Päätimme lähteä juhlistamaan vuoden vaihtumista menemällä koko perhe ravintolaan syömään. Tätä ei meillä tapahdu kovin usein, joten siinä mielessä se kävi ihan "erityisestä tekemisestä". Vaan onhan kahden pienen kanssa ravintolassa olo vähän.. erilaista. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että myös perheillä on oikeus käydä haluamassaan ravintolassa, oli niitä lapsia sitten mukana yksi tai viisi. 

Ensin sanoisin, että valitse reippaasti vaan oma suosikkiravintolasi. Kyllä ravintolan kuuluu kestää yksi (tai useampi) lapsiperhe. Sen sijaan jos mahdollista, ja lasten kanssa usein on luontevaakin, mene jo vähän aikaisemmin. Oma pöytävarauksemme oli viideltä. Näin ette osu ihan samaan aikaan romanttisesti treffeillä illallistavien pariskuntien kanssa, jolloin ainakin allekirjoittanelle tulisi kiusallinen olo mahdollisista pahoista katseista meteliä pitävien lasten suuntaan.

Meidän valinta oli ihana, vanha japanilainen ravintola Kabuki. Valitsimme paikat tatamilta, missä oli se hyvä puoli, että Ludun saattoi laittaa helposti siihen lattialle viereen pötköttelemään (lue: vierimään pöydän alle ja hamuamaan suuhunsa sähköjohtoja). 

Vauvalle olimme ottaneet mukaan oman sosepurkin, jotta saimme hänet syötettyä samalla. Lisäksi mukana oli tutti ja muutama erilainen lelu. Neljävuotias valitsee ruokansa jo helposti ravintolan listalta, mutta jos lapsi sattuu olemaan erityisen nirso, niin ehkä on hyvä idea ottaa vähän jotain omia ruokia mukaan, jotka voi vaivihkaa lisätä siihen ravintola-annoksen yhteyteen. Vaikka sitten jotain hedelmää pilkottuna tai muuta vastaavaa. 

Minun mielestäni lasten ei tarvitse olla ravintolassa (tai missään nyt muuallakaan) hipihiljaa. Kyllä tähän maailmaan ääntä ja touhua mahtuu. Nopsu oli varmasti lukenut tämän ajatukseni, sillä hänen mielestä tatami oli ilmiselvä esiintymislava ja hän oli kuin muurahaisia pöksyissä, kun piti koko ajan pompata seisomaan ja esittämään anttituiskua. Pyydettiin häntä pitämään volyymi alhalla ja pysymään pois viereisen pöydän läheisyydestä, niin siinähän piti meille esityksiään. 

Jotkut ottavat mielellään lapsille ravintolaan mukaan ipadeja tai muita ruutuviihdykkeitä. Näille varmasti joskus on paikkansa, mutta omalla kohdalla oman neljävuotiaan kanssa en kovin mielelläni näin tee. Hänellä on kyllä valmiudet selvitä ravintolareissusta ihan ilman kummempia viihdykkeitä ja kuten sanoin, en tosiaan pidä pakollisena paikallaan hiljaa istumista, kunhan ei liikaa häiritse muita asiakkaita. 

Tunnin verran me suunnilleen istuimme ja söimme ihanaa japanilaista ruokaa. Itse en voinut vastustaa kiusausta heittämällä vieressä istuvalle ihanalle japanilaiselle tytölle japaniksi jonkun lauseen, mutta siinä tietenkin kävi, niinkuin aina käy. En ymmärrä vastauksesta sanaakaan, ja joudun vaan nolona vaihtamaan englantiin todetakseni, että olen lukenut vain vähän japania ja en oikein muista... mutta japanilaiset lapset olivat niin älyttömän ihania, kauniita, kohteliaita ja hymyileviä, että olisi tehnyt mieli rutistaa heitä! He vielä halusivat antaa tekemistään origameista kaksi minulle ja yhden Nopsulle. Ihanaa! 

Mahtavaa, alkanutta uutta vuotta kaikille!! 

TERVETULOA 2018! TÄNÄ VUONNA AION...

Olen maailman suurin vuoden vaihtumisen fani. Mikä ihana tilaisuus aloittaa puhtaalta pöydältä! Miettiä, miten tekisi elämästään vähän parempaa... miten tekisi itsestään vähän paremman.. ehkä ulkoisesti, ehkä sisäisesti? Miten tekisi koko maailmasta omalta osaltaan vähän paremman? Ihana mahdollisuus jättää taakseen menneen vuoden riidat, itkut, pettymykset ja hermoromahdukset - suunnata uudella puhtaalla energialla uuteen vuoteen. 

Minun 2018 tulee sisältämään ainakin annoksen seuraavia aiheita. Ja näistä tulette varmasti lukemaan paljon myös blogista. 

KUVA TÄÄLTÄ 

EKOLOGISUUS

On talvi ja täällä sataa vettä lämpötilan ollessa reilusti plussalla. Syyskuusta toukokuuhun on harmaata, pimeää ja sataa vettä. Olen ollut koko tämän vuoden niin kiinni vauvassa ja omissa murheissa, että jotenkin tämä ilmastonmuutoksen kamaluus kolahti tässä tällä viikolla niin, että Nopsullekin pidin luentoa asioista, joilla voi itse vaikuttaa siihen, että maapallo voi paremmin. Ihan kamalaa tunnustaa, mutta meillä on roskien kierrätys ollut tässä uudessa kodissa ihan rempallaan. Siihen tuli ryhtiliike välittömästi. Näin aluksi erotellaan ainakin paperit, kartongit, lasit ja metallit. Biojätteelle kun keksin jonkun toimivan ratkaisun, niin se kierrätykseen mukaan. 

Luin Joensuussa vanhoja päiväkirjoja ja olen aloittanut hiusten värjäämisen 11 vuotiaana. Yksitoistavuotiaana. Jestas sentään. Vaikka viimeisen viiden vuoden aikana en ole kuin muutaman kerran laittanut värin koko päähän, niin kaikenlaisten synteettisten värien kanssa lirkuttelu loppuu nyt. Samoin tunnustan viimein, että on aivan älytöntä blondata minun valmiiksi jo ohutta ja taipuisaa tukkaa. Siitä tulee kuiva. Tulevana vuonna aion katsoa, mihin tukastani on, jos hoidan sitä vain luonnonkosmetiikan tuottein ja kasvivärillä. 

Myös meikkipussin ja ihonhoitoarsenaalin sisältö tulee asteittain ja ainakin osittain vaihtumaan luonnonkosmetiikkaan. 

KUVA TÄÄLTÄ 

TERVEYS

Puuta koputtaen, vaikuttaa, että pahin aika omien terveysmurheiden kanssa olisi viimein takanapäin. No, oli tai ei, olen aivan innoissani paluusta salitreenin pariin! Sormet syyhyävät päästä nostelemaan painoja ja tuntemaan hyvän lihaskuntotreenin tutina reisissä ja selässä. Meidän lähelle aukeaa uusi kuntosali, jonne olen jo ensimmäisten joukossa jonossa. 

Olen tässä loppuvuodesta innostunut lenkkeilystä. Olen käynyt suunnilleen joka toinen päivä kevyen, noin 20min (en koskaan katso kelloa, joten en ihan tiedä) hölkkälenkin. Ja mahtavaa, miten parin viikon jälkeen alkoi jo huomata kehitystä jaksamisessa ja vauhdissa! Sitten tuli tämä flunssa, mutta jospa pian jo saisi taas solmia lenkkitossut jalkaan. 

Ruokavaliossa minulla on ollut nyt testissä maidoton ja viljaton, johon olen ottanut viime päivinä kauran takaisin sekä joustanut voin ja satunnaisen juuston suhteen. Ajatuksena olisi koostaa tulevaisuudessa omat (ja suureksi osaksi myös perheen syömiset) välttäen vehnää, sokeria, lihaa sekä makeutusaineita. Ja turhia lisäaineita. Maitoa en itse juo ja Nopsu vaatii aina kaupasta "lempimaitoa" eli kauramaitoa. Satuinpa katsomaan tässä yhden dokumentin aihetta sivuten, jonka jälkeen en itse oikein halua enää tosiaan maitoa sitä vähääkään juoda. 

KUVA TÄÄLTÄ 

OPISKELU

Äitiyslomalla opiskelu on toistaiseksi ollut vain hyvä vitsi, mutta jotain aivotoimintaa ajattelin ensi vuonna herätellä. Vieläkin tuntuisi ihan liian raskaalta alkaa käyttämään omaa, vähäistä vapaa-aikaa johonkin varsinaiseen tavoitteelliseen opiskeluun, mutta sen sijaan kieliä voi aina kerrata. Rakastan kielten opiskelua ja olenkin lukenut enemmän tai vähemmän englantia, ruotsia, saksaa, ranskaa, espanjaa, italiaa ja japania. 

Englanti oli yliopistossa sivuaineeni ja tunnen olevani siinä oikein sujuva sekä ammatillisesti että vapaa-aikana. Enkkua ajattelin treenata lukemalla kiinnostavia ammatillisia artikkeleita (kaksi kärpästä yhdellä aivastuksella). Ruotsista pidän valtavasti, mutta huomaan kielitaitoni olevan arkisessa keskustelussa kivalla tasolla, mutta ammatillinen puoli takkuaa. Siispä samankaltaista treeniä ruotsille myös. Saksaa luin paljon yliopistossa asti, siitä koskaan pitämättä. Asuin Saksassa kolme kuukautta kieltä juuri käyttämättä. Väitän saksantaitoni olevan hyvä, vaikka oikeasti se on aika säälittävä. Saksan preppausta siis ihan kieliopista alkaen. Ranskaa rakastan. Opiskeluaikana ihastuin ranskalaiseen poikaan (ja oli meillä jonkinlainen muutaman kuukauden etäsuhdekin) ja sain siitä inspiraation opiskella ranskaa. Pojat, miten tehokas inspiraatio se olikin! Yhden talven aikana luin neljä intensiivikurssia putkeen sillä lopputulemalla, että täysin nollatasolta keväällä olin ylioppilaskirjoitusten tasolla! Ihan mieletön fiilis, miten nopeasti kieltä voi oppia, jos sitä vain joka päivä opiskelee! Mutta sieltä tasolta on tultu sitten aika vauhdilla myös alas. Ranskaa myös kieliopista alkaen. 

Japanin kieli vasta sydämeni onkin vienyt. Sitä olen lukenut muutaman kurssin, mutta koska japanin kielioppi (ja ihan koko kielen ja kirjoitusjärjestelmän rakenne) on todella haastava, ajattelin kerrata aluksi ihan vain fraaseja ja kirjoitusmerkkejä sekä peruskielioppia. 

Anteeksi, aina kun puhun kielistä, en osaa olla lyhytsanainen :) 

Ajattelin siis käyttää joka viikko parin tunnin ajan kirjastolla yhden kielen parissa. Vuodessa on 52 viikkoa, eli saisin näin yli 100 tuntia kielten opiskelua. Ja varmasti voisin nostaa pienen pykälän näiden kaikkien kielten osaamista. 

Niin ne espanja ja italia. Espanjaa opiskelin vain kaksi tuntia (jätin kurssin kesken, kun opettaja oli niin outo) ja italiaa 4 tuntia (jouduin jättämään kurssin kesken, koska se meni liikaa työvuorojeni kanssa päällekäin). 

Tässä muutama teema aloittamaan vuotta 2018!
Olisi ihan kuulla, millaisia asioita sinun unelmien 2018 sisältää? Teetkö uudenvuoden lupauksia? Mitä suunnitelmia tai haaveita on tulevalle vuodelle?

JOULUREISSULLA YKSIN NELJÄVUOTIAAN KANSSA

Nopsu vietti ensimmäisen joulunsa sairaalassa. Kokonaiset viisi päivää. Ja läheltä piti, ettei pikkuveli seurannut tismalleen samoissa jalanjäljissä. Kävimme torstaina ihan vaan varmuuden vuoksi lääkärissä näyttämässä Dodon nuhaa (Nopsu keksi pikkuveljelleen uuden lempinimen ja se on minusta aivan ihana!) ja testaamassa varalta rs-virus, sillä sitä on nyt ollut todella erityisen paljon liikkeellä. Ja sieltähän se tuomio napsahti! Kyseessä on ihan "tavallinen" flunssavirus, joka aiheuttaa aikuisille ja vauvaiän ohittaneille lapsille flunssaa, mutta vauvoille rs on hyvin ärhäkkä pöpö. Se vaatii hyvin usein sairaalahoitoa, sillä vointi menee niin heikoksi, hengitys saattaa takuta ja ruoka ei maistu. Tästä seurasi se, että pohdimme tiukasti koko torstain, mitä teemme. 

Jäädäkö koko perhe kotiin, aiheuttaen Nopsulle valtavan pettymyksen, kun hän on hurjan kovasti odottanut mummin luo menoa ja joulua kokonaisuudessaan. Dodon kanssa matkaan lähteminen ei ollut vaihtoehto, sillä entä jos vointi romahtaisi junassa? Ja perillä odotti minun flunssainen äitini, joten altistus lisäpöpöille ei ollut toivottavaa. Entä uskaltaisimmeko lähteä kahdestaan Nopsun kanssa matkaan? Siirtäen junalippuja niin, että tulisimme jo aikaisemmin takaisin. J vakuutteli pärjäävänsä varmuudella Dodon kanssa (mihin 100% uskonkin) ja että Nopsulle joulureissua ei peruta. Pikkuveljen vointi säilyi koko torstain ja perjantaina aamun hyvänä - vain vähän nuhaisena, joten hieman hämmentynein mielin hyppäsimme Nopsun kanssa perjantaina junaan kohti Joensuuta!

Matka meni todella mukavasti, koska meillä oli maailman paras Kata matkaseurana. Perillä odottivat Nopsun mummi ja täti, joiden seurassa kolme jouluista päivää meni kuin siivillä. Ainut, että itse sairastuin tietenkin tuohon samaan flunssaan, enkä päässyt hiihtämään tai laskemaan mäkeä, joita olin kovasti odottanut. En ole ollut suksilla ysiluokan jälkeen, joten kokemus tosiaan olisi ollut varmasti hauska :) 

Joulupukki kävi tuomassa säkillisen lahjoja, saunoimme, pelattiin siskon kanssa Afrikan tähteä (ensimmäistä kertaa lapsuusvuosien jälkeen) Nopsun ollessa kassanhoitaja, söimme jouluruokia sekä suklaita. Kaikenkaikkiaan hyvin onnistunut reissu! 

Eilen palasimme kotiin ja oli ihana nähdä J ja pikkuveli kolmen erossa ollun yön jälkeen. Tänään kävi muuten todella harmittava käänne (taas), kun haimme varastosta siellä säilytyksessä ollutta auton turvaistuinta. Dodo on kasvanut ulos turvakaukalosta ja se onkin jo myyty eteenpäin. Tarkoitus oli vaihtaa tänään turvaistuin autoon, mutta voi rumasanasentään, istuin oli homeessa! Mitä hittoa! Miten se voi edes olla? Emme varmaan kesällä ajatelleet asiaa enempää, kun laitoimme istuimen varastoon. Meillä on tässä uudessa kodissa yksi viileä varasto pyörävaraston yhteydessä ja toinen lämmin. Istuin tökättiin tuohon viileään. 

Koska turvakaukaloa tullaan hakemaan mikä päivä hyvänsä, oli tänään iskettävä vaan kylmästi sataset tiskiin ja käytävä kaupasta uusi istuin. Eipä paljon ehditty alennuksia odottelemaan. Ostimme saman hyväksi koetun, eli Britax Multitech II:n. Ja tämä 250e maksanut oppitunti oli se, että ikinä mitään kankaista säilöön viileään varastoon, johon ilmeisesti pääsee ulkoa kosteutta ja homesoppa on valmis. 

Kaikenlaisia käänteitä sisälsi siis tämä joulumme, mutta näin vain kaikesta on selvitty, pikkuveli vain nuhalla rs-viruksen yli porskuttaen ja isoveli täysillä Joensuu-joulusta nauttien! 

Ihanaa uuden vuoden odotusta kaikille! 💫