Ihana sunnuntai

23.3.2015

Myönnetään, tähän asti aina kun olen (aikaisempaan) blogiin kirjoittanut otsikolla "ihana sunnuntai", se on lähes poikkeuksetta tarkoittanut päivää ainakin osaksi omassa hyvässä seurassa, ilman pikkuista. Nyt kuitenkin eilinen oli kerrassaan ihana päivä - minijäbän kanssa. Tuntuu, että jollain tapaa tietty hankaluus elämässä alkaa jäädä pikkuhiljaa taakse. On mahtavaa huomata, miten paljon perusvire on muuttunut positiivisempaan suuntaan. Vaikkakin mukaan on nykyään tullut uhmakkaat hermojen menetykset, niin silti yleisesti meininki on paljon rennompaa.

Aamulla käytiin 45min lenkillä kaverin ja hänen tyttönsä kanssa. Päikkäreiden jälkeen hypättiin autoon ja kurvattiin Espoon puolelle hyvän ystävän ja hänen poikansa 3v-juhlille. Nopsulla oli maailman söpöimmät henkselihousut jalassa, mutta auta armias, en saanut hänestä yhtään kunnollista kuvaa takaapäin. Eipä näissäkään kuvissa kehumista ole, kun unohdin kameran kotiin, mutta.. mulle nämä muistoiksi kelpaa :)



Nopsun eroahdistus on viimein (eihän sitä olekaan kestänyt kuin puoli vuotta) helpottamassa. Aivan vaan minuutin poika oli aluksi mun lahkeessa kiinni, sen jälkeen paineli täysillä leikkimään muiden lasten kanssa. Kaiken huipuksi loppuillasta oli ihan tyytyväisenä synttärisankarin isin sylissä, vaikka minä olin siinä vieressä. Jottei nyt kuitenkaan ihan menisi överiksi, niin vessaan äitiä ei kuitenkaan passannut yksin päästää :D




Pojan suosikkipaikka koko juhlien ajan. Pienen pöydän ääressä - ruokaa odotellen. Ja minähän kannoin sitä. Muut varmaan katsoi sekä poikaa (miten se voi syödä noin paljon) sekä minua (miten sen äiti voi olla niin innoissaan asiasta) ihmeissään, mutta kun on se vaan niin ihanaa, kun toinen on viimein löytänyt syömisen ilon. Juhlissa maistui pizza, hedelmät, appelsiinimehu ja keksit. Nam nam!



Kotiin lähtiessä Nopsu yritti todella ovelasti salakuljettaa mukaan tuon kaikkien lasten supersuosikin: Brion lentokoneen. Niin vilkutteli muille ja kantoi kainalossa tätä synttärisankarin aarretta :D Ovella vielä koettiin suloisia hetkiä, kun pyysin, että "Anna Ellalle pusu". Ja nuo sillä hetkellä eri suuntiin touhuavat taaperot välittömästi löysivät toisensa ja muiskauttivat pusun.

Kotimatkalla lauleltiin radion mukana hyviä biisejä ja illalla kiltisti nukkumaan. No, yö menikin sitten hulinoidessa ja herätys oli jo 5:30, mutta.. äh.. nyt keskitytään positiiviseen ja siihen, että eilinen oli ehkä eniten täynnä äitiyden iloa, kuin vielä mikään päivä tähän asti <3




4 kommenttia:

  1. Ihanaa lukea, että teilläkin alkaa mennä näin kivasti taapero arki! :) Toivottavasti suunta on vaan ylöspäin tästä. Lilian on kyllä sellanen tuuliviiri ja mielialat vaihtelee päivän mittaan laidasta toiseen, mutta yleensä meillä on ihan hauskaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täälläkin tänäänkin esim. on useita kertoja hakattu päätä lattiaan, kun suututtaa niin kovasti jokin asia (pojan toimesta siis :D ) mutta kyllähän tunteita tähän maailmaan mahtuu :)

      Poista
  2. Anonyymi23/3/15

    Kylläpä tuntuu mukavalta kuulla, että nyt menee noin hienosti. Toivotaan paljon samanlaisia päiviä lisää, sitten jaksaa paremmin ne toisenlaiset päivätkin. Paula-mummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan todella. Ja siis kyllä minä ne huonot päivät ja kiukunpuuskat kestän - se semmoinen ikuisuuden jatkunut (alusta asti) negatiivinen ja tyytymätön perusvire oli se, mikä meinasi polttaa useasti kaiken jaksamisen. Nyt sieltä tuntuu jotenkin paljastuvan se todellinen Nopsu pikkuhiljaa esiin, kaikkine kujeineen ja kiukkuineen :)

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan