Mom code

Tiedättekö semmoisen termin, kuin "girl code"? Se tarkoittaa tiettyjä asioita, jotka tyttönä vaan kuuluu tietää. Sama toimii pojille - "guy code". Haluaisin kovasti lanseerata termin "mom code", koska niin tällä saralla selvästi olisi tekemistä.

Seuraan aika paljon äitiys-/vauva-/perheblogeja ja niiden kommenttiboksit on välillä huvittavaa, välillä kiukustuttavaa luettavaa. Ihmisillä hämärtyy nähtävästi usein se, että asia, jota et kuuna päivänä sanoisi kenellekään päin naamaa, onkin yhtäkkia houkuttavan helppo kirjoittaa anonyyminä kommenttiboksiin. Ja sitten taas, jos joku antaa vaikka ihan asiallista palautetta tai kertoo nätisti oman mielipiteensä, kanssalukijat rynnivät lyttäämään tuota ihmistä ja raivokkaasti puolustamaan bloggaajaa. Nämä vaihtelevat sulassa sovussa keskenään ihan samassa blogissakin.

Harmittavan paljon törmää myös sosiaaliseen taitamattomuuteen ihan livenä tai facebookissa koskien äitiyttä. Joku siinä on, mikä tekee vauvan ja lapsen hoidosta, perhe-elämästä semmoisen aiheen, johon suhtaudutaan kovin piikit pystyssä. Sinänsä se on hullunkurista, koska missä muussa asiassa olisi niin paljon tapoja tehdä oikein ja hankala sanoa, mikä on väärin (äärimmäisyydet tässä nyt toki sikseen).

Esimerkki; jos joku äiti sanoo, että "meillä on nykyisin autossa matkustaminen ihan painajaista, muksu huutaa suoraa huutoa koko ajan kun on istuimessa", niin väitän, ettei kukaan äiti halua kuulla vastaukseksi, että "meillä pirpana on aina kyllä matkustanut tosi tyytyväisenä autossa ja ollaankin just viikonloppuna lähdössä pitemmälle reissulle".

Ja tälläiseen törmää usein. Olen pahoittanut sekä itse mieltäni (vaikka varmasti vastapuoli sitä ei ole tarkoittanut) että kiehuttanut fiiliksiäni useita kertoja kanssaäidin puolesta. Jep, olen vähän yliherkkä, tiedän. Mutta siis nyt vielä esimerkkinä; jos minä sanon vaikka jollekin, että "apua, mulle on tullut kolme kiloa painoa lisää, kun olen koko talven mussuttanut pullaa ja suklaata" (fiktiivinen esimerkki, köh, ainakin suunnilleen ;), niin Ei Kai nyt Kukaan edes keskinkertaisilla sosiaalisilla taidoilla varustettu ihminen vastaa siihen, että "Ai, mä sain just talven aikana pudotettua 10 kiloa ja nyt mahtuu taas kaikki farkut jalkaan tuosta vaan!"

Joskus pieni vaikeneminen ja empatia ajaa rehellisyyden ohi. Tai mielestäni kuuluisi ajaa. Kun kaverini kerran sanoi minulle, että "kauppareissut on nykyisin muksun kans ihan tuskaa, kun se haluaa kokoajan pois rattaista", niin tottakai mielummin vastaan, että "voi ei, kuulostaapa aika ikävältä, semmoista se kyllä varmasti on kun energiaa riittää", enkä "aijaa, meillä Nopsu kyllä istuu ihan kiltisti aina rattaissa kaupassa käynnin ajan".

Toki läheiset ystävät on asia erikseen, heille kyllä koen, että voi vähän huolettomammin paukuttaa rehellisyys edellä asioita menemään :)

Ja tottahan toki minullakin on heikot kohdat ymmärryksessä ja äitien valinnoissa paljon asioita, joita en itse allekirjoita (vaikkapa taaperoimetys tai monen vuoden kotona olo), ne vaan eivät ole minua varten, mutta jollekin muulle varmasti toimivat kuin häkä (toimiiko häkä??). Varmasti näihin liittyen on itsekin tullut töksäytettyä omia mielipiteitä ajattelematta toisen näkökulmaa ja kenties vielä hyvin tunteikasta suhtautumista asiaan.

Luin eilen Lähiömutsin blogista aivan ihanan lauseen, jota aion tästä eteenpäin käyttää itse kaikissa kohtaamisissa. "... parasta on, kun kannustaa ja rohkaisee muita äitejä siihen suuntaan, mihin näkee heidän pyrkivän. Jos suunta on eri kuin omat ajatukset asiasta, on parempi pehmeästi ohjata hakemaan neuvoja toisaalta". 

Jokainen äiti tarvitsee tukea tässä maailman palkitsevimmassa, mutta myös haastavimmassa duunissa. Siispä:

1. Pidetään silmät auki ja seurataan, alkaako joku äiti lähipiirissä väsyä. 
2. Ollaan ymmärtäväisiä jokaisen omia valintoja ja ongelmia kohtaan. 
3. Annetaan apua ja vinkkejä avomielisesti, mutta lempeästi. 
4. Ei vastata toisen murheeseen omalla / oman lapsen menestyksellä/onnella samassa asiassa. 
5. Kuunnellaan, ja kysellään jaksamisesta, tarjotaan apua ennenkuin sitä kysytään. 
6. Ripotellaan runsaasti pieniä kehuja toisen lapsesta sekä vaikkapa äidin ulkonäöstä / taitavasta asioiden hoitamisesta / luonteenpiirteistä. Me kaikki tarvitaan välillä piristystä. 

Tässäpä minun sunnuntain ratoksi ideoima Mom Code -lista. Tuleeko muille mieleen hyviä lisäyksiä?  :)