Brunssi on ihana asia. Se tarkoittaaa aina hyvää ruokaa, jota voi syödä rauhassa nauttien hyvästä seurasta. Omakin seura lasketaan. Erityisen ihanaksi brunssin tekee tunnelmallinen ympäristö, laadukas ruoka, monipuoliset tarjoilut ja hyvä palvelu. Nämä kaikki saivat täydet pisteet, kun kävimme koko perhe nauttimassa brunssia vasta avatussa Ravintola Backaksessa. 

Ravintola on tosiaan vasta avattu ja tuo meidän asuinalueelle kauan kaivatun brunssipaikan! Kovaa hypetystä paikka onkin sosiaalisessa mediassa saanut jo ennen avaamistaan. Kehuskelevat kovin laadukkailla raaka-aineilla ja viihtyisällä ympäristöllä. Eikä turhaan. Perheen isimies kehui myös kovasti erilaisten lihojen ja sienien makua. Itse söin vaan silmät suurina onnellisena toisten tekemää ruokaa :) 

Asuinalue Pakkalalla (jossa kyseinen ravintola sijaitsee) on oikeasti hurjan mielenkiintoinen historia. Backaksen kartanon juuret yltävät aina 1600-luvulle asti ja tunnetuimmaksi alue on tullut HOK-Elannon suurena tuotantotilana. 1940-luvulta lähtien Helsingin maalaiskunnan ja sittemmin Vantaan kasvu söi kartanon valtavia maa-alueita. Lentoaseman rakentaminen vei yli 400 hehtaaria. Maatalous keskellä kasvavaa kaupunkia muuttui mahdottomaksi ja Elanto möi 80-luvulla kaiken jäljellä olleen maan jättäen itselleen vain kartanon ulkorakennuksineen. Tällä hetkellä nuo rakennukset ovat suojeltuja.*

Ravintola Backas kunnioittaa tyylillään ja sisustuksellaan tätä historiaa, mikä samalla tekee paikasta todella viehättävän ja viihtyisän. Maisemat ovat rauhoittavat ja tunnelma lämmin. 

Yksi kotiäidin haaste on aina kyetä syömään tarpeeksi hitaasti, jos siihen mahdollisuus annetaan. Huomasin itse kiskovani ruuat aivan liian nopeasti ja nauttiminen jäi liian vähälle. Haaveilenkin jo uudesta käynnistä kenties jonkun ystävän kanssa, jotta voisi ajan kanssa nauttia hyvästä ruuasta ja jutella kaikesta. Täydet pisteet kyllä pitää antaa meidän pojille käyttäytymisestä. Nopsu on niin kohtelias ja malttaa hyvin jonottaa ruokaa tai odottaa paikallaan. Ludde istui kiltisti vuorotellen molempien vanhempiensa sylissä ja nautti omaksi brunssikseen täyden pullollisen maitoa. Sekin kuulema maistui tuossa ympäristössä erityisen hyvältä ;)  

Täytyy myöntää, että Nopsu ei ollut ainut, joka ei meinannut pysyä pöksyissään nähdessään valtavan jälkiruokapöydän. Kakkuja, keksejä, itsetehtyä kermakarkkia, suklaita, hedelmiä ja suklaaputous. Kyllä, söin itsekin kaksi lautasellista jälkiruokia! Ihan mielettömän hyviä kaikki!  

Tästä käynnistä tuli oikeasti niin hyvälle tuulelle. Kaikki hyvän brunssin palaset loksahtivat kohdalleen. Paikka oli "arvokkaasta" tyylistään huolimatta oikein lapsiystävällinen. Siellä olikin useita lapsiperheitä syömässä. Turvakaukalolle oli hyvin tilaa, syöttötuoleja löytyi niitä tarvitseville ja viihtyisässä (kyllä, se oli oikeasti yksi viihtyisimmistä vessoista) vessassa oli hyvän kokoinen paikka vauvan vaipanvaihdolle. 

Kiitos Ravintola Backas, veit sydämen ja tulemme varmasti käymään täällä uudelleen! 

*Wikipedia auttoi faktojen kanssa

Postaus yhteistyössä Ravintola Backaksen kanssa.

MINIMATKA TAMPEREELLE - LAPSI ONNELLINEN, ÄITI NAATTI

Hei hei ja terveiset Tampereelta! Meni tuo minun rakas mieheni lupaamaan asuntomme ostajalle, että maalaamme (tirsk, monikko) nämä asunnon seinät hänelle valmiiksi. Totesin melko ykskantaan, että siinäs maalaat ja aloin miettimään, minne lähdetään Nopsun kanssa maalausevakkoon. 

Ja suunnaksi valikoitui ihana kummiperhe Lempäälässä. Huristettiin eilen aamulla junalla Tampereelle asti, ja vaikka emme onnistuneetkaan sopimaan näkemisiä sinne ystävien kanssa, niin päivä oli oikein mukava. 

Kävimme ulkona Pikku Kakkosen puistossa. Tosi kiva leikkipuisto, mutta aika napakka pakkanen osui kohdalle (meidän, öh siis minun vaatetukseen nähden), niin ihan hirmuisen kauan ei maltettu olla. Lounaalle suunnattiin siinä vieressä olevaan Cumulukseen, koska olin lukenut siitä suosituksen lapsiystävällisenä lounaspaikkana. No nyt ei kyllä tippunut täältä yhtään pistettä. Sisälle oli hankala päästä rattaiden kanssa. Tarjoilija oli unohtanut meidän tilauksen, joten odotimme lähes tunnin ruokaamme. Lapsen annos oli hänen itsensä valitsemanaan tietysti nakkikori-tyyppinen ratkaisu. Siinä nakkeja oli vain pari palasta ja nekin ylikypsiä. Sellaiset ristikkoperunat valuivat rasvaa ja lisänä oli juuressipsejä. Ei edes mitään yritystä tuoreiden kasvisten tms. suhteen. Tässä idea ravintoloille; lastenannokset sellaisia asioita sisältäen ja siten aseteltuna, että lapsia houkuttaa, mutta silti edes puoliterveellisesti! 

Homman kruunasi ns. invavessan puute. Rattaat sai hankalan oven ja kynnyksen yli taiteilla naistenvessaan. Alkaa muuten maha jo mukavasti olla tiellä kun pyörittelee täyteen ahdettuja rattaita ja paimentaa kolmevuotiasta :) 

No, harmitus hävisi hetkessä, kun suuntasimme lelukauppaan. Nopsu sai kuluneella viikolla "tarrajunan" täyteen. Hän siis keräsi tarroja sellaiseen tekemääni "junaan" ja tarran sai aina, kun pukeminen meni sujuvasti. Olimme sitä ennen viikkotolkulla nähneet pukemiseen liittyviä erilaisia huutoesityksiä ja aamuisin yöpuvun takaisin vaihtamisia ynnä muuta mukavaa. Tarrajuna toimi kuin tarrajunan vessa ja olimme sopineet, että kun kaikissa vaunujen ikkunoissa on tarra, voidaan mennä lelukauppaan ja ostaa joku pieni uusi lelu. No, kohta näätte, mikä tämä "pieni" lelu sitten oli... 

Välipalan virkaa toimitti tietenkin jätski ja saimmekin parasta seuraa, kun kummitäti Sini liittyi meidän joukkoomme herkuttelemaan. Siis jos satut pitämään jätskistä ja kahvista, niin käy Tampereella Minetti jäätelökahvilassa ja tilaa siellä annos, jossa on pallo stracciatella-jäätelöä ja siihen päälle kaadettuna espresso. Ehkä parasta, mitä olen maistanut!! Tosin, maistui kyllä toi Nopsun minttusuklaajätskin loppu myös :) 

Tässä se meidän ostos nyt sitten on. Löysimme tämän roska-auton BR-leluista ja soitin vielä J:lle varmistaakseni, että onko tämä nyt varmasti THE roska-auto, josta Nopsu on jo kohta puoli vuotta puhunut. Roska-autot kun nyt vaan on 💚💚💚

No, olihan se. Hinta oli pikkuisen yli budjetin, mutta äiti ihminen heltyi, kun näki pienen innon ja onnen. Ilta Havukaisilla meni mukavasti roska-autolla leikkien, legoja rakennellen ja saunoen sekä syöden. Yö, no, se antoi hyvää treeniä tulevaan, sillä en tietenkään ole tottunut nukkumaan Nopsun vieressä (ei sillä, ettei kukaan äiti "tietenkään" nuku lapsensa vieressä, vaan meillä vain N on nukkunut omassa sängyssä 4kk iästä asti), niin hän onnistui tökkimään ja potkimaan minua hereille varmaankin 20 kertaa. Aamulla herääminen 6:15. Uskomatonta, että pikkumies veti tämän päivän ilman unia - itsehän päätin, että otan vain pienet torkut, että tulee illalla ajoissa uni. Nukuin reilut kaksi tuntia. 

Palasimme kotiin tänään puolilta päivin Pendolinolla. Voin muuten myös todeta, että jatkossa valitsen mieluummin 15min pidemmän matkan IC-junalla, jossa LEIKKIVAUNU, kuin aavistuksen nopeamman Pendolinon. Mutta ylpeilen sillä, että pärjättiin koko 1h15min rusinoilla, pikku suklaapatukoilla, Tatu&Patu -kirjalla sekä laululeikeillä. Ei siis kännykkää tai iPadia. Tadaa, saako äiti jonkun tarran?? :) 

Toivottavasti muillakin on ollut hyvä viikonloppu! 

Totesin itse, että reissu oli onnistunut: lapsella oli parasta aikaa ja äiti on kotiin tultua ihan naatti :) 

CAFE CARDEMUMMA - HELSINGIN PARAS BRUNSSI?

Brunssiaamupäivät ovat kertakaikkiaan parhaita juttuja, mitä arkeen voi keksiä. On ihan luksusta nähdä ystäviä ja syödä rauhassa. Paikan valinta on tärkeä, koska en halua pettyä ruokaan, painia tungoksessa tai joutua huutamaan pöydän yli kaiken metelin keskellä. Yksi paikka Helsingissä vei sydämeni kertaheitolla hyvillä tarjoiluilla sekä sympaattisella ympäristöllä - Cafe Cardemumma. Siellä oltiin tänään kahden parhaan ystäväni kanssa. Tuo paikka sijaitsee Alppiharjussa ja sinne pääsee kätevästi oven eteen ratikoilla tai bussilla jäämällä Sörnäisiin, kuten itse tein. Paikka on pieni, mutta se on sille vain ja ainoastaan eduksi. Tunnelma on rauhallinen eikä ruokaa ottamaan tarvitse jonottaa. Pöytävaraus on kuitenkin syytä muistaa tehdä, koska tänäänkin kaikki pöydät olivat täynnä. 

Ruoka Cafe Cardemumman brunssilla on todella herkullista ja tarjoilu sopivan monipuolista. Ei niin, että alkaisi ärsyttämään loputon vaihtoehtojen määrä (sekin on koettu), mutta niin, että ihan kaikkea ei meinaa jaksaa maistella. Tarjolla oli useampaa lämmintä ruokaa, mikä oli kiva juttu, sillä ulkona oli viileä keli ja allekirjoittanut oli ihan jäässä sisälle päästyään. Olin nimittäin pikkuisen aikaisessa ja seisoin 15min ovella odottamassa kello kymmentä :) Ottamani kasvismoussaka oli täy-del-lis-tä. Valikoimasta löytyi monia vaihtoehtoja sekä lihansyöjille että tämmöisille kasvispainotteisille brunssaajille. 

Makeasta pöydästä myös täydet pisteet. Lautasen pystyi kasaamaan juuri omaan makuun sopivasti joko hedelmäpainotteiseksi tai reilusti kakkuja, keksejä ja suklaata. Tarjolla myös tuoretta ananasta ja tuoreita mansikoita! 

Erityinen kiitos erikoisruokavalion huomioinnista, sillä porukassa mukana ollut maidoton kasvissyöjä sai tarjolla olevien ruokien lisäksi keittiöstä pöytään tarjoiltuna oman salaatin, kauramaitoon tehdyn lehtikaalimunakkaan sekä ihanan pähkinäisen jälkiruokakakun. 

Bonuspointsit vielä seuraavista:

• Pöydässä valmiina olevat "kuohuviinilasit" (mehua) tuovat heti alkuun kivan fiiliksen
• Luomukahvi 
• Itse tehty mielettömän herkullinen marjahillo 
• Ystävällinen palvelu 
• Kohtuullinen hinta 

Koska koko postaus on mennyt ihan vaan kehusanojen listaksi, täytyy keksiä edes pari toivetta. Minut saa takuulla ilahtumaan, jos kahvin sekaan saa lämmintä maitoa, koska juon kahvini run-saal-la maidolla ja on sydäntä lämmittävää, jos kahvi pysyy maitotulvasta huolimatta lämpimänä. Öö. Okei, keksin vaan yhden :) 

Aidosti lämmin suositus siis Cafe Cardemumman brunssille 💜

Onko muut eksyneet tuonne brunssille? Oletteko tykänneet? 

* Bloggaaja ruokittu postauspalkkiona, eli postaus yhteistyössä Cafe Cardemumman kanssa. 

VANHEMMAT VAPAALLA

Kuten kuvista näkyy, täällä päästiin vähän hemmottelulomalle näin pääsiäisenä. Perjantaina Nopsun mummi (äitini) tuli tänne kylään ja sanomatta selvää, että pojalle sen hetken jälkeen ei paljon muita ihmisiä ollut olemassa. Jätimmekin siis paidan ja pepun eilen iltapäivällä kahdestaan viettämään aikaa - ja karkasimme itse kahdestaan viettämään aikaa! Meillä oli tuhlattavana hotellilahjakortti, joten pääsimme jälleen minilomalle Helsinkiin.

Iltapäivästä kierreltiin tekemässä pieniä shoppailuita yhdessä (ja syötiin Ben&Jerryä), illalla mentiin syömään Farangiin. Ja jestas sentään me SYÖTIIN! Otettiin kunnon maistelumenu ja molemmat vannottiin, että sen annokset ei kyllä ennen olleet noin suuria! Itse olin kolmen annoksen jälkeen jo aivan ähkyt. Myös kuvaamisen näköjään lopetin siinä kohdassa :) Hotellille päästessä oli oikeasti melkein jo huono olo, toisaalta silti jäi itkettämään ne annosten loput, joita ei jaksanut. Vannon, että harkitsin oikeasti, voisiko ne pyytää mukaan :)

Miniloma meni todella mukavasti ja todella nopeasti. Parasta se, että mummi ja Nobbe viihtyivät täällä kerrassaan mainiosti. Mummi jopa tänään jutteli, että jos haluttaisiin kesällä tehdä joku samanlainen yön-yli-reissu. Selvä. Suunnitelmat tulille!

Toivottavasti kaikilla siellä on ollut mukava pääsiäisen aika! Ihana on kuulkaa myös ollut olla pari päivää ihan irti tietokoneesta. Sitä kun työkseen naputtelee pitkin päivää, niin tekee tosi hyvää välillä olla vaan totaalisen offline. Okei, puhelinta ei lasketa ;)

Kaksivuotisneuvola

Niitä aikoja, kun neuvolassa ravattiin harva se viikko. Neuvolakortti nökötti aina jossain hyllyn reunalla lähtövalmiina ja pituus-paino-käyriä piti omaan taulukkoon piirtää millin tarkkuudella. Odotushuoneessa oltiin varmuudella 15min etuajassa.

Tänään aamulla oli Nopsun 2v. neuvola. 15 minuuttia ennen me säntäiltiin vielä ympäri kotia. Aamulla oli pari astetta pakkasta, joten Nopsulle piti kaivaa toppahaalari esiin. Pukemisen aamulla yleisesti kuuluvan vastarinnan sai taltutettua sillä, kun nimesi tuon punaisen haalarin palomieshaalariksi. Johan kelpasi! Käynti meni vallan mukavasti ja leppoisasti. Kyseessä oli vain terveydenhoitajan tsekkaus ilman lääkäriä tai rokotuksia. Paino: 12,3 kiloa. Pituus 86 senttiä. Hyvin kasvaa, tasaisesti omalla viivallaan. Osaa koota palapelit, tehdä tornin, potkia palloa. Juttelee paljon. Osasi laskea viiteen (köh, mikä vasta viisi vuotiaalta vaaditaan) :)

Ilta olikin erityisen mukava, koska mumma oli kutsunut meidät sekä J:n siskon perheen syömään ravintolaan. En voi lakata riemuitsemasta, että ekaa kertaa meidän onnistui ihan rauhassa (tai no, niin rauhassa kun lasten kanssa voi) syödä ruokamme ja keneltäkään ei mennyt hermot! Avain viihtyvyyteen oli pöytä ihan leikkipaikan vierestä. Oli kyllä tosi mukavaa! Samalla vielä juhlistettiin Nopsun synttäreitä (kuvan junaratariemu), koska mumma ei päässyt viikonloppuna käymään.

Rokotuksista aiemmin puheen ollen, nyt pukkaa jotain dinosaurusinfluenssaa vissiin tulemaan. Minusta tuntuu, että tänä vuonna me käydään kyllä ottamassa piikit, koska luvassa on ilmeisesti tavallista rajumpi tauti ja ihan niinkuin sitä sairastelua ei muutenkin jo olisi tarpeeksi..

Mitä te olette ajatelleet rokottamisesta? Rokotatteko itseänne/lapsianne tänä vuonna influenssaa vastaan? 

Aika sanoa hyvästit..

.. tuttipullolle!

Voi vihdoin se tapahtui. Jo lähes puoli vuotta olen halunnut päästä tuttipullosta (ja sen/niiden jatkuvasta pesemisestä) eroon. Pullo on kuitenkin Noppulle ollut niin tärkeä turva ja lisäksi maidon saaminen ollut kirjaimellisesti elintärkeää niinä jaksoina, kun syöminen on ollut todella hankalaa. Nyt kuitenkin havahduttiin siihen, että jäbähän on viimepäivien ajan suorastaan vähän vieroksunut pulloa.

Tähän asti tuo pullo on ollut ainut, mistä maitoa on suostuttu juomaan. Muut juomat menee kyllä nokkamukista, pillipullosta tai lasista - vaan ei maito. Eilen kaadoin lasiin makeutettua soijamaitoa (okei, tietenkin tästä on blandaten pikkuhiljaa siirryttävä makeuttamattomaan) ja poika oikein innostui, osoitti lasiin ja sanoi painokkaasti hymyillen "MAA!". Eli maito. Ja joi. Tämä hieman makea soijamaito siis mursi jään lapsen, maidon ja lasin väliltä.

Pullolle sanottiin sitä myöten eilen hei hei. Tänään kaikki maidot on juotu (muovisesta) lasista. Samoin Noppeli on tällä viikolla syönyt tosi hyvin, mikä on ollut aivan ihanaa kaiken koetun jälkeen. Tänään aamulla meni lautasellinen puuroa. Sitten tyyppi kävi kaivamassa mun laukusta banaanin ja toi sen minulle pyytäen palaa. Ja toista. Ja kolmatta. Söi siinä aamun Pikku Kakkosen ohessa kokonaisen ison banaanin! :D

No, poikanen ei ole ainut, joka tankkaa tällä viikolla kaloreita ;) Tiistaina kokoonnuttiin vanhan työpaikan markkinointi-/viestintätiimillä. Oli tosi kiva nähdä kaikkia mukavia tyyppejä pitkästä aikaa - ja toisaalta myös äärimmäisen kiinnostavaa havainnoida, miten iso ero ajatusmaailmassa ja keskusteluissa on verraten nykyiseen työporukkaan. Illan paras oli eläkkeelle jo jäänyt sympaattinen ja äärimmäisen tyylikäs rouva R. Tämä tarmokas ja energinen nainen oli juuri lähdössä yksin Turkkiin vaeltamaan, koska on aina halunnut ja koska miestä ei kiinnosta tuollainen, niin hitot siitä, hän lähtee itsekseen, no problem.

Huomenna taas lähdetään ulos syömään meidän mammaporukalla. Tässä jengissä saatiinkin tällä viikolla jännittäviä uutisia, kun ensimmäinen "toisen kierroksen" vauva syntyi aikaisin tiistaiaamuna. Pakko myöntää, että kyllä tuommoinen tapahtuma nostaa itsellekin vauvakuumetta. Ei vaan meillä ole tällä hetkellä mahdollisuuksia moiseen. Odotan kyllä kovasti päästä näkemään tuon pienen prinsessan <3 Ja voi miten uskomatonta, että yhdestä meidän "vauvoista" tuli nyt jo isosisko pikkusisarukselle!

Mahtavasta auringonpaisteesta on saatu täällä nauttia kohta viikon verran. Tänään lähdetäänkin iltapäivällä hakemaan ystävältä lainaan kovasti kehuttu Kärcherin ikkunanpesuri :) Jospa sen kanssa saisi sitten aikaan kaikkien näiden ikkunoiden raaputtamisen esiin vuosien (köh) saatossa kertyneestä pölykerroksesta :)