Minun mielestä kauniit ja huolitellut kynnet tekee todella paljon omaan siistiin oloon. Siispä olinkin aivan innoissani noista geelilakkakynsistä, vaikkakin hirvittelin jo etukäteen, että mistä keksin rahat niiden ylläpitoon. No, kävi sitten ikävästi, että kynsiini käytetty aluslakka (sitä oikeaa ei ollut saatavilla) ei kestänyt, vaan kynnet alkoivat lohkeilla jo parin päivän jälkeen. Vielä huonompi uutinen oli se, että Shellac-lakan maahantuonti oli tässä välillä lopetettu, eli uusia kynsiä ei ollut saatavilla. Otettiin sitten vain ne vanhat pois ja nyt jäin kaipaamaan kauniita kynsiä...

Tänään Citymarketissa kauppareissulla huomasin Sally Hansenin lakat, jotka lupasivat geelilakkaukseen verrattavan lopputuloksen ilman "uunia". En voinut vastustaa kiusausta ja ostin nuo lakat. Värilakan ja päällyslakan. Lopputulos oli ihan kaunis ja lakat oli helppo levittää.

Nyt illalla harmikseni huomaan, että yhden kynnen reuna on jo hieman lohjennut. Voi hitsit, taisin mennä mainoslankaan.. Niinähän se on, että ei ilman valolla kovetusta voi saada kestävää lopputulosta aikaan. No, ehkä siis jatkossa vaan tyydyn hoitamaan kynsiäni tällä lakkojen rivistöllä (apua, miten näitä aina kertyy näin liikaa!?) ja ehkä joskus vielä pystyn hommaamaan ne kauniit ja kestävät geelilakatut kynnetkin.

Nopsun flunssapöpö oli sitten hurjan tarttuvaa sorttia. Joensuussa on kipeinä tällä hetkellä mummu ja Johanna. Samoin kuin ishi täällä kotona. Itse tässä vielä puuta koputtelen ja mietin, että josko olisin kaikille pöpöille altistumisen myötä kehittänyt itselleni jonkun supervastustuskyvyn ja olisin tästä lähtien voittamaton :)

Flunssanhakureissulla

Viikonloppureissu Joensuuhun semi-onnistuneesti takana. Menolento meni hyvin. Itseasiassa oli tähän astisista lennoista Nopsun kanssa helpoin. Viime kerrasta on jo puoli vuotta ja selvästi nyt helpottaa jo, kun poika viihtyy hetken aikaa tutkien penkkejä ja turvavöitä, katsellen ikkunasta suurilla silmillä isoa "poraa" (moottori) sekä ipadin lasten pelejä. Korvien lukkiutumista koetin estää nenäsuihkeella ja nousussa antamalla pillimehua.

Perillä meitä odotti harvinaisen talvinen sää. Perjantaina ja lauantaina satoi kunnolla räntää ja rakeita niin, että meidän oli pakko käydä lauantaina aamulla ostamassa kurahousut (tarvittiin ne toki muutenkin), että päästiin ulkoilemaan. Sukulaisia nähtiin tuttuun tapaan iso kasa. Erityisen kiva oli nähdä minun tätiä, joka on ihana samanlainen höpöhöppänä, kuin minäkin :)

Jo ensimmäisenä reissuyönä poika heräili varmaankin tunnin välein itkahtelemaan. Oma uni jäi siis aika vähäiseksi. Tämä ei kuitenkaan ollut mitään seuraavaan yöhön verrattuna, kun tyyppi piti ottaa viereen nukkumaan ja siinä se itkeskeli vaatien rauhoittelua koko yön. Annoin särkylääkkeetkin, koska piteli korviaan ja muutenkin oli kipeän oloinen. Perus flunssahan sieltä tuli ja voitte vaan arvata, miten jännitti tuo eilinen paluulento!! Kuitenkin, kuin ihmeen kaupalla, kaikki meni hyvin. Käytössä oli kaikki konstit mitä keksin, eli Panadol, Burana, puuduttavat korvatipat, nenäsuihke, banaanit, rusinat, pillimehut ja Risto Räppääjä :) Niin, ja tietenkin MUMMU, joka tuli meidän kanssa samalla lennolla Helsinkiin työmatkalle.

Isimies oli kotona ollut aivan ihana ja vienosta pyynnöstäni hionut sekä lakannut meidän "hieman" kärsineen keittiön pöydän. Ai että, miten kaunis siitä tulikaan! Muutenkin koti oli siivottu lattiasta kattoon <3 Olipa kiva tulla kotiin siis kaikin puolin.

Nyt tässä vaan sitten taas tasapainoillaan tätä viikkoa eteenpäin kiistellen siitä, kumman palaverit on tärkeämpiä aka kumpi jää Nopsun kanssa aina kotiin. Voi sairastelut! Pitää vaan luottaa siihen mitä kaikki äidit sanoo - eka puoli vuotta päivähoitoa on aina pahin. Sitten helpottaa. Siihen luotamme.

Julkinen anteeksipyyntö

Julkinen anteeksipyyntö rakkaalle aviomiehelleni. Eilen kello 10 alkoi varastontyhjennysmyynti Reiman outletissa. Pyysin miestäni menemään sinne.

Oli kuulema sen sortin Hullut Päivät meets kiinalainen metro meets lastentarha, että taidan olla aika monta hierontaa ja jätskiä velkaa :) Lopputulos oli kuitenkin loistava! 80 euron välikausihaalari 35 eurolla. Todella kiva kuosi. Koko tässä on 92 eli aikamoinen harppaus tuosta armottomasti pieneksi jääneestä 74 koosta. Vähän saa tällä hetkellä kääntää hihansuita (jos ei ole hanskoja) ja lahkeita, mutta meneepähän varmuudella myös syksyllä. .

Minähän siis toiveikkaasti ajattelin, että se vanha haalari olisi palvellut vielä tämän kevään ja syksyllä olisi ostettu semmoinen, mikä menisi vielä seuraavana keväänä, mutta kun toisella lahkeet ylsi enää puoleen väliin pohjetta ja pyllystä kirrasi kumartuessa, oli toimittava. Pikaisesti.

Kuvat ovat tämän aamun lääkärireissulta. Käytiin korvien jälkitarkastuksessa. Toisessa korvassa oli vielä jotain nestettä (?) sen verran, että uusi jälkitarkastus on taas kolmen viikon päästä. Lääkäri sanoi, että voidaan lähteä huomenna lentämään, mutta hiukan kyllä jännittää. Varsinkin kun on eka lento ilman tuttipulloa. Olen tähän asti siis aina antanut tuttipullosta maitoa nousut ja laskut.

Kotiin tultua Nopsu halusi tietenkin jäädä pihalle, mutta apua mikä myrsky! Siis voitteko uskoa, tuuli huojutti pientä niin, että meinasi kaatua <3 Siinä se mussukka seisoi pitäen tukea hiekkalaatikosta. Kysyin, että haluaako syliin (kysymys, joka ulkona ollessa on lähinnä absurdi vitsi) ja kädet ojentuivat kohti. Lähdettiin sisälle tuulta pakoon.

Äsken tässä kävi kylässä eräs Tallinnassa asuva kaverini saman ikäisen pojan kanssa. Iltapäivällä lähdetään moikkaamaan Nopsun ihkauutta serkkua! Voi pienet vauvat, niistä tulee kyllä aina sen sortin vauvakuume!

Pidetääs sitten vaan peukut pystyssä huomista lentoa varten, eiks joo?