Kun on tottunut kahden aikuisen perhearkeen, on viikko yksin lasten kanssa enemmän tai vähemmän ponnistus. Vietin juuri ensimmäistä kertaa koskaan lasten kanssa pidemään ajan yksin. Tähän mennessä olen ollut vain yhden yön. Myönnän, että minua jännitti tämä viikko aivan valtavasti. Asiaan liittyy muutamia ylimääräisiä stressitekijöitäkin, joten hieman apuvoimia oli jo ennakkoon sovittu saapuvan paikalle. Viikko sisälsi paljon touhua ja tekemistä, ja meni paljon paremmin, kuin pelkäsin.
Keräsin tähän postaukseen omat vinkkini siihen, miten selvitä hetkellisenä yksinhuoltajana yhden tai useamman lapsen kanssa.
1. Ennakointi
Viime viikolla lauantaina elin kuin viimeistä päivää. No, ainakin jotain siihen suuntaan. Siivosin kodin kunnolla puhtaaksi ja järjestelin kaiken tavaran, mikä on loputon urakka. Kävin ruokakaupasta isot ostoskassit, jotka sisälsivät kaiken, mitä periaatteessa viikon aikana tarvitaan. Kyllähän lasten kanssa myös kauppaan pääsee ja mekin kävimme monta kertaa viikon aikana pienellä kauppareissulla, mutta jotenkin tuo turvaa tietää, että kaapeista löytyy ruokatarpeet koko viikoksi. Samalla jemmasin myös reilusti itselleni suklaata ja jätskiä, joita taivaan tähden viikon aikana kuluikin!
Myös viikon mittaan jatkuva välttämättömien asioiden hoitaminen ja ennakointi kannattaa. Siivosin keittiön aina, kun se oli sotkuinen, koska tiesin, että illalla kun lapset nukahtaa, en todellakaan jaksa ryhtyä kaaoskeittiön kimppuun. Iltaisin laitoin Nopsulle ulkovaatteet eteisen lattialle valmiiksi ja omat vaatteet makuuhuoneessa hyllyn päälle. Vaikka, jos totta puhutaan, kun vauva herää joka aamu ennen kuutta, ei siinä varsinaisesti kiire tule...
2. Apu
Ne keillä on lähellä isovanhemmat apuna, lucky you guys! Mun vakkari aihe kateudelle, josta oikeasti olisi ihan terveellistä päästä yli... Jos mummi tai ukki ei kuitenkaan hurauta tunnissa pihaan, niin kannattaa miettiä, mistä muualta voi saada apuja. Asuuko lähellä joku ystävä, joka voisi tulla kylään? Kenties pidemmäksi aikaa niin, että voisi hetken katsoa lapsia ja pääsisit itse vaikka käymään rauhassa kaupassa, lenkillä tai kahvilassa? Asuuko joku ystävä kauempana, mutta saattaisi päästä kylään? Kun mies on poissa, talossa olisi hyvin ehkä tilaa yhdelle yövieraalle.
Myös neuvolan ja MLL:n kautta voi saada lastenhoitoapua. Näitä kannattaa kysellä jo hyvissä ajoin etukäteen. Jos vaikkapa yksi lapsista sairastuu, tai itse hankkii noro-viruksen, on ihan jees, jos tiedossa on apuvoimia lähempää tai kauempaa. Tuttuja tai jopa entuudestaan tuntemattomia. Myös naapureilta voi kysyä apua ja samanikäisistä lapsista lapsille leikkikaveria.
3. Riman laskeminen
Poikkeustilanteessa on enemmän kuin ok, laskea rimaa. Kaikessa. Ihan kaikessa.
Valmisruokia, todellakin ok. Äidille joka päivä puoli levyä suklaata ja päälle annos jätskiä, erittäin ok. En nyt mitenkään voi suositella lapsille karkkipäivää joka päivä, mutta myönnän, että aika väljällä kädellä meidän neljävee sai tämän viikon aikana syödä herkkuja. Varsinkin, kun viikolle sattui vielä vappu, kyläilyt, vieraat kotona ja tarhassa eskarilaisten karkkikioski.
Ruutuaika - tuplaa se. Ei lapsi siitä rikki mene, että katsoo vaikkapa viikon verran enemmän telkkaria, kuin yleensä. Hampaiden pesu - jos nyt rättiväsyneenä vauvan kitistessä et jaksa pestä millin tarkasti joka ikistä hampaan koloa itseltä tai vanhemmilta lapsilta, ei siihen mikään kaadu. En nyt tarkoita, että kaikki pitää heittää ihan hunningolle, vaan terveellä tavalla laskea rimaa, olla armollinen itselleen ja tyytyväinen siihen, mihin pystyy. Aina ei tarvitse pystyä kaikkeen ja tavoitella täydellisyyttä.
4. Ohjelma
Äidit on erilaisia. Itse rakastan suunnitelmien tekoa ja oikeasti nautin lomastakin enemmän, kun siihen on tehty hyvät suunnitelmat. Äitini on ihan samanlainen. Vapaapäivän aamuna olennaisinta on tehdä päivälle suunnitelma :) Siispä tämän viikon jokainen päivä sai meidän kalenterissa viivat täyteen kaikkea tekemistä. Sunnuntaina käytiin shoppailemassa, maanantaina Hop Lopissa. Tiistaina oli vappu ja sen vapputapahtumat. Illalla kyläily naapureilla. Keskiviikkona käytiin iltapäivällä avoimessa päiväkodissa ja illalla Ikeassa. Torstaina ystävien luona Espoossa ja kylään tuli minun paras ystäväni. Perjantaina jälleen avoin päiväkoti ja tänään retki Haltialaan.
Kun on paljon tekemistä, aika sujuu nopeammin. Siinäpä sen juju.
Koko homma meinasi kaatua siihen, kun lapset kummatkin alkoivat niiskuttamaan ja aivastelemaan. Hetken jo kauhistuin, että jäänkö viikoksi kotiin kipeiden lasten kanssa. Onneksi kyseessä oli vain harmiton kevätnuha ja/tai siitepölyallergiaa.
5. Uni
Luka nukkui tosi huonosti tämän viikon, mikä oli suurin voimia vievä asia. Poika heräili noin kymmenen kertaa joka yö ja joka aamu hän halusi nousta ennen kuutta. Kaikista huonoimpana yönä tyyppi heräsi noin 15 minuutin välein neljään asti. Neljältä minä en sitten enää saanut unta, viideltä nukahdettiin molemmat ja 5:45 Luka päätti, että noustaan ylös. Tuo päivä tuli mentyä aika silmät ristissä ja siitä eteenpäin alkoi univelka painamaan. Sain aamupäivisin ottaa pienet päikkärit, kun Luka nukkui ja Nopsu oli päiväkodissa.
Yksi vinkkini onkin siis unen priorisointi. Usein aamupäivisin touhuan omia juttujani sen aikaa, kun poika nukkuu, mutta tämän viikon olin käskenyt itselleni jättää kaikki "joskus" hoidettavat asiat hoitamatta ja käyttävän aamupäivän tunnin tai kaksi nukkumiseen.
Toivottavasti ensi kerralla, kun jäämme pidemmäksi aikaa kahden, Lukakin nukkuu jo ainakin lähes täysiä öitä. Se nimittäin auttaa jaksamista huomattavasti!
Kaikenkaikkiaan viikko meni kyllä hyvin, kiitos kylään tulleiden siskon ja äidin. Mutta myös ne päivät, jotka olimme vain kolmistaan. Tietyllä tapaa oli tosi voimaannuttavaa huomata, että minä oikeasti pystyn tähän ja saan perheen arjen jollain tapaa pyörimään omin voimin! Lisätään tähän jonkun sairastelu, kurja räntäkeli tai autottomuus, en enää ole niin varma menestyksestäni, mutta näin hyvissä olosuhteissa minä pärjään kuin pärjäänkin jonkin aikaa lasten kanssa yksin! Jes!
Onko siellä äitejä, jotka säännöllisesti viettävät aikaa yksin lasten kanssa?
Miten sen koette?
ps. kirjoitin tämän tekstin viime yönkin alle tunnin pätkissä nukkuen, antakaa kirjoitusvirheet anteeksi 🙈
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Tuli ihan vanhat ajat mieleen, kun mieheni matkusti paljon molempien poikien vauva-ajat. Nopeasti siihen tottui ja siinä missä ensimmäisillä kerroilla varustauduin kuten sinäkin, huomasi jossain vaiheessa vain menevänsä päivä kerrallaan. Unen priorisointi on mun mielestä fiksuinta mitä voi tehdä, etenkin huonosti nukkuvien lasten kanssa. Se seuraava päivä on todella pitkä, kun on nukkunut pätkissä ja vain vähän.
VastaaPoistaLisään vielä, että unen priorisointi siinä mielessä, että nukkuu edes ne pienet pätkät. Vaikka kuinka tekisi mieli katsoa telkkaria ja syödä jätskiä hiljaisessa kodissa lasten nukkuessa, se kostautuu seuraavana päivänä. Been there, done that. :D
PoistaKiitos kivoista kommenteista :) :)
PoistaJoo, varmasti tottuu, jos paljon joutuu tätä harrastamaan. Toi nukkuminen on kyllä tosi tärkeä. Ja vitsit tuli ihan spooky olo, kun luin ton jälkimmäisen kommentin - mä tein tuota nimittäin joka ilta :D Söin jätskiä ja katoin Gilmoren tyttöjä :)