Blogissa on ollut hieman hiljaista viime aikoina ja kuulkaa, siihen on syynsä. Olen aloittanut uudessa työssä! Moni varmasti jo tiesikin sen instan tai muiden kanavien välityksellä. Hoitovapaa päättyi siis juuri silloin, kun olin suunnitellutkin - ainut vaan, etten palannutkaan vanhaan työhön, vaan hyppäsin uuteen joukkueeseen. 

Omat työt someen?

Olen aiemmin pitänyt sellaista linjaa, etten blogissa (enkä juuri muuallakaan somessa) tuo esiin työnantajaani. On vaikeuksia löytää järkiargumentteja sille, miksi nyt aion tehdä poikkeuksen. Jotenkin vain tuntuu kivalta tässä kohtaa kertoa, missä olen töissä ja miksi tänne päädyin. Kyselin eilen mielipiteitä Instagramin puolella siitä, tuodako omat työt someen. Yli 80 % vastaajista oli sitä mieltä, että työn voi hyvin tuoda somessa esiin. Sain myös hyviä perusteluja, jotka oikeastaan kaikki allekirjoitan itse myös. Työ todella on niin suuri osa ihmisen elämää, viettäähän sen parissa arkisin enemmän aikaa, kuin perheen kanssa, joten miksipä ei. 

Toisaalta on pitkä lista ammatteja, joita ei ehkä ole niin hyvä idea tuoda isosti esiin somessa. Aina tulee myös muistaa muiden ihmisten oikeussuoja ja vaitiolovelvollisuus, joita tietenkään ei saa loukata. Ja se, ettei sitä työnantajaa nyt ole ihan sopivaa raivokkaasti mollata missään forumilla. 

Mikä Zeropoint ja miksi? 

Aloitin siis tällä viikolla työt yrityksessä, nimeltä Zeropoint. Me tehdään laadukkaita, vastuullisesti tuotettuja kompressiovaatteita. The world leader in sustainable compression - as we say in London. Oletko ennen kuullut kompressiovaatteista? Kompression idea tiivistetysti on se, että se puristaa kudoksia kasaan, mikä luo painetta ja auttaa verta palaamaan sujuvammin sydämeen ja sitä kautta pieneen verenkiertoon uudelleen hapettuvaksi. Verenkiertohan joutuu tekemään töitä painovoimaa vastaan noustessaan ylöspäin. Jokainen varmasti tietää, miten raskailta, turvonneilta ja kipeiltä jalat tuntuvat pitkän seisomisen jälkeen. No, eipä tunnu, jos käytät kompressiosukkia. 

Kompressiovaatteet ovat hyödyksi monelle. Itse käyttäisin sukkia ehdottomasti lennoilla, pitkillä automatkoilla ja työpäivinä, jolloin olen vaikkapa messuilla ja joudun seisomaan koko päivän. Raskaana oleville nämä ovat ihan must. 

Suurin käyttäjäryhmä kompressiovaatteille on kuitenkin tällä hetkellä urheilijat. Esimerkiksi Suomen olympiajoukkue käyttää Zeropointin kompressiovaatteita. Urheilijoille kompressiosta on vielä lisää hyötyä. Kudoksien puristuessa hieman tiiviimmin kasaan, lihasvärinä suorituksen aikana vähenee, joten lihakset eivät kipeydy niin paljon. Sama funktio tekee myös sen, että hermosto välittää tehokkaammin tietoa asennosta ja tarkkuutta vaativat suoritukset sujuvat paremmin. Kompressio auttaa valtavasti myös palautumisessa, sillä se edesauttaa kuona-aineita poistumaan lihaksista. 

No niin, nyt olet jo lähes kompression asiantuntija! Mitkä sitten olivat ne syyt, miksi päädyin Zeropointille töihin? 

1. Liikunta, urheilu ja terveys

Aloitin nyt hoitovapaalla opiskelemaan avoimessa yliopistossa terveystieteitä. Syynä se, että terveyden teemat tuntuvat itselle todella tärkeiltä ja kiinnostavilta, ja toivoinkin pääseväni jossain vaiheessa tekemään töitä tälle alalle. Ja padapimpadabum! Tässä sitä ollaan! Välillä pitää ihan hieroa silmiä, että saanko oikeasti työaikana lukea tutkimustietoa kompression vaikutuksesta laskimoläppien toimintaan. Jokin hauska yhteys silläkin, että opiskelin KTM-tutkinnon Jyväskylässä ja terveystieteen opiskelu tapahtuu Jyväskylän liikunnan laitoksen alaisuudessa - ja Zeropointin tuotteet perustuvat juurikin Jyväskylän yliopistossa tehtyyn kolmen vuoden tutkimukseen ja testaukseen. 

2. Kestävä kehitys / vastuullisuus

Jotta homma vielä vähän paranisi, arvaapa käyttääkö Zeropoint tuotteissaan kierrätysmateriaaleja? KYLLÄ! Aah, mikä ihana tieto. Tällä on minulle henkilökohtaisesti tosi paljon merkitystä ja uskon, että on monelle muullekin. Zeropoint käyttää lähes kaikissa tuotteissaan Econyl-nimistä matskua, jota tehdään meristä ja kaatopaikoilta kerätystä nylon-jätteestä. 

3. Hyvä porukka 

Koska siellä töissä nyt todellakin vietetään kahdeksan tuntia päivässä, on ihan hirveästi merkitystä sillä, keiden kanssa töitä tekee. Meidän yritys on pieni, joten siinä korostuu ihmisten persoonat. Olen todella onnellinen siitä, että minulla vaikuttaa olevan aivan mahtava esimies. Hänellä on rautainen kokemus alalta, joten uskon, että pystyn itse oppimaan paljon. Lisäksi hän on todella fiksu ja tuntuu ymmärtävän hyvin, että työ ei kuitenkaan ole koko elämä, vaan elämästä pitää osata nauttia, eikä pingottaa liikaa. Rakastan sitä, että meillä töissä saa olla oma itsensä, kuunnella musaa ja heittää vitsiä. Niin ja vähän vaikka jumpata välillä. 

4. Työn sisältö

Tein eilen sähköpostiin kansiot asioille, joiden parissa tulen tekemään töitä ja pysähdyin hetkeksi katsomaan niitä. Ihanko totta, saan tehdä töitä juuri näiden kaikkien juttujen kanssa? Jos nyt vähän kuitenkin jätän työnkuvaani blurriksi ja tyydyn toteamaan, että odotan jo maanantaita, että pääsen taas tekemään töitä itseä innostavien aiheiden kanssa. 

Kaikesta mahtavasta fiiliksestä huolimatta on todettava, että onhan tämä ihan valtava muutos. Ihan pelkästään hoitovapaalta töihin paluu on muutos. Työpaikan vaihto on muutos. Uudelle toimialalle ja eri tyyppiseen yritykseen hyppääminen on muutos. Eli yhteensä Aika Iso Muutos. Lasten päivähoidon alku. Se, että joudun kulkemaan autolla työmatkat ja istun raivostuttavassa ruuhkassa pahimmillaan tunnin iltapäivisin. Matkan ollessa vain 20 kilometriä. 

Luka reagoi päivähoidon alkuun olemalla iltaisin kiukkuinen ja boikotoimalla äitiä kaikin keinoin. Siis aivan huvittavaa jopa. Minä en kelpaa edes potalle käyttämään, jostain nukuttamisesta tai syliin ottamisesta puhumattakaan. Naama vääntyy heti itkuun ja kuuluu vaan surkea "papaaaaa...". Tämä siis silloin, jos ollaan kaikki kotona. Huomenna papaaaaa nimittäin on koko päivän töissä ja vähän toivon, että minä kelpaisin edes vähän. Niin joo, viikonloputkin muuttuivat nyt taas niin, että ollaan vain lauantai kaikki vapaalla. 

Olenkin karsinut kalenterista kaiken ylimääräisen nyt seuraavien kuukausien ajalta ja keskityn töihin sekä olemaan lapsilleni edelleen äiti. Onneksi pystyn ensi viikolla pitämään pari etäpäivää, niin skippaan ajomatkat ja ehdin vaikkapa käväisemään salilla ennen poikien hakua. Tai ottamaan päiväunet. 

Tällaista on meidän uusi arki täällä! Yhteenvetona voisin sanoa samaa, kuin urheiljat suorituksen jälkeen; olen väsynyt, mutta onnellinen. 

Kuvat: Zeropoint

"Unelmat2016" - TAKANA IHMEELLINEN VUOSI

Tiedättekö mikä tuo otsikon ensimmäinen osa oli? Se oli lähes koko vuoden salasana töissä tietokoneelleni. Aloitin vuoden 2016 unelmoimalla, että tänä vuonna saisin uuden työpaikan, löytäisimme uuden kodin ja tulisin raskaaksi. Tuntuu ihan käsittämättömältä nyt, että kaikki nuo kolme suurta toivetta on oikeasti toteutunut. Mikään ei kuitenkaan tullut sormia napsauttamalla ja kaikkia unelmia tavoitellessa tuli itkettyä useammatkin itkut. Tuntui, että uutta työtä ei löydy koskaan, sitä uutta asuntoa ei löydy koskaan ja en ainakaan onnistu enää ikinä tulemaan raskaaksi.

Ensimmäinen toteutunut unelma: uusi työ 

Jos on jo vakituisessa työsuhteessa, uuden työn haku alkaa monesti pikkuhiljaa. Se voi olla joku yllättäen silmiin sattuva ilmoitus kivasta työstä tai joku hiertävä asia vanhassa. Itsellä ensimmäiset ajatukset uuden työn hakemisesta alkoivat noin vuosi ennen kuin oikeasti vaihdoin työpaikkaa. Tarjolle tuli kiinnostava työ tuttavan kautta ja kävin pitkän pohdinnan silloin siitä, olisinko valmis lähtemään. Kun kuukausien mittaisten keskustelujen jälkeen tulin lopputulokseen, että olen ja jäin vain odottamaan lopullista paperien kirjoitusta, pettymys oli valtava, työmahdollisuus menikin puihin. Olin jo tehnyt jonkinlaisen henkisen irtaantumisen ja suuntia oli sen jälkeen vai yksi - oli etsittävä uusi työ. Jäin sitten seuraavaksi tammikuussa eräässä tiukassa, viisi viikkoa kestäneessä rekrytointiprosessissa toiseksi. Itkin varmaan viikon. Vielä muutama ponnistelu ja maaliskuussa sain sitten tiedon, että minut on valittu tähän nykyiseen tehtävään. Samaan aikaan lähes jo tarjolla oli toinenkin todella mielenkiintoinen tehtävä ja oikeastaan aikajärjestys päätti kohtalon. 

Työnhaun alkumetreille inspiraatiota antoi paljon tämä tuttavani blogipostaus. Suosittelen lukemaan, jos mielessä pyörii yhtään ajatukset siitä, mitä sitä haluaisikaan tehdä ja mihin suuntaan edetä. 

Oma postaukseni tässä työnhakuun liittyen - joko olet lukenut? 

Toinen toteutunut unelma: uusi koti 

Kuten työnhaku, asuntokuumekin starttasi jotenkin varkain. Bongasin kesän alussa alueemme Facebook-ryhmästä mukavan oloisen asunnon ja ex tempore päätimme mennä sitä katsomaan. Eihän se ollut sopiva, mutta sai kuitenkin aikaan innon löytää uusi koti. Ensin haimme kerrostalon ensimmäisen kerroksen asuntoja. Yksi tosi kiva olikin tarjolla ja hitsit miten harmitti, kun se menikin jo ennen kuin ehdimme tehdä tarjousta. Tämän jälkeen aloimme miettimään, että ehkä se rivitalo olisi kuitenkin kivempi. Tässä vaiheessa olimme myös taipuneet siihen, että kaksi kerrosta on ihan ok, sillä meidän alueella kaikissa rivitaloasunnoissa on kaksi tai kolme kerrosta. Mietimme jopa yhtä asuntoa, jossa oli kolme kerrosta. Näin jälkeenpäin, onneksi emme saaneet sitä kerrostaloasuntoa emmekä kolmikerroksista!

Omaan asuinalueeseemme olemme niin viehättyneitä, että jotenkin koimme tosi vaikeaksi lähteä muualle. Olemme molemmat muualta kotoisin, eikä täällä ole sukua, niin tästä ympäristöstä muutamine kavereineen ja tuttuineen on tullut tosi kotoisa. Voi kun voisi pakottaa kaikki kaverit pysymään myös ikuisesti täällä :)

Jäimme ihan hilkulla oli eräästä i-ha-nas-ta asunnosta, jota taas itkin ehkä viikon. Saimme  noihin aikoihin ystäviltämme vinkin "laputuksesta", eli lappujen jakamisesta niihin asuntoihin, joista olemme kiinnostuneita. Teimme näin. Jaoimme sille alueelle laput, minne erityisesti haluaisimme muuttaa. Ja kohtalo tai mikä, sillä eräs todella ystävällinen ja mukava perheenäiti oli löytänyt lappumme, miettinyt, että tämä täytyi olla kohtalo, että näille tämä asunto nyt pitää myydä. Kyseinen perhe rakentaa omakotitaloa ja heidän oli tarkoitus keväällä aloittaa asunnon myynti.

Nyt odotamme todella malttamattomina pääsyä uuteen kotiin. Samaan aikaan jännittää - millaiset naapurit, miten totumme kahteen kerrokseen, miten paljon olikaan remontin tarvetta? Ja etenkin, voisiko joku ostaa nykyisen kotimme!??!?! Pliis!

Täällä kodin löytämisen riemua :) 

Kolmas toteutunut unelma: uusi vauva

Lokakuussa toteutui toivelistan kolmaskin unelma. Unelmista tavallaan vaikein, koska lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Unelma toisesta lapsesta hiipi mieleen siinä joskus, kun Nopsu alkoi olla parivuotias. Ajatus siitä, että olisihan se ihana, jos lapsia loppujenlopuksi olisi kaksi. Tietäen, että itse ei ole enää ihan parikymppinen, tuo "loppujenlopuksi" tarkoitti sitä, että ennemmin tai myöhemmin on ryhdyttävä tuumasta toimeen. Oma jaksaminen pelotti/pelottaa, tukiverkon vähyys pelotti/pelottaa, mutta haave kahdesta lapsesta oli vahvempi. Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen lokakuu toi iloiset uutiset. 

Nyt mennään 17. raskausviikolla ja pikkuhiljaa on alkanut tuntumaan vauvan potkuja. Ei vielä säännöllisesti, mutta aina välillä. Ne ovat parasta maailmassa. Pieniä viestejä siitä, että kaikki on hyvin. En malta mitenkään odottaa tammikuun 24. päivää, kun päästään taas ultrassa näkemään pikkuinen. Toivotaan, että siellä kaikki oikeasti on hyvin ja tietenkin haluamme myös malttamattomina tietää, onko tulossa pikkusisko vai pikkuveli. Itsellä on ihan "tyttöfiilis", mutta saa nähdä. Molemmat ovat erittäin tervetulleita, toisen kohdalla sitä jotenkin on paljon valmiimpi ottamaan vastaan kumman tahansa. Kaksi samaa on huippua, mutta tyttö ja poika myös olisi mahtava juttu! 

Täällä se, kun kerroin blogissa odotuksesta. Voi POJAT oli hankala pitää suu kiinni! 

Näin vuoden vaihtuessa on siis paikallaan huokaista syvään ja olla kiitollinen näistä kaikista asioista. Aika monta juttua yhteen vuoteen! Ja siskokin meni naimisiin ja he ostivat oman omakotitalon. Ensi vuodelle heillä on luvassa häämatka, rakas ystäväni on menossa naimisiin, toinen ystäväni etsii uutta kotia poikaystävänsä kanssa ja yksi ihana ystäväni odottaa myös vauvaa... Eipä siis touhua ja jännitystä puutu tulevastakaan vuodesta!! 

IHANAA, UNELMIEN TÄYTEISTÄ VUODENVAIHDETTA KAIKILLE! 💕✨

MY DAY 20.10

Näkeekö joku muukin tämän postauksen lähes kaikki kuvat mustavalkoisena? Niin minäkin! Tai itseasiassa näen PUNAISTA, koska iso osa kuvista on jotenkin värjäytynyt aivan luonnottoman keltaisiksi! Kamerassa täytyy olla joku asetus vinossa... Pahoittelut, noille kuville ei ollut muuta tehtävissä kuin paluu mustavalkoaikaan. 

No, käydäänpä kuitenkin päivän kimppuun! 

Nämä pimeät aamut on kyllä ihan eri maata, kuin edellisessä (arkisessa) mydayssä nähty startti päivään. No, ei auta. Bussille 06:45 ja töihin hop. Otin tänään harvemmin kulkevan bussin, jossa on se hyvä puoli, että se lähes aina on uusi bussi (ei sauna eikä pakastin) sekä linja kulkee nopsaan eikä se ole niin tuhannen intian tukossa, kuin tavallisesti käyttämäni riksat.

Töissä alakerrasta mukaan herkullinen puuro kahdella eurolla. Ah joskus elämän pienet helpottavat asiat! Työt käyntiin kahvin kera. Onneksi työkavereita tulee muitakin jo ennen kahdeksaa töihin, niin ei tarvitse kauaa yksin istua.Vaikka työt on välillä aika stressaavia, niin onneksi on täällä Suomen toimistolla maailman kivoimmat työkaverit! 

Ruokateemalla jatketaan. Samasta "alakerrasta" saa oikein hyvää lounasta ja vaikka olin ajatellut tänään hakevani lähikaupasta vaan jonkun keiton ja sämpylän, niin ei työkavereiden tarvinnut kahdesti houkutella ihan kunnon lounastauolle. Sitäpaitsi, muutamme ensi viikolla, niin sitten ei niin helposti enää "alakertaan" pääse.

Työpäivä päättyi jokseenkin stressaavissa tunnelmissa, kun kohdalleni tuntuu marraskuulle kaatuvan enemmän tekemistä, kuin mitenkään voin about 8h/pv työajassa selvitä. Myöskään en osaa noista oikein kuvitella jättäväni mitään tekemättä, joten mietin tätä vielä koko bussimatkan kotiin. Onneksi työstressin karistaa tehokkaasti pikkumurmelin hakeminen päiväkodista. Päivän paras hetki. 

Kotona odotti tällainen näky, sillä olin juuri alkuviikosta roudannut varastosta ylös talvikamppeita ja kävin läpi kesävaatteita. Osa kasseista on menossa varastoon, osa kierrätykseen ja osa kaappeihin. 

Ruuaksi tein (soija)nakkikastiketta ja itselle se maistui aivan tuhottoman hyvin. Stressi varmasti söi kertahaukulla välipalankin energian, kun olin niin nälkäinen. Nopsu söi nakit ja kaiken missä oli ketsuppia. Väsymys painoi päälle, mutta ei auttanut jäädä sohvalle löhöämään, varattuna kun oli kampaajakäynti. Tämä käynti oli valitettavasti tylsistä tylsin; vain sentin tasaus koko tukasta. Mutta onhan se aina kiva käydä silti kampaajan käsittelyssä ja vaihtamassa kuulumisia.

Tulin kotiin kaupan kautta. Kävin hakemassa huomiseksi töihin (nyt sitten) niitä eväitä ja nappasin samalla mukaan pussin alennuksessa olleita irtokarkkeja. Pätkiksiä ja turkinpippureita. Niitä tässä rouskutan nyt kun kirjoittelen tämä postauksen loppuun ja toivottelen tätä myöten kaikille leppoisaa loppuiltaa ja hyvää yötä!

Sellainen tavallinen torstai!

VOIKO TYÖREISSU OLLA MYÖS LOMA?

Kyllä voi. Takana on todella hyvä työmatka Tukholmaan. Pääsin tapaamaan ruotsalaiset kollegat ja juttelemaan paljon tärkeitä juttuja. Tuli tehtyä nopea reissu myös Uppsalaan. Siellä en kyllä paljon ehtinyt, mutta tulipahan opittua edes se, että Uppsala on noin tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta pohjoiseen. Ei kahden tunnin ajon päässä etelään :) Onneksi en siis itse ollut ratissa!

Reissu oli samaan aikaan myös aivan huippu lomamatka. Siis se vapauden huuma, kun voi työpäivän jälkeen tehdä IHAN MITÄ VAAN. Siis mennä kaupungille shoppailemaan (done), mennä työkavereiden kanssa lasilliselle (yep) tai ihan vaan hipsiä hotellille, laskea kuuman kylvyn ja viettää loppuillan sängystä käsin telkkaria katsellen, pari suklaalevyn kanssa. Ai että! Voin sanoa, että kolmessa illassa ei vielä ehtinyt tuohon kyllästymään.

Hotellini sijainti oli ihan mahtava, sillä minulla oli vain 20min kävelymatka töihin ja samoin vain 15min kävely vaikkapa T-centralenille, eli ihan ydinkeskustaan.

Ihanaa oli tietenkin tulla kotiin poikien luokse, mutta vähän kyllä toivon, että tulisi pian taas yöpyvä työmatka <3

VAATEKAAPIN KULMAKIVIÄ ETSIMÄSSÄ

Kuten kaikki tietävätkin, aloitin viime viikolla uudessa työssä. Jokaisella työpaikalla on oma dresscode, vaikka sitä ei minnekään olisi kirjoitettukaan. Olen elämässäni ollut nyt neljässä ns. merkittävässä työpaikassa (eli ajallisesti kolme vuotta tai yli). Ensimmäinen oli asiakaspalvelutyö, jossa meillä oli työvaatteet. On muuten kuulkaa helppo elämä, kun ei ikinä aamulla tarvitse miettiä, mitä laittaa töihin päälle! Plus se, ettei rahaa tarvitse käyttää työvaatteisiin.

Toinen ja kolmas työpaikka olivat suunnilleen samanhenkisiä pukeutumisen suhteen (kuin yö ja päivä muuten). Molemmissa oli se puku-kauluspaita-korkokenkä -porukka (toisessa isompi, kolmannessa pienempi) ja se porukka, joka kulki vuodesta toiseen suunnilleen samassa villapaidassa ja farkuissa. Jopa hupparissa. Ja talvella villasukissa hipsien (tässä sama suhteutus, mutta toisinpäin).

Nykyisen työpaikan kirjoittamaton dresscode on hyvin samantyyppinen, kuin toinen työpaikkani.  Eron tekee oikeastaan se, että teen itse töitä nyt siinä vähemmän-villasukka-enemmän-kauluspaita -porukassa ja lähin esimieheni on toimitusjohtaja, joka on todella tyylikäs mies. Joka päivä töissä puku päällä. Ja se muuten hänelle myös hyvin sopii! On silti ihan rento tyyppinä.

Siispä huomaan, että vaatekaappini jakautuu yhä enemmän kahtia; työvaatteet ja vapaa-ajan vaatteet. Olin tätä pohdintaa tehnyt jo talvella, kun luin ihanan Hanneleen kirjoittaman Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta -kirjan. Siinä oli esitelty ranskalainen vaatekaappi, jota nyt peilasin omaan tyyliini ja löysin muutamia puuttuvia vaatteita - tai vaatteita, jotka muuten kaipaavat päivitystä.

Tässä inspiraatioksi kuvakollaasit H&M:n tuotteilla. Sinäänsä hassu valinta, koska nimenomaan nämä ovat niitä super-luotto-käyttövaatteita, joihin ehdottomasti pitäisi panostaa. Laadussa. Nämä kuvat siis inspiraatioksi ja laadukkaan (ehkä silti kesän alennuksista edullisen) vaatekaapin metsästys alkakoon/jatkukoon! :)

Lyhyt ja ohut neuletakki // Laadukas T-paita muutamassa eri värissä // Balleriinat, joissa mielellään vähän paksumpi pohja ja kannan alla edes sentti // Farkkupaita, saisi olla vähän istuvampi // Valkoinen kauluspaita

Mustat suorat, istuvat housut // Tummansiniset istuvat farkut // Löysät, mutta siistit kangashousut // Hieman paksumpaa kangasta oleva hyvin leikattu mekko

Ohut neulepaita // Musta hame // Värikkäämpi mekko


Kiinnostaisi kovasti, millainen pukeutumistyyli sinun työpaikallasi on? Ja miten itse pukeudut töihin? Kerro, kerro! :) 

VIIKKO KAHDESTAAN

Optimisti voisi tuosta otsikosta ajatella, että ollaanko päästy miehen kanssa olemaan viikko kahdestaan. Buhaha, ei sentään! Ollaan päästy kahdestaan olemaan yön yli tasan kaksi kertaa Nopsun syntymän jälkeen :) Sen sijaan kulunut viikko meni meillä kahdestaan niin, että isukki oli Tukholmassa töissä. Tässä vähän kännykällä napsittujen kuvien kera koonti viikosta.

J lähti sunnuntaina puolen päivän aikaan. Me käytiin iltapäivällä Espoossa (älä kysy missä siellä, jossain kaaaaaukana) lasten vapputapahtumassa. Eka kuva sieltä. Mukana oli mun opiskeluaikaisen ystävän (paljastus: poikaystävän!) perhe, mutta juttelu jäi vähän köykäiseksi, kun lapset juoksivat sinne tänne. Illalla Nopsu alkoi sitten jo niiskuttamaan ja aivastelemaan. Nuhahan sieltä tuli meille alkuviikoksi kylään. Startti oli kieltämättä aika kaoottinen. Sairastumassa oleva lapsi, itsellä viimeiset päivät töissä, mies eri maassa, ei hoitoapuja saatavilla. Miten IHMEESSÄ tästä selvitään? Untakin sain vain noin neljä tuntia ekana yönä Nopsun heräilyn ja oman stressaamisen kanssa. Tilanne tarvitsikin maanantaina välitöntä suklaakakulla tasapainotusta!

Onneksi pojalle ei kuitenkaan noussut kuumetta ja nuha oli sen verran lievä, että pystyi olemaan hoidossa kaikki nuo kolme päivää. Itse siis pääsin töihin. "Äiti, miksi sinulla ei ole housuja jalassa?", kysyi Nopsu monta kertaa aamulla, kun mekossa töihin lähdin :) Toinen kuva on iloa ja vapauden riemua kun KOULU LOPPUI JA PITKÄ KESÄLOMA ALKAA! Okei, tämä oli se fiilis mikä minulla oli. Todellisuudessahan kyseessä on melko tasan 10 päivää lomaa :)

Säät sen sijaan osuivat aivan nappiin näille lomapäiville. Koko viikon on ollut yli 20 astetta. Uskomatonta! Oltiin vapaapäivinä ulkona lähes koko ajan. Toisessa kuvassa on ihana päiväkodilta kotiin tuotu paketti, jonka sain tänään aamulla avata.

Torstaina saatiin seuraa Nopsun kummitädistä (jeee!!) ja lähdettiin tekemään Ikean reissu. Se meni ihan huippuhyvin, vaikka eihän tuo tirriäinen siellä paikallaan halua pysyä hetkeäkään. Ruoka oli hyvää ja pikakelauksella saatiin myös tehtyä ostokset. Okei, ehkä puolet suunnitelluista, mutta kuitenkin.

Perjantaina illalla koetti se hartaasti odotettu hetki, kun hurautettiin lentokentälle isiä vastaan! Oltiin siellä jo hyvissä ajoin ja käytiin hakemassa Alepasta Nopsulle pillimehua ja Starbucksista mamalle iced decaf vanilla latte. Eli koheiiniton herkkukahvi :) Isukin lento oli jopa hieman etuajassa, joten kauaa ei tarvinnut odotella! Mikä ihan tunne oli saada koko perhe taas autoon ja huristella kotiin! Kyllä me ollaan onnekkaita, kun meillä on me!

Viikonloppu onkin allekirjoittaneella mennyt nyt sitten kipeänä, mutta onneksi on saanut rauhassa sairastaa, kun on toinen aikuinen pitämässä tuolle duracell-pupulle seuraa <3

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ kaikille äideille tänään!!

PANDAMAMAN VINKIT TYÖNHAKUUN

Tässäpä toivotut kootut vinkit työnhakuun! Toivottavasti näistä onnistuu olemaan jollekin hyötyä. Haluan alkuun todeta, että nämä pohjautuvat omiin kokemuksiini työnhausta eikä minulla ole hajuakaan, miten esimerkiksi sairaanhoitajan tai lentokapteenin töitä haetaan. Oma koulutukseni on kauppatieteiden maisteri ja työkokemus enemmän tai vähemmän siltä saralta.

#1 TYÖHAKEMUS JA CV

Lienee itsestäänselvyys, mutta älä ajattele, että yksi hakemusteksti riittää, vaihdan vaan yrityksen nimen. Tuskin onnistut puhuttelemaan juuri sen yrityksen rekrytoinnista vastaavaa, jos puhut ympäripyöreitä osaamisestasi ja kiinnostuksestasi.

Työnhaussa päivän sana on visuaalinen cv. Voi kuulostaa pelottavalta, mutta käytännössä tarkoittaa sitä, että varsinkin jos haet viestinnän tai markkinoinnin alan, graafisen työn tai vaikkapa stailistin paikkaa, on työhakemus ja cv se ensimmäinen työnäyte, jonka tuleva työnantaja sinusta saa. Lisää siis vähintään oma kuvasi ja käytä rohkeasti fontteja ja värejä. Varo kuitenkin sillisalaattia, pidä lopputulos tyylikkäänä.

Hakemus on samalla työnäyte sinun kirjoitustaidoistasi. Suhtaudu siihen siis kuin mihin tahansa kirjoitustehtävään. Hahmottele pääkohdat paperille ja kirjoita tarvittaessa useampi eri versio. Jos haluat, voit hyvin antaa tekstin myös jonkun toisen luettavaksi.

Olen kuullut joskus juttua, että hakemus kannattaa laittaa heti ensimmäisenä päivänä, kun työpaikka ilmoitetaan avoimeksi. Että joskus saattavat sulkea haun jo heti sopivan ihmisen löydyttyä. No, voi ehkä pitääkin paikkansa, mutta olen kyllä itse laittanut useamman kerran hakemuksen viimeisenä päivänä ja päässyt haastatteluun.

#2 VALMISTAUTUMINEN HAASTATTELUUN

Kun hakemuksen lähettämisen jälkeen tulee se odotettu viesti tai puhelinsoitto, pääset valmistautumaan haastatteluun. Tutustu ajan kanssa yritykseen ja sen toimialaan. Selaile toimialaa koskevia uutisia ja käy kilpailijoiden nettisivuilla.

Valmistaudu myös tavallisimpiin haastattelukysymyksiin. Niitä löytyy hyvät määrät googlailemalla. On helpompi vaikkapa nimetä kolme onnistumista työelämässä, jos niitä on valmiiksi jo hieman muistoistaan kaivellut esiin.

Kysy etukäteen, ketkä sinua ovat haastattelemassa ja kirjoita heidän nimet sekä tittelit ylös. Olet paljon valmistautuneempi, kun tiedät, mikä/ketkä sinua odottaa. Itse myös stalkkasin haastattelijoita esim. LinkedInistä, jotta sain jonkinlaisen käsityksen siitä, millaisista ihmisistä on kyse.

Printtaa tai ota mukaan tarvittavat paperit (ainakin kappaleet hakemusta ja cv:tä) ja tsekkaa viimeistään edellisenä iltana vaatteet. Pukeudu aina astetta paremmin, kuin pukeutuisit arjessa kyseiseen työhön. Siisti meikki ja hiukset tekevät huolitellun ilmeen.

#3 HAASTATTELUSSA

Ensin tärkein; ole oma itsesi. Liika yrittäminen tai päteminen saa sinut todennäköisesti vaan näyttämään hassulta. Jos olet ihan hullun innostunut tarjolla olevasta työstä; anna sen näkyä. Vaikka rekrytointi tehtäisiin kuinka tarkkojen kriteerien mukaan tahansa, voin vannoa, että kyllä hyvin paljon päätetään myös tunteella. Jos olet iloinen, aito ja avoin, on sinusta helppo tykätä.

Muista, että haastattelun lopussa yleensä eteen tuleva, sinänsä mitättömältä vaikuttava kysymys; onko sinulla jotain kysyttävää?, on itseasiassa paikkasi loistaa. Valmistele etukäteen pari kolme osuvaa kysymystä ja saatat olla tuuman verran edellä muita hakijoita.

Kysy lopuksi, miten prosessi etenee ja milloin saat tietää jatkosta. Tämä auttaa sinua pitämään hermosi kasassa seuraavat päivät.

#4 SOVELTUVUUSTESTIT

Pääsit jatkoon? Jee! Edessä soveltuvuustesti? Apua (?)

Soveltuvuustestejä on monenlaisia. Niitä voidaan teetättää etukäteen netissä. Niillä voidaan tutkia persoonallisuutta, työtyyliä ja/tai sosiaalisia taitoja. Välillä törmää ns. älykkyystesteihin, joissa hakija pääsee ratkomaan lukujonoja sekä palloja ja viivoja tiukassa aikapaineessa. Jep, kokemusta on. Testit voivat kestää parista minuutista moneen tuntiin.

Kannattaa pitää mielessä testien perimmäinen tarkoitus ja et pyörry ahdistukseen. Ollaanpa rehellisiä, taitava puhuja pystyy antamaan itsestään aika ruusuisen kuvan haastattelussa. Näiden testien tarkoitus on selvittää sitä, onko kaikki juteltu oikeasti linjassa ihmisen persoonallisuuden kanssa vai näkyykö ristiriitoja. Testit tuovat hyvin myös esiin sitä, olisiko hakija oikeasti sopiva juuri kyseisen haettavan työn ominaisuuksiin.

Muista siis, että samalla kun tässä testataan sitä, sovitko sinä työhön, testataan sitä, sopiiko työ sinulle. Jos siis tiput soveltuvuustestien jälkeen pois, ei se tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa - työ vaan ei olisi sellainen jossa pidemmänpäälle tulisit viihtymään.

Jos sinulla on käynyt munkki ja pääset puoli päivää tai kokonaisen päivän kestävään testaukseen, paras mitä voit tehdä, on nukkua ja syödä hyvin. Ja ottaa mahdollisimman rennosti. Suklaapatukka laukussa on ihan pätevä vinkki, jotta tauoilla voit pitää verensokeria ja vireystasoa korkealla. Myös kahvi toimii hyvin :)

#5 LOPPUTULOS

No niin, sitten on käyty läpi X-määrä haastatteluja ja soveltuvuustestausta. Ja sitä soittoa vaan ei kuulu. Jos viimeinen haastattelu on ollut maanantaina, osaat ehkä päätellä, että päätös tehdään about tiistaina ja siitä valitulle kerrotaan varmaankin tiistaina tai keskiviikkona. Lopuille tieto tulee varmaankin loppuviikosta. Ei ihme, että jokainen tunti tuossa viikossa tuntuu pitkältä!

Jos se soitto sitten tuli (ehkä loppuviikosta, ehkä aiemmin tai myöhemmin) ja sait kuulla, että "Meillä oli monia upeita hakijoita ja kilpailu oli tosi kova. Tällä kertaa et tullut valituksi.", ei ihme, jos kyyneleet nousevat silmiisi. Olethan tehnyt tosi kovan työn ja ollut täydellä sydämellä valmis uuteen työhön.

Klisee, mutta totta, että se työ vain ei ollut sinua varten. Kun olet saanut pahimman pettymyksen aallon selvitettyä, on hyvä idea ottaa vielä puhelu valinnan tehneelle ihmiselle. Tai ehkä paremmin vielä, laittaa sähköpostiviesti, jossa kiität prosessissa mukana olosta ja kysyt, voisiko henkilö sopivan hetken tullen soittaa sinulle ja kertoa muutamalla sanalla palautetta. Ehkä tähän on mahdollisuus, ehkä ei. Jos on, niin voit olla varma, että saat todella arvokasta tietoa jatkoa varten. Voit myös lopuksi vielä kiittää, että sait olla mukana ja halutessasi kertoa, että näet edelleen yrityksen kiinnostavana ja pyytää heitä pitämään cv:si tallessa jatkoa ajatellen. Tiedän parikin tapausta, joille on soitettu jopa puolen vuoden päästä, että nyt olisi avautunut juuri sopiva paikka.

Jos se soitto sitten tuli niinä ensimmäisinä päivinä ja sisälsi tiedon, että sinut on valittu...

BILEET!!!!!


Mitäs sanotte, oliko hyödyllisiä vinkkejä? Oletteko kokeneita työnhakijoita vai olleet pitkälti samassa paikassa aina töissä? Millaisia työnhakukokemuksia itselläsi on? Kuulisin tosi mielelläni!!


Kuvat: www.weheartit.com

UUSI TYÖ

Viimeviikon torstaina minut käskettiin varsin tomerasti nukuttamaan poika. No okei, mikäs siinä. En vaan ihan arvannut, mitä miehellä oli mielessä. Keittiössä odotti tämmöinen ihana näky!

Syy hemmotteluun sen sijaan oli hyvin tiedossa; olin juuri iltapäivällä käynyt kirjoittamassa uuden työsopimuksen!

Olin jonkin aikaa katsellut uusia töitä, koska haluan kehittää omaa ammattitaitoani ja oppia uutta. Töiden hakeminen vaan ei ole mikään iisi nakki. Sen tietää kyllä jokainen, joka sitä on harrastanut. Itse olin tietenkin onnekas, koska minulla lähtötilanteena oli töitä ja ihan kivojakin sellaisia.

Tässä kyseisessä tehtävässä minua houkutti kiinnostava toimiala sekä etenkin se, että pääsen kehittymään ja oppimaan. Myös sijainti on hyvä - työmatka jopa hippusen lyhenee! Kyseiseen tehtävään oli kyllä perinpohjainen rekryprosessi. Ensin lähetin hakemuksen ja CV:n, sitten pääsin läpi videohaastattelun, sen jälkeen ensimmäisen haastattelun. Tämän jälkeen tein kotona soveltuvuustehtäviä ja puoli päivää rekrytointifirmassa soveltuvuustehtäviä. Sen jälkeen oli syvähaastattelu ja sen jälkeen vielä finaalihaastattelu. Kaikki nämä siis onnistuin selvittämään läpi ja uusi työ alkaa niin pian, kuin toukokuun puolessa välissä.

Olen yhtä aikaa tosi innoissani ja jonkin verran kauhuissani. Työpaikan vaihtaminen on aina iso juttu ja moni asia jännittää. Sain kuitenkin viime käynnillä yrityksessä jo niin lämpimän vastaanoton, että uskon kyllä, että tulen viihtymään!

Mitä olette mieltä, kiinnostaako ketään siellä ruudun toisella puolella lukea vinkkejä työnhakuun liittyen? Nimimerkillä, pari ideaa ja ajatusta olisi kyllä jaettavaksi :) 

MY DAY

Ajattelin tehdä yhden sellaisen postauksen, joita tykkään muista blogeista lukea. Miun päivä, eli my day. Tämä päivä ei todella ole mikään erikoisen mahtava tai tyylikäs tai yhtään mitään - muuta, kuin tavallista arkea. Joten, let's go.

Aamu alkoi tavalliseen tapaan kello 06:00 soivalla herätyksellä. Yleensä lähden 06:32 bussiin, mutta tänä aamuna (taas!) Nopponen heräsi jo vähän kuuden jälkeen, joten aamu venähti seuraavaan bussiin asti. Olihan sitä lämmintä ja suloista pientä mussukkaa pakko käydä silittelemässä ja pusuttamassa. Aamuisin on vielä aika pimeää, mutta toivoa on, sillä näin MYÖHÄbussilla (06:41) lähtiessä työmatkalla aurinko jo alkaa nousta.

Aamupalan syön aina vasta töissä. Tässä puuron ja Alpen-myslin sekoitusta, jossa päällä bulgarian jugurttia sekä mustikkajauhetta. Oli muuten hyvää! Otin kyllä pari peiliselfietäkin esitelläkseni itseäni (obviously) ja päivän asuani, mutta kettu vie, niihin oli kaikkiin mätkähtänyt huomaamattani semmoinen tausta, josta käy ilmi työpaikkani. Ja se kun ei blogiin kuulu, niin sorry guys, no OOTD today.

Lounaalla minulla oli mukana tonnikalakastiketta ja riisinuudelia. Oli myös tomaatteja, mutta unohdin syödä niitä :) Jälkkärinä iso kaakao, koska annos oli aika pieni. Iltapäivällä lähdin hetkeksi kahvilaan tekemään töitä, koska oli tosiaan niin hiljainen päivä toimistolla, että näin pystyi tekemään. Samalla, kun maksoin näistä goddamn seitsemännelkyt, niin muistin myös, miksi en tee näin useammin.

Päivän paras hetki; oman poikasen haku hoidosta <3 <3 <3 Kotiin tultua lämmiteltiin kasvissosekeittoa ruuaksi. Leikkasin myös Nopsulta tukan, jonka ajan lahjoin pojan ipadilla ja rusinoilla olemaan paikallaan :)

Illalla kun J tuli kotiin, lähdin käymään salilla. Jee, hyvä minä! Iltapalan (mantelibanaanipuuroa, chiahilloa ja tummasuklaarouhetta) ohessa editoin vähän videojuttuja ja loppuillan vietin sohvalla katsoen ystäväni vinkkaamaa tosi mielenkiintoista dokumenttia Yle Areenasta. Ja söin vielä yhden juustoleivän, koska päivän ruuat oli ehkä vähän kevyet.

Yritän joka ilta olla 22:00 sängyssä, jotta saisin kahdeksan tuntia unta. En juuri koskaan ole. Kymmeneltä havahdun siihen, että kello ON kymmenen. Sen jälkeen meikin ja hampaiden pesut. Huomiset työvaatteet valmiiksi sohvalle. Huomisten tavaroiden pakkaaminen laukkuun. Huomisten eväiden miettiminen. Ja näin kello yleensä on about 22:30, kun vihdoin pää mätkähtää tyynylle. Onneksi yleensä nukahdan ihan samalla sekunnilla. Tällä hetkellä "vaivana" on se, että heräilen jo ennen kellonsoittoa, silti ollen tosi väsynyt. Kuka osaisi kertoa jotain vinkkiä tällaiseen? Onko se stressi vai mikä, kun häiritsee aamuyön unia..?


Siinäpä oli My Day, eli Meikamamman Tuikitavallinen Tiistai :)

Oliko hauska lukea? Teenkö näitä joskus muulloinkin? 

Vegaaniaamupalalla

Tänään aamulla sain meille aamiaiselle kaikki mun vegaaniset (vegaaniset?) tiimikaverit. Pidettiin meillä ensivuoden suunnittelupäivää ja sain kunnian valmistaa vähän syötävää. Kovin suureellisen brunssin valmistamiseen ei ollut aikaa, mutta jotain kuitenkin sain aikaan. Tein tuorepuuroa upean My Exploration blogin reseptin mukaan. Sekaan tuli liotettuja chia-siemeniä, kookosmaitoa, puolukoita, banaania, mantelimaitoa ja lucumaa. Lisäsin myös vähän vaniljaa ja hunajaa sekä koristelin annokset kookoshiutaleilla, mustikoilla ja karpalojauheella.

Puuron lisäksi tein yhden suosikkiraakakakuistani, eli suklaa-appelsiinikakun. Kakkua sentään en kyllä aamulla tehnyt, vaan se oli saanut jo reilun vuorokauden muhia ja maustua jääkaapissa. Tämän ohjeen alkuperä on hukassa, mutta reseptin voi halutessaan käydä kurkkimassa minun aikaisemmasta ruokablogista.

Kaikki kävivät hyvin kaupaksi. Sain jopa hieman kehuja :) Kieltämättä oli itsekin huomattava, että näin terveellisen (mutta silti äärimmäisen maukkaan) aamupalan jälkeen ei kyllä tullut mitään väsähdystä tai ylitäyttä oloa - pelkästään sellainen, että on saanut paljon hyvää energiaa. Molempia reseptejä voin lämpimästi suositella - vaikkapa sitten aamupalaksi!

Syksyn tuulet

Buhaha, syksyn tuulet todellakin! Koska tämä blogi toimii myös päiväkirjana itselleni, niin kirjataanpa ylös, että on sitten ollut pirun kylymä kesä. Päivän lämpötila on pysytellyt useimmiten 13-16 asteen tietämillä, joten rantsussa käynti on jäänyt kertaan ja shortsit kutistuvat (niin, sitä ne kaapissa yleensä tekevät) kaapissa.

Tänään koitti viiden viikon loman jälkeen paluu töihin. Ei kyllä ollut enää ilmassa semmoista samanlaista hoitovapaalta riemulla töihin kirmaamis -fiilistä, vaan ennemmin liityin aamulla siihen paluumasennuksen sairastajien joukkoon. Pieni inhotus työssäkäynnissä on työmatkat. Matkustan noin 40min suuntaansa aamulla ja illalla. Olisi siis enemmän kuin hyvä keksiä jotain, miten hyödyntää tuo aika. Jos nimittäin joku antaisi minulle kotona päivittäin 1h20min vapaa-aikaa, niin hyppisin tasajalkaa ilosta!

Nappasin nyt mukaan virkkauksen. Tykkään näprätä helppoja virkkaamisia, niin tämähän sopii bussissa tehtäväksi. Lukemisen kanssa on nimittäin vähän niin ja näin, sillä saan tosi helposti matkapahoinvointia. Toinen hyvä on kuunnella vaan rentoutusmielessä hyvää musaa. Mutta parempi mieli tulee, kun saa aikaan jotain :) Muita hyviä bussimatkan hyödyntämisvinkkejä otetaan vastaan! Otettava huomioon, että varsinainen bussissa istuminen on vain 20-25min ja että meikäläiselle tulee tosiaan aika helposti huono olo ja päänsärky.

Tänään otettiin iso askel taas pojan nukkumisen kanssa. Nimittäin, hei hei pinnasänky. NYYHKIS! Ei ole vauva enää meidän vauva ei... Saa nähdä siis, mitä tämän illan nukkumaan käymisestä sekä yöstä tulee. Eilinen koottiin tämä "isojen poikien sänky" ja sen "testikäyttö" ainakin lupailee hyvää, vai mitä?