1. Juhannusreissu Joensuuhun. Tämä vähän jännittää samalla, sillä Luka ei koskaan ole ollut näin pitkällä automatkalla. Onneksi kesällä on helppo tehdä pysähdyksiä pitkin matkaa.


2. Retki Tampereelle. Suunnitteilla on reissu Särkänniemeen ja muihin Tampereen mukaviin perhekohteisiin sekä yöpyminen joko hotellissa tai Lempäälässä kummiperheen luona. Ehkä jopa sekä että, koska en itse taidan uskaltaa olla yötä kissakodissa.


3. Leikkipuistot. Kaikki lähialueen parhaat puistot on kierrettävä tietenkin.


4. Terassiprojekti. Tämän suunnittelu on ollut enemmän tuon miehen harteilla ja näin ihan meidän kesken, en kovin monesta kympistä löisi vetoa, että terde on vielä tänä kesänä valmis. Mutta onhan se kesä ensi kesänäkin, jos nyt ei vielä onnaa.


5. Ulkolenkit ja venyttelyt. Salikortti jäi eilen kuukaudeksi tauolle ja kesäkuun ajan liikunnasta vastuu on ulkolenkkareilla. Aion tehdä hölkkälenkkejä ja kävellä paljon. Lisäksi voisi tämän kuukauden ajan panostaa kunnolla venyttelyyn, se kun ollut ihan hunningolla koko kevään. Köh, vuoden. Vuosia.


6. Luka 1v! Siis aivan ihanaa ja mahtavaa, että vauvavuosi alkaa olla takana. Edessä onkin sitten sylintäydeltä uhmaa ja taaperotemppuja :) Lukamurua juhlitaan ensin kotona kesäkuun puolessa välissä ja sitten virallisena synttäripäivänä juhannusaattona Joensuussa.


7. Ystävät. Lähes kaikki ystäväni ovat kesän lomalla! Joko äitiyslomalla tai lomalla opettajantöistä. Yhteiselle tekemiselle siis varmasti löytyy aikaa joko lapsilla tai ilman.


8. Kodin kunnollinen siivoaminen ja varaston järjestely. Tähän saisi oikeasti varata viikon.


9. Grilliruoka. Jos kaurapuuronkin voisi grillata, mies grillaisi mieluummin senkin.


10. LOMA. Viimeinen tärkeimpänä, eli odotan ihan hirveästi sitä, että mies on juhannuksesta heinäkuun loppuun (ainakin lähes) lomalla. Viimeksi hän on pitänyt lomaa viime kesänä, joten ihan oikeasti ajatus useammasta vapaapäivästä putkeen kuulostaa mielettömältä. Odotan jopa, että saataisiin jostain vähän lastenhoitoapua ja jos pääsisi käymään yksillä tai kaksilla treffeillä. Se tulisi tarpeeseen ja piristäisi kovasti!


Ja kuinka hauskaa, että kun Suomi on nyt jo toukokuun ollut täysin trooppinen, niin oikeasti kesä lomineen on silti vasta edessäpäin!


Tervetuloa kesäkuu!


Mitä asioita sinä odotat tässä tulevassa/olevassa kesässä? 🌻

Muistatko viime kesältä nämä? 

Eväsretkellä leikkipuistossa (ja synnytysnaama)

Hän on viimein täällä

Lentämällä mummin luo

Pihaprojekti viimein valmis! Hallelujah!

* Yhteistyössä Viherpeukalot
  

Muistatteko, kun maaliskuussa haaveiltiin kesästä ja omien pihojen laittamisesta? Jos rehellisiä ollaan, en todellakaan arvannut, millainen homma on pihahomma. Meille kummallekaan ei miehen kanssa ole siunaantunut syntymälahjana suurta intoa ja taitoa pihojen laittoon, joten kaikki on mennyt vähän opettelun kautta. Mutta vihdoin viime viikolla valmista tuli! 

Koko projektin hauskin vaihe oli istua muutama ilta Viherpeukaloiden valikoimaa selaten ja miettien, mitä pihoille voisi laittaa. Helppoa kotona paneutua asiaan juuri silloin, kun siihen sattuu löytymään aikaa. Suunnitelmat muuttuivat vielä matkan varrella moneen kertaa ja nyt on ensi kesälle jo ideoita ainakin tuon hyötypuutarhan suhteen. Mutta otetaanpa katsaus, mitä saimme tänä keväänä aikaan. 

Takapihan hyötyviljelmät

Takapihan koko idea on hyötyviljely. En ole kukkaihmisiä ja nyt jos brutaalin rehellisiä ollaan, niin eipä löydy meidän pihoilta kukan kukkaa. Kaikista helpoin tapa saada jotain maukasta pihalle tai parvekkeelle, on varmasti amppelimansikat. Näiden "istuttaminen" kun tarkoittaa amppelin ripustamista johonkin aurinkoiseen paikkaan, hieman kastelua ja pian saa jo napsia mansikoita omalta pihalta suuhun. Mikä siinä onkin, että kyllä nämä mansikat maistuvat sata kertaa paremmille, kuin mitkään muut mansikat. Varsinkin Nooan mielestä. Kesäaamun tärkein juttu on käydä kurkistamassa, olisiko uusia mansikoita kypsynyt. 

Takapihalta löytyy kahden viinimarjapensaan lisäksi kaksi viljelylaatikkoa ja muutama ruukku. Aloittelijana tein vähän tyhmän ajatusvirheen siinä, että tilasin vaikka sun mitä yrttiä - tajuamatta, että eihän näihin laatikoihin paljoa mahdu, kun istutusrivien väli pitää olla 20 sentistä jopa 40 senttiin! Onneksi siemenet säilyvät hyvin ensi kesään. Toiseen laatikkoon tuli salaattia, joista hippupikkuisen tänään jo maisteltiin. Kovin hitaasti ne tuntuvat kasvavan, tai sitten olen vain malttamaton. Mies väittää jälkimmäistä. 

Toisessa laatikossa on paprikaa ja tomaattia, jotka tulivat tuolla tavalla valmiina nuorina kasveina meille kotiin. Ylimmässä kuvassa näkyy paprikat. Tomaatit piti kuvan ottohetkellä vielä pitää sisällä ja ne istutettiin vasta toissapäivänä. On muuten luojan lykky, että Viherpeukaloilta tulee kasvien mukana istutus- ja hoito-ohjeet, etenkin näin aloittelijalle. Toisessa ruukussa on siemenestä asti kasvatettua korianteria ja toisessa chili. 

Uusittu etupiha

Etupiha sitten. Harmittaa, kun tästä ei ole kunnollista kesällä otettua ennen-kuvaa, mutta päätimme loppujenlopuksi ottaa pois koko eriskummalliset koristeelliset ratkaisut. Vanhat havukasvit lähtivät alueen kirppiksen kautta kierrätykseen suklaalevyä vastaan. Sen jälkeen revin maasta irti vanhan katekankaan, joka oli kiitettävän hankalasti juurtunut maahan kiinni. Lähes kolme kottikärryllistä lähti pois maata ja niitä epämääräisiä kiviä. Samoin lähtöpassit saivat nuo tässä postauksessakin näkyvät betonipötkylät, jotka kiersivät osaa pihasta. Jouduimmepa vaihtamaan myös nuo laudat, jotka pitävät sokkelikivetystä paikallaan - kun betonit lähti pois, niin huomasin lautojen olevan aivan lahot. Teimme tuohon seinän vierustalle laatoilla pienen lisätilan, jossa nyt tuo naapurilta saatu pöytäryhmä. Voi olla, että jatkossa siinä pidämme tätä tai jos keksimme jotain kivempaa. 

Voin sanoa, että useamman kerran hymähdin ajatusta siitä, että "laitetaan tohon jotain laattoja vaan, että saadaan lisätilaa". Jep, luulin homman olevan puolessa tunnissa tehty. Not. Ensin maata pois tarvittavan verran. Sitten sen maan tasoittelu jollain ihmeen konstilla tasaiseksi ja vielä sopivasti kaltevaksi, ettei vesi valu taloon päin. Hiekkaa ja maisemointikangasta. Ja sitten nuo laatat niin, että niissä säilyisi sopiva kallistus ja että ne olisivat toisiinsa nähden tasassa. Voi apua. Ei ole tästä mulle päivätyöksi! Ihan ok siitä kuitenkin tuli. 

Tuon puumaisen syreenin alle on istutettu nurmikkoa (varjonurmikkoa, tiesitkö, sellaistakin on erikseen) ja nuo pari todella suloista Pallotuijaa. Mielestäni näin kokonaisuus on juuri hyvä Pari selkää juttua, ei mitään ylimääräistä. Korkeintaan johonkin isoon ruukkuun voisin ottaa kukkia tuohon pöydän nurkille, se voisi olla ihan kiva väripilkku. 

Tällaiset pihoista saatiin aikaan! Täytyy vielä syyskesällä ottaa katsaus siihen, saatiinko hyötypuutarhasta oikeasti hyötyä ja miten kaikki on lähtenyt kasvamaan. Ja tietysti kootut ideat muistiin ensi kesää varten :) 

Millaisia pihajuttuja muut olette tänä keväänä ja kesänä tehneet? 🌱

Dieettitytön tunnustukset - ja vinkit tasapainoiseen syömiseen

Pudotin tämän vuoden ensimmäisen neljän kuukauden aikana raskaudesta jumittamaan jääneet kilot, joita oli sellaiset 9-10. Se meni yllättävän helposti - oikeastaan tarvittiin vain hyvä motivaatio ja asiat järjestyivät suhteellisen helposti. Ruokavalio oli sopiva, koskaan ei ollut nälkä ja vaihtelua oli mukavasti. Liikunta on minulle aina ollut tärkeä osa elämää, joten se ei ollut ongelma. Lisäksi päivittäinen liikunnan määrä on varsin runsas kotona lasten kanssa ollessa. 

Enpä siis osannut aavistaa, että törmäänkin ongelmiin nyt. Kun dieetti ja painonpudotus on ohi. 

Dieetin päättymisen jälkeen nämä kolme-neljä viikkoa on mennyt ihan hunningolla. "Nyt kun enää ei tarvitse noudattaa sääntöjä, voin syödä vähän tätä. Ja tuota. Ja paljon vielä suklaata ja kinuskikastiketta päälle." Tiedän järjellä, ettei tällainen päivittäinen herkuttelu ole mitenkään järkevää ja tällä tyylillä pidemmän päälle saan kaikki kilot vielä takaisin. Puhumattakaan muista terveyshaitoista.

Huomaan, että kamppailen nyt niiden vanhojen ajatusmallien kanssa, joiden kanssa meillä oli vähintäänkin kinaa joskus vuosia sitten, kun minulla oli vähän ongelmallinen suhde ruokaan. Olin silloin hyvin joko-tai. Joko söin tosi terveellisesti tai hotkin herkkuja kaksin käsin. Se tässä nyt on tietenkin hyvä, että tiedostan ja huomaan nuo ajatusmallit. Ymmärrän, että ehdottomuus ei millään tavalla ole ratkaisu ja saa vaan henkisen olon huonoksi.

Huvittavaa ja yllättävää on ollut huomata, että se dieetin mukaan syöminen olikin itseasiassa sen helppo osuus! Vaikeampaa on nyt, kun saa syödä mitä vaan, mutta pitäisi itse kyetä tekemään järkevät valinnat. Ja vielä niin, että viikkoon mahtuu muutamia herkkuja ilman mitään huonoa omatuntoa tai harmitteluja. Tiedän pystyväni siihen. Täytyy vain olla tietyllä tapaa lempeä itselleen ja tietyllä tapaa jämäkkä. 

Tässä keräämäni kuusi vinkkiä tasapainoiseen syömiseen: 

1. Syö hyvää ruokaa

Ruuan kuuluu maistua hyvältä. Tee esimerkiksi aamupuuro veden sijaan maitoon. Jos haluat, laita marjojen lisäksi sinne lusikallinen hilloa tai maapähkinävoita. Jos olet saanut syödä hyvältä maistuvan ja monipuolisen ruuan, todennäköisemmin jaksat tyytyväisenä seuraavaan ateriaan asti ilman mielitekoja. 

2. Herkuttele hyvällä omallatunnolla

Jos päätät, että tämä kurja päivä ansaitsee nyt ison palan porkkanakakkua, seiso päätöksesi takana. Tai jos ravintolassa tilaat pepperonipizzan, ole pizzasi mittainen nainen. Syö hyvällä fiiliksellä ja totea, että kiitos, tekipä hyvää! 

3. Syö herkkuja seurassa tai ainakin keskity niihin 

Hyvässä seurassa syöty herkku maistuu vielä paremmalle eikä seurassa (ehkä) kehtaa santsata kymmenettä kertaa. Usein tietoiseen syömiseen liittyen kielletään ehdottomasti syödessä tietokoneella olo tai telkkarin katselu. Itse en ole noin ehdoton, söinhän tätä kirjoittaessanikin brownien. Mutta on ihan jees välillä katsoa sitä mitä syö ja nauttia siitä. Muuten tätäkin tekstiä kirjoittaessa ehtisi huomaamattaan vetää vaikkapa kokonaisen fazerinsinisen. Tai ehkä puolikkaan.. riippuu kirjoitusnopeuden ja suklaansyöntinopeuden suhteesta :)

4. Syö säännöllisesti ja ravinteikasta ruokaa 

Tiedä itsellesi sopiva ruokarytmi ja noudata sitä. Minulle on paras viisi ateriaa päivässä. Aamupala kahdeksalta, lounas yhdeltätoista, välipala kahdelta, iltaruoka puoli viisi ja iltapala kahdeksan ja yhdeksän välillä. Huolehdi lisäksi, että ruokasi on tarpeeksi ravinteikasta. Pelkkä puuro ei pidä nälkää eikä salaatti ilman protskuja. Huolehdi myös vitamiineista ja hyvälaatuisesta rasvasta. 

5. Muista jälkkärit 

Jos olet herkkuhiiri, kuten minä, voi olla ihan hyvä idea ruuan jälkeen ottaa jälkiruoka. Se voi olla  vähän suklaata, pari lakua tai kuppi hyvää kahvia. Näin ateria saa mukavan makean päätöksen ja mieli pienen piristyksen. 

6. Pidä kotona terveellisempää makeaa 

Aika monella on se tilanne, että kotona ei kertakaikkiaan voi pitää mitään herkkuja, kun ne tulee heti syötyä. Olen aika pitkälle samanlainen itsekin. Jos nyt en heti syö, niin viikon sisään varmasti. Ostan itse usein kaappiin tummaa suklaata, maapähkinävoita, hilloa ja pähkinöitä. Söin muutama päivä sitten illalla ison lautasellisen hedelmiä ja noita kaikkia edellä mainittuja. Samalla, kun sain herkutteluhetken, annoin kropalleni kuitenkin ravinteita enkä pelkkää sokeria, rasvaa ja valkoista jauhoa. 

Oletko sinä joskus kamppaillut ruuan ja syömisen kanssa? Mikä sinulle auttaa pitämään yllä mutkatonta ja rentoa suhdetta ruokaan? 

Joko olet lukenut?

￫ Toivepostaus - ruokasuunnitelma toukokuulle

￫ Raskauskilot karistettu - kuinka onnistuin?

Kesämies 11kk

Vauvavuosi vetelee todellakin viimeisiään. Enää ei ole edessä yksiäkään "kuukausijuhlia" vaan seuraavan kerran juhlitaan jo vuoden ikäistä Lukaa. Minun hyvä ystävä sai maanantaina vauvan ja tuntuu ihan käsittämättömältä, että vielä vuosi sitten Luka oli pienenä myttynä minun masussani. Nyt kun tämä poika jo liikkuu kovaa vauhtia, papattaa omalla kielellään ja oma tahto on kova. 

Vauvanpyöreys on selvästi vähentynyt ja jätkä onkin pelkkää lihasta koko kymmenen kiloa. Kun hän päättää, että peppua ei nyt pestä tai housuja ei jalkaan laiteta, on siinä aikuisella ihan tekemistä, että saa pidettyä pojan putoamatta sylissä. Voimaa ja tahtoa, niitä on täynnä tämä pieni pakkaus! 

Luka konttaa kovaa vauhtia ja nousee sekunnissa seisomaan tukea vasten. Ihan hiljattain hän on myös alkanut työntämään kävelykärryä ja jaksaa jo pidemmän matkaa kävellä sen kanssa. Tai niin, että häntä pidetään käsistä kiinni. Vaikka sanojen ymmärtäminen on vielä vähäistä, hän ymmärtää, jos sanotaan, että "näytä miten Luka seisoo". Silloin poika päästää käsillään irti tuesta ja seisoo maailman ylpeimpänä useampia sekunteja. Joskus jos hänellä sattuu menemään hermot ja tulee huutoitku, hän saattaa seisoa varmaan puoli minuuttia paikallaan parkumassa - pitämättä mistään kiinni :) Ei tätä nyt usein käy, mutta pari kertaa on huvittuneena katsottu vieressä ennen kuin napattu syliin. 

Viimeksi harmittelin sitä, miten vaikeaa pojan syöttäminen on. Se on nyt kyllä hieman helpottunut. Kaksi hammasta nököttää edelleen suussa ja niillä hän raastaa porkkanaa ja mutustaa mitä tahansa, mitä vain itse saa syödä. Itse syöminen on parasta. Pehmeän leivän muruset ja banaani on ihan herkkua. Ja mansikka. Ja appelsiini. 

Vielä syömisestä puheenollen... MILLOIN tämä kaiken suuhun tunkeminen helpottaa? Pihalla ollessa saan aina välillä vaan tyhjentää hänen suunsa kivistä - ainoastaan, jotta hän voi tehdä uuden kivilajitelman sinne ikenien ja kielen väliin. Muistan, että Nopsu kerran saman ikäisenä maistoi hiekkaa ja se kokeilu jäi siihen, koska ei pitänyt kokemastaan. Huokaus... 

Öisin Luka pitää jonkin verran meteliä ja välillä itkeskelee, mutta joskus nukkuu viiteen asti suht heräilemättäkin. Aamulla herätys on aina viimeistään kuudelta. Päivällä tyyppi nukkuu kahdet päiväunet, ekat alkaen 9 - 9:30 (riippuu vähän millainen yö takana) ja unta riittää 1-2h. Toiset päiväunet alkaa 14 tai 14:30, silloin nukutaan yleensä tunti. Illalla unille pikkuisen ennen kahdeksaa. Yleensä siis jos jompi kumpi on yksin kotona, niin nukuttaminen tapahtuu näin. Iltapalat molemmille 19 - 19:30 välissä. Nopsun hampaidenpesu alhaalla ja molemmille yöpuvut päälle. Nooa jää alas katsomaan valitsemaansa piirrettyä sen aikaa, että käyn nukuttamassa Lukan. Siihen menee mitä vaan 10min ja tunnin väliltä. Jos aikaa alkaa mennä yli puoli tuntia, jätän Lukan hetkeksi yksin ja käyn Nooan ylös, kerron sille jonkun minitarinan ja peittelen nukkumaan. Palaan nukuttamaan Lukaa ja jos nukahtaa pian, menen vielä Nooan luo hetkeksi. Voilà! 

Verbaalinen kehitys itsestä tuntuu, että Lukalla on vielä tosi vaiheessa. Mutta niin kai se saa ollakin. Hän ölisee omia juttujaan ja jokeltaa jotain täätäätää bääbääbää ätätätä. Hän ymmärtää, ainakin tuon seisomisen sanan sekä sanan maito. Katseella osaa satunnaisesti hakea lampun, mutta esim. äitiä tai isiä ei hae katseella tai niitä mitenkään koeta itse sanoa. Ajattelin vuosineuvolassa kysyä tästä, että missä vaiheessa niitä sanatapailuita pitikään tulla - tuntuu, että Nopsu tässä kohtaa jo ainakin sitä äitiä jollain tapaa sanoi. 

Näin meillä mennään kohti yksivuotisjuhlia!

Muistatko vielä edelliset kuukaudet? 

￫ Touhukas Luka jo 10 kuukautta

￫ Hampaaton hurjimus - Luka 9kk
￫ Luka 8kk - se jokeltaa ja liikkuu!

ps. kuvat on kaikki jotenkin harmillisen epätarkkoja! En tiedä mistä se johtuu, mutta pirulainen kun inhoan epätarkkoja kuvia!! Mrr.. :) 

Odottamani uutuus: ACO:n lastensarja

Olenkohan koskaan kertonut teille ihottumataustastani? Sain heti syntymälahjaksi atooppisen ihon ja kasan allergioita. Vauvana nukuin tosi huonosti, sillä minulla oli paljon ihottumia joka puolella. Olenkin imenyt itseeni varmasti litroittain hydrokortisonivoiteita jo ennen kouluikää. Lapsena muistan ajatelleeni, että onpa hassua, jos jollain on kaksi ihan sileää pikkusormea, olin niin tottunut itselläni yhden sormen oleman ihottumien karhentama.

Lukioiässä kärsin silmänympärysihottumista, jotka edelleen satunnaisesti vaivaavat. Nykyisin eniten atopia näkyy käsissäni, jotka näin kotona ollessa joutuvat vesihanan alle yli kymmenen kertaa päivässä - eivätkä erityisesti pidä siitä.

Nopsulla on aina ollut ihan mielettömän hyvä iho. Jos hikinäppyjä ei lasketa, niin hänen ihonsa on edelleen kuin vauvan peppu. Ja vauvan pepusta puheen ollen, Luka onkin sitten vähän enemmän samaa maata, kuin minä. Hänellä on ollut paljon pepun punotusta ja kuten ehkä jostain kuvista olette huomanneetkin, kasvoissa on punaisia läikkiä etenkin poskissa. Otsakin oli kauan huonossa kunnossa. Ja jalat. Niin ja peukalot.

Hoidamme Lukan ihoa säännöllisesti kortisonivoiteella, joka tepsiikin ihottumiin hyvin. Ainut vain, että heti muutaman päivän tauon jälkeen ihottumat palaavat. Ja siis vasta eilen kirkas (syyllisyyden) lamppu syttyi pääni päällä. Tajusin, että olen laiminlyönyt ihon hoitoa noiden kortisonikuurien välillä. No, ehkä se on ollut tavallaan helppo kaiken tohinan keskellä unohtaa rasvata näennäisesti hyväkuntoista ihoa.

Pääsin ilokseni osallistumaan viime viikon perjantaina (tämä olikin raskaan viikon kivoin juttu) ACO-ihonhoitotuotesarjan Minicare-uutuuksiin, jotka ovat erityisesti lapsille ja vauvoille suunniteltuja kuivan ja herkän ihon tuotteita. ACO on oma suosikkini ihonhoitoon tällä hetkellä. Atopiaan taipuvainen ihoni ei mitä tahansa tuotesarjaa hyväksy, mutta ACO:lle se on antanut täydet pisteet. Olin siis ymmärrettävästi innoissani, kun kuulin tästä lasten sarjan lanseerauksesta. 

Minicare-sarjaan kuuluu Diaper Rash -vaippaihottumaspray, joka on hajusteeton ja dermatologisesti testattu. Sen koostumus on kehitetty säännölliseen käyttöön sopivaksi ja se suojaa vauvan pepun ihoa koko päivän ajan. Sprayn ihana ominaisuus on se, että... no, se on spray. Sitä ei siis edes tarvitse mitenkään levittää - sen kun vaan nostaa jalat kohti kattoa ja suihkauttaa sprayta pyllyyn! Ei tule sotkua, kun vauhdikas tyyppi venkoilee ja jos peppu on päässyt tosi punaiseen kuntoon, niin eipä tule sitä turhaan hangattuakaan. 

Toinen sarjan tuote on Minicare Lotion, joka on rasvainen, mieto voide. Testasin tätä heti omiin käsiini, joissa siitepölyajan myötä atooppinen ihottuma tekee ikävää punoitusta, kutinaa ja rutisevaa kuivuutta. Voide ei kirvele lainkaan, loistavaa! Tätä laitan mielelläni myös Lukan punoittaviin poskiin. Tuote on tietenkin hajusteeton. 

Kolmas sarjan kolmikosta on pesuneste, Minicare Wash Lotion, joka suojaa ihoa kuivumiselta. Lukan pesuun riittää vielä toistaiseksi ihan vaan vesi, mutta mikäli jäbä pääsisi oikein mullassa itsensä sotkemaan, niin voisin kyllä käyttää tätä. Nopsun iho on hirmuisen hyvä, eikä kuiva millään, vaikka päivittäin pesisi. Hän siis saa käyttää mitä vaan Ryhmä Hau -suihkugeeliä nyt rakastaakaan käyttää :) 

* Yhteistyössä ACO 

ACO:lla on muuten tosi hyvä aurinkosuoja näille pienille palleroille. Suojakertoimella 50 oleva rasva sisältää fysikaalisen aurinkosuojan ja tulee tosi nätissä pakkauksessa. Ostin sen juuri muutama viikko sitten. Muutenkin tykkään kovasti ACO:n designista. Aurinkosarjaan löytyy vaikka mitä tuotteita, kuten aurinkosuojapuikko, jolla suojaa kätevästi menevän leikki-ikäisen kasvot sekä spray, jolla voi vaikka ylösalaisin suihkuttaa lapsen jalat ja kädet. Pullo siis. Vaikka on ne leikki-ikäisetkin kyllä usein ylösalaisin, varsinkin kun koettavat vältellä aurinkorasvan laittamista. Mikä siinä muuten onkin, että ainakin meillä vihataan aurinkorasvausta? 

Lämmöllä siis otan vastaan ja testiin nämä ACO:n uutuudet, on mahtavaa, kun on löytynyt iholle hyvin sopiva sarja, jota on helposti saatavilla, eikä hinta ole aivan mahdoton. 

Mitä tuotteita tai tuotesarjoja te muut suositte herkän tai kuivan (tai atooppisen) ihon hoidossa? 🌿

Kauhukuvien viikko

Kun aloimme miettiä mahdollista toista lasta, mielessä kävi myös monta epäilystä. Muutamia pelkoja. Yksi suurin niistä peloista oli tällä viikolla tapahtuneiden kaltaiset tilanteet. Tällä viikolla päähäni tuli ensimmäistä kertaa spontaani ajatus, että oliko tässä mitään järkeä? Selviänkö minä? 

Miehellä oli tämä viikko todella työntäyteinen. Hän kävi kyllä yöt nukkumassa kotona, lähti aamulla ennen kahdeksaa ja tuli illalla kotiin yhdeksään mennessä. Työn laatu on sellainen, että sieltä ei niin vaan lähdetä kesken työpäivän pois eikä välttämättä edes voi vastata puhelimeen. 

Ensimmäinen osa - Luka 

Keskiviikkona Luka heräsi päiväuniltaan neljän aikaan ja hänen hengityksensä alkoi kuulostaa huonolta. Sellainen vaikean kuuloinen sisäänhengitys. Kuuntelin poikaa hetken ja tiesin pian, että nyt on lähdettävä lääkäriin. Mieli toi aivan liian vahvasti esiin muistikuvan siitä, kun Nopsu vauvana sai ensimmäistä kertaa keuhkokuumeen - olo romahti todella nopeasti ja menimme pikapikaa taksilla suoraan sairaalan lastenpäivystykseen. Lukan vointi oli kuitenkin muuten ihan normaali. Tästä eteenpäin muutama tunti oli todella stressaava. Todella.

Ajatus siitä, etten tiedä mitä tulee käymään; ehditäänkö varatulle ajalle yksityiselle lääkäriasemalle, joudutaanko menemään sairaalan päivystykseen vai meneekö hengitys niin huonoksi, että joudun soittamaan hätäkeskukseen. Tätä arviota tein joka sekunti uudelleen. Samaan aikaan kun varasin netissä aikaa lääkärille, soitin perään, että eikö sinne ole todella aiemmin aikaa, kuin 18:20. Samalla mietin kuumeisesti, minne saan Nopsun hoitoon siksi aikaa - vai otanko mukaan. Tiesin, että jos Lukan vointi menee huonoksi, olen todella pulassa, jos minun täytyy huolehtia samalla myös Nooasta. Mies ei pääse kotiin. Parasta ystävääni en saa kiinni. Naapuri, naapurin ihana ystävä! Soitto hänelle, kyllä Nooa voi mennä heille muutamaksi tunniksi. Huh. 

Lukan vointi pysyy hyvänä. Pakkaan samaan aikaan vimmatusti hoitolaukkua, miettien, tulemmeko kotiin samana iltana vai vasta huomenna. Mitä ruokaa heitän itselleni mukaan. Lukalle maitojauhetta ja pullo. Soseita. Nooan tarvitsee syödä, onneksi jääkaapissa on eilistä ruokaa. Itse en kykene syömään. Lukan vointi jopa vähän helpottaa. Pystyn itsekin hengittämään paremmin. 

Mietin, miten pääsemme lääkäriin, meillähän ei ole autoa. Taksissa ei ole turvaistuinta ja kiemurtelevan murmelin pitäminen paikallaan 30min ei ole helppoa. Eikä turvallista. Soitan toiselle ihanalle lähes naapurissa asuvalle ystävälleni, joka on viimeisillään raskaana - hänen mies on kotona ja suostuu lähtemään heittämään meidät lääkäriin. Jes. Heillä on autossa Lukalle sopiva istuin. Samaan aikaan mietin, että jos meidän isukilla menee kauan töissä ja joudumme Lukan kanssa vielä sairaalalle, kuka hakee Nopsun naapurista kotiin. Soitan parhaalle ystävälleni ja hän sanoo, että toki voi tulla tarvittaessa Nooan hakemaan ja tuoda kotiin nukkumaan. 

Huh, paletti on kasassa. Vien Nopsun naapuriin ja hyppäämme avuliaan ystävän kyytiin. Lukan vointi onneksi edelleen hyvä. Lääkärissä todetaan, että keuhkoissa ei ole mitään vialla. Huokaisen helpotuksesta, emme tarvitsekaan lähteä sairaalaan. Flunssa on tehnyt kurkun punaiseksi ja se jotenkin aiheuttaa hengityksessä vaikeutta / vaikean kuuloista ääntä. Tunnen itseni jopa vähän typeräksi, mutta lääkäri ja ystävät toistelevat, että turhia käyntejä ei ole. 

Toinen osa - Nooa 

Luulimme jo päässeemme rauhallisemmille vesille murheiden kanssa, kunnes Nooan silmät torstaina illalla alkavat vaikuttaa taas todella kipeiltä. Hänelle iski siis tänä keväänä aika pahana siitepölyallergia ja silmät tulehtuivat jo kertaalleen. Antibioottikuuri loppui pari päivää sitten. Silmät turposivat, punoittivat ja rähmivät. Varasin lääkäriajan perjantaille aamuun. Jälleen antibioottikuuri. 

Perjantaina illalla olen käymässä kaupassa, kun J soittaa, että tule pian kotiin, voi olla, että Nooa joudutaan viemään päivystykseen. Olin jo kassalla, maksoin ostokset ja ajoin kotiin niin nopeasti, kuin pääsin. Kotona näky on sydäntäsärkevä; Nopsun toinen silmä on turvonnut lähes umpeen, toinenkin pahan näköinen, lapsi yskii ja valittaa, että kurkkua kutittaa. Luka on jo nukkumassa ja jään alakertaan yksin itkemään, kun mies lähtee ajamaan Nopsua sairaalan päivystykseen. 

En kuule heistä vähään aikaan mitään ja viikosta jo todella väsyneenä alan katumaan päivän tiuskaisuja Nopsulle. Mietin, sanoinko tänään, että rakastan häntä. Tiedättekö? Näitä ajatuksia. Parin tunnin jälkeen, kellon ollessa jo yksitoista illalla, poika pääsee lääkärille ja selviää, että hän sai allergisen reaktion iltapalalla syötyihin nektariineihin ja/tai maapähkinävoihin. Asioita, joita hän on syönyt tuhat kertaa, mutta nyt kun keho käy niin kovilla siitepölyallergian kanssa, hän sai ns. ristiallergian. 

Minä  

Sekä keskiviikkona että eilen illalla tunsin hetkellisesti epätoivoa äitinä. Miten minä pystyn pitämään huolta näistä kahdesta lapsesta? Miten me pystymme? Juuri tällaiset hetket olivat kauhukuvina mielessäni, kun mietin, onko meistä kahden lapsen vanhemmiksi. Siksi, kun meillä ei ole lähellä asuvia isovanhempia, jotka voisivat auttaa tiukoissa paikoissa. Ja miehen työt on epätavalliset. 

Nyt kun tapahtumista on hetki aikaa ja molempien poikien vointi tänään ollut hyvä, alan toipua ja ehkä taas uskoa, että kyllä minä pärjään. Me pärjätään. Ehkä meillä ei ole niitä lähellä olevia isovanhempia, mutta meillä on lähellä ystäviä, jotka ovat valmiita auttamaan. Ja minähän kehtaan pyytää apua. 

Kaikki varmasti helpottaa, kun lapset kasvavat. Osaavat paremmin itse kertoa voinnistaan ja edes molemmat kävellä omilla jaloillaan. 

Silti mielessä pyörii nämä kauhukuvat. Entä jos? Entä jos itselle käy jotain? Entä jos ystävät eivät pääse apuun..? 

Halusin kirjoittaa tämän tekstin, koska... no, tämä on osa äitiyttä. Tämä on osa elämää, jota elämme. Ei se mukavin osa, mutta pakollinen. 

Vertaistuki ja tsemppi on tervetullutta - en kaipaa ketään sanomaan, että itsehän olette lapsenne hankkineet, kiitos (jos nyt joku sattuisi niin ajattelematon olemaan) 💜

Joko olet lukenut?

￫ Viisi vinkkiä yh-viikkoon

￫ Uusi työnkuvani kahden lapsen äitinä

Ensimmäinen äitienpäivä nelihenkisenä perheenä

* Yhteistyössä Ravintola Backas 

Toukokuun toinen sunnuntai vuosi sitten olin vielä yhden lapsen äiti. En ole koskaan potenut erityistä vauvakuumetta, mutta ajattelin, että varmaankin äitiys on sellainen asia, joka tässä elämässä kannattaa kokea. Jos siihen annetaan mahdollisuus. Muutama vuosi Nooan syntymän jälkeen alkoi mielessä pyöriä ajatus toisesta lapsesta. Jotta olisi Nooalle joku, jonka kanssa jakaa tätä elämää ja katsella yhdessä maailmaa. Joku, jonka kanssa pidetään enemmän tai vähemmän tiiviisti yhteyttä aina vaippaiästä viisaisiin vuosiin saakka. 

Niin, vielä vuosi sitten Luka oli piilossa masuni sisällä. Odotimme jo hänen saapuvan pian, mutta vauvahan viihtyi yksiössään aina juhannukseen saakka. 

Elämä nelihenkisenä perheenä on meille unelmien täyttymys. Emme haaveile useammista lapsista ja olen tosi kiitollinen siitä, että veljillä on toisensa. Luka on ollut suhteellisen helppo vauva, mutta muutos on silti välillä aiheuttanut kipuilua. Riittämättömyyden tunne on tuttu kaveri, kun täytyisi olla läsnä kahdelle eri ikäiselle lapselle. Pitää huolta kodista. Pitää huolta itsestään.

Monesti iltaisin tai viikonloppuisin minä kaipaan pienen oman hetken omille asioille ja ajatuksille. Mies on myös usein iltoja ja viikonloppuja töissä. Niinpä meillä on jäänyt hieman vähiin yhdessä vietetty aika nelihenkisenä perheenä. Äitienpäivään sopi siis täydellisesti picnic-hetki näiden rakkaiden poikien kanssa.

Meiltä kivenheiton päässä on Ravintola Backas, joka tuo tälle alueelle kaivatun tuulahduksen persoonallista ravintola ja kahvilameininkiä. Näin äitienpäivänä tarjolla oli brunssia, kakkubuffetia ja picnic-koreja ulkona nautittavaksi. Picnic-kori oli sanalla sanoen täydellinen! Siis minuun upposi (ja miehelle myös) aivan täydellisesti se, että joku oli valmiiksi miettinyt kivan kokonaisuuden laadukkaita picnic-eväitä ja pakannut ne nätisti koriin. Muistaen laittaa mukaan kaikille lautaset, ruokailuvälineet, mukit ja servetit. Meidän täytyi saada paikalle vain hanurimme ja viltti.

Tykkäsimme valtavasti kaikista tarjoiluista, erityismaininnan ansaitsee perunasalaatti ja lämminsavulohi - tuota yhdistelmää voisin syödä joka päivä lounaaksi! Neljäveen suosikki oli yllätyksellisesti yrtti-valkosipulismetana. Ja vauva rakasti mansikoita ja viinirypäleitä Oli myös kiva, että Ravintola Backas oli ottanut huomioon toiveeni lihattomasta korista. 

Löydettiin tosi kiva, puolivarjoinen paikka kartanon rinteiltä ja saatiin viettää niin täydellinen picnic-hetki, kun nyt touhukkaan kymmenkuisen kanssa on mahdollista. Toivon, että koreja olisi jatkossa muulloinkin saatavilla - tulisin ehdottomasti picnicille jonkun ystävän kanssa, jolloin ruuasta voisi nauttia vähän enemmän ajan kanssa. 

Jos et vielä ole tutustunut Ravintola Backakseen, niin pienenä vinkkinä: kesällä se on mahdollista tehdä "Dinner & Show" tyylillä. Tarjolla on jokaiselle jotakin. Äitiäni kiinnostaisi varmasti Olavi Virran ja Laila Kinnusen musiikki tai matka Reino Helismaan tuotantoon Seppo Hovin johdolla. Itse viihtyisin Laura Voutilaisen shown merkeissä. Musiikin lisäksi viihtyä voi myös kesäteatterin parissa.

On mukava idea, että näiden esitysten ympärille on rakennettu koko illan viihtymisen paketti. Yksinkertaisimmillaan ruuaksi voi valita täytetyn krepin, kun taas tuhdimpi paketti sisältää alkudrinkit, grilliruokaa, ruokajuomat ja väliaikatarjoilun.

Kun Luka oli syönyt tarpeeksi mansikoita ja viinirypäleitä, sekä puolet alueen ruohosta ja maistanut lähes kaikki kivet, siirryttiin sisälle vielä kakkubuffetiin jälkkärille. Tosi viihtyisä tuo Olohuone-nimellä kulkeva kahvila ihan ravintolan läheisyydessä. Oikein tervetullutta vaihtelua Jumbon lukuisille ketjukahviloille. Masut täynnä herkkuja vierittiin alamäkeä pitkin kotiin, yksi rattaissa ja yksi pyörällä huristaen. Vaikka iltapäiväksi mies lähtikin taas töihin, jäi tämä picnic-hetki ihanana muistona mieleen. Ei se ihmeitä tarvitse, että saa mukavia hetkiä ja kivoja muistoja perheen kanssa aikaan. Jonkun muun tekemä ruoka nostaa vielä fiilistä kummasti. Ja kauniista ympäristöstä bonuspisteet.

Jos yhden lapsen äitiys on jo etuoikeus, on kahden lapsen äitiys vielä jotain enemmän. 

Kiitos pojat, kun olette olemassa. Rakastan teitä maailman eniten.

Olitteko muut äitienpäivänä picnicillä, nyt kun sää oli siihen mitä parhain? 

Joko olet lukenut?

￫ Ravintola Backaksen brunssi tekee onnelliseksi

￫ Uusi työnkuvani kahden lapsen äitinä

My day: Kesäinen tiistai päikkäriyllärillä

Välillä on aina mukava palata päiväkirjamaisten postausten pariin, joten tässä tämän toukokuisen ja super kesäisen tiistain my day. 

06 - 11

Aamu alkoi Lukalla vähän ennen kuutta ja minä heräsin 6:15. Aamulla J oli Lukan kanssa, joten sain hieman tehtyä pyykkihommia yläkerrassa. Nopsu nukkui sikeästi ja hänet piti käydä seitsemän aikaan herättelemässä. Reppana alkoi pari päivää sitten kärsiä ensimmäistä kertaa koskaan siitepölyoireista ja silmät on olleet tosi kurjassa kunnossa. Aivan turvoksissa ja punoittavat. Käytiin maanantaina jo lääkärissäkin ja saatiin nestemäistä allergialääkettä, silmätippoja ja vielä silmäluomiin voidetta. Kun pieni kirjaimellisesti sai pikkuhiljaa silmänsä auki, oli pukemisen ja lääkkeiden aika. Aamupalan Nopsu syö aina kahdeksan aikaan hoidossa. Jos hän herää tosi aikaisin, niin toki kotona otetaan jotain pientä. 

Itse söin aamupalaksi puuroa marjoilla. Tuo tunti kahdeksasta yhdeksään on jotenkin aina semmoinen hassu kitutunti minulla ja Lukalla. Minnekään ei ehdi lähteä eikä mikään oikein olekaan edes auki vielä. Tänään Luka on ollut tosi kärttyinen ja epäilen ylös olevan jonkun hampaan tulossa. Vähän ennen yhdeksää jo lähdettiin vaunulenkille. Luka nukkuu tosi hyvin paikallaankin olevissa rattaissa (kunhan tosiaan vaan pääsee ulos), mutta hyvällä säällä tykkään ihan kamalan paljon käydä rauhassa pitkän kävelylenkin. Suosikkilenkkini kulkee joen vartta pitkin ja maisemat on niin kauniit. Viimeksi kävin tuon lenkin perjantaina ja ihan huikeaa, miten paljon vihreämmäksi luonto on nyt muutamassa päivässä muuttunut. 

Kotiin tultiin takaisin siinä 10:15 ja hetki kulutettiin aikaa imuroimalla ja kotia järjestelemällä, kunnes oli lounaan aika. Tein itselleni super-herkku-annoksen ja Luka söi jotain uutta Muksun sosetta, jossa oli parsakaalia ja broileria ja se tuoksui ihan älyttömän hyvälle! Teki oikeasti mieli itse syödä purkin loput. 

12 - 16

Puoli kaksitoista lähdettiin rauhassa kävelemään päiväkodille ja tässä kohtaa minulle iski jostain valtava loman tarve. Joku voi olla eri mieltä, mutta kotiäitikin saattaa kaivata lomaa. Ihan samalla tavalla lomaa arjesta, kuin toimistotyössä oleva lomaa työstään. Tai mistä nyt vaan työstä, mitä tässä selitän, ymmärrätte varmaan! Jotenkin tuli hetkellinen uupumus siihen, että pitää joka päivä koettaa keksiä kahdelle eri ikäiselle lapselle sopivaa tekemistä ja koettaa saada aika kulumaan aina seuraavaan ruokaan saakka ja sitten aina iltaan asti. No, onneksi sää oli BUENO ja pistin naapurissa asuvalle ystävälle viestin, että tulisiko hän vauvansa kanssa meidän seuraksi pihalle. Tunnin verran höpöttelyä niistä näistä piristi kummasti ja päästiinkin jo välipala-aikaan asti. Mustikkasmoothia, jossa mustikoita, banaania, maitoa, jugurttia, maapähkinävoita ja hunajaa. Seuraksi pakastimesta ihania sokerittomia kaurakeksejä siemenillä ja kuivatuilla karpaloilla. 

Tämän jälkeen seurasi jotain äärimmäisen yllättävää. 

Me kaikki nukahdettiin. Kävin laittamassa Lukan ulos nukkumaan ja sanoin Nopsulle, että mä haluan nyt levätä hetken, voit joko levätä mun kanssa sohvalla tai mennä ylös rakentamaan legoja. Nopsu jäi sohvalle, kuten usein tekee - tosin pomppaa aina minuutin jälkeen ja menee legomaailmaansa. Tällä kertaa hän oikeasti nukahti ja nukkui yli tunnin unet! 

16 - 20 

Lukakin nukkua posotti yli kaksi tuntia ja pojat olivatkin vasta heräilleet, kun J tuli 16:30 kotiin. Olin luvannut Nopsulle, että tänään mennään Ikeaan, joten sinne suunnattiin samantien. Oli muuten ihan uusi kokemus ajaa koko kehätien pätkä 20-30km/h, kun lähti ruuhkan aikaan liikkeelle. Ikeassa oli tietenkin pakko päästä syömään, koska ihan oikeasti, kotiäidille luksusta on se, että joku muu on tehnyt ruuan ja sen saa syödä pelkän hyvin käyttäytyvän neljäveen kanssa. 

Ruuan jälkeen Nopsu pääsi odottamaansa Smålandiin leikkimään ja minä kiersin muutamat ostokset. Kamera unohtui reissulta kotiin, joten tässä kuva ostamistani uusista tyynyistä sekä hiekkaleluista pojille. 

Ollaan tässä alkukevät työstetty noita pihoja ja oikeasti voisin päästää tällä hetkellä aiheesta pari rumaa sanaa ilmoille. Tämä turhautuminen johtuu siitä, että kaikki pihan ja puutarhan asiat on mulle niin vieraita ja tarvitsisi reilusti aikaa ottaa asioista selvää, plus tietenkin toteuttaa kaikki. Hakea tavaraa sieltä ja täältä, repiä pihamaata auki, istuttaa, rakentaa, valita oikeita juttuja... huokaus! Tänään kuitenkin saatiin jonkinlainen virstanpylväs, kun ensimmäiset Viherpeukaloilta tilatut salaatit löysivät tiensä multaan. Etupiha odottaa vielä isointa remppaa, kun päätimme laittaa sen ihan uusiksi. Typerä koristeellinen betoni-kivi-havu -puutarha sai kenkää ja teemme tilalle jotain käytännöllisempää. Jos siitä vaan joskus jotain valmista tulee, niin kerron kyllä! 

20 - 22 

Pojat on viimein nukkumassa, kun kello näyttää puoli yhdeksän. Tein itselleni iltapalaksi annoksen punaviinimarjoja, proteiinivanukasta ja vähän päällisiä siihen. Kylkeen iso kasa porkkanaa. Nyt dieetin jälkeen on ollut ihan järkyttävät herkkuhimot päivittäin, kun ei enää tarvitse noudattaa mitään tiettyä suunnitelmaa. Olenkin syönyt ihan hirveät määrät herkkuja ja oikeasti en uskalla edes vaa'alle. Tai no, meidän vaaka meni sopivasti rikkikin. Nytkin tekisi vielä mieli ottaa annos jätskiä, kun aletaan katsomaan Euroviisuja, mutta saa nähdä pystynkö vastustamaan. 

Tässä minun tiistai!

Mitä sulle kuului tänään? 💬

Edelliset mydayt

￫ (Epä)tavallinen päiväni kotiäitinä (1.9.17)

￫ Yksi keskiviikko parilla piristyksellä (1.2.17)

￫ My day (20.10)

Viisi vinkkiä yh-viikkoon

Kun on tottunut kahden aikuisen perhearkeen, on viikko yksin lasten kanssa enemmän tai vähemmän ponnistus. Vietin juuri ensimmäistä kertaa koskaan lasten kanssa pidemään ajan yksin. Tähän mennessä olen ollut vain yhden yön. Myönnän, että minua jännitti tämä viikko aivan valtavasti. Asiaan liittyy muutamia ylimääräisiä stressitekijöitäkin, joten hieman apuvoimia oli jo ennakkoon sovittu saapuvan paikalle. Viikko sisälsi paljon touhua ja tekemistä, ja meni paljon paremmin, kuin pelkäsin. 

Keräsin tähän postaukseen omat vinkkini siihen, miten selvitä hetkellisenä yksinhuoltajana yhden tai useamman lapsen kanssa. 

1. Ennakointi

Viime viikolla lauantaina elin kuin viimeistä päivää. No, ainakin jotain siihen suuntaan. Siivosin kodin kunnolla puhtaaksi ja järjestelin kaiken tavaran, mikä on loputon urakka. Kävin ruokakaupasta isot ostoskassit, jotka sisälsivät kaiken, mitä periaatteessa viikon aikana tarvitaan. Kyllähän lasten kanssa myös kauppaan pääsee ja mekin kävimme monta kertaa viikon aikana pienellä kauppareissulla, mutta jotenkin tuo turvaa tietää, että kaapeista löytyy ruokatarpeet koko viikoksi. Samalla jemmasin myös reilusti itselleni suklaata ja jätskiä, joita taivaan tähden viikon aikana kuluikin! 

Myös viikon mittaan jatkuva välttämättömien asioiden hoitaminen ja ennakointi kannattaa. Siivosin keittiön aina, kun se oli sotkuinen, koska tiesin, että illalla kun lapset nukahtaa, en todellakaan jaksa ryhtyä kaaoskeittiön kimppuun. Iltaisin laitoin Nopsulle ulkovaatteet eteisen lattialle valmiiksi ja omat vaatteet makuuhuoneessa hyllyn päälle. Vaikka, jos totta puhutaan, kun vauva herää joka aamu ennen kuutta, ei siinä varsinaisesti kiire tule... 

2. Apu

Ne keillä on lähellä isovanhemmat apuna, lucky you guys! Mun vakkari aihe kateudelle, josta oikeasti olisi ihan terveellistä päästä yli... Jos mummi tai ukki ei kuitenkaan hurauta tunnissa pihaan, niin kannattaa miettiä, mistä muualta voi saada apuja. Asuuko lähellä joku ystävä, joka voisi tulla kylään? Kenties pidemmäksi aikaa niin, että voisi hetken katsoa lapsia ja pääsisit itse vaikka käymään rauhassa kaupassa, lenkillä tai kahvilassa? Asuuko joku ystävä kauempana, mutta saattaisi päästä kylään? Kun mies on poissa, talossa olisi hyvin ehkä tilaa yhdelle yövieraalle. 

Myös neuvolan ja MLL:n kautta voi saada lastenhoitoapua. Näitä kannattaa kysellä jo hyvissä ajoin etukäteen. Jos vaikkapa yksi lapsista sairastuu, tai itse hankkii noro-viruksen, on ihan jees, jos tiedossa on apuvoimia lähempää tai kauempaa. Tuttuja tai jopa entuudestaan tuntemattomia. Myös naapureilta voi kysyä apua ja samanikäisistä lapsista lapsille leikkikaveria. 

3. Riman laskeminen

Poikkeustilanteessa on enemmän kuin ok, laskea rimaa. Kaikessa. Ihan kaikessa. 

Valmisruokia, todellakin ok. Äidille joka päivä puoli levyä suklaata ja päälle annos jätskiä, erittäin ok. En nyt mitenkään voi suositella lapsille karkkipäivää joka päivä, mutta myönnän, että aika väljällä kädellä meidän neljävee sai tämän viikon aikana syödä herkkuja. Varsinkin, kun viikolle sattui vielä vappu, kyläilyt, vieraat kotona ja tarhassa eskarilaisten karkkikioski. 

Ruutuaika - tuplaa se. Ei lapsi siitä rikki mene, että katsoo vaikkapa viikon verran enemmän telkkaria, kuin yleensä. Hampaiden pesu - jos nyt rättiväsyneenä vauvan kitistessä et jaksa pestä millin tarkasti joka ikistä hampaan koloa itseltä tai vanhemmilta lapsilta, ei siihen mikään kaadu. En nyt tarkoita, että kaikki pitää heittää ihan hunningolle, vaan terveellä tavalla laskea rimaa, olla armollinen itselleen ja tyytyväinen siihen, mihin pystyy. Aina ei tarvitse pystyä kaikkeen ja tavoitella täydellisyyttä. 

4. Ohjelma

Äidit on erilaisia. Itse rakastan suunnitelmien tekoa ja oikeasti nautin lomastakin enemmän, kun siihen on tehty hyvät suunnitelmat. Äitini on ihan samanlainen. Vapaapäivän aamuna olennaisinta on tehdä päivälle suunnitelma :) Siispä tämän viikon jokainen päivä sai meidän kalenterissa viivat täyteen kaikkea tekemistä. Sunnuntaina käytiin shoppailemassa, maanantaina Hop Lopissa. Tiistaina oli vappu ja sen vapputapahtumat. Illalla kyläily naapureilla. Keskiviikkona käytiin iltapäivällä avoimessa päiväkodissa ja illalla Ikeassa. Torstaina ystävien luona Espoossa ja kylään tuli minun paras ystäväni. Perjantaina jälleen avoin päiväkoti ja tänään retki Haltialaan. 

Kun on paljon tekemistä, aika sujuu nopeammin. Siinäpä sen juju. 

Koko homma meinasi kaatua siihen, kun lapset kummatkin alkoivat niiskuttamaan ja aivastelemaan. Hetken jo kauhistuin, että jäänkö viikoksi kotiin kipeiden lasten kanssa. Onneksi kyseessä oli vain harmiton kevätnuha ja/tai siitepölyallergiaa. 

5. Uni

Luka nukkui tosi huonosti tämän viikon, mikä oli suurin voimia vievä asia. Poika heräili noin kymmenen kertaa joka yö ja joka aamu hän halusi nousta ennen kuutta. Kaikista huonoimpana yönä tyyppi heräsi noin 15 minuutin välein neljään asti. Neljältä minä en sitten enää saanut unta, viideltä nukahdettiin molemmat ja 5:45 Luka päätti, että noustaan ylös. Tuo päivä tuli mentyä aika silmät ristissä ja siitä eteenpäin alkoi univelka painamaan. Sain aamupäivisin ottaa pienet päikkärit, kun Luka nukkui ja Nopsu oli päiväkodissa. 

Yksi vinkkini onkin siis unen priorisointi. Usein aamupäivisin touhuan omia juttujani sen aikaa, kun poika nukkuu, mutta tämän viikon olin käskenyt itselleni jättää kaikki "joskus" hoidettavat asiat hoitamatta ja käyttävän aamupäivän tunnin tai kaksi nukkumiseen. 

Toivottavasti ensi kerralla, kun jäämme pidemmäksi aikaa kahden, Lukakin nukkuu jo ainakin lähes täysiä öitä. Se nimittäin auttaa jaksamista huomattavasti! 

Kaikenkaikkiaan viikko meni kyllä hyvin, kiitos kylään tulleiden siskon ja äidin. Mutta myös ne päivät, jotka olimme vain kolmistaan. Tietyllä tapaa oli tosi voimaannuttavaa huomata, että minä oikeasti pystyn tähän ja saan perheen arjen jollain tapaa pyörimään omin voimin! Lisätään tähän jonkun sairastelu, kurja räntäkeli tai autottomuus, en enää ole niin varma menestyksestäni, mutta näin hyvissä olosuhteissa minä pärjään kuin pärjäänkin jonkin aikaa lasten kanssa yksin! Jes! 

Onko siellä äitejä, jotka säännöllisesti viettävät aikaa yksin lasten kanssa? 
Miten sen koette? 


ps. kirjoitin tämän tekstin viime yönkin alle tunnin pätkissä nukkuen, antakaa kirjoitusvirheet anteeksi 🙈

Sinua saattaisi kiinnostaa myös 

￫ Tyttömuottien ja poikamuottien murtamista

￫ Kaipaatko sinäkin lomaa vauva-arjesta?

￫ How many likes is my life worth?