MAIDOTON, VILJATON, VOITTAMATON OMENAPIIRAKKA

19.12.2017


Tässäpä helppo resepti maistuvaan omppupiirakkaan, jossa ei ole maitotuotteita eikä kotimaisia viljoja käytetty. On siis gluteeniton ja jos korvaa munan jollain vaihtoehtoisella asialla, niin vegaaninen myös. 

VOITTAMATON MAIDOTON JA VILJATON OMENAPIIRAKKA*

75g (runsas 1dl) riisijauhoja
50g (runsas 1 dl) kikhernejauhoja
50g (1,25dl) mantelijauhetta
50g sokeria
75g maidotonta margariinia (tai voita, jos haluat)
1 muna
4 pientä tai 3 suurta omenaa
kanelia ja sokeria 

Siivilöi kulhoon riisijauhot, kikhernejauhot ja mantelijauhe. Sekoita joukkoon sokeri. Leikkaa maidotonta margariinia pieniksi kuutioiksi ja hiero kuutiot jauhojen joukkoon, niin että saat murumaista seosta. Tee keskelle syvennys ja lisää siihen muna. Sekoita muna muruseokseen. 

Painele taikina pienen vuoan pohjalle. Lisää päälle omenaviipaleet, ripottele päälle reilusti kanelia ja sokeria. Lisää sinne tänne nokare margariinia. 

Paista 200 asteessa noin 25-35 minuuttia. 

(Itsellä jäi paistoaika vähän arvioksi, kun lapsi alkoi yökkäämään ja jossain välissä vaan nappasin piirakan uunista pois. Anteeksi tästä huomiosta, mutta elämä on.)


Rakastan mantelijauhoja kaikessa leivonnassa ja tähän pohjaan ne todellakin tuovat ihanan maun. Kikhernejauhoissa saattaa olla joku proteiinin hippunen jäljellä ja jos haluaa vielä valkoisen sokerin vaihtaa vaikkapa intiaanisokeriin, niin jopa ollaan terveellisen piirakan parissa! 

Suosittelen maisteltavaksi joko vaniljajäätelön tai turkkilaisen jugurtin kanssa. Tai soijajugurtin. Riippuu mikä on syöjän ravintomieltymys :) Kaurapohjainen vaniljakastike olisi muuten varmasti aivan täydellinen pari tälle! 



Tykkäättekö te kokeilla uusia reseptejä ja/tai etsiä tutuista resepteistä terveellisempiä versioita? 

* Resepti on mukailtu ihanasta kirjasta "Parhaat gluteenittomat, vehnättömät ja maidottomat reseptit"

ENSIMMÄINEN JOULULAHJA AVATTU

17.12.2017


Meillä joulunvietto alkoi jo. Minulla oli pojille hommattuna yksi iso(mpi) lahja ja kyselin Nopsulta, haluaako hän sen ennen joulua vai joulun jälkeen. Itse joulun kun olemme mummolassa. Vastaus oli tietenkin, että ennen. Ja tämä viikonloppu oli nyt sopiva hetki saada kaikki pojat ulos kotoa ja valmistella yllätys. Olin jo syksyllä hommannut kirppikseltä Ikean leikkikeittiön sisältäen kaikkea keittiötilpehööriä. Eilen sai meillä joulukuusi jo väistyä varastoon ja sen tilalle rakentui Nopsun ja Lukatsun keittiö. 



Piti ihan tehdä tämä postaus muistoksi, sillä en hetkeen muista nähneeni Nopsua niin innoissani mistään, kuin hän tästä yllätyksestä oli! Olen niin iloinen, koska vähän jännitin, että onkohan tämä neljäveen mielestä jo vähän "nähty juttu" ja toisaalta Ludulle vielä tietenkin liian kaukainen juttu. Homman oikeastaan Nopsulle sinetöi tuo "toimiva" mikro. Siinä alusta pyörii, mikro hurisee, valot syttyy ja sammuu ja se piipittää, kun aika on loppu. Siinä on tuollainen halkeamakin luukun muovissa, mutta ihanaa, kun ei lapset tällaisiin kiinnitä huomiota. Nopsu vaan totesi, että tässä onkin tämmöinen tuuletusaukko. 



Koko eilinen päivä meni täysin vain tässä keittiössä voileipiä tehden, kahvia keittäen ja leivoksia tarjoillen. Aivan ihana nähdä toinen noin leikin huumassa. Ja loistava ostos tämä siinäkin mielessä, kun toinen pojista tulee vasta perästä ja varmasti leikkii tällä vielä tulevat neljä vuotta. Tietenkin minulla maalisormet syyhyävät - mitä sanotte, kannattaisiko nuo puuosat maalata vai jättää tuollaiseksi? Minulla olisi kaapissa mattamustaa (tälle Nopsu kyllä sanoi jyrkän ein) ja valkoista. Valkoisella voisi kyllä ajatella maalata...



Tällainen oli meidän joulun (lähes) varmuudella kooltaan isoin joululahja! Itsekin itseasiassa sain jo muutaman joululahjan ja miehen kanssa vaihdetaankin paketit jo ennen joulua, koska sitä Joensuuhun raahattavaa tavaraa on muutenkin niin paljon, niin ainoastaan lasten lahjat suostutaan kuljettamaan edestakaisin :) 

Oletko itse jo hankkinut kaikki joululahjat? 
Entä oletko jo saanut niitä ja/tai avannut? 

Ihanaa huomenna alkavaa jouluviikkoa kaikille! 🎄

MITÄ KUULUU NELJÄVUOTIAAN ELÄMÄÄN?

12.12.2017


Meillä on jo jonkin aikaa asunut hirvittävän fiksu neljävuotias. Ero kolmivuotiaaseen on merkittävä. Kolmevuotias karistelee olkapäiltään vielä taaperouden rippeitä ja on kaikessa ihanuudessaan vielä kovin pikkuinen. Liekö se neljäs ikävuosi vai isoveljeys - vai niiden yhdistelmä, mutta Nopsu on kyllä viimeisien kuukausien aikana kehittynyt tosi paljon. Siispä tässä pieni katsaus, millainen neljävuotias täällä oikein on. 

Nopsu rakastaa legoja. Ja hän on niiden rakentamisessa todella taitava. 5-12 vuotiaiden legoja hän kokoaa ihan itse ohjeiden mukaan. Legot ovat jatkuvasti levällään milloin missäkin pöydällä ja niille neljävuotiaan omien sanojen mukaan tarvittaisiin aina yksi pöytä lisää. Piirtäminen ei koskaan ole ollut Nopsun suurin kiinnostuksen kohde, joten siinä hän ei olekaan kovin loistanut. Meillä on vasta tässä syksyn aikana nähty ensimmäistä kertaa ihan oma-aloitteisesti piirretyt ukkelit, joilta löytyy maha, jalat, pää, silmät ja suu. Vähän pohdittiin yhdessä, että kädet ehkä olisi kiva olla myös, joten ne lisättiin. 



Piirtämisessäkin Nopsua oikeastaan enemmän kiinnostaa uusin juttu, eli lukeminen ja kirjoittaminen. Kirjaimia hän tykkää kovasti koettaa piirtää oikein ja tunnistaakin niistä hienosti jo todella monta, ainakin N, O, A, L, M ja P. Toisin sanottuna: 3 ekaa = mun kirjaimet, L = Ludun kirjain, M = mummin kirjain ja P = Pihlan (paras ystävänsä hoidossa) kirjain. Niin ja E taisi olla tuttu myös. 

Numeroista hän tunnistaa ainakin 1, 2, 3, 4, 5 ja 7. Niin ja 10 sekä 100. Nopsu osaa hurjan taitavasti tehdä yhteen ja vähennuslaskuja lukualueella 1-5. Tästä "treenauttamisesta" kiitos kummitädille :) Nopsu tykkää valtavasti laskea kaikkia sekä tunnistaa kirjaimia ja numeroita milloin mistäkin; ratikoista, mainoksista, lehdistä... 


Syöminen on meillä aina ollut vähän takkuista. Kotona on aina näihin päiviin asti saatu erilaisin keinoin houkutella poikaa syömään paremmin - päiväkodissa hän sen sijaan on aina syönyt hyvin. Mutta nyt on kotonakin nähty merkittävä parannus tällä saralla! Yksi hyvä idea (en käsitä, miten tätä ajattelin vasta nyt!!!) on ollut antaa Nopsun itsensä ottaa ruokaa lautaselle sen verran kun haluaa. Hän ottaa aina tosi vähän. Ja sitten 4-5 kertaa lisää :) Kovasti poika on innostunut myös kattamaan kaikille lautaset, ruokailuvälineet ja lasit. Niin ja tällä viikolla hän ilmoitti, ettei tarvitse enää lasten ruokailuvälineitä, vaan syö ihan aikuisten haarukalla ja lusikalla. Niin. Neljävuotias. 


Nopsu on ollut aina hieman vähäuninen. Hän siis vain tarvitsee hieman keskivertoa vähemmän unta. Päiväunet jäivät jo keväällä kokonaan pois. Yöunille hän käy 20 - 20:30 välillä ja herää aamuisin 6 -7 välillä. Päiväkodissa hän iiiiiinhoaa päikkäreitä, eli "nukkariaikaa". Koetan kovasti häntä piristää ja lohduttaa tässä asiassa, samalla kun muistan, että itse inhosin päikkäreitä päiväkodissa :) 

Isoveljenä Nopsu on aivan ihana. Hän on tosi huolehtivainen Ludun suhteen. Ei niin, että kauheasti haluaisi hoitaa kotona, mutta on tosi tarkka siitä, että kukaan ei saa tarttua pikkuveljeen liian kovasti tai ettei peitto mene kokonaan veljen päälle. Ihana yhteys noilla kahdella on - Nopsu pistää lähes joka ilta pystyyn Antti Tuisku -musiikkiesityksen ja pikkuveli on haltioitunut yhden miehen yleisö. 


Tällainen ihana iso pieni poika meillä asuu. 
Fiksu ja utelias neljävuotias. 

Millaisia neljävuotiaita siellä lukijoiden lapsissa on? Löytyykö samoja taitoja tai kiinnostuksen kohteita? 

Kuvat on muuten otettu viime lauantaina auenneessa Roihupellon HopLopissa. Tosi kiva paikka, uudenraikas ja sopivan kokoinen - ei ihan niin giganttinen, kuin jotkut muut. Lämmin suositus, autolla pääsee helposti monesta suunnasta ja ihan edessä on runsaasti parkkipaikkoja. Ja siellä oli muuten joku "aikuisten lounge" myös, joka harmittavasti unohtui tsekata! 

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan