Me ollaan asuttu tässä kodissa nyt kolme vuotta. Ensimmäisenä kesänä tehtiin muuttoa edeltävät remontit, toisena kesänä rempattiin kylppäri ja viime kesänä tehtiin terassi. Ei kesää ilman pientä remonttia, joten tänä kesänä käsittelyyn pääsi keittiö. Meillä on hajoamispisteessä sekä pyykinpesukone että kuivausrumpu, joten siinä jo tulee rahanmenoa plus keittiö on kuitenkin ihan kiva. Olin jo päättänyt, että haluan maalata vetimet mustaksi, mutta mitä muuta? 

Kyselin asiaa eräässä Facebookin ryhmässä ja sain valtavasti ideoita, mitä remppa voisi pitää sisällään. Osa ehdotuksista oli aika massiivisia, mutta sieltä löytyi kivojakin ideoita ja lopputuleman näkee näistä kuvista. 

Helppo keittiöremppa

Pöytätasot olivat ihan kamalassa kunnossa, kun muutimme tänne. Ne hiottiin ja öljyttiin ensimmäistä kertaa jo ennen muuttoa. Nyt täyspuiseen pöytään oli taas jäänyt hieman elämän jälkiä ja pari kohtaa kaipasi tarkempaa käsittelyä, kuin mitä muuttohässäkän keskellä oli aikaa. Pöydän pintaan valittiin vaalea öljy, jonka piti hieman vaalentaa pöydän sävyä. No, se ei kyllä toteutunut. Tasoon jäi ennemmin sellainen vähän hassu utuinen pinta. 

Hiomisessa kannattaa muuten panostaa kunnolliseen hiomakoneeseen. Oli valtava ero aiempaan, kun kone ei täristänyt kamalasti, paperi irronnut koko ajan ja suurimman osan pölyäkin tämä kone keräsi säiliöön. Silti kannattaa kyllä suojata kaikki paikat, koska pientä pölyä leijailee ihan kaikkialle. 

Välitila sai uuden, tummemman kaakelimaalin, josta tykkäämme tosi paljon. Paitsi Nooa. Hänen mielestään se on liian tumma, valkoinen olisi ollut parempi. Tai keltainen tai pinkki. Vetimet maalasin spraymaalilla, joka sekin oli muuten yhdenlainen savotta. Vetimiä kun on kaikenkaikkiaan 35 kappaletta. Osa eteisen puolella. Vielä lopuksi valkoiset saumasilikonit täytyi peittää mustalla silikonilla ja se se vasta homma olikin. Aika vekkulia työstettävää tuo silari! 

Oikeasti tietysti silikonit kannattaa poistaa tällaisen projektin aluksi ja laittaa uudet lopuksi, mutta me oltiin ihan ammattilaisilla laitatettu alle vuosi sitten uudet silikonisaumat ja ne oli niin hurjan siistit, että haluttiin jättää ne paikalleen. 

Tällaisilla pienillä muutoksilla saatiin uutta ilmettä keittiöön ja näin viikon kokemuksella voin sanoa, että pysyy muuten keittiö paljon paremmin siistinä, kun se on visuaalisesti uuden näköinen. Luulen, että tämä taika rapisee viimestään ensi viikon aikana. 

Mitä opin tästä remontista? 

Plussat: 

❤ Vetimien maalaaminen muuttaa todella paljon ilmettä edullisesti. Maalit maksoivat kympin. Uudet vetimet olisivat olleet edullisimmillaan viisi euroa kappale, eli yhteensä yli 150 euron juttu. 

❤ Kaakelimaalilla maalaaminen on helppoa ja tuosta V33-sarjasta on tullut aivan ihania uusia sävyjä sekä erikseen vielä maaleja lattialle, seinälle ja keittiöön. 

Miinukset: 

❤ Ei kannata lähteä kikkailemaan täyspuisen tason värin vaalentamisen kanssa. Ihan kiva on tuo lopputulos, muttei lainkaan sellainen, kuin rautakaupassa meille lupailtiin. 

❤ Harmittavaa, että ei ollut saman väristä silikonia, kuin laatat. Luonnossa laattojen väri näyttää kuitenkin näitä kuvia tummemmalta, joten kontrasti ei ole ihan noin suuri. Sitäpaitsi kun silmä tuossa välissä viikon katseli niitä kirkuvan valkoisia saumoja, niin on tämä siihen tietysti parannus. 

❤ Pienikin remppa vie aina aikaa ja todennäköisesti jotain yllättäviä kustannuksia tulee. Kannattaa siis suhtautua joustavasti sekä budjettiin että varata reilusti aikaa. Vetimien maalaamiseen mulla on hyvä vinkki, miten se kannattaa tehdä, mutta pohdin tuota ratkaisua niin kauan, että veloitan sen kertomisesta. No ei sentään, mutta hankala selittää tähän. 

Nappaa tästä itsellesi parhaat ideat, jos keittiön pikkuremppa innostaa! 

Kaunista kesäpäivää! 🌞

Siskojen patikkaretki Kolilla

Meidän piti lähteä 1.7.2020 Pariisiin. Lennot oli ostettu ja reissua odotettu vaikka kuinka. Mutta sitten tuli korona. Pariisiin suuntaavan koneen sijaan istuin kyseisenä aamuna Joensuuhun suuntaavaan Teslaan. Loman ensimmäisenä päivänä lähdimme koko perhe Joensuuhun, jossa meillä oli kaksi hurjan täyteen buukattua lomapäivää. Plus vielä siskojen oma retkipäivä. 

Heti keskiviikkona illalla me juhlittiin äidin, Johannan, Antin sekä Tatun kanssa Lukan kolmevuotissynttäreitä valtavan suklaakakun voimin. Luka sai lahjaksi leikkitrukin sekä pehmolelun. Seuraavana päivänä heti aamulla kylään tulivat Saara-mummi ja Aulis-ukki, siitä suunnattiin Johannan ja Tatun kanssa leikkipuistoon, tämän jälkeen Lukan päiväunien aikaan itse kävin kävelyllä ja loppupäivä vietettiin keskustassa kaikkea mukavaa puuhaten ja syötiin maailman parasta kreikkalaista ruokaa, joka on meidän Joensuun kesäperinne. Perjantaina lähdettiin käymään Rääkkylässä minun isovanhempien mökillä. Sekä pienet ihmiset että vanhimmat ihmiset pitivät tästä valtavasti. Minun ukki ja Luka olivat ihan parasta kaveria ja Nooa kävi viisi kertaa järvessä uimassa. Illaksi vielä siskon luokse grillaamaan ja Nooa jäi sinne yökylään. Me saatiin nauttia mummin luona tosi rauhallisesta illasta, kun seurana oli vain Luka. 

Mäkrän huiputus 

Lauantaina aamulla pojat lähtivät ajamaan kohti Vantaata ja minä siskon kanssa kohti Kolia. Kartturi ei ilmeisesti saanut ihan täysiä pisteitä reittivalinnasta, mutta ainakin saatiin nauraa mahat kippurassa tuolla matkalla. Onneksi lähdettiin heti aamusta, sillä jo ennen kymmentä parkkipaikat alkoivat täyttyä kovaa tahtia. Itse en ollut koskaan ennen käynyt Kolilla, joten maisemat kirvoittivat kyllä monta huudahdusta jo heti lähtöpisteellä. Kolillahan moni reitti lähtee nimenomaan sieltä vaaran päältä, joten heti startissa näkee upeita maisemia. 

Me oltiin valittu reitiksi 7,5km pituinen Mäkrän kierros, jolla noustaan viereisen Mäkrän vaaran laelle. Matka ei pituuden puolesta kuulostanut yhtään pahalta ja vähän viittasin kintaalla maininnalle "reitti on vaativa suurista korkeuseroista johtuen". No, en viittaile enää. Nousut olivat tosiaan aika kovia. Etenkin to Mäkrälle nousu nosti kyllä sykkeet kattoon ja vaati kaikki tehot reisi- ja pakaralihaksista. Maisema kyllä palkitsi ylhäällä. Oli aivan mahtavaa syödä eväät katsellen näitä maisemia, joita tässä postauksessa nyt piisaa. 

Eikä siinä vielä kaikki 

Oman sävynsä patikointiin toivat vielä itikat, joita oli valtavan paljon kaikkialla muualla, paitsi huipuilla tuulessa. Sattuipa lisäksi vielä niin, että tulkitsimme reittiä hieman väärin ja Mäkrältä alatasanteelle palaamisen sijaan kiipesimme vielä uudelleen Kolin päälle ja siellä vielä Kolin huipulle, jossa emme olleet aluksi edes käyneet. Toinen nousu oli siis a) ylimääräinen b) vielä vaativampi, kuin Mäkrälle nousu. Hieman nauratti, kun kotona tämän huomasimme. No mutta, olen onnellinen, että tehtiin se. Hieman tutisevin jaloin saavuttiin siis maaliin ajassa 3 tuntia ja 10 minuuttia. 

Voin suurella lämmöllä suositella tätä reittiä kaikille. Jalkaan kannattaa laittaa hieman lenkkareita tukevammat kengät, tarpeeksi vettä mukaan sekä hyttysmyrkkyä. Ja kamera. Myös jonkinlainen reittiopas kartan tai puhelimeen napatun kuvan muodossa on paikallaan, sillä vaikka reitin sanotaan olevan hyvin opastettu, ei se sitä kaikissa kohdissa ole. Onneksi saatettiin muiden turistien kanssa välillä pähkäillä oikeita suuntia. 

Patikoinnin jälkeen oli täysi työ pitää itsensä hereillä paluumatkan ajan ja suihkun jälkeen maistuikin pienet päikkärit. Sen jälkeen suunnattiin vielä keskustaan syömään, koska sen kerran kun äidit on vapaalla, ei me jaksettu laittaa ruokaa! Vielä kaupan kautta kotiin jäätelöiden ja suklaan kanssa, loppu ilta menikin sohvalla peiton alla maaten ja leffaa katsoen. Voisin sanoa, että aika täydellinen päivä, vaikkei Pariisi ollutkaan. Parasta oli viettää aikaa siskon kanssa. Ja Koli - sinne on päästävä kyllä vielä uudelleen!

Ihana metsä - patikoimassa Nuuksiossa

Olen vähän innostunut tästä kävelemisestä. Kaikki sai alkunsa, kun huomasin jonkun tyypin ottaneensa kaverinsa kanssa haasteen siitä, että voisiko kävellä Porvooseen. Espoosta. Ja niin he kävelivät eräänä päivänä 12 tuntia putkeen. Tuosta viikon päästä itse päätin kävellä täältä Kartanonkoskelta Helsingin rautatiesasemalle. Sinne on matkaa kävellen 15 kilometriä. Seuraavana viikonloppuna kävelin joen vartta Rediin, koska mietin, että minne päätyisi, jos alkaisi vaan kävellä joen vartta. Parin mutkan ansiosta matkaa tuli 16 kilometriä. Nyt oli vuorossa jotain muuta kuin city-patikointia.

Ehdotin ystävälleni, että mitä jos lähdettäisiin jonnekin kivalle kävelylle joku päivä. Ja näin me sitten suunnattiin Nuuksioon. Onneksi ystäväni oli kokenut "eräopas" ja luki meille sujuvasti karttaa koko matkan ajan. Urheilukelloni on harmittavasti huollossa, joten tarkkaa kilometrimäärää en tiedä, mutta neljä tuntia me käveltiin. Ihan leppoisasti ja välillä eväitä syöden. Mikä parasta, saatiin kerrankin kunnolla aikaa vaihtaa kuulumisia. Se kun tässä ruuhkavuosien keskellä ei ole mikään itsestäänselvyys. 

Ostamani kengät toimivat loistavasti eikä tullut yhtään rakkoa. Metsässä patikointiin tottumattomalle oli aivan ihanaa jatkuvaa pientä aivo- ja lihastyötä päästä kompuroimatta oksien yli, pitkospuita pitkin ja olla kastelematta itseään mudassa ja suossa. Hieman polvi kipeili viimeisen tunnin ajan, erityisesti laskuissa. Mutta se oli pieni miinus tähän muuten niin ihanaan päivään. 

Olimme siis Nuuksiossa, sinne ajoi Kalliosta vähän reilut puoli tuntia. Lähdettiin aamulla heti yhdeksältä liikkelle ja koska ei kuljettu mitään merkittyjä "pääväyliä", saatiin tosi rauhassa kävellä. Upeita maisemia ja sää oli aivan täydellinen. Hieman alle 20 astetta oli juuri sopivan lämmin, mutta ei liian kuuma. 

Jouduin myös kohtaamaan yhden pelkoni, sillä näin käärmeen. Okei, en nähnyt käärmettä, näin vaskitsan, mutta minun mittakaavassa se on käärme. Pelkään nimittäin ihan oikeasti todella paljon käärmeitä enkä voi edes katsoa kuvaa käärmeestä. Olikin "eräoppaalle" huvittava näky, kun minä ja vaskitsa jähmetyttiin ihan yhtälailla muutaman metrin päähän toisistamme ja kummastakaan ei saanut yhtään sanaa irti. Hellällä opastuksella pääsin tien reunan kautta ohi ja vartin päästä jatkoin hengittämistä. On se vaan kummallinen, tuollainen pelko. Mutta olen ylpeä, etten mennyt ihan paniikkiin, vaan suht rauhassa päästiin tilanteen (eli tämän jättikäärmeen) ohi. 

Kiitos tästä päivästä, päiväpatikointi teki todella hyvää!