken annoin itselleni luvan käyttää somen kanssa. Ensimmäinen päivä meni helposti, mutta toisena päivänä aloin huomaamaan oikeita "tarpeita" käyttää lähinnä Facebookia. Siivoilin kotona ja löysin vaatteita, jotka halusin laittaa Facekirpparille myyntiin. En tykkää jättää asioita roikkumaan, joten olisin halunnut laittaa vaatteet myyntiin heti. Sitten tuli mieleen joku vauvaan liittyvä kysymys, jonka olisin halunnut esittää meidän kesäkuisten vauvojen Facebook-ryhmässä. Ja kysyä sisustusryhmässä ideoita sängynpäädyn suhteen. 

Tein niin, että kirjasin lapulle ylös näitä hoidettavia someasioita ja tiesin, että pääsen hoitamaan ne kyllä suhteellisen pian. 

Tässä asiat, jotka havainnoin sometauon aikana: 

1. Ihailen somessa monia tosielämässä tuntemattomia äitejä, joiden kaltainen haluaisin olla. Minäkin haluan tehdä Instastoryyn hauskoja videoita, pitkiä pohdintoja eri aiheista ja kauniisti sommiteltuja tilannekuvia. Mutta haluanko oikeasti käyttää somen/puhelimeni kanssa yhtä paljon aikaa? Oikeastaan en. Pidin paljon tämän viikon aikana siitä, miten puhelimen vilkuilu ei keskeyttänyt jatkuvasti lasten kanssa olemista. 
2. Kun jotain hauskaa tai merkittävää tapahtui, ei sitä voinutkaan jakaa sosiaaliseen mediaan. Mitä sitten? No, jaoin monta kivaa kuvaa ystävieni kanssa. En ehkä saanut niihin kuin vain se yhden tykkäyksen, mutta yhden ystävän tykkäys on ainakin kymmenen tuntemattoman tykkäyksen arvoinen. 
3. Tarvitseeko kaikkea jakaa? Jos metsässä kaatuu puu, mutta kukaan ei kuule sitä, kaatuiko se? Viikon aikana tuli eteen useita hetkiä, joissa ajatus oli ottaa kiva kuva ja jakaa se mukavalla tekstillä täydennettynä. Kun tätä ei voinut tehdä, tajusi, että hetket olivat ihan yhtä hienoja, vaikka niitä ei maailmalle jakanutkaan. Bonuksena hetkissä oli ehkä vähän enemmän läsnä. 
4. Sosiaalinen media syö aikaa. Kun Luka käy päikkäreille, ensimmäinen juttu on yleensä rojahtaa hetkeksi sohvalle puhelin kourassa. Siinäpä sitä meneekin helposti muutama minuutti, tai vahingossa jopa muutama kymmenen minuuttia. Tämän viikon aikana neuloin yhden villasukan. Väitän, että asioilla on yhteys. 
5. Some aiheuttaa myös paljon negatiivisia tunteita. Ainakin minulla. Tämä on asia, jonka huomasin tosin ennen sometaukoa. Ja en voi tätä kyllin painottaa; sosiaalisen median aikaan saama kateus on tosi typerää ja turhaa. Hieman karrikoiden, jos jollain äidillä on aina viimeisen päälle lapset puettuina, omat kasvot meikattuina ja koti kauniina - mistä minä tiedän, jos hänen äitinsä vaikkapa sairastaa syöpää tai avioliitto on enää hiuskarvan varassa. Älä kadehdi niiden iloja, joiden suruja et tunne. 
6. Blogia minulle tuli vähän ikävä. Toisaalta oli myös virkistävää olla viikko miettimättä yhtään postausaihetta tai sitä, pitäisikö blogiin panostaa enemmän ja koettaa jotenkin saada lukijoita lisää, kun kilpailu on niin kovaa ja ja ja... 

Tässä omat havaintoni. Lopetin sometauon vähän etuajassa, koska halusin vain ne pirun vaatteet myyntiin. Ja sittenhän niitä tuli niitä ostotarjouksia ja siinä se tauko sitten olikin. 

Jotain kuitenkin opin. Jotain näistä kuudesta edellä listatuista kohdista. Ja tiedän, että jos some taas meinaa napata liian ison osan minusta ja ajastani, voin koska vaan pitää uuden tauon. 

Tunnistatko sinä näitä samoja ajatuksia somen suhteen? 

ps. tuo otsikko on eräästä tällä hetkellä radiossa soivasta biisistä, jota en muuten kyllä muista, mutta tuo kohta on tarttuva. Ja osuva. 

pps. kuvina tilanteista sometaukoviikolta, joita en minnekään jakanut. Ja silti ne tapahtui. Näytin nätimmältä meikin kanssa. Luka lähti liikkelle ja hänet löysi milloin mistäkin. Myös tukkaa hänellä on enemmän kuin isoveljellään vielä kaksivuotiaana. Ja isoveli kävi parturissa ja parturin jälkeen jätskillä :) 

Äitiyspakkauksen makuupussin uusi elämä

Olen suuri äitiyspakkauksen fani ja mielestäni jokaisen äidin kannattaa se ihan yleisen aiheen kannatuksen takia ainakin kerran ottaa. Itse sain Lukalle vielä vuoden 2016 äitiyspakkauksen, jossa makuupussi oli sininen talviaiheinen. Jo Lukaa odottaessa mietin, että haluaisin itse päällystää äp-makuupussin jollain kivalla kankaalla ja kun näin Lapsiparkki-blogin Instagramissa hienon itse tehdyn, päätin ryhtyä kerralla tuumasta toimeen. 

Budjettia tähän ei tarvittu paljon sen enempää kuin taitojakaan. Haaveilin Marimekon kankaista, mutta loppujenlopuksi tämä Ikean kangas miellytti silmää oikein sopuisasti. Minun mielestäni koko homman juju oli vaihtaa vetoketju. Ronskisti leikkasin entisen vetskarin irti ja ostin tilalle tämmöisen ihanan tuhdin metrin mittaisen vetoketjun, joka aukeaa molemmista suunnista. Tästä on hyötyä ensi syksynä, kun poika ehkä kaipaa rattaissa vähän lämmintä ympärilleen, mutta äiti ei kyllä kaipaa niitä kuraisia kenkiä makuupussin sisään. Siispä vaan alhaalta pussi auki ja kengät jäävät pussin ulkopuolelle. 

Ainut ongelma oli tuon vetoketjun mitta. Se olisi saanut olla 4-5cm pidempi. Nyt se jäi ylhäältä hieman vajaaksi - olisihan sen voinut niinkin jättää, mutta päätin sitten käydä Kontista ostamassa käytetyn napin ja askartelukaupasta pätkän nahkaista nauhaa. Näin tuli vähän lisäsomistettakin pussiin. 

Musta kanttinauha siisti tuon yläreunan. Siitä siis jätin pois sen alkuperäisen lyhyemmän vetoketjun, kun se ymmärtääkseni on lähinnä vaunukäyttöä varten. Näin pussista tuli yläosastaan oikein siisti ja se asettuu rattaisiin kauniisti. Hintaa koko projektille tuli vain vähän reilu kymppi. 

Mitäs pidätte lopputuloksesta? Onko siellä muita makuupussin tuunanneita?  

Omasta mielestäni tästä tuli oikein kiva ja menee nyt kuosiltaan paremmin kevääseen ja istuu tosi kauniisti mustiin rattaisiin 💛