How many likes is my life worth?

Pidin viime viikon sometaukoa. Ja se oli todella hyvä juttu. Kerron tässä miksi. 

Ihan ensimmäisenä päivänä, korjaan, ensimmäisenä aamuna tajusin, miten paljon oikeasti vietän aikaa puhelin kourassa selaten lähinnä Instagramia. Ja jonkin verran Facebookia. Tunnustan, että usein aamulla ensimmäisenä katson puhelimesta paljonko kello on. Ja samalla nään, jos vaikkapa on tullut Instagramiin suoraviesti. Luen sen. Tai kurkistan samalla, jos on tullut jollekin kuvalle tykkäyksiä tai kommentteja. Siinäpä se päivä on sitten jo korkattu. 

Päämäärättömän selailun vähensin tuon viikon aikana lähes nollaan. Muutaman tylsän hetken annoin itselleni luvan käyttää somen kanssa. Ensimmäinen päivä meni helposti, mutta toisena päivänä aloin huomaamaan oikeita "tarpeita" käyttää lähinnä Facebookia. Siivoilin kotona ja löysin vaatteita, jotka halusin laittaa Facekirpparille myyntiin. En tykkää jättää asioita roikkumaan, joten olisin halunnut laittaa vaatteet myyntiin heti. Sitten tuli mieleen joku vauvaan liittyvä kysymys, jonka olisin halunnut esittää meidän kesäkuisten vauvojen Facebook-ryhmässä. Ja kysyä sisustusryhmässä ideoita sängynpäädyn suhteen. 

Tein niin, että kirjasin lapulle ylös näitä hoidettavia someasioita ja tiesin, että pääsen hoitamaan ne kyllä suhteellisen pian. 

Tässä asiat, jotka havainnoin sometauon aikana: 

1. Ihailen somessa monia tosielämässä tuntemattomia äitejä, joiden kaltainen haluaisin olla. Minäkin haluan tehdä Instastoryyn hauskoja videoita, pitkiä pohdintoja eri aiheista ja kauniisti sommiteltuja tilannekuvia. Mutta haluanko oikeasti käyttää somen/puhelimeni kanssa yhtä paljon aikaa? Oikeastaan en. Pidin paljon tämän viikon aikana siitä, miten puhelimen vilkuilu ei keskeyttänyt jatkuvasti lasten kanssa olemista. 
2. Kun jotain hauskaa tai merkittävää tapahtui, ei sitä voinutkaan jakaa sosiaaliseen mediaan. Mitä sitten? No, jaoin monta kivaa kuvaa ystävieni kanssa. En ehkä saanut niihin kuin vain se yhden tykkäyksen, mutta yhden ystävän tykkäys on ainakin kymmenen tuntemattoman tykkäyksen arvoinen. 
3. Tarvitseeko kaikkea jakaa? Jos metsässä kaatuu puu, mutta kukaan ei kuule sitä, kaatuiko se? Viikon aikana tuli eteen useita hetkiä, joissa ajatus oli ottaa kiva kuva ja jakaa se mukavalla tekstillä täydennettynä. Kun tätä ei voinut tehdä, tajusi, että hetket olivat ihan yhtä hienoja, vaikka niitä ei maailmalle jakanutkaan. Bonuksena hetkissä oli ehkä vähän enemmän läsnä. 
4. Sosiaalinen media syö aikaa. Kun Luka käy päikkäreille, ensimmäinen juttu on yleensä rojahtaa hetkeksi sohvalle puhelin kourassa. Siinäpä sitä meneekin helposti muutama minuutti, tai vahingossa jopa muutama kymmenen minuuttia. Tämän viikon aikana neuloin yhden villasukan. Väitän, että asioilla on yhteys. 
5. Some aiheuttaa myös paljon negatiivisia tunteita. Ainakin minulla. Tämä on asia, jonka huomasin tosin ennen sometaukoa. Ja en voi tätä kyllin painottaa; sosiaalisen median aikaan saama kateus on tosi typerää ja turhaa. Hieman karrikoiden, jos jollain äidillä on aina viimeisen päälle lapset puettuina, omat kasvot meikattuina ja koti kauniina - mistä minä tiedän, jos hänen äitinsä vaikkapa sairastaa syöpää tai avioliitto on enää hiuskarvan varassa. Älä kadehdi niiden iloja, joiden suruja et tunne. 
6. Blogia minulle tuli vähän ikävä. Toisaalta oli myös virkistävää olla viikko miettimättä yhtään postausaihetta tai sitä, pitäisikö blogiin panostaa enemmän ja koettaa jotenkin saada lukijoita lisää, kun kilpailu on niin kovaa ja ja ja... 

Tässä omat havaintoni. Lopetin sometauon vähän etuajassa, koska halusin vain ne pirun vaatteet myyntiin. Ja sittenhän niitä tuli niitä ostotarjouksia ja siinä se tauko sitten olikin. 

Jotain kuitenkin opin. Jotain näistä kuudesta edellä listatuista kohdista. Ja tiedän, että jos some taas meinaa napata liian ison osan minusta ja ajastani, voin koska vaan pitää uuden tauon. 

Tunnistatko sinä näitä samoja ajatuksia somen suhteen? 

ps. tuo otsikko on eräästä tällä hetkellä radiossa soivasta biisistä, jota en muuten kyllä muista, mutta tuo kohta on tarttuva. Ja osuva. 

pps. kuvina tilanteista sometaukoviikolta, joita en minnekään jakanut. Ja silti ne tapahtui. Näytin nätimmältä meikin kanssa. Luka lähti liikkelle ja hänet löysi milloin mistäkin. Myös tukkaa hänellä on enemmän kuin isoveljellään vielä kaksivuotiaana. Ja isoveli kävi parturissa ja parturin jälkeen jätskillä :)