Tällä viikolla on saatu nauttia ihan mahtavasta kesäsäästä ja päätettiinkin yksi iltapäivä lähteä eväsretkelle mukavaan leikkipuistoon. Tämä vauvan saapumisen odotus tekee semmoisen kumman olotilan päähän, jossa kuukausi aikaa vain soljuu ohi... muistan viimeksikin, etten muista juuri mitään, mitä olisin tehnyt sen syyskuun aikana, kun olin Nopsusta äitiyslomalla ennen hänen syntymäänsä. Sinänsä aivan järjettömän pöhköä, koska voisi vaikka opiskella jotain tai tehdä mitä vaan hyödyllistä, mutta jotenkin aivot menee semmoiseen "kohta sä synnytät" -moodiin ja minkä tahansa asian tekeminen vaatii tuhat ponnistusta enemmän, kuin tavallisesti. 

Hetkellisesti kuitenkin sain järkeni takaisin ja tajusin, että vietetään lähes kaikki iltapäivät tällä hetkellä vapaalla koko perhe. Siispä ilo irti siitä; kotoa eväsleivät mukaan, kaupan kulmalta mansikoita ja kirsikoita reppuun - suunnaksi Kurranummen leikkipuisto. Tuo Tapanilassa oleva puisto on ihan superkiva ja ruotsalaistyylisesti (?) valvottu päivisin, eli siellä on ehjät lelut, siisti sisävessa ja muutenkin aina pari ylimääristä aikuista paikalla. Koska puisto sijaitsee Helsingin puolella, siellä on myös arkisin tarjolla lounasta lapsille ja koululaisille. Mikä mahtava juttu! Olen kyllä (taas) niin kateellinen tuosta naapurikunnan paremmasta kyvystä järjestää asioita. 

Hei huomatkaa ylemmässä kuvassa ns. synnytysnaama, jota yksi tuttuni hyvin kuvasi lauseella "Ja se synnytysnaama, mikä juttu sekin on? Yksi aamu heräät ja peilistä katsoo perse!" 😆 Samaistun. Kolme kiloa turvotusta pelkästään kasvoissa. Arrghh.. kauanko vielä tässä joutuu odottelemaan? Nyt mennään jo 39+4. Nopsu alkoi syntymään 39+5. 

Puiston parhaita juttuja oli kahluulampi, jossa sai läträtä vedellä ja nämä hienot autot, joissa Nopsu sai kuvitella olevansa ihan oikea hinausauton kuljettaja. Itse jaksoin mainiosti menossa mukana. Siis voitteko kuvitella, että eilen askelmittarin mukaan kävelin lähes 7000 askelta ja 5 kilometriä!? Ihan käsittämätöntä, että näin viimemetreillä liikkuminen on yhtäkkiä helpompaa ja muutenkin kaikki enteilevät (kuukausia läsnä olleet) oireet ovat lähes kadonneet. Jösses sentään, meinaako se jäädä asumaan sinne? 

Loppuun vielä jaettava Nopsun eilinen sydämen sulattava lausahdus. Katsottiin kaupassa ohi kävellessä sellaista pyörän peräkärryä, johon saa kaksikin lasta mahtumaan. Nopsu mietti, että ostettaisiin semmoinen ja minä vastasin, että tuollainen voisikin olla kiva, sitten kun pikkuveli osaa istua ja voisitte yhdessä olla kyydissä. Kysyin vielä, että "Mitä luulet, uskaltaisikohan pikkuveli kyytiin?" Johon Nopsu hyvin asiaa miettien: "No, me voitaisiin ottaa joku lelu vaikka mukaan tai eväitä. Ja minä voisin halata pikkuveljeä ja antaa pusuja." 

Tiedän jonkun, josta tulee maailman paras isoveli 💙

Miten teillä muilla on nautittu näistä kesäisistä päivistä? 

MINIMATKA TAMPEREELLE - LAPSI ONNELLINEN, ÄITI NAATTI

Hei hei ja terveiset Tampereelta! Meni tuo minun rakas mieheni lupaamaan asuntomme ostajalle, että maalaamme (tirsk, monikko) nämä asunnon seinät hänelle valmiiksi. Totesin melko ykskantaan, että siinäs maalaat ja aloin miettimään, minne lähdetään Nopsun kanssa maalausevakkoon. 

Ja suunnaksi valikoitui ihana kummiperhe Lempäälässä. Huristettiin eilen aamulla junalla Tampereelle asti, ja vaikka emme onnistuneetkaan sopimaan näkemisiä sinne ystävien kanssa, niin päivä oli oikein mukava. 

Kävimme ulkona Pikku Kakkosen puistossa. Tosi kiva leikkipuisto, mutta aika napakka pakkanen osui kohdalle (meidän, öh siis minun vaatetukseen nähden), niin ihan hirmuisen kauan ei maltettu olla. Lounaalle suunnattiin siinä vieressä olevaan Cumulukseen, koska olin lukenut siitä suosituksen lapsiystävällisenä lounaspaikkana. No nyt ei kyllä tippunut täältä yhtään pistettä. Sisälle oli hankala päästä rattaiden kanssa. Tarjoilija oli unohtanut meidän tilauksen, joten odotimme lähes tunnin ruokaamme. Lapsen annos oli hänen itsensä valitsemanaan tietysti nakkikori-tyyppinen ratkaisu. Siinä nakkeja oli vain pari palasta ja nekin ylikypsiä. Sellaiset ristikkoperunat valuivat rasvaa ja lisänä oli juuressipsejä. Ei edes mitään yritystä tuoreiden kasvisten tms. suhteen. Tässä idea ravintoloille; lastenannokset sellaisia asioita sisältäen ja siten aseteltuna, että lapsia houkuttaa, mutta silti edes puoliterveellisesti! 

Homman kruunasi ns. invavessan puute. Rattaat sai hankalan oven ja kynnyksen yli taiteilla naistenvessaan. Alkaa muuten maha jo mukavasti olla tiellä kun pyörittelee täyteen ahdettuja rattaita ja paimentaa kolmevuotiasta :) 

No, harmitus hävisi hetkessä, kun suuntasimme lelukauppaan. Nopsu sai kuluneella viikolla "tarrajunan" täyteen. Hän siis keräsi tarroja sellaiseen tekemääni "junaan" ja tarran sai aina, kun pukeminen meni sujuvasti. Olimme sitä ennen viikkotolkulla nähneet pukemiseen liittyviä erilaisia huutoesityksiä ja aamuisin yöpuvun takaisin vaihtamisia ynnä muuta mukavaa. Tarrajuna toimi kuin tarrajunan vessa ja olimme sopineet, että kun kaikissa vaunujen ikkunoissa on tarra, voidaan mennä lelukauppaan ja ostaa joku pieni uusi lelu. No, kohta näätte, mikä tämä "pieni" lelu sitten oli... 

Välipalan virkaa toimitti tietenkin jätski ja saimmekin parasta seuraa, kun kummitäti Sini liittyi meidän joukkoomme herkuttelemaan. Siis jos satut pitämään jätskistä ja kahvista, niin käy Tampereella Minetti jäätelökahvilassa ja tilaa siellä annos, jossa on pallo stracciatella-jäätelöä ja siihen päälle kaadettuna espresso. Ehkä parasta, mitä olen maistanut!! Tosin, maistui kyllä toi Nopsun minttusuklaajätskin loppu myös :) 

Tässä se meidän ostos nyt sitten on. Löysimme tämän roska-auton BR-leluista ja soitin vielä J:lle varmistaakseni, että onko tämä nyt varmasti THE roska-auto, josta Nopsu on jo kohta puoli vuotta puhunut. Roska-autot kun nyt vaan on 💚💚💚

No, olihan se. Hinta oli pikkuisen yli budjetin, mutta äiti ihminen heltyi, kun näki pienen innon ja onnen. Ilta Havukaisilla meni mukavasti roska-autolla leikkien, legoja rakennellen ja saunoen sekä syöden. Yö, no, se antoi hyvää treeniä tulevaan, sillä en tietenkään ole tottunut nukkumaan Nopsun vieressä (ei sillä, ettei kukaan äiti "tietenkään" nuku lapsensa vieressä, vaan meillä vain N on nukkunut omassa sängyssä 4kk iästä asti), niin hän onnistui tökkimään ja potkimaan minua hereille varmaankin 20 kertaa. Aamulla herääminen 6:15. Uskomatonta, että pikkumies veti tämän päivän ilman unia - itsehän päätin, että otan vain pienet torkut, että tulee illalla ajoissa uni. Nukuin reilut kaksi tuntia. 

Palasimme kotiin tänään puolilta päivin Pendolinolla. Voin muuten myös todeta, että jatkossa valitsen mieluummin 15min pidemmän matkan IC-junalla, jossa LEIKKIVAUNU, kuin aavistuksen nopeamman Pendolinon. Mutta ylpeilen sillä, että pärjättiin koko 1h15min rusinoilla, pikku suklaapatukoilla, Tatu&Patu -kirjalla sekä laululeikeillä. Ei siis kännykkää tai iPadia. Tadaa, saako äiti jonkun tarran?? :) 

Toivottavasti muillakin on ollut hyvä viikonloppu! 

Totesin itse, että reissu oli onnistunut: lapsella oli parasta aikaa ja äiti on kotiin tultua ihan naatti :) 

LAATUAIKAA LAIVALLA (JA TALLINNASSA)

Eilen oli aivan huippu päivä! Aamulla hurautin bussilla keskustaan, torilta vähän suklaapullia matkaan, ratikkapysälillä treffit ihanan rakkaan Katan kanssa ja kohti laivaterminaalia. Edessä oli päivä Tallinnassa! Tämän reissun ehdoton fokus oli siinä, että saatiin ajan kanssa jutella elämästä, omista harmituksista ja haaveista. Juoruilla ja kommentoida kanssamatkustajia. Sekä tietysti vähän shoppailla Tallinnassa.

Paluumatkalla syötiin laivan buffetissa (en muista tätä tehneenikään lapsuuden jälkeen) ihan hillittömät överit ja mahat pulleina vaaputtiin iloisella mielellä molemmat hämärän saapuessa koteihimme. Ajettiin hauskasti vielä vierekkäin monta kilometriä minä bussissa ja Kata ratikassa :)

Kiitos ystäväni, olet aarre!

HELLO HELSINKI

Aina ei tarvitse lähteä kauas reissuun. Perjantaina sain mukavan päätöksen työpäivälle, kun pojat tulivat käymään työpaikallani. Siitä sitten hypättiin ratikkaan ja ajeltiin Hakaniemeen, joka onkin meille molemmille muistorikasta seutua. Itse kun asuin kuusi vuotta Kolmannella Linjalla ja meidän ensimmäinen yhteinen asunto sijaitsi Siltasaaressa, ihan siinä Hakiksen Sokoksen takana.

Metsästettiin hyvä tovi mansikoita, kunnes ne tarjosi meille Ympyrätalon S-market. Samalla ostettiin rasia vadelmia ja jestas miten hyviä tuoreet vadelmat on! Näitä ahmittiin kaksi käsin koko perhe kilpaa puistossa istuen. Sitten kierrettiin pari eri leikkipuistoa ja mentiin sitten Juttutupaan pizzalle.

Ratikkamatka takaisin autolle ja hurautus kotiin. Näin pitäisi pystyä jokainen viikonloppu aloittamaan!

Ja kuten kuvista näkyy, ei siinä vielä tältä viikonlopulta kaikki hauskuus. Tänään käytiin ystäväni Elinan järjestämällä sunnuntaibrunssilla. Oli kuulkaa aikamoiset setit, koska Elina palasi juuri poikaystävänsä kanssa maailmanympärimatkalta ja olivat laittaneet pöydän koreaksi kaikkea upeaa eteläamerikkalaista ja aasialaista ruokaa! 

Mutta mikä oli kaikkein parasta, oli se, että vitsit kun se u-h-m-a välillä tuolta naperolta unohtuu, niin osaa kuulkaa olla jo kivaa ja helppoa tuollaisen kohta-kolmeveen kanssa erilaisten asioiden tekeminen! Välillä oikein hieroo silmiään, että onko tuo noin rauhallinen, hyvin käyttäytyvä, iloinen ja kohtelias poika OIKEASTI minun lapsi :D

Toivottavasti muillakin on ollut mukava viikonloppu! Se on meikäläisellä alussa viimeinen työviikko ennen kolmen viikon lomaa. Vaikka rakastankin uutta työtäni olen kuulkaa ihan valmis jäämään pienelle lomalle! 

VANHEMMAT VAPAALLA

Kuten kuvista näkyy, täällä päästiin vähän hemmottelulomalle näin pääsiäisenä. Perjantaina Nopsun mummi (äitini) tuli tänne kylään ja sanomatta selvää, että pojalle sen hetken jälkeen ei paljon muita ihmisiä ollut olemassa. Jätimmekin siis paidan ja pepun eilen iltapäivällä kahdestaan viettämään aikaa - ja karkasimme itse kahdestaan viettämään aikaa! Meillä oli tuhlattavana hotellilahjakortti, joten pääsimme jälleen minilomalle Helsinkiin.

Iltapäivästä kierreltiin tekemässä pieniä shoppailuita yhdessä (ja syötiin Ben&Jerryä), illalla mentiin syömään Farangiin. Ja jestas sentään me SYÖTIIN! Otettiin kunnon maistelumenu ja molemmat vannottiin, että sen annokset ei kyllä ennen olleet noin suuria! Itse olin kolmen annoksen jälkeen jo aivan ähkyt. Myös kuvaamisen näköjään lopetin siinä kohdassa :) Hotellille päästessä oli oikeasti melkein jo huono olo, toisaalta silti jäi itkettämään ne annosten loput, joita ei jaksanut. Vannon, että harkitsin oikeasti, voisiko ne pyytää mukaan :)

Miniloma meni todella mukavasti ja todella nopeasti. Parasta se, että mummi ja Nobbe viihtyivät täällä kerrassaan mainiosti. Mummi jopa tänään jutteli, että jos haluttaisiin kesällä tehdä joku samanlainen yön-yli-reissu. Selvä. Suunnitelmat tulille!

Toivottavasti kaikilla siellä on ollut mukava pääsiäisen aika! Ihana on kuulkaa myös ollut olla pari päivää ihan irti tietokoneesta. Sitä kun työkseen naputtelee pitkin päivää, niin tekee tosi hyvää välillä olla vaan totaalisen offline. Okei, puhelinta ei lasketa ;)

JUNARETKELLÄ

Terveisiä junareissulta Lempäälästä! Päätettiin puoli-extempore lähteä Nopsun kanssa minireissulle, kun isimies tekee tällä hetkellä tosi paljon töitä. Suunnaksi valikoitui kummiperhe Lempäälässä ja kuulkaa, tämä oli eka reissu ikinä Nobben kanssa kahdestaan muualle, kuin mummin luokse Joensuuhun. Että siinä mielessä uusi saavutus!

Eilen lähdettiin matkaan iltapäivällä ja bussissa meiltä juna-asemalle selkärankaani hiipi karmiva skenaario. Huomasin, että meidän "paikat" onkin lähijunaan, eli paikkoja ei ole.. ja perjantai. Ja talviloman alku. Silmiini muodostui painajaismainen mielikuva junasta, joka pysähtyy kohdalla, mutta näyttää siltä, että hyttynenkään ei enää mahtuisi sisään. No, arvatkaas kuinka kävi?

No juuripa niin. Sekunnin jo ajattelin, että se siitä reissusta.

Kanssamatkustaja kuitenkin lohdutti, että suurin osa jää viimeistään Järvenpäässä pois, joten hyökkäysvaunutyyppisesti puskettiin sisälle ja siinä sitten oltiin kuin sillit purkissa ensimmäiset 20min. Nopsuressukan ilme oli just semmoinen, että "äiti.. ihan oikeesti.. tämäkö on se junamatka, josta ollaan puhuttu viikko?!"

Onneksi tosiaan pian ruuhka helpotti ja loppumatkaksi saatiin ihan istumapaikat. Perillä Sini oli meitä jo asemalla vastassa. Ilta meni rattoisasti, Nopsu leikki valtaisalla automäärällä, syötiin pitsaa sekä Nopsun nukkumaan mentyä kohtuudella viiniä ja ei-niin-kohtuudella karkkia ja suklaata.

Vielä toinenkin eka kerta mahtui matkalle - nukuin ekaa kertaa ikinä yön Nobsun vieressä. Ihan totta! Tai, no, jos rehellisiä ollaan, niin en kyllä nytkään nukkunut. Miten pikkutyyppi voi koko yön olla sitä mieltä, että ainut mahdollinen nukkuma-asento on meidän molempien tyynyjen päällä poikittain - ja samalla jatkuvasti käsillä huitoen. Nuku siinä sitten. Ja arvatkaa paljonko lisäsi iloa, kun tyyppi sitten päätti kello 5:25, että herätään. Ejh.

No, tänään kun päästiin kotiin, niin otettiinkin molemmat kahden ja puolen tunnin päiväunet :D Reissaaminen on rankkaa. Ihana oli kuitenkin huomata, miten hyvin pärjätään jo kahdestaan ja tyypistä on oikeasti esim. junassa ihan hauskaa seuraakin! Toinen esimerkiksi muisteli koko paluumatkan hauskaa aseman nimeä ja "kuulutti" aina jokaiselle asemalle tullessa, että "seulaavana Lyttylä!" ja nauraa kikatti perään.

Myöhäisistä ja pitkistä päikkäreistä huolimatta uni tuli myös illalla aivan sekunnissa. Nyt mussuttelen itse täällä korvapuusteja (jep, sokeriton/vehnätön on lomaviikolla) ja katselen juuri alkavaa kolmatta UMK:n karsintaa.

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille kaverit! Take it easy!

ps. otin mukaan kameran, mutta unohdin muistikortin!! Hence the kamala kuvanlaatu :)

Tita ja Antti

Ihana siskoni Johanna eli Nopsun täti "Tita" tuli perjantaina sulhasensa Antin kanssa meille kylään. Todella kiva, että päättivät hieman ex tempore tehdä autoretken tänne etelään. Samalla reissulle kun heille sopivasti sattui tänne suunnalle muitakin hoidettavia asioita.

Viikonloppu meni kuin siivillä. Perjantaina illalla oltiin katselemassa laskeutuvia lentokoneita. Kun lentokentän lähellä asumme, niin tässä on parikin katselupaikkaa, joista ainakin tuo yksi noin kauniina perjantai-iltana oli melkoisen suosittu. Minulle tuli heti romantillinen olo, että tuonne olisi hyvä järjestää jotkut ensitreffit. Kalliolle voisi hyvin ottaa vähän pientä naposteltavaa mukaan ja ehkä lasit juotavaa. Sopivasti tekemistä, kun voi netistä kurkkia mistä mikäkin lento saapuu ja ihailla yli lentäviä koneita. Samalla jutella missä on itse ollut reissussa ja ehkä varovasti heittää ilmaan ajatuksia tulevista yhteisistä reissuista <3 Saa varastaa tämän deittivinkin ;)

Johannan kanssa käytiin eilen Helsingissä (siis mitä ihmettä, minähän käyn näköjään nykyisin joka postauksessa Helsingissä (?!?!) :D ) katselemassa parista liikkeestä morsiuspukuja. Ihan sitä mukaanlähtevää ei vielä löytynyt, mutta tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin tulla - minä löysin häihin mekon! Pieni kauppakierros nappasi Mangon kohdalla ja sieltä lähti mukaan aivan ihana tummansininen pitsiä paljon sisältävä mekko. Olen siihen tosi tyytyväinen! Sopii täydellisesti mun omissa häissäni olleiden sinisten kenkien kanssa ja häiden teemavärikin kun tulee olemaan sininen. Sovin siis teemaan :)

Tänään aamupäivällä tehtiin retki minnepä muualle kuin Haltialaan. Nopsu tietää jo hyvinkin tuon paikan ja Haltialan mainitseminen lauseessa ei kykene menemään noilta pieniltä korvilta ohi. Tällä kertaa vieraiden kunniaksi istahdettiin myös pienelle munkki&pulla -tauolle.

Onpa muuten aikamoista "tahtoikää" havaittavissa täällä. Alan itsekin kallistua siihen, että tahtoikä on parempi nimitys uhmaiälle. Se oma tahto nimittäin puskee niin lujaa mitä ihmeellisimmissä kohdissa pintaan. Syyn ei todellakaan tarvitse olla mikään looginen, mutta aina sieltä taustalta löytyy se sama syy "minä itse haluan / minä en halua itse / ei mennä sinne / sinun piti auttaa / ei saanut auttaa / vaikka sanoin, että juo se, ja sinä vielä varmistit asian kolme kertaa, en TIETENKÄÄN tarkoittanut, että juo se oikeasti.."

Voi terrible two's, mitä vielä onkaan luvassa...

Helsinki

Kaupunki-identiteettikriisi. Miellän edelleen asuvani Helsingissä, vaikka olen kohta neljä vuotta asunut Vantaalla. Kuitenkin, jos minun pitäisi jonnekin kirjoittaa, että mikä-kaupunkilainen olen, niin minähän olen joensuulainen. Poikani on syntynyt vantaalaiseksi, mikä on hassua, sillä enhän minä ole vantaalainen. Mutta sitten taas, kun tekee matkan tuonne Helsinkiin, niin siellä kyllä tuntee niin olevansa pois kotimaisemista! Missä miun pellot ja rauhassa liikkuvat ihmiset ja tila työntää rattaita rennosti??

No, identiteettikriisi sikseen. Tänään lähdettiin Nopsun kanssa käymään keskustassa. Niin, siellä Helsingin keskustassa siis. Tänne meidän nurkillehan avattiin tässä kesällä kehärata. KEHÄRATA. Don't get me started on this kehäratathing :D Siis, junayhteys lentokentälle. Äkkipikainen voisi tuulettaa, että mainio homma näin lentokentän vieressä asuvalle. Varmaan helpottuu keskustaan meno ja töihinkulku. Mutta kun ei. Pysäkkit pamauteltiin simmottes, että tähän meidän nurkille ei liiennyt yhden yhtä. Lähin asema on meiltä useampi kilometri "väärään suuntaan". Ja sittenhän tuo junamatka kestää keskustaan sen puolisen tuntia.

Kyllä vain, jos aikeenasi on lentoreissu ja haluat Helsingin keskustasta painavien matkalaukkujesi kanssa lentokentälle, voit nyt 30 minuutin bussimatkan sijaan valita 30 minuutin junamatkan, joka vie sinut Lentokenttä-asemalle, josta sinulla on noustavana noin viidet liukuportaat ja vielä hyvän matkaa käveltävää asemalle. Tarvitseeko mainita, että bussi ennen vei suoraan oven eteen.

No, se syy miksi lähdimme junalla tänään matkaan oli tietenkin se, että se on JUNA. Nopsu hihkui jo kotoa asti, että mennään junalla. Ja olihan se juna mukava! Paljon tilaa, ei tarvinnut miettiä mahtuuko rattaat kyytiin (busseissa kun niin pirhanan usein on jo kahdet), ilmastointi toimi hyvin ja Nopsun pystyi hyvin ottamaan syliin katselemaan maisemia. Tuo puolen tunnin matka meni kuin siivillä.

Vielä loppuun ihana muistiinpano; Nopsu sanoi eilen ekaa kertaa, että "rakastan isiä". Tämä tapahtui kun isi vei Nopsun Ikeaan. Poikahan rrrrakastaa Ikeaa, että ehkä se kirvoitti esiin tämän rakkaudentunnustuksen. Ihanasti sanottu silti! Pienen maanittelun jälkeen oli myös lausuttu "rakastan äitiä" ja sitten poika olikin kulkenut pitkin käytäviä hokien "rakastan isiä, rakastan äitiä" <3

Voi pikkuinen, niin mekin sinua, niin mekin sinua <3

Siis kuka Kärkkäinen?

Tänään tytöt lähtivät pienelle roadtripille. Suuntana Lahti ja Kärkkäinen. Anteeksi kuka? No Kärkkäinen.

Törmäsin tähän ihmeelliseen ostospaikkaan, kun googlasin, mistä saisi intiaanisokeria edullisimmin. Kärkkäistä kaikki palstat ehdottivat. Sinne siis! Ihana oli ajella hyvässä kelissä, hyvällä autolla, hyvän ystävän kanssa. 45 minuutin matka meni niin siivillä, että molemmat ihmeteltiin, että joko nyt ollaan perillä. Tietysti se, että ajettiin ihan koko matka 120km/h -tietä auttoi kovasti asiaa :)

Ja hassu paikka tuo kerrassaan olikin! Paljon tavaraa ja osassa erittäin hyviä alennuksia. Ostin Nopsulle kasan Name it:in vaatteita ja yhden Espritin pyjaman. Kaikki suunnilleen -70%. Itselle mukaan lähti muutamat kynsilakat, lakuja ja suklaata sekä erityinen intoilunaiheeni; eteerisiä öljyjä noin kolmasosalla siitä hinnasta, mitä ne maksavat Ruohonjuuressa. Jippii!! Kokoelmani täydentyi eukalyptus/menthol -öljyllä sekä teatree-öljyllä. Myös suosikkiani laventelia ostin yhden pullon varastoon.

Kodin- ja sisustusosastot olivat myös valtaisat. Kata löysi muutaman kivan jutun uuteen kotiin. Minä ostin lankoja villasukkia ja lapasia varten. Enää tarvitsisi opetella neulomaan ne villasukat! Tullessa kierrettiin vielä Lahden keskustan kautta ja käytiin siellä kuuluisassa Mamma Mariassa syömässä. Mitäs pidätte tuosta mun pitsan koosta? Sormi antaa mittakaavaa ;)

Siis jösses muuten taas on tullut vedettyä useampi viikko semmoista lorvilinjaa omassa ruokavaliossa! Miten sitä aina ajautuu siihen, että töissä syö jotain herkkua toimistoväsymyksen taltuttamiseksi ja illalla muka ansaitsee lisää mässyä pojan käytyä nukkumaan.. Nyt olisi taas ryhdistäytymisen paikka! Mrrr.. Auttaisikohan tämä julkinen moite asiassa edes hieman? ;)

ps. Nopsu on muuten nuhassa. Kolme päivää hoidossa ja nyt nuha. Muuten koko kesä mennyt aikalailla terveenä. En tiedä, onko tämä nyt jotain universumin huonoa huumoria.. EI KIITOS, emme kaipaa heti syöksymistä sairasteluputkeen, ei. Kiitos, ei.

pps. Hups, vähän repsahti aiheesta kukkaruukkuun tämä postaus! Pardon, sattuuhan sitä.

Linnanmäellä kummitädin kanssa

En ole tainnut täällä blogissa vielä mainitakaan meidän perhettä kohdanneesta onnenpotkusta. Nopsun kummitäti muutti tällä viikolla Helsinkiin. Vain 20 minuutin ajomatkan päähän meistä. Olemme Katariinan kanssa tunteneet toisemme ala-asteen tokaluokalta lähtien, eli ihan sairaan kauan! :D Kävimme saman ala-asteen, yläasteen sekä lukion. Kunnes minä lukion jälkeen muutin Jyväskylään ja yhdeksän vuotta asuttiin siis eri kaupungeissa. Kuitenkin ystävyys on säilynyt. Välillä on pidetty yhteyttä enemmän ja välillä on jäänyt hiljaisempia kausia. En silti koskaan ole tarvinnut epäillä, etteikö tuo nainen olisi aina there for me, mitä ikinä sitten tapahtuisikaan elämässä.

Kuten teininä oli sovittu, pääsi Kata toimittamaan kaason virkaa minun mennessä naimisiin ja nyt tosiaan lisätittelinä on Nopsun kummitätiys. Yli kolmekymmentä vuotta Kata asui Joensuussa, kunnes nyt syksyllä työt ja mies saivat naisen ottamaan ison harppauksen ja muuttamaan ainakin toistaiseksi Helsinkiin. Tarvitseekohan sanoa, kuinka riemuissani tästä olen ollut! Meillä on niin vähän tukiverkkoa täällä, joten tämmöinen juttu on todellinen onnenpotku.

Tänään Nopsun päiväunien aikaan päätimme lähteä vihdoin käymään Linnanmäellä ja samalla sain päähäni kysyä Kataa sinne mukaan. Sehän sopi hänelle. Aivan uskomatonta, että näin ex tempore voi saada kummitädin mukaan tekemisiin! Aivan mahtavaa!

Lintsi oli Noppiksesta aika huisin jännä paikka. Niin paljon hulinaa, meteliä ja liikettä, että poika pyysikin monta kertaa päästä vähän syliin hakemaan rauhaa ja turvaa. Eipä silti mennyt kauaa, kun tyyppi alkoi jo hinkua kaikkiin laitteisiin kyytiin.

No, esimerkiksi semmoinen kolikolla käyntiin saatava "auto" oli kuitenkin välitön "IIK, sykkyyn" kokemus :) Koko perheen voimin mentiin käymään pienessä maailmanpyörässä, joka sekin oli ensalkuun vähän liian jännä "pois.." ja sitten tylsä "poiiiiisssss.." :) Voi tuota taaperon elämää ja ajatuksenjuoksua!

Jokatapauksessa, oli kiva reissu ja ihanaa, kun oli jopa kesäinen sää tänään. Ja ainiin, menomatkalla käytiin Alepassa - tuo lähes taivasta muistuttava kauppa (Nopsun näkökulmasta), koska siellä saa ottaa OMAN KÄRRYN.

Hei vielä loppuun kuulumiset meidän projektista Isojen Poikien Sänky. Vähän sekalaisesti. Mitään yövaeltajaa täällä ei ole havaittu, mutta nukahtaminen uuteen sänkyyn on välillä pitkällisen työn takana. Varsinkin päivällä. Aika monet päiväunet tyyppi nukkuikin vielä alkuviikosta pinnasängyssä.
Hauskasti Noppis ei "uskalla" tosiaan itse lähteä sängystä pois, vaan nukkumaan mennessä hyörii ja pyörii sängyssään sekä roikkuu ovenkahvassa. Herättyä sitten seisoo siellä seinää vasten ja huutelee äitiä tai isiä :)

Huomenna sitten lähtee pinnasänky uuteen kotiin. Hei hei vauva-aika, hei hei..