Koska kukaan ei halua tehdä huonoja hankintoja, päätin listata kaikkien vauvavuoteen urheasti suuntaavien hyödyksi ja iloksi meidän vauvan ensikuukausien parhaat tavarat. Kuusi on yli muiden. 

Stokke Newborn Set

Ihan ehdoton! En ymmärrä miten pärjättiin ilman tätä Nopsun kanssa. Tässä Ludu istuu aina kun me syödään ja ehkä kerran päivässä teen vähän koneella jotain hommia tai selvittelen asioita, Ludun istuessa vieressä syömässä jotain puruleluaan. Istuimen saa näppärästi tuolista myös pois, joten kun on vaikkapa vieraita, Tripp Trapp on sekunnissa ihan tavallisena tuolina käytössä. Tämän kanssa muuten mennään jo viimeisiä viikkoja! Viimeistään parin kuukauden päästä Ludde jo istuu ja voimme siirtyä Baby Settiin, joka on siis Tripp Trappin syöttötuolimalli. 

Swaddle Up Blanket + unipesä 

Yksi harvoja uutena ostettuja asioita oli tämä Swaddle Up Blanket, josta olin kuullut kehuja. Nopsu nukkui ensimmäiset kuukautensa tiukassa kapalossa ja vielä lähes parivuotiaaksi asti unipussissa. Siispä ajattelin, että kesävauvalle tämä on loistoratkaisu - kapalo kun saattaa olla aika kuuma. Ja loistava on ollutkin! Vauva ei käsillään huido itseään jatkuvasti hereille ja nyt kun niitä sormia pitää koko ajan syödä, niin pussi hyvin hillitsee sitäkin. Oikeastaan ainut miinus on hinta (30 euroa), sillä pusseja olisi kätevä olla useampi, koska pussiin tietenkin tulee maitotahroja ja noita tassuja kuolataan nukahtaessa urakalla JA siksi sitä täytyy pestä usein. Huh, hengästytti jo tuo lauseen pituus! 

Unipesä on myös ollut aivan loistava hankinta. Siinä L nukkui vieressä jo lähes vastasyntyneenä ja siirto omaan sänkyyn meni aivan tuosta vaan, kun pesässä unituntuma (mikä ihana uusi sana) säilyi täysin samana. 

Bumbo

Bumbo! Tämä hassu istuin on myös uusi tuttavuus tällä vauvakierroksella! Bumbo on meillä kylppärissä, sillä monesti siellä tekee asioita, joihin on kiva saada hetkeksi kaksi kättä vapaaksi. Vessassakäynti, pikameikki, pyykit koneeseen tai kuivausrumpuun... Bumbossa vauva voi viettää hetken istuma-asennossa näin, kun pää kannatellaan jo hyvin, mutta istuminen ilman tukea ei vielä luonnistu. Bumboa on paljon kritisoitukin, että se on epäergonominen vauvalle ja tuossa kun istuttaa, niin ei koskaan opi kunnolla itse istumaan. Nämä argumentit taas haukotuttaa, sillä en-hän minä sitä vauvaa viikkotolkulla tuossa istuimessa pidä! Varmasti olisi huono juttu, jos istuisi kauhean paljon ja usein Bumbossa, mutta esim. meillä kun Ludu viettää siinä aikaa 0-5min per päivä, en jaksa uskoa, että mitään haittaa tuosta on. 

Britax Go -setti

Yksi asia, johon suosittelen panostamaan vauva-arjessa on hyvä kulkupeli. Jos perheessä on käytössä auto, hyvä setti sisältää vaunurungon, vaunukopan sekä turvakaukalon. Arjen sujuvuuden takaamiseksi lämmin suositus setille, jossa niin sanotusti "kaikki menee vaan kliks kliks". Eli autoon isofix-kiinnitteinen (auton runkoon asti kiinnittyvä) telakka, johon kaukalon voi vaan kliks nostaa. Ja siitä taas kliks vaan vaunurunkoon. Näin vauvaa ei tarvitse koskaan herättää, kun se autossa nukahtaa. Toimivaa kulkupelisettiä täydentää vielä ratasosa, jonka saa kätevästi samaan runkoon. Näin ei myöskään tarvitse ostaa uusia rattaita, kun vaunutteluikä jää taakse.

Strolley Organizer

Jokaisen kotiäidin käsilaukku :) Tässä kulkee viikolla aina mukana lompakko, avaimet, puhelin, juomapullo, purkkaa ja huulirasva. Niin ja myös käsirasva ja nenäliinapaketti! Paljon mahtuu toimivaan vaunupussukkaan, jota ilmeisesti tyylikkäästi strolley organizeriksi kutsutaan. Ainut miinus on se, että ei ole yksi kerta, kun lähden jonnekin asioille unohtaen kaikki tärkeät tavarani, tai ainakin osan niistä, tuohon pussukkaan. Pointsit Britaxin organizerille tukevasta ja silti helposti irrotettavasta tarrakiinnityksestä sekä kätevästi magneetilla sulkeutuvasta keskiosan kannesta. 

+ Auton peili

Autolla matkustaessa aivan ehdoton on takapenkin päätukeen kiinnitettävä peili. Tuon peilin (ja peruutuspeilin) kautta ajaessa näkee sekunnin vilkaisulla, miten vauvalla menee. Ei tarvitse siis turhaa stressata kitinöistä, jos näkee, että tyypillä kuitenkin kaikki on hyvin. Kävipä meille kerran niinkin, että vasta liikkeellä ollessa huomattiin vauvalla olevan turvavyöt auki (en nyt mitään nimiä mainitse, kumpi vauvan kaukaloon pakkasi ja autoon nosti..) - joten ei muuta kuin pysäytys lähimmälle bussipysäkille ja vyöt kiinni! Ja lisää kahvia isille. 

Ja sitten se huti...

Baby Björnin kantoreppu

Oikeastaan vain yksi ostos on ollut todellinen huti ja se oli Baby Björnin kantoreppu. Tai rintareppu kai sen ihan virallinen nimi on. Ostin sen käytettynä ja maksoin 40e (!?!?) vain todetakseni, että kyseinen reppu on ergonomisuuden epämuodostuma. Siinä ei ollut lainkaan lantiovyötä, joten hippusenkin painavampi vauva painaa koko painollaan hartioita. Hartiat kun ei muuten olekaan jumissa.. ainoastaan ihan pienen vauvan kanssa tuo varmasti on ihan näppärä. Helppo se kyllä oli pukea päälle, jos jotain positiivista haetaan. 

Mitä hittejä ja huteja mahtuu/mahtui teidän muiden vauvavuoteen? 

Tuntuuko, että toisen tai kolmannen lapsen kohdalla osasitte jo tehdä osuvammat hankinnat? 

PARHAAT VINKIT LAPSIPERHEEN RUOKAHETKIIN

 

YHTEISTYÖSSÄ PILTTI 

Meillä vauveli on nyt muutamien päivien aikana maistellut ensimmäiset lusikallisensa soseita, joten hyvään saumaan osui kutsu juhlistamaan suomalaista Pilttiä, joka täyttää tänä vuonna jo 65 vuotta! Tilaisuudessa oli kaksi upeaa puhujaa, joista molemmista haluan kertoa teille. Hyviä vinkkejä kun ei koskaan ole liikaa jaettavaksi. 

Ravitsemusneuvoja Kati Kuisma kertoi, miten syömisestä ja ruokahetkistä tulee koko perheelle mukava rutiini, joka toivon mukaan säilyy lapsilla hyvänä suhteena ruokaan aina aikuiselämään asti. Hän antoi neljä vinkkiä hyvän mielen ruokapöytään: 

1. Syödään yhdessä

Otetaan lapset mukaan ruuanlaittoon, tehdään yhdessä ja syödään yhdessä. Puhutaan myönteisesti ruuasta. Tehdään ruokailusta mukava asia.

2. Arki ratkaisee

Vanhemmat tekevät valinnat, ohjaavat ja tarvittaessa rajoittavat. Olennaista kokonaisuudessa ei ole se, miten upea synttäripöytä lapselle katetaan tai kuinka värikäs on jouluateria. Keskity mieluummin toimivaan arkeen ja tee arjen ruokahetkistä positiivisia kokemuksia. Viikossa istutaan pöydän ääreen yhdessä parhaimmillaan 35 kertaa, siinä on monta mahdollisuutta muokata lapsen suhdetta ruokaan.

3. Ruokarohkeus kasvaa ajan kanssa

Lapset syövät sitä, mistä pitävät ja useimmiten he pitävät siitä, mikä on tuttua. Osa lapsista on selvästi herkempiä syömisen suhteen. Heidän suussaan vähänkin erilainen koostumus voi tuntua epämukavalta ja he suosivat pehmeää suutuntumaa. Toiset taas hätkähtävät yhtään karvaampaa tai voimakkaampaa makua. Anna lasten rauhassa totutella uusiin ruokiin ja anna heille aikaa oppia pitämään uusista mauista sekä koostumuksista. 

4. Ruokailo 

Kehu, kannusta ja huomaa hyvä. Jotkut lapsista tuntuvat tarvitsevan loputtomasti kannustamista ja silti lautanen usein jää koskematta tai vähintään puoliksi syömättä. Pyri näissäkin tilanteissa jättämään ruokailusta positiivinen fiilis. Mainitse vaikka, että olipa mukava jutella kanssasi päivän kuulumisia samalla, kun syötiin. Ja kun huomaat, että lapsi maistaa rohkeasti uutta ruokaa tai on oppinut syömään jotain, mistä ei ennen pitänyt - kehu lämpimästi. 

En voinut olla tuntematta pieniä omantunnon pistoksia, kun kuuntelin Katia. Meillähän Nopsu ei ole kovin innokas ruokailija. Hoidossa hän kyllä on aina syönyt parikin lautasellista ruokaa - kotona en muista, että juuri koskaan olisi pyytänyt ruokaa lisää. Tavanomaisempaa meillä on, että tuota kannustamista (köh, välillä tuputtamista ja lahjomista) harrastetaan päivittäin. Mietin, olisinko voinut tehdä jotain toisin? Mietin, voisinko vielä tehdä jotain toisin? Mietin, voisinko Ludden kohdalla osata tehdä jotain toisin!? 

Nopsu on jo neljävuotias ja voisimme hyvin hänen kanssaan jutella joku hyvä hetki siitä, miten hän syömisen kokee (oma ajatus: mikä hemmetti siinä on niin vaikeaa). Voisin myös ottaa Nopsun mukaan kuukauden ruokalistan suunnitteluun ja antaa hänen valita vaikkapa jokaiselle viikolle yhden tai kaksi ruokaa. 

Ludde on aloittanut oma syömisuransa kyllä vallan mainiosti. Bataatti ja päärynä on kotona testattu ja molemmat kelpaavat hyvin. Piltti oli ihanasti ottanut tilaisuudessa huomioon myös pienet ruokailijat ja heille tarjoiltiinkin aikuisten ruokaa vastaava soseruoka ensimmäisenä pöytiin. Ludulle kysäisin, että sattuisiko heillä olemaan jotain, mitä vaan yhtä raaka-ainetta sisältävää sosetta ja saimmekin herkullisen lautasellisen porkkanaa pöytään. Ainut vaan, että nuori herra oli sitä mieltä, että porkkana on kammotus ja ei varmasti ole syötäväksi tarkoitettu! Hän siis tyytyi tuolla ruokailukerralla maitoon sekä järsi jälkiruuaksi purulelua ja kuolalappuaan. 

Piltin Ensimaut-sarja on kiinnittänyt jo ennen tätä tilaisuutta huomioni kaupoissa. Ihana saada napata vain yhtä tai kahta makua sisältäviä soseita ostoskoriin. Näin aluksi, kun määrät ovat kovin pieniä, olen itse tehnyt soseita jääpalarasioihin, mutta reissussa valmispurkit ovat kätevät ja niihin siirrymme kyllä kotonakin ruokahalun kasvaessa. 

Toinen tilaisuuden puhuja oli i-ha-na Maaret Kallio ja minun täytyy saada jakaa hänen viisautensa myös teille! Se kuitenkin seuraavassa postauksessa, ettei tämä veny ihan kilometrin mittaiseksi. 

Mitä kriteereitä teillä on purkkisoseille? Suositteko kotimaista tai sokerittomia? Vai nappaatteko luomua ostoskärryyn? 

PITKÄSTÄ AIKAA SUURSUOSIKKI: NOPSUSMIT!

Äitille auto

"Äiti mä voin isona sitten ostaa sulle auton. Mä meen semmoiseen valkoiset bemarit kauppaan ja valitsen sieltä. Ja laitan vaan rahat pankkitilille."

Mahtavaa!


Tärkeät aivot

"Tiedätkö Nopsu mitkä on aivot?"
"Joo, ne on täällä pään sisällä."
"Tiedätkö mitä ne tekee?"
"Ne pitää korvia paikallaan."


Parkkiongelma

"Mun on pakko isona muuttaa teistä kauemmas."
"Voi ei, miksi niin?", isi.
"No kun ei mun rekka mahdu tuohon parkkipaikalle parkkiin."

Ongelma ratkesi kuitenkin jälkipohdinnalla niin, että hän vie peräkärryn ensin jollekin tyhjälle parkkipaikalle ja tulee sitten vaan sillä ohjaamo-osalla.


Kahden lapsen äiti 

Nopsu osui paikalle, kun äiti istui nakuna sängynlaidalla suihkun jälkeen. Hän zuumaili hetken näkemäänsä, käveli lähemmäs ja reippaasti nosti tissejä viitisen senttiä ylöspäin.

"Näiden pitäis olla tässä, näin niinku ylempänä!"


Kesäisiä sanontoja

"Voi tätä elämää!", huokasi kolmevee kesäpäivänä, "Niin sanotaan aina kesällä.", selvensi perään.