Hampaaton hurjimus - Luka 9kk

Ja kuinka se liikkuukaan? 

Ja sitten hän lähti liikkeelle. Aivan käsittämätöntä, että vielä tammikuun lopussa Joensuussa käydessä koetettiin saada Lukaa ryömimään, siinä onnistumatta. Ja nyt hän konttaa ja nousee tukea vasten seisomaan. Tämä liikkumisen pyrähdys tapahtui viime viikon aikana. Konttaamiseen tulee vauhtia koko ajan lisää, samoin kuin kiipeilyyn varmuutta. Ihan mieletön into Lukalla on nyt koko ajan liikkua ja nousta pystyyn. Tietenkin. Onhan se nyt varmasti ihan mieletön uusi juttu! Portaita vasten hän nousee seisomaan, mutta ei ole vielä nostanut jalkoja ensimmäiselle portaalle. Alas on kuitenkin nyt laitettu myös turvaportti, koska aivan varmasti se ottaa vain minuutin, kun poika hiffaa, miten portaita noustaan ja sitten mennään. Meillähän on sillä tavalla tosi tyhmästi, että portin saa vasta kolmannelle portaalle. Mutta sitten toisaalta, noilla kahdella portaalla on ehkä suhteellisen turvallinen opetella portaita ja niistä nyt ei (kääk) kovin korkealta sitten putoa. Heti kun konttaaminen tuli kuvioihin, niin ryömiminen jäi kokonaan. Välillä tyyppi raahaa itseään sillä tavalla istuma-asennossa ja pyörii muutenkin niin ketterästi - ihan sekunnissa selältään hän on pyörähtänyt mahalleen, siitä konttausasentoon ja istumaan. Maidon juominenkin keskeytyy monta kertaa siihen, että pullo lentää ja poika löytää itsensä istumasta. 

Ja kuinka se syökään? 

Niin hyvä ruokahalu kun Lukalla aina onkin ollut, on syöminen nyt ollut vähän vaikeampaa. Käsillä huidotaan ja niitä tungetaan suuhun. Syöttötuolissa pompitaan ja sitä rytkytetään niin hirveällä voimalla edes takaisin, että luulisi jo selkään tulevan mustelmia. Voisin siis tässä kohdassa jo tiivistää, että aika levotonta meininkiä täällä meillä tällä hetkellä! Soseissa koetimme siirtyä 8kk soseisiin, joissa on jo vähän enemmän rakennetta, mutta herra hienohelma on aivan armoton paakkujen suhteen. Näyttävät yökkäysrefleksit ja sen jälkeen napsahtaa suu kiinni. Koska syöminen nyt muutenkin on tosiaan vähän vaikeaa, niin ollaan suosiolla syötetty niitä sileämpiä soseita ja katsotaan hetken päästä taas rakeisempaa koostumusta. Kaurapuuro onneksi menee jo tavallisista hiutaleista keitettynä ja onkin ihana viikonloppuaamuina keittää iso kattilallinen puuroa koko perheelle. Lukalle toki otetaan oma annos ennen suolan lisäämistä.

Ja nukkuu? 

Odotin tämän liikkeellelähdön vaikuttavan heti uniin, mutta se tuli vähän viiveellä. Aika levottomia on olleet yöt tässä reilun viikon verran. Jäbä herää pitämään hirveää meteliä tai sitten vaan kiipeää seisomaan pinnasängyn laitaa vasten. Päiväunillakin rattaita saa vähän väliä olla hytkyttelemässä. Nopsu nukkui tässä kohdassa jo täysiä öitä - pikkuveljellä siihen tuntuu vielä olevan matkaa. Erittäin hyvä yö tarkoittaa kahta herätystä. 

Ja puhuu? 

Jokeltelua täällä ei kuulla vielä lainkaan niin paljon, kuin karjumista ja kirkumista. Siis kuulkaa aivan hermot olleet kireinä, kun toinen karjuu ja kirkuu niin kovasti, että omiin korviin sattuu! Äitini muistutti, että oli Nooallakin tämmöinen samanlainen vaihe ja näinhän se tosiaan taisi olla. Luojan kiitos vaihe siis vain tämäkin. Mutta kovin on äänekäs vaihe! 

Isoveli sydän pikkuveli sydän isoveli 

Veljesten suhde tuntuu koko ajan vain kasvavan tiiviimmäksi. Nopsu sanoo lähes päivittäin Lukalle, että "tykkään sinusta" ja painaa päänsä vauvan syliin (sillä seurauksella, että Luka alkaa repiä Nooaa korvista ja hiuksista sekä hakata päähän, mutta Nooan mielestä se on vain ihanaa, koska se on Luka). Halauksia tulee myös isoveljen suunnalta runsaasti, joista pienempi taas ei pidä, koska se tuntuu väkisin kiinni pitämiseltä. Muuten tietenkin isoveli on edelleen isoin idoli. Aivan ihana kaksikko ovat nämä pienet poikaset. Nooa kyllä osaa myös komentaa tosi napakasti Lukaa, etenkin jos Luka on tekemässä jotain kiellettyä. Ihan hyvä pieni äidin apuri siis siinäkin mielessä :) 

Neuvolakäynti on seuraavan kerran vasta vuoden ikäisenä! 

Joten turhaan ehkä tähän päivitän mitään mittoja. Vaatteissa on edelleen koko 80 käytössä, osa niistäkin kyllä jäänyt pieneksi. Lempiruokaa on kaikki tarpeeksi sileä ja maito maistuu sen, mitä sitä nyt malttaa paikallaan juoda. Eli aika vähän. 

Aikamoisen touhukas vaihe täällä menossa! Upeat yhdeksän kuukautta kasassa. Yhtä kauan elämää masun ulkopuolella, kuin oli masussakin. Tästä mennään jo kovaa vauhtia ensimmäisiä synttäreitä kohti :) 

ps. ei olla reissuun lähdössä, toin vain vanhalla matkalaukulla varastosta Nopsulta jääneet 86 kokoiset vaatteet Lukalle kaappiin odottamaan - ja matkalaukun myyntiin.