Eilen päiväunien jälkeen pikkuisen yleisvointi humpsahti tosi alas. Se säikytti isosti äidin. Nämä pari juuri tuota ennen napattua kuvaakin saa sydämen nousemaan kurkkuun. J oli koko päivän töissä ja mikä luojan lykky siis olikaan, että Kata oli täällä käymässä ja pääsi meidän mukaan sairaalalle. Saavuttiin taksilla Jorvin lasten päivystykseen joskus 16:30. Ja päästiin sieltä kotiin 22:00. Tähän välille mahtui aikamoinen määrä tapahtumaa - ja ikuisuudelta tuntuvat määrät odottelua äärimmilleen täydessä odotushuoneessa, jossa koko ajan joku lapsi huusi ja osa riehui, osa itki ja vanhemmat olivat kaikki enemmän tai vähemmän kettuuntuneita tilanteeseen. Pikkurakkaalta otettiin kahdesti verikokeet, tutkittiin, putsattiin korvia, otettiin pissanäytettä, nieluviljelyä, kahdet röntgenkuvat... lopputulemana keuhkokuume ja mahdollinen korvatulehdus.
Nopsu pärjäsi ihan mielettömän hyvin tuon reissun. En käsitä. Se piristyi kuume-&särkylääkkeiden avulla tosi paljon, että leikki ja touhusi koko illan. Itki tottakai aina kun tehtiin toimenpiteitä ja tutkimuksia, mutta muuten oli niin reipas rakas! En voisi olla ylpeämpi.
Itsellä koko tuon illan syke oli valehtelematta varmasti 150. Katsoinkin jossain vaiheessa peiliin ja huomasin olevani aivan punainen ja muutenkin kammottava näky. Kotiin palattua kesti yli puolen yön saada unta ja viideltä heräsin aivan järkyttävään päänsärkyyn (stressin purkaantuminen, plus ohoh, olen viimeksi syönyt edellisenä päivänä lounaaksi pari leipää) sekä siihen, että jalkoja pakotti ihan kamalasti. Niin, enhän tainnut kertaakaan tuon viiden tunnin aikana istua alas.
Tämä päivä on mennyt siis ihan toipuessa - koko perheeltä. Onneksi pienen vointi on tasaantunut. Kuumelääkkeillä mennään ja odotetaan, että antibiootti alkaa puremaan.
Kika-tädille (Nopsun antama nimi Katalle) vielä suuri sydän <3
Voi Nopsua ja sua! Kuulostaa kyl kurjalta, mä kans inhoon noita lääkärireissuja. Onneks yleensä aina Mikko on päässy mukaan. Kiva et saitte kummista seuraa. Toivottavasti kuuri auttaa nopeesti! Pikaista paranemista ja lämpimiä halauksia molemmille! Meilläki on täällä flunssaa mut toivotaan et ollaan pian kaikki terveitä ja päästäis näkemään! <3
VastaaPoistaOn noi käynnit kyllä aina ihan pyllystä. Varsinkin kun mulla kummittelee taustalla se reilu vuosi sitten koettu vähän turhan rankka Jorvin reissu, niin siis minullehan tuli itku jo taksissa, kun näin koko sairaalan. Aika hyvin me puskettiin ilta pakettiin siihen nähden. Kiitos halauksista, ne lämmittää <3 Te ootte kans olleet paljon mielessä - pitää sopia näkeminen heti kun ollaan kaikki vaan kunnossa <3 Tytöille pusuja ja kutituksia!
PoistaOn ollut tosi rankka reissu - noin monta tuntia! Ja monia tutkimuksia! Oli aikamoinen suoritus teiltä kummaltakin - superäiti ja superpoika. Paula-mummi
VastaaPoistaOli se kyllä! Vähän enemmän jaksamista, kuin luuli että jaksaa - ja siispä voikin olla ylpeä ja tietää, että tarvittaessa sitä vaan venyy ja paukkuu silloin kun on pakko. Kotona sitten voi itkeä ja nukkua väsymykset ja paniikit pois. Kiitos "kehuista" mummumumminen :)
Poista