Minkälainen äiti olen?

Sain Love Beyond Wordsin Marialta haasteen ja kyllähän nyt haasteisiin pitää tarttua :) Tässä siis ehkä vähän pitkähkö (ehkä vähän!!) vastauspostaus, mutta onneksi tykkään itse pohtia tällaisia, niin ei mua haittaa :D

Vielä huomiona, että vastaan näihin nyt täysin omasta perspektiivistäni. Meillä kun kuitenkin perheeseen kuuluu kaksi aikuista ja se mitä Nopsu kokee, on tietenkin meidän yhteenlaittama.

1. Minkälainen äiti olet?

On hirveän hankala nähdä itsensä objektiivisesti. Jonkun mielestä olen varmaan hauska ja leikkisä - jonkun toisen mielestä stressaava ja tylsä. Ajattelen kuitenkin olevani ihan keskiverto äiti, joka tekee parhaansa ja antaa arvoa lapselle sekä lapsen ajatuksille ja tunteille.

1. Eroaako se paljon siitä, minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia? 

Eroaa siinä mielessä, että ajattelin elämän lapsen kanssa olevan helpompaa. Siksipä olen ollut tähän mennessä väsyneempi ja stressaantuneempi, kuin kuvittelin. 

1. Mitä luulet, että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi? 

Viittaan ensimmäiseen kysymykseen & vastaukseen :)

1. Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin? 

Viittaan taas kohtaan yksi (välihuomio; mitä hittoa, kirjoitin varta vasten kaikki kyssärit uusiksi, että saan asettelun nätiksi, niin nyt blogger ystävällisesti numeroi ne kaikki uudelleen, ykkösiksi jokaisen :D ?!?). Niin, siis että pyrin aina tekemään parhaani ja jokainen hetki on uusi mahdollisuus tehdä asiat paremmin. Niinpä en oikein osaa ajatella, että minun pitäisi tehdä jotain toisin. Jos olen pettynyt johonkin asiaan, vaikkapa siihen, että tuli korotettua ääntä lapselle, niin koetan samantien korjata sen ja miettiä, että ensi kerralla toimin eritavalla. 

Yleisesti kyllä; minun pitäisi ottaa rennommin! 

1. Mitä teet mielestäsi oikein? 

Mielestäni teen oikein esimerkiksi, kun kerron lapselle monin eri sanoin, miten arvokas, ainutlaatuinen ja rakas hän on. Perustelen myös aina, miksi asioita tehdään tai miksi jotain ei saa tehdä. 

1. Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin. 

Ajattelen yleisesti, että ei saa sattua pahasti. Telineeseen saa kiivetä, jos se ei ole liian korkea - tai jos olen vieressä varmistamassa. Laatikoista turvalukko on siinä laatikossa missä on veitsiä. Muita keittiön laatikoita saa tutkia. Muualla laatikot on teipattu kiinni, koska ne tavarat ei siellä muuten pysyisi hetkeäkään.

1. Miten toimit seuraavassa tilanteessa; lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla, kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua, mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa olevien katseista ja huokailuista? 

Pakko lähestyä tätä kysymystä niin, että toivon osaavani toimia siten, ettei tuollaiseen tilanteeseen jouduttaisi. Eihän se välttämättä onnistu. Joten; jos juttu on joku pieni ja mitäänsanomaton, voidaan vaan todeta, että ostetaan se. End of story. Jos kyseessä on vaikka karkkipussi, jota en halua lapselle ostaa, niin tilanne on toinen. En koe, että siinä tilanteessa kun/jos raivarit on jo päällä, keskustelu enää toimii. Varmaankin ottaisin lapsesta lempeän jämäkästi kiinni, katsoisin silmiin ja sanoisin napakasti; "Tällä tavalla ei voi käyttäytyä kaupassa, karkkipussin pitää jäädä nyt kauppaan, me voidaan ostaa sen jollain toisella kertaa" ja koettaisin poistua lapsen kanssa tilanteesta mahdollisimman nopeasti. 

Varmaankin pitäisi päästä kaupasta ulos päästämään pahimmat höyryt pihalle ja sitten kun vähän rauhoittunut, koettaa antaa muuta ajateltavaa. Ja sitten hyvän tovin päästä (jos lapsi jo tarpeeksi vanha ymmärtämään), käydä läpi tilannetta ja saada lapsi ymmärtämään, miksi noin tapahtui "sinua harmitti tosi kovasti, kun et saanut mitä halusit", perustella miksi "me ei syödä karkkia kuin vain karkkipäivinä ja siksi sitä pussia ei nyt voinut ostaa" ja sopia, että ensi kerralla lapsi vaikka saa valita mieleisensä purkkapaketin vastaavassa tilanteessa.

Nyt kun asiaa mietin, niin ennaltaehkäisyksi saattaa olla ihan hyvä idea antaa lapsen tehdä pieniä valintoja kauppareissulla "otetaanko omppuja vai banaaneita?" tai "minkä makuista mehua haluat?", niin ehkä välttyy oman tahdon kulminoitumiselta johonkin sopimattomaan tavaraan.. hmm..

1. Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka)

Heh, tässä olisin halunnut pitää paljon tiukemman linjan, kuin nyt pidän. Olisin halunnut, että ennen kuin lapsi täyttää kaksi, ei hän saisi mitään sokerista. Elämä kuitenkin meni eri tavalla, joten tällä hetkellä vedetään semmoista perus keskitietä. Terveellinen arkiruoka ja erityistilanteessa voi ottaa palan pullaa tai keksin. Ihan karkkeihin en usko, että poika vielä pitkään aikaan tulee tutustumaan. Myöskään en oikein tiedä, miten muksu saisi käsiinsä sipsejä tai "roskaruokaa", koska en niitä itse koskaan syö.

1. Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni, yms. Perustelut vastaukseen. 

Aikalailla on. Herää kun herää (yleensä 6-7), sitten laitan päiväunille 11:30-12, päiväkodissa menee ehkä hitusen aiemmin jo. Illalla nukkumaan kahdeksalta. Ruokailut menee myös noin tunnin heitoilla, riippuen nukkumisista ja heräämisistä. 

1. Mitä luulet ja toivot, että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi? 

Toivon, että ymmärtää, että äiti teki parhaansa (ymmärtää varmasti) ja samaan aikaan uskaltaa ajatella, että "voi ei, omien lasteni kanssa tekisin tuon asian ihan toisin!!" :) 

1. Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

Apua, varmasti ihan kamalan määrän, mutta nyt en osaisi nimetä mitään! Iik! Sanon vaan, että paljon tulee varmasti geeneissä :)

1. Ulkoiletteko päivittäin? 

Ainakin kerran päivässä, jos nyt ei ole joku ihan mörkösää. 

1. Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia? 

Tällä hetkellä telkkaria ei oikein vielä katsomalla katsota. Pikku Kakkosesta katsellaan muutamat pätkät ja välillä Risto Räppääjää. Määrästä en ole kovin tarkkana, ns. perstuntumalta sen kanssa. Sisällöstä olen vähän tarkempi. Esim. en anna katsoa Fox-kanavan "aamupiirrettyjä", koska ne on usein aika tummasävyisiä, äänimaailmaltaan aggressiivisia sekä visuaalisesti välillä pelottavia. 

1. Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin. 

PALJON! Kaikki tiskiin :D Kyllä, olen huutanut lapseni nähden, kyllä olen itkenyt ja jopa melkein raivonnut. Sen jälkeen olen selittänyt, että "äitille tuli äsken ihan tosi paha mieli ja siksi äitiä itketti/suututti, paha mieli menee aina ohi, nyt on jo vähän parempi olo." Samoin iloitsen ja kerron paljon, vaikka että "mahtava, kun istuit koko automatkan noin kiltisti, Nopsu osaa kyllä käyttäytyä hirmu hienosti! Äitille tulee tosi hyvä mieli tämmöisestä". Pusuja, haleja, rakastan-sanaa ja silityksiä ei säästellä. Onkin aivan ihana nähdä, miten Nopsu osaa jo spontaanisti näyttää omia tunteitaankin halauksilla, pusuilla ja silittämällä. Yksi kerta kävi niin, että kun sanoin, että "äitiä sattuu tosi paljon mahaan, äitin on nyt vähän kurja olla", niin Nopsu silitti poskesta.

Huh mikä maratoonipostaus!
Heippa!