Kesämies 11kk

Vauvavuosi vetelee todellakin viimeisiään. Enää ei ole edessä yksiäkään "kuukausijuhlia" vaan seuraavan kerran juhlitaan jo vuoden ikäistä Lukaa. Minun hyvä ystävä sai maanantaina vauvan ja tuntuu ihan käsittämättömältä, että vielä vuosi sitten Luka oli pienenä myttynä minun masussani. Nyt kun tämä poika jo liikkuu kovaa vauhtia, papattaa omalla kielellään ja oma tahto on kova. 

Vauvanpyöreys on selvästi vähentynyt ja jätkä onkin pelkkää lihasta koko kymmenen kiloa. Kun hän päättää, että peppua ei nyt pestä tai housuja ei jalkaan laiteta, on siinä aikuisella ihan tekemistä, että saa pidettyä pojan putoamatta sylissä. Voimaa ja tahtoa, niitä on täynnä tämä pieni pakkaus! 

Luka konttaa kovaa vauhtia ja nousee sekunnissa seisomaan tukea vasten. Ihan hiljattain hän on myös alkanut työntämään kävelykärryä ja jaksaa jo pidemmän matkaa kävellä sen kanssa. Tai niin, että häntä pidetään käsistä kiinni. Vaikka sanojen ymmärtäminen on vielä vähäistä, hän ymmärtää, jos sanotaan, että "näytä miten Luka seisoo". Silloin poika päästää käsillään irti tuesta ja seisoo maailman ylpeimpänä useampia sekunteja. Joskus jos hänellä sattuu menemään hermot ja tulee huutoitku, hän saattaa seisoa varmaan puoli minuuttia paikallaan parkumassa - pitämättä mistään kiinni :) Ei tätä nyt usein käy, mutta pari kertaa on huvittuneena katsottu vieressä ennen kuin napattu syliin. 

Viimeksi harmittelin sitä, miten vaikeaa pojan syöttäminen on. Se on nyt kyllä hieman helpottunut. Kaksi hammasta nököttää edelleen suussa ja niillä hän raastaa porkkanaa ja mutustaa mitä tahansa, mitä vain itse saa syödä. Itse syöminen on parasta. Pehmeän leivän muruset ja banaani on ihan herkkua. Ja mansikka. Ja appelsiini. 

Vielä syömisestä puheenollen... MILLOIN tämä kaiken suuhun tunkeminen helpottaa? Pihalla ollessa saan aina välillä vaan tyhjentää hänen suunsa kivistä - ainoastaan, jotta hän voi tehdä uuden kivilajitelman sinne ikenien ja kielen väliin. Muistan, että Nopsu kerran saman ikäisenä maistoi hiekkaa ja se kokeilu jäi siihen, koska ei pitänyt kokemastaan. Huokaus... 

Öisin Luka pitää jonkin verran meteliä ja välillä itkeskelee, mutta joskus nukkuu viiteen asti suht heräilemättäkin. Aamulla herätys on aina viimeistään kuudelta. Päivällä tyyppi nukkuu kahdet päiväunet, ekat alkaen 9 - 9:30 (riippuu vähän millainen yö takana) ja unta riittää 1-2h. Toiset päiväunet alkaa 14 tai 14:30, silloin nukutaan yleensä tunti. Illalla unille pikkuisen ennen kahdeksaa. Yleensä siis jos jompi kumpi on yksin kotona, niin nukuttaminen tapahtuu näin. Iltapalat molemmille 19 - 19:30 välissä. Nopsun hampaidenpesu alhaalla ja molemmille yöpuvut päälle. Nooa jää alas katsomaan valitsemaansa piirrettyä sen aikaa, että käyn nukuttamassa Lukan. Siihen menee mitä vaan 10min ja tunnin väliltä. Jos aikaa alkaa mennä yli puoli tuntia, jätän Lukan hetkeksi yksin ja käyn Nooan ylös, kerron sille jonkun minitarinan ja peittelen nukkumaan. Palaan nukuttamaan Lukaa ja jos nukahtaa pian, menen vielä Nooan luo hetkeksi. Voilà! 

Verbaalinen kehitys itsestä tuntuu, että Lukalla on vielä tosi vaiheessa. Mutta niin kai se saa ollakin. Hän ölisee omia juttujaan ja jokeltaa jotain täätäätää bääbääbää ätätätä. Hän ymmärtää, ainakin tuon seisomisen sanan sekä sanan maito. Katseella osaa satunnaisesti hakea lampun, mutta esim. äitiä tai isiä ei hae katseella tai niitä mitenkään koeta itse sanoa. Ajattelin vuosineuvolassa kysyä tästä, että missä vaiheessa niitä sanatapailuita pitikään tulla - tuntuu, että Nopsu tässä kohtaa jo ainakin sitä äitiä jollain tapaa sanoi. 

Näin meillä mennään kohti yksivuotisjuhlia!

Muistatko vielä edelliset kuukaudet? 

￫ Touhukas Luka jo 10 kuukautta

￫ Hampaaton hurjimus - Luka 9kk
￫ Luka 8kk - se jokeltaa ja liikkuu!

ps. kuvat on kaikki jotenkin harmillisen epätarkkoja! En tiedä mistä se johtuu, mutta pirulainen kun inhoan epätarkkoja kuvia!! Mrr.. :)