Vauvakutsuilla

Minulla on haave. En tiedä missä määrin tuo haave enää tässä elämässä ehtii toteutua, mutta parhaani teen. Siinä haaveessa minulla ja J:llä on iso tunnelmallinen koti, joka huokuu lämpöä ja välittämistä. Sinne on aina kaikki ystävät tervetulleita. Lapsi tai lapset sekä haavekuvassa myös muut sukulaiset asuvat lähellä, joten he voivat helposti tulla piipahtamaan ihan milloin vain. Lapsenlapset pääsevät myös aina mummin ja ukin luo kylään ja siten voidaan myös isovanhempina auttaa, mutta myös saada itselle elämään merkitystä ja sisältöä.

Kävin tuossa haavemaisemassa tänään.

Meidän mammaporukan sympaattiselle, kauniille Sinille oli hänen äitinsä järjestänyt vauvakutsut. Ja voi pojat, mitkä kutsut olikaan! Tarjoilut olivat niin kauniisti laitetut ja todella herkulliset. Parasta oli kuitenkin talo täynnä eri ikäisiä ja eri ympyröistä toisensa tuntevia ihmisiä. Kaikki odottajalle läheisiä.

Jälkeenpäin vähän huvitti kyllä meidän kolmen naisen hulvattomat synnytyskeskustelut. Taitaa tosiaan nuo synnytystarinat vähintäänkin vetää vertoja miesten inttijutuille. Varmaan vielä vuosi vuodelta ne epiduraalineulat kasvaa sentillä ja munkin 3-4vrk synnytys on pian jo venynyt viikon mittaiseksi :D

Kaiken kaikkiaan tämä vauvabrunssi oli niin ihana, rentouttava ja inspiroiva! Kaikista koskettavinta oli se, kun Sinin äiti jakoi jokaiselle vieraalle kynttilän, jonka sai kääriä vaaleanpunaiseen silkkipaperiin. Kynttilä on tarkoitus sytyttää, kun synnytys lähtee käyntiin. Miettikää, miten sydäntä sulattavan ihana ajatus, että siinä ihmeen (lue: tuskien) hetkellä tietää läheisten olevan hengessä mukana.

Kaikkea hyvää loppuodotukseen, ystäväiseni! Ja sitten kun aika on sopiva, tervetuloa maailmaan "Sirpa" ;)