Tiedättekö mitkä ovat omat huippumuistoni tivolista: se, kun juutuin kiinni possujunaan, kun liian isona tyttönä sinne ahtauduin sekä se, kun äiti joutui käskemään laitteenkäyttäjää pysäyttämään toisen laitteen, kun tämä tyttö halusi kyydistä pois. En myöskään voinut käsittää törmäilyautoja, kun autollahan pitää ajaa nätisti. Ei siis voinut minua huimapääksi lapsena kuvailla!
Huomasin kuluneella viikolla mainoksia Tivoli Sariolasta, joka oli tulossa lähelle nyt viikonloppuna. Vaikka Linnanmäki on lähes yhtä lähellä jatkuvasti, on tivolissa jotain ihanan nostalgista. Se on lapselle myös helpommin hahmotettavissa alueena, kuin loputon Linnanmäki. Saatiin minun äiti tänne muutamaksi päiväksi kylään ja eilen illalla otettiin sitten tivoli suunnaksi.
Ihan liian hurjilla geeneillä ei tosiaan jälkikasvuakaan ole siunattu - ja ihan hyvä niin. Laitteista piti tarkasti valita sellainen, mikä ei liiku ylös ja alas, vaan menee mukavasti ainoastaan eteenpäin. Toiveena oli myös päästä auton kyytiin. Ja löytyihän sieltä sitten sellainen! Laite oli juuri sopivan hurja ja ajelun jälkeen saatiin innosta pomppiva nuorimies seuraamme. Olihan tämä muuten myös ensimmäinen kerta ikinä jossain laitteessa ilman aikuista.
On muuten hurjat nuo tivolin hinnat. Viisi euroa yhdestä laitteesta on todella paljon, varsinkin jos kyseessä on tuollainen pienen lapsen karuselliajelu, jonka lähes saa monessa marketissa ihan ilmaiseksi. Ei siis käyty sen enempää laitteissa vaan suunnattiin herkkuosastolle...
Pussillinen metrilakuja ja perjantai-illan huvit saivat täydellisen päätöksen!
Kiitos taas mummille vierailusta 💜
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti