IKEA HACK - LIPASTON RAIKASTUS

26.2.2017


Kuinka monen kodista löytyy Ikean Malm-lipasto? Varmaan aika monen. Meillä olohuoneessa on tämmöinen isompi, jossa kaksi kolmen laatikon lipastoa vierekkäin ja makuuhuoneessa on neljän laatikon lipasto. Tämä olohuoneen säilytysratkaisu on jo muutamia vuosia vanha ja ylimmässä kuvassa näkyy una problema. Auringonvalo on kellastuttanut ovelasti osan lipastosta. Eli nuo levyjen ns. sivut. 

Koska lapsuuden haaveammattini oli askarteluohjaaja, niin arvatkaapa mitä keksin avuksi? 

DC-fix!  


En tosin tiedä, mitä eroa on deeseefiksillä ja ihan vaan värillisellä kontaktimuovilla, mutta katsokaapa mitä ihmeitä se tekee lipastolle!  


Noiden kellastuneiden sivujen teippaaminen selvästi raikastaa koko lipaston ilmeen! Työ on vielä kesken, mutta koska kärsivällisyys ei ole parhaita puoliani, täytyi tämä idea tulla jakamaan teidän kesken HETI eikä myöhemmin. 

Pari vinkkiä heti alkuun: malta edes vähän minua enemmän ja pyyhi puhtaaksi (ja anna kuivaa) teipattava alue. Itse katsoin vaan silmämääräisesti niiden puhtauden ja pyyhin muutamat tahrat. Voin sanoa, että tarran alta näkyy pienetkin epätasaisuudet. Jos haluat myös aivan priimaa jälkeä, niin osta muovia niin pitkä pätkä, että saat yhdestä kappaleesta vedettyä tuon etuseinän. 

Makuasia sitten, teippaileeko myös laatikoiden "vinot sivut". Niissä kellastuminen myös näkyy, mutta jos ihan hirmuna teippailee, voi olla riski, että nuo isoimmat pinnatkin alkaa sitten näyttää vähän kellertävältä. 


Sitten vaan askartelemaan, ystävät! Parilla eurolla raikastuu lipaston ilme eikä vaiva ole kummoinen! 

Ikeahack-henkistä sunnuntai-iltaa kaikille! 😉

ÄITIYSLOMA - OMISTAUTUMISTA VAUVALLE VAI PANOSTUS URAKEHITYKSEEN?

22.2.2017

 
Toisen kerran (ja viimeisen kerran) elämässäni äitiyslomalle jäänti häämöttää yhdeksän viikon päässä. Tällä hetkellä muutto ja kaikki siihen liittyvä täyttää ajatukset, mutta sen jälkeen alkaa varmaankin hahmottumaan arki vauvan ja osa-aikaisesti hoidossa/kerhossa olevan nelivuotiaan kanssa. 

Ihailen valtavasti ihmisiä, jotka opiskelevat äitiyslomalla. Yksi ystäväni opiskeli psykologiksi (juu-u, siis ihan kokonaisen yliopistotutkinnon) kahden peräkkäin olleen äitiyslomansa aikana. Pienempääkin opiskelua tuntuu mahtuvan yhden jos toisen äidin kotonaolemisen aikaan. Ainakin sen käsityksen saa selatessa lehtiä, kuten Talouselämä tai Kauppalehti Optio. On erilaisia äitiverkostoja, jotka mahdollistavat akateemisen itsensä kehittämisen ja itsensä kilpailukykyisenä pitämisen (YÖK, mikä käsite) myös niinä kuukausina/vuosina, kun on aktiivisesta työelämästä poissa. 

Sitten voikin toiseen käteen napata jonkun Vauva-lehden tai Kaksplussan ja aivan varmasti löytää vastapainoksi kommentteja siitä, kuinka äitiysloma on tarkoitettu vauvaan suhteen luomiseen ja perheelle omistautumiseen. 

Missä hitossa seison sitten itse tällä puklurätti-elän-vain-vauvalleni ja ura-ensin-pidän-yllä-markkina-arvoani -janalla? 


Seison leveässä haara-asennossa jossain tuon viivan keskimailla. Mielestäni äitiyslomalla on ensisijaisen tärkeää pitää huolta sekä itsestään että uudesta vauvasta. Toki esikoisesta / muista lapsista myös. 

Nopsun kanssa ei olisi tullut mieleenkään tehdä mitään muuta, kuin koettaa jaksaa arkea vauvan kanssa! Ehei, en edes ajatellut moista! Meillä oli haastava vauvavuosi ja sen jälkeen aloin vaan haaveilla töihin paluusta. Kun tähän peilaa ajatusta, että pian kotona on vauva (oli sitten haastava tai ei) ja lisäksi vähintään puolet päivistä neljävuotias - niin en ihan vielä näe, missä ihmeen välissä istuisin rauhassa alas ja jaksaisin opiskella jotakin?! Tai miten pääsisin jonnekin luennoille? 

Varmasti tässäkin asiassa ovat etuoikeutettuja ne, joilla on isovanhempien lapsenhoitopalvelut tarjolla. Me pärjätään hyvin pitkälle oman perheen kahden aikuisen voimin ja hitsi vie, jos saan päivässä vaikka tunnin omaa aikaa, niin kyllä a) nukun, b) liikun, c) käyn rauhassa kaupassa, tai d) en tee mitään järkevää. 


Opiskelu?

Ajatus opiskelusta on viehättänyt siitä asti, kun opiskelut olen lopettanut. Työelämässä ollessa (ennen perhearkea) olen tehnyt muutamia viestinnän kursseja Helsingin avoimeen yliopistoon. On olemassa monia hurjan kiinnostavia opiskelumahdollisuuksia - harmi vaan, että suuri osa niistä maksaa valtavasti. Myöskään en mitenkään uskalla sitoutua pääsemään tiettyinä päivinä tiettyyn aikaan luennoille - miehen työt kun ovat hyvin epäsäännölliset ja monesti painottuvat myös iltoihin. 

Työt? 

Osa tekee äitiyslomalla töitäkin. Itsellä ei sellaista mahdollisuutta oikein ole, vaikka pieni tulovirta houkuttaisi kyllä valtavasti. Ihailen esim. Miia Metso -blogin Miiaa, joka on valokuvaaja ja pystyy hyvin yhdistämään lastenhoitoon muutamia valokuvauskeikkoja. 

Blogi? 

Yksi asia tuntuu varmimmalta - blogin kirjoittamista jatkan. Tämä on niin kiva harrastus ja tätä voi tehdä aikalailla omilla ehdoilla. Kaksplussalle kiitokset siitä, ettei tiettyä postaustahtia vaadita, vaan jos vauvan kanssa menee vaikka pari viikkoa ihan sumussa, niin sitten menköön. Haaveissa on panostaa blogiin enemmän - haluaisin uusia ulkoasun, oppia ottamaan laadukkaampia kuvia (köh, uusi kamera olisi kiva) ja kirjoittaa laadukkaampia tekstejä. Tiedän myös jossain määrin oman tyylini ja haluan vahvistaa sitä. En halua mennä "klikkiotsikkoihin", mutta en myöskään halua maalata sellaista kiiltokuvan valkoista täydellisyyskuvaa. Haluan lisää lukijoita, mutta sillä, että sisältö aidosti on kiinnostavaa ja/tai viihdyttävää. Aitous ja rehellisyys olkoon mun blogin.. öö.. tuki..renkaita?. 


Lapset ensin?

Oletteko kuulleet sanonnan "Lapset on pieniä vain hetken." Tulee lähes kyynel silmään, nyt kun ajattelenkin tuota. Kun ehti tässä välillä työelämään useammaksi vuodeksi, niin on hyvin tietoinen siitä, miten elämä rullaa vauhdilla sitten, kun lapset ovat hoidossa ja itse töissä. Se on sitä arkirumbaa; aikaisin töihin, hakemaan lapsi hoidosta, ruuanlaitto, Pikku Kakkonen, vähän leikkiä, iltapalat ja nukkumaan, taas aamulla aikaisin töihin. Välissä hassu ohikiitävä viikonloppu. 

Tuntuu, että tällä kertaa äitiyslomaan suhtautuu ihan eri tavalla. Tiedostaen, kuinka ainutlaatuinen on tuo aika, kun lapset ovat pieniä - toinen vielä ihan pieni. Elämässä ei tule montaa mahdollisuutta hiljentää tahtia ja keskittyä pieniin asioihin, lasten kanssa. 


Aikaa myös itselle? 

Kuten jo viittasin, elämässä ei tule montaa mahdollisuutta irtaantua työelämästä (ainakaan ilman stressiä, mikä tietenkin olisi seurana työttömyyden tai sairauden kohdatessa, toivottavasti niitä en joudu koskaan kokemaan). Olisiko niin väärin siis antaa myös aikaa itselle kasvaa ihmisenä. Muistaa hengitellä rauhassa ja tosiaan nauttia niistä pienistä hetkistä. Olla paljon ulkona ja tehdä itse terveellistä ruokaa. Tavata ystäviä ja tutustua uusiin (äiti-)ihmisiin perhekahviloissa. Elää ilman kalenteria ja minuuttiaikataulua. 

Saas nähdä mihin suuntaan nämä ajatukset muokkautuvat, kun oikeasti pääsen jäämään äitiyslomalle. Koetan pitää toistaiseksi mielen avoimena ja välttää tekemästä ainakaan mitään suorituspaineita aiheuttavia valintoja tai päätöksiä 💝


Mitä ajatuksia äitiyslomalle jäänti tai äitiyslomalla oleminen teissä aiheuttaa? Oletteko enemmän tyyppiä, joka palaa jo 9kk jälkeen heti töihin vai haluatteko olla kotona aina sinne asti, kun lapsi on kolmevuotias? Ja miten tuon kotonaoloajan olette käyttäneet? 


Kuvat: Pinterest

SPRING STYLE JAARITTELUA

19.2.2017

Koska olomuoto on tällä hetkellä jotain muumimamman ja keilan väliltä (kalpeuskin muuten täsmää), niin kieltämättä kevätauringon lämmittäessä alkaa haaveilla kevätvaatteista, joita voisi käyttää siinä tutummassa olomuodossaan. Toki on olemassa aivan ihania raskausvaatteita ja raskausmasun kanssa voi myös pukeutua tosi söpösti, mutta kun itse muutenkin koetan kaikissa vaatteissa miettiä pitkää käyttöikää, niin tuntuu vaan kerrassaan pöljältä laitaa rahaa nyt enää muutaman kuukauden käytössä oleviin vaatteisiin.

Selasin yhtenä iltana ihan vaan rentoutumismielessä muutamia nettisivuja ja tässä mun kevään bongailut. Sain äitiltä ja siskolta synttärilahjaksi H&M:n lahjakortin, joten siksi sinne painotus. Suuntaan kyllä sinne ansaitulle shoppailureissulle, kun vauva on saatu valmiiksi masussa ja vielä taiottu sieltä uloskin :) 



Kengät ovat Zalandolta, raitapaita Marimekolta ja muut H&M:ltä.

On muuten ihan ihmeellisiä nykyisin täällä Etelä-Suomessa nämä talvet. Tänäkään talvena ollut juuri yhtään semmoista kunnollista, ihanaa, aurinkoista pakkaspäivää. Ensin on pimeää ja märkää kaksi kuukautta marraskuun alusta jouluun. Sen jälkeen tammikuussa yrittää tulla talvi, jonka luovuttaessa helmikuun rooli on kiikkua jossain jäisten pihojen, räntäsateen, satunnaisen auringonpaisteen ja nollakelin välimaastoissa.

Odotan kevätpukeutumista jo ihan silläkin, että pukeutuminen oikeasti ei tällä hetkellä ole kivutonta saati kivaa. Parit hassut housut, jotka menee jalkaan - onneksi yläosiin on helpompi keksiä vaihtoehtoja. Mutta liitoskivut tekevät sen, että itse pukeminen on esimerkiksi salille lähtiessä paljon hikisempi operaatio, kuin itse treeni. Maha on muhkeasti tiellä kumartuessa ja yhdellä jalalla seisoessa vihloo aina lantioon. Lieneekin hieman huvittavaa, että puuskutan ja marmatan ensin kotona makkarissa ja eteisessä 15 minuuttia ja sitten huikkaan ovelta heipat, et nyt tää läks salille!

ps. arvatkaa mitä mun tekisi mieli tehdä hiuksille - värjätä ne kasvivärillä punertavaksi! Yay or nay? No, ainakin menen nyt raskauden loppuun asti ilman värjäyksiä. Isken sitten "synnytysraidat" päähän ennen rutistusta ja sillä letillä mennään varmaan pitkälle kesään. Jospa syksyllä sitten ekovärillä vähän ruskan sävyjä päähän :)

Tämä oli kuulkaa ihan rehellisesti vaan tämmöinen ajanviete ja itsepiristyspostaus!
Että zilpatihippan ja mukavaa keväistä (?) alkavaa, helmikuun viimeistä kokonaista viikkoa! ⛅🌂⛄✨⛆🌞

CAFE CARDEMUMMA - HELSINGIN PARAS BRUNSSI?

18.2.2017



Brunssiaamupäivät ovat kertakaikkiaan parhaita juttuja, mitä arkeen voi keksiä. On ihan luksusta nähdä ystäviä ja syödä rauhassa. Paikan valinta on tärkeä, koska en halua pettyä ruokaan, painia tungoksessa tai joutua huutamaan pöydän yli kaiken metelin keskellä. Yksi paikka Helsingissä vei sydämeni kertaheitolla hyvillä tarjoiluilla sekä sympaattisella ympäristöllä - Cafe Cardemumma. Siellä oltiin tänään kahden parhaan ystäväni kanssa. Tuo paikka sijaitsee Alppiharjussa ja sinne pääsee kätevästi oven eteen ratikoilla tai bussilla jäämällä Sörnäisiin, kuten itse tein. Paikka on pieni, mutta se on sille vain ja ainoastaan eduksi. Tunnelma on rauhallinen eikä ruokaa ottamaan tarvitse jonottaa. Pöytävaraus on kuitenkin syytä muistaa tehdä, koska tänäänkin kaikki pöydät olivat täynnä. 



Ruoka Cafe Cardemumman brunssilla on todella herkullista ja tarjoilu sopivan monipuolista. Ei niin, että alkaisi ärsyttämään loputon vaihtoehtojen määrä (sekin on koettu), mutta niin, että ihan kaikkea ei meinaa jaksaa maistella. Tarjolla oli useampaa lämmintä ruokaa, mikä oli kiva juttu, sillä ulkona oli viileä keli ja allekirjoittanut oli ihan jäässä sisälle päästyään. Olin nimittäin pikkuisen aikaisessa ja seisoin 15min ovella odottamassa kello kymmentä :) Ottamani kasvismoussaka oli täy-del-lis-tä. Valikoimasta löytyi monia vaihtoehtoja sekä lihansyöjille että tämmöisille kasvispainotteisille brunssaajille. 



Makeasta pöydästä myös täydet pisteet. Lautasen pystyi kasaamaan juuri omaan makuun sopivasti joko hedelmäpainotteiseksi tai reilusti kakkuja, keksejä ja suklaata. Tarjolla myös tuoretta ananasta ja tuoreita mansikoita! 

Erityinen kiitos erikoisruokavalion huomioinnista, sillä porukassa mukana ollut maidoton kasvissyöjä sai tarjolla olevien ruokien lisäksi keittiöstä pöytään tarjoiltuna oman salaatin, kauramaitoon tehdyn lehtikaalimunakkaan sekä ihanan pähkinäisen jälkiruokakakun. 



Bonuspointsit vielä seuraavista:

  • Pöydässä valmiina olevat "kuohuviinilasit" (mehua) tuovat heti alkuun kivan fiiliksen
  • Luomukahvi 
  • Itse tehty mielettömän herkullinen marjahillo 
  • Ystävällinen palvelu 
  • Kohtuullinen hinta 
Koska koko postaus on mennyt ihan vaan kehusanojen listaksi, täytyy keksiä edes pari toivetta. Minut saa takuulla ilahtumaan, jos kahvin sekaan saa lämmintä maitoa, koska juon kahvini run-saal-la maidolla ja on sydäntä lämmittävää, jos kahvi pysyy maitotulvasta huolimatta lämpimänä. Öö. Okei, keksin vaan yhden :) 

Aidosti lämmin suositus siis Cafe Cardemumman brunssille 💜

Onko muut eksyneet tuonne brunssille? Oletteko tykänneet? 


* Bloggaaja ruokittu postauspalkkiona, eli postaus yhteistyössä Cafe Cardemumman kanssa. 

NOPSUSMIT & KILPAILUN VOITTAJA

9.2.2017



Oltiin lähdössä kylpylään ja mietittiin pukeutumista. Nopsulle oli selvää, että kaikille uimahousut mukaan.

Äiti: "Kun mennään uimaan, niin pojilla onkin uimahousut. Mutta tytöillä itseasiassa ei. Mitäs tytöillä on?"
Nopsu naama peruslukemilla: "Tytöillä on pimppi."

No, näinhän se tietysti on...

***

Bussissa matkalla keskustaan laulelin Nopsulle hiljakseen Peppi Pitkätossu -laulua, joka on tällä hetkellä meidän suosikki.

Nopsu: "Äiti, laula KOVALLA!"

***

Hoidosta tullessa ja ulkovaatteita riisuessa ihastelin, että onpa Nopsulla tosi kauniin väriset silmät.

Nopsu: "Niin onkin. Minun silmät on niin kauniit, koska minä nukuin päiväunet!"


***

Eilen oli tosi kirkas ja kaunis kuutamo illalla, kun tultiin kaverin luota.

Äiti: "Onpa upean kirkas kuu!" 
Nopsu: "Joo, siihen on varmaan sekoitettu tosi paljon väriä!" 

Varmaan hoidossa tullut kirkkaita värejä maalatessa, kun on sekoitettu paljon väriä sekaan :)


JA SYNTTÄRIKILPAILUN VOITTAJA ON...

Henna28! Onneksi olkoon, olen laittanut sinulle sähköpostia 🌷

Kiitos kaikille osallistuneille! Hyviä veikkauksia sekä nimeen että syntymäpäivään :)

KUMMIEN ROOLI

7.2.2017


Luin eilen Kodin Kuvalehdestä - joo tiedän, mutta sen lukeminen on vaan niin rauhoittavaa - jonkun tekstin siitä, kuinka ihminen harmitteli, ettei itsellä kummit ole olleet elämässä lainkaan mukana. 

Havahduin itse siihen, etten muista, ketkä ovat omat kummini. Pienen pohdinnan jälkeen muistin. Muistan, että yksi kummitäti lähetti kerran minulle postissa kauniin peilin, kun olin ihan pieni lapsi. Peili haettiin postista ja olin siitä tosi iloinen. Harmittavasti, tämän jälkeen en muista, että kummi olisi ollut elämässäni mukana satunnaisten kohtaamisten lisäksi. 

Toisista kummeista tiedän ja muistan vielä vähemmän. Elämäni harmillisimpia juttuja on se, että kun olin juuri ja juuri täysi-ikäinen, katkesi minulta (itsestäni johtumattomista syistä) välit isääni ja sitä myötä koko isän puolen sukuun (josta esim. kaikki serkkuni olivat). Sen jälkeen en ole kummiperheestä kuullut mitään. 

Eipä siis kovin kehuttavat meikäläisen kokemukset kummihommista.


Onneksi Nopsun kohdalla meillä on käynyt tuuri tai sitten - kukapa se kissan hännän muu nostaisi - olemme vaan valinneet hyvin. Nopsulla on kolme kummia. Kata on ollut minun paras ystävä tokaluokalta lähtien ja olikin itsestäänselvää (ja varmaankin jo siellä ala-asteen välitunneilla sovittua), että pyydän hänet sitten joku päivä lapseni kummiksi. Ja jestas miten hyvä päätös! Vaikka Kata asuikin Nopsun ekat vuodet Joensuussa, yhteydenpito kummipoikaan oli tiivistä. Olemme aina saaneet tuolta suunnalta korvaamatonta tukea, apua ja nykyisin etenkin sitä harvinaista herkkua; hoitoapua. Ollaan Katan kanssa sopivasti erilaisia, joten on myös hauskaa, että Nopsu saa tuolta suunnalta vähän kasvatusta hevimusiikkiin ja muutenkin hieman erilaista elämänasennetta :) On aivan mahtavaa, että voisin vaikka pariksi päiväksi hätätapauksessa antaa Nopsun Katalle hoitoon ja ihan oikeasti minun ei tarvitsisi murehtia, että mitenköhän lapsi pärjää. 

Sama viimeinen lause kyllä pätee Nopsun kummiperheeseen, Havukaisiin. Kun perheen äiti on terveydenhoitaja/kätilö ja isä muuten vaan monilahjakkuus kaikessa, voi olla varma, että Nopsu on tuollakin parhaassa mahdollisessa seurassa. Tässä ainut harmi on, että perhe asuu Lempäälässä, joten matkaa on hieman. Ja toisekseen, molemmat vanhemmat ovat hyvin kiireisiä. Sinin tapasittekin jo syksyn haastattelusarjassani :) Onneksi juuri tänään varasin junaliput ja menemme maaliskuussa Nopsun kanssa yökylään Lempäälään.

Ja hei, minä en muuten itse ole vielä kenenkään kummi! Odotan jo innolla, että joku läheinen saa lapsen ja suo minulle/meille sen kunnian. Aion kyllä olla maailman paras kummitäti 💕

Millaisia kokemuksia teillä muilla on kummien roolista elämässä - joko omassanne tai lastenne? 


SYNTTÄRIKILPAILU!

5.2.2017


Koska blogin synttäreitä on vähän hankala määrittää (aloitin tämän blogin kirjoittamisen neljä vuotta sitten keväällä, mutta eri nimellä ja eri osoitteessa), niin juhlistetaan nyt sitten hieman itse Pandamaman eli meikämamman synttäreitä! Tänään on viides helmikuuta, eli Runebergin päivä. Lapsena uskoin, että liputetaan minun synttäreiden kunniaksi. Synnyin Joensuun keskussairaalassa illalla 18:25. Äitini oli tuolloin 27-vuotias ja olin perheelleni esikoinen. Äiti on sanonut, että oli niin poikki synnytyksestä, että olisi mielellään jättänyt vauvan vaan sairaalaan vähäksi aikaa ja lähtenyt jonnekin hermolomalle. Ennen oman lapsen saamista pidin tätä ajatusta hieman karskina - oman kolmen vuorokauden synnytyksen jälkeen voin allekirjoittaa täysin saman lauseen.

Ajattelin heittää hauskan kilpailun aiheen, nimittäin; veikkaa tulevalle lapsellemme nimi ja syntymäpäivä! Muutamat läheisimmät tietävät jo nimen, joten hys hys teidän osalta. Voitte veikata syntymäpäivää. Laskettu aika on joko 11.6. tai 13.6. Sitä on vaihdettu noiden kahden päivän välillä ees ja taas joka kerta kun on ultrattu :)


Palkintona on Pandamama-tyyliin tällainen super söpö, Tukholmasta Urban Outfitterssistä ostettu kasvonaamio ja lisäksi YLLÄTYSHERKKUJA! Yllätysherkkuja siksi, että arvatkaa muistinko eilen niitä kaupasta ostaa :) Jää siis ylläriksi ja voi vaikka kommentissa mainita, jos on joku laktoosi yms. "ongelma" :) Osallistumisaikaa keskiviikkoon 8.2. illalla kello 20 asti. Muista mainita sähköpostiosoite, josta sinut saa kiinni. 

Synttäreitäni ajattelin tänään juhlistaa käymällä salilla ja (tittididii) Ikeassa! Ja sen jälkeen mennään muutaman hyvän ystävän kanssa syömään Kallioon Sandroon. Hauska, kun asuin tuossa kyseisessä talossa kuusi vuotta ja omat muistikuvat Sandron kulmasta on vaan just se kämäinen eteläeurooppalaishenkinen kioski.

Toivottavasti kaikilla on mukava sunnuntaipäivä! 💝

BRIO GO, BRIO SPIN, BRIO SMILE JA... VAUNUHULLUN TUNNUSTUKSET

2.2.2017


Jotkut ehkä tietävätkin, että meidän perheessä on nähty jo "muutamat" rattaat. Kiven kovaan väitän, että kaikkiin muutoksiin on syynsä! Ja heh, syy ei ole päättämättömyys. Kokonaan ainakaan.

Nopsua odottaessa saimme tuttavilta ostettua koko Brio Go -setin. Ylin kuva. Sisältäen rungon, vaunukopan, istuinosan sekä turvakaukalon. Tarjous oli niin muikea, että pienen tutustumisen jälkeen sanoimme kyllä kiitos. Nopsuhan ei koskaan viihtynyt minuuttiakaan hereillä makuuasennossa, joten halusimme vaihtaa vaunukopan istumaosaan niin pian kuin mahdollista. Siispä kun tyyppi oli viiden kuukauden, kökötti hän jo rattaissa istumassa. Tässä kohdassa ystäväni ystävä odotti vauvaa ja kyseli meidän rattaista. Mietimme, että hitsin pimpura, tässähän hyvä kauppa - myydään koko setti eteenpäin, kun eihän me tarvita jatkossa kuin vain rattaat. 


Suuntasimme rattaita ostamaan. Lähellä olevassa lastentarvikeliikkeessä oli alennuksessa Brio Spin -rattaat. Kuva yllä. Oikein hyvät perus rattaat totesimme ja taas kuului kyllä kiitos. Pian tuli kuitenkin harmitukset. Tuntui kurjalta työnnellä niinkin pientä lasta (vauvaa) kasvot äidistä poispäin. Lapsi kyllä viihtyi, haha. Istuinosa myös oli tosi alhaalla ja jotain muitakin ärsytyksiä. Syksyn lähestyessä todettiin, että rattaat on myös tosi epäsuojaisat, joten... käytettyjä rattaita selaamaan. Olimme jotenkin tulleet jo ystäviksi Brion kanssa, joten eteen tuli Brio Smile


Ostimme ne käytettynä ja ne olivatkin monessa suhteessa täydelliset rattaat! Istuinosa korkealla, valtava tavarakori, pehmeästi kulkevat renkaat ja suojaava kuomu. Mutta kuinka ollakaan, näihinkin menopeleihin alkoi ilmestyä vikoja. Rengas puhkesi vähintään kerran kuussa - ilmakumit kuin olivat. Muilta kyllä olen kuullut jälkeenpäin, että ilmakumien Ei pitäisi noin usein mennä rikki, joku vika täytyi siis olla. Lisäksi renkaat (ja koko rattaat) nitisivät ja natisivat kaikista liitoksistaan rasvailuista huolimatta. Koska ei huvittanut kerran kuussa maksaa kahtakymppiä renkaanvaihdosta ja pelätä, että koska se puhkeaa jossain reissussa ollessa, tuli aika vielä kerran vaihtaa rattaat. 

Ja arvatkaa mihin päädyimme? 


Brio Go. Tai tällä välin Britax osti Brion, joten Britax Go. Saimme lähes uudet käytettynä hyvällä hinnalla. Tässä kohtaa oli jo ajatus siitä, että toivomme pikkusisarusta, joten tiesimme myös, että haikaran löytäessä perille voisimme vain ostaa vaunukopan. Ja Nopsulle seisomalaudan. 

Näin päädyimme vihdoin ja viimein muutaman mutkan kautta siihen, että Britax Go on meille oikein passeli valinta! 

Pari kritiikkiä kyllä tähänkin löytyy; kuomu jää harmittavan ylös (ominaisuus, joka on paranneltu myöhemmissä Go Next ja Go Big malleissa) ja istuinosa on tavallisen alhaalla (versus Brio Smile). Muuten nämä on aivan hirmuisen hyvät rattaat, oikein tukevat, iso tavaratila, helppo kasata ja koota. voin siis lämpimästi suositella. Etenkin noita uudempia malleja ;) 

Meillä runko on musta ja vaunukoppa harmaa. Istuinosa musta. Joten kaipaan kyllä ilmeeseen kevennystä istuinpehmusteilla ja vaunuverhoilla. Täytyykin suunnata Eurokankaaseen hieman shoppailemaan ja ompelukone surraamaan! 

Hei kertokaa mitä rattaita teiltä löytyy? Entä oletteko kahden lapsen kanssa käyttäneet tuplia, vai onko ikäero sen verran suuri, että isompi menee seisomalaudalla - tai vaikka polkupyörällä vieressä? Tai autolla (no hei, on sellaisiakin ikäeroja!!) :D 


**
Parissa kuvassa saatettu käyttää vähän fotoshoppia ;) 
Kuvien lähteet: elaineeksvard.se, finlandtours.fi, kopbarnvagn.se, vagnguiden.se, i.ytimg.com, cdn.pcwallart.com

EDIT: Kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö. Olisikin vaan, oltaisiin säästetty monta penniä :) 

MY DAY 1.2. / YKSI KESKIVIIKKO PARILLA PIRISTYKSELLÄ

1.2.2017


Päätin ex tempore tehdä my day -postauksen! Tänään aamulla kello soi 6:15 ja voinen kutsua itseäni ihan tehokkaaksi aamuihmiseksi, sillä olin töissä jo 7:20 - matkustettuani ensin bussilla Helsinkiin ja käytyäni vielä kaupassa matkalla! Kaupassa oli tarjouksessa pensasmustikat ja mikä onkaan (suklaa) houkuttelevampaa kuin tuoreet marjat! Nappasin tuon pienen parin euron rasian mukaan ja aamupalalla oli tänään siis soijajugurttia, mysliä, mustikoita ja hunajaa sekä muka-jää-latte, joka tarkoittaa vaan jääkaappikylmää soijamaitoa sekä siihen yhtä espressoa. Meillä on onneksi töissä kahvikone, joka tekee todella hyvää kahvia!

Töissä olin jättänyt itselleni eilen iltapäivällä muistilapun, että "kutista Helsinki". Se huvitti hieman - onneksi muistin, mihin lappu viittaa. Kyse oli eräästä logosta, ei kuitenkaan koko Helsingin kutistamisesta. Päivän erikoisuus oli lounastauko oman sydänkäpysen kanssa. Hänellä kun sattui olemaan puolen päivän aikaan palaveri ihan viereisessä rakennuksessa. Unohdin ottaa lounastreffeistä kuvan, niin saatte kuvan ihanasta työpöydälle saapuneesta Marimekon kuvastosta. Tykkään vaan niin paljon, kun markkinointi ja mainonta on visuaalisesti kaunista.


Iltapäivää puolestaan piristi äitiyslomalla olevan kollegan vierailu. Ihanalla Emmalla on kolmevuotias poika ja 4kk tyttö - ja hän tarjoutui tuomaan minulle vähän vauvanvaatteita. Otamme ne kiitollisina vastaan, sillä Nopsun vauva-ajasta ei ole mitään vaatetta tallessa. Toki innokkaana äiti-ihmisenä olen jo alennuksista ja kirppareilta aika hyvän kasan vauvatavaroita hamstrannut. Meillä alkaa muuten kaikki hankinnat olla pian kasassa! Jee!



Bussille lähdin 15:30 aikoihin ollakseni päiväkodilla siinä 16:15. Tultiin kotiin ja lämmitettiin ruuaksi eilen tehtyä pinaatti-lohi-piirakkaa. Itse söin myös punajuurikeiton loput. Nopsulla oli mennyt toisetkin (!) farkut rikki polvesta ja hän sai päähänsä, että nehän voi korjata laastarilla! Olihan tuo niin hellyyttävä ajatus, että piti toteuttaa. 


Pojat lähtivät juuri käymään ruokakaupassa ja minä istahdin tähän koneelle. Seuranani pari riviä Fazerin sinistä. Ei sillä, söin töissä kyllä 100g suklaalevyn jo pohjille. Voi apua, olen kyllä ottanut korkojen kanssa tässä viime viikkoina takaisin sen herkuttomuuden, joka alkuraskaudesta vallitsi! Väsymys painaa, illalla ehkä edistän hieman kesken olevia projekteja: Nopsulle lapset hänen valitsemastaan langasta ja jämälangoista tilkkutäkki vauvalle. Unille ihan viimeistään kymmeneltä. 


Tällainen päivä tänään! Aika tavallinen keskiviikko. Pitäisi tietysti näin iltaisin edistää kaikkia hoidettavia asioitakin muuton kilpailuttamisesta päiväkotipaikka-asioihin, mutta kun... mutta kun..

Ihanaa se, että J on tällä viikolla illat kotona, ensi viikolla jatkuu taas hänen työputket ja sitten voi vaan haaveilla levosta töiden jälkeen :) Että nyt pitää siis vaan levätä, eikä stressata hoitamattomista asioista, eikös niin? 

Mukavaa helmikuun alkua kaikille 💕



CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan