LENTÄMÄLLÄ MUMMIN LUO

31.7.2017


Heippa vaan, tulimme juuri kotiin mummin luota Joensuusta. Lähdimme matkaan perjantaina aamulla ja hauskasti tajusin, että vauva pääsi tuona aamuna sekä ensimmäistä kertaa bussiin että ensimmäistä kertaa myös lentokoneesen! Ei voi muuta sanoa, kuin että kovin helppo ja rauhallinen matkustaja on pikkuveli, aivan kuten isompi poikakin on aina ollut. Pikkuinen katseli ympärilleen bussissa (turvakaukalo on siitä kyllä vaunuja kivempi, että siitä näkee vähän maailmaa) ja lennolla viihtyi hyvin tunnin verran hereillä välillä maitoa hörppien. 

Jos muutkin muuten miettivät turvakaukalon ottamista lennolle mukaan, niin käytännössä jos haluaa olla varma, että kaukalon saa koneeseen, sille pitää olla paikka ostettuna. Yleensä kuitenkin koneissa on sen verran tilaa, että kun lähtöselvityksessä mainitsee matkustavansa kaukalossa kulkevan vauvan kanssa, niin he voivat järjestää viereen tyhjän paikan. Nyt paluulennolla kone oli aivan täynnä, mutta ihmeesti kuitenkin minun viereen onnistuttiin järjestämään tyhjä paikka. Se olikin mahtava juttu, sillä vauva oli unessa jo koneeseen noustessa - ja pysyi kaukalossaan unessa koko tunnin lennon ajan. Jos kone olisi ollut tupaten täynnä, ymmärtääkseni henkilökunnan tiloissa on aina sen verran tyhjää, että kaukalon olisi saanut sinne, ja vauva sitten syliin. Kertokaa lentoemot/-stuertit, jos toisin on :) 


Syy lähteä Joensuuhun juuri tänä kyseisenä viikonloppuna oli ystäväni hääbileet. Muistatteko, kun kerroin maistraattivihkimisestä, jossa olimme Nopsun kanssa? No, nyt sitten pääsimme itse hääjuhlaan loppujen poikien kera, eli Nopsu jäi mummin ja tädin hoiviin kun me J:n ja vauvan kanssa lähdettiin juhliin. Kyseessä oli ns. aikuisten illanviettojuhlat, joten siksi Nopsu ei lähtenyt mukaan. Mekin lähdettiin sieltä sitten ajoissa jo kotiin, vaikka olisi ollut tosi ihana kyllä viipyä pidempäänkin. 

Seuraavana päivänä lähdimme käymään rannalla. Nopsu nautti rantavedessä leikkimisestä vaikkakin se oli vähän liian kylmää uimiseen. Pienin köllötteli viltillä ja sylissä ja välillä vaunuissa. 


Jos joku asuu Joensuussa tai on menossa sinne käymään, niin lämmin suositus käydä torilla syömässä Mihailin tavernassa. Aivan käsittämättömän hyvää kreikkalaista ruokaa!! Siis tuhat pistettä ja tähtimerkki. Vauva nukkui ihanasti koko ruokailun ajan (kun sai olla ulkona) ja me saatiin rauhassa syödä. 

Kaiken kaikkiaan reissu meni mainiosti. On se kuulkaa jännä, miten erilailla toisen lapsen kanssa ollaan menossa ja näin kuukauden iässä. Nopsun kanssa en tässä vaiheessa uskaltanut juuri edes kotoa poistua. Nyt on jo oltu ravintolassa, kahvilassa, Ikeassa, bussissa, lentokoneessa, rannalla... täysillä siis menossa mukana. 

Ihanaa oli tietenkin mummin luona, kun siellä oli jatkuvasti neljä aikuista paikalla pitämään huolta näistä kahdesta lapsesta. Nyt sitten totutellaan taas kotona arkeen. Minulla on jälleen ollut uusia/vanhoja terveyshaasteita tässä parin viikon ajan ja ne ovat vähän vieneet mieltä matalaksi. Toivottavasti nyt kuitenkin suunta olisi parempaan. 

Huomenna sitten Nopsulla alkaa taas päivähoito! Puolipäiväisenä tosin. Jotenkin ihanaa tavallaan saada arkeen enemmän rytmiä ja Nopsulle tekemistä aamupäiviin. 

Miten siellä muut vauvojen (ja isomman lapsen) äidit - onko teidän esikoiset nyt syksyn alkaessa täysin kotona, osittaisessa hoidossa vai täydessä päivähoidossa? 

JA HEI!

Vauvakorttien voittaja on myös eilen arvottu!
Onnea voittajalle, joka oli jättänyt viestin anonyymina. Sinulle on lähetetty sähköpostia!

KUUKAUSIKORTIT VAUVALLE - ARVONTA!

23.7.2017


Huomasitteko eilisen kuukausipostauksessa söpön kortin, joka kertoo vauvan iän? Minulla kävi mahtava tuuri, koska olin jo odotusajasta, ei, vaan jo ennen sitä ajatellut, että tällaiset kortit haluan sitten vauvan kuvaamista varten. No, onni potkaisi bloggaajaa, kun ystävällinen Ilona otti yhteyttä ja tarjosi näitä ihania, värikkäitä kortteja yhteistyön merkeissä. 


Design by Ilonan mallisto sisältää monenlaisia kodintuotteita, paperituotteita, koruja ja puhelimen suojakuoria. Malliston tyyli on skandinaavinen ja sen tavoitteena on omien sanojensa mukaan tuoda iloa ja käytännöllisyyttä elämään. Selatessani mallistoa, voisin klikkailla lähes jokaisen tuotteen ostoskoriin! Tyyli osuu omaan makuun aivan täydellisesti eivätkä hinnatkaan ole mahdottomia. Lisäpisteet vielä tietenkin suomalaisuudesta.


Ilokseni saan arpoa teidän lukijoiden kesken yhden tällaisen kuukausikortti-setin! Setti sisältää yhteensä 13 erilaista korttia sekä yhden kortin, johon voi kirjoittaa vauvan nimen, syntymäpäivän, kellonajan, painon ja pituuden.

Osallistut arvontaan jättämällä sähköpostiosoitteesi tämän postauksen kommentteihin. Mikäli seuraat blogia myös jossain somekanavassa, saat kanavien määrän mukaan lisäarpoja. Pandamaman löydät Bloglovinista, Facebookista ja Instagramista nimellä piritapanda. Do the maths ja kerro kommentissasi seuraamasi kanavat :) Osallistumisaikaa on viikon verran, eli 29.7 asti.

Onnea arvontaan! 🍀

ps. Design by Ilonan tuotteita jälleenmyyvät paikat löydät täältä, jos haluat päästä katselemaan ja hypistelemään tuotteita luonnossa.


KUUKAUDEN IKÄINEN PIKKUVELI

22.7.2017


Meidän pikkuinen on jo yhden kuukauden ikäinen. Pojalle on jo nimikin, kerron sen julkisesti vasta vauvajuhlien jälkeen ja tietenkin pitää keksiä myös tänne blogin puolelle bloginimi :)

Kuukauden ikäinen vauva on jo selvästi karistanut vastasyntyneen olemuksen. Poskiin on tullut pulleaa vauvapyöreyttä, ihoa tuli koristamaan hormooninäpyt ja olemus on jäntevämpi. Katse on alkanut seuraamaan kiinnostavia kohteita ja epäilemme jo nähneemme muutaman ihan oikean hymynkin.

Moni on kysynyt, millainen vauva on ja koen hirveän hankalaksi vastata siihen. En pystyisi sanomaan, että "tosi helppo vauva", mutta toisaalta kun kokemus on jo yhdestä haastavasta vauvasta, niin kyllä tämä sillä tavalla iisimpi on. Toisaalta, itsekin ottaa rennommin ja tietää, että jokaista itkuista iltaa tai vatsaväännettä vaan ei millään pysty poistamaan - tekee vain parhaansa vauvan oloa helpottaakseen ja muistuttaa itseään, että this too shall pass. Koko ajan on paljon tietoisempi siitä, että kaikki on vain vaihetta. Puolen vuoden päästä tämäkin aika tuntuu jo kaukaiselta ja parin vuoden päästä koko vauva-aika on pelkkiä värikkäitä muistoja.

Vuorokausirytmi tietenkin on vielä hakusessa. Vähän pidempiä unipätkiä tulee kyllä yöhön. Päivällä sitten otetaankin torkkuja ihan satunnaisesti eikä yhdetkään päiväunet ole vielä olleet yli tuntia. Silloinkin paikkana täytyy olla joko syli tai liikkuva kuljetusväline.

Aivan paras juttu tässä kuukaudessa on tietysti ollut se, että J on myös ollut kotona koko kuukauden. Varsinkin oman sairastelun aikaan en edes pysty kuvittelemaan, miten oltaisiin pärjätty muuten. Nautitaan nyt vielä näistä päivistä, kun paletti on jotenkin kasassa kahden aikuisen ja kahden lapsen yhdistelmällä. Ei enää kauaa siihen, kun täytyy pärjätä pitkiäkin päiviä kahden kanssa yksin - eikä minulla ole vielä hajuakaan miten se onnistuu!!

Vielä katsaus pikkuisen elämään, kun ikää on mittarissa yksi kokonainen kuukausi:

Tykkää
Sylistä ja pomppupallon päällä hytkyttelystä. Mobilesta (kiitos Tanjalle!). Kylvystä. 

Ei tykkää
Pysähtyvistä vaunuista tai siitä, että hänet lasketaan nukkumaan jonnekin muualle, kuin syliin. 

Suosikkiruokaa
Maito - tissistä tai pullosta. Äidinmaito tai purkkimaito. Kaikki käy, kunhan sitä on paljon ja usein tarjolla!

Pituus viimeisin mittaus kun ikää oli 3vk
52.5cm (syntymäpituus 50cm)

Paino viimeisin mittaus kun ikää oli 3vk
4125g (syntymäpaino 3742g)

Vaatekoko
56

Odotan jo kovasti seuraavaa kuukausikatsausta, mahtavaa, kun tästä nyt pikkuhiljaa alkaa kaikkia taitoja kehittymään - hymyt, käsillä esineisiin tarttuminen, ympäristön tarkempi havainnointi...

Onko lukijoiden joukossa muita kuukauden ikäisiä vauvoja? Tai ehkä ennemmin äitejä :) Millaisia pötkylöitä siellä ruudun toisella puolella asuu? 

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan