Kummiperheen luona

Kuten jo taisinkin mainita, lähdettiin eilen Nopsun unien jälkeen ajelemaan Lempäälään kummiperheen luokse. Tuota tunnin matkaa jouduttiin ottamaan siivittämään sekä riisikakut, rusinat että ipad, joten.. mielenkiinnolla odotan viikon päästä koittavaa neljän tunnin lentoa.. Heh heh. 

Visiittimme noudatti jo hyviä meille muodostuneita perinteitä; ruokaa, saunaa ja paljon höpöttelyä ja parit lasilliset kuohujuomaa. Perheen Sini-äiti on kovaa vauhtia perustamassa omaa yritystä, joka ei olekaan mikään ihan pieni juttu, joten siitä riitti kuultavaa tuntitolkulla. Sini on hyvin "epäsuomalainen" nainen - hänen positiivisuutensa on ylitsevuotavaa, itseluottamus kohdallaan ja verkostoituminen verissä. Tähän kun lisätään rautainen ammattitaito, niin lopputulos ei voi olla kuin jotain huikeaa. 

Edelleen, odotan sitä aikaa, kun voidaan tehdä näitä vierailuja ilman jatkuvasti vahtimista vaativaa taaperoa (tarkoittaen, että kun Nopsu on sitten jo isompi), koska mikä siinä onkin, että joka ikinen asia, jonka pitäisi antaa olla rauhassa, kuin kutsuu sörkkimään!

Menomatkalla kovasti lupailin, että siellä perillä sitten on kissa, unohtaen, että Taika-kissa käy yleensä kotona vain syömässä ja nukkumassa - muuten viihtyy omilla pitkillä retkillään. Siispä aamulla odottelun jälkeen riemu oli rajaton, kun kissa ilmestyi kuvioihin. Ainut vaan, että tunne ei ollut molemminpuolinen. Kissa ei ollut lainkaan yhtä innoissaan häntä jatkuvasti silittävästä, tökkivästä ja tutkivasta taaperosta. Aika pian joutuikin Nopsu toteamaan, että kissa "kaakaa" (karkaa).

Ja vielä lopuksi Noppelin mielestä varmasti reissun kohokohta: trampoliini! Siinä olisi pieni voinut pomppia itse ja isin/äidin sylissä varmasti vaikka auringonlaskuun saakka :)