Helsinki

Kaupunki-identiteettikriisi. Miellän edelleen asuvani Helsingissä, vaikka olen kohta neljä vuotta asunut Vantaalla. Kuitenkin, jos minun pitäisi jonnekin kirjoittaa, että mikä-kaupunkilainen olen, niin minähän olen joensuulainen. Poikani on syntynyt vantaalaiseksi, mikä on hassua, sillä enhän minä ole vantaalainen. Mutta sitten taas, kun tekee matkan tuonne Helsinkiin, niin siellä kyllä tuntee niin olevansa pois kotimaisemista! Missä miun pellot ja rauhassa liikkuvat ihmiset ja tila työntää rattaita rennosti??

No, identiteettikriisi sikseen. Tänään lähdettiin Nopsun kanssa käymään keskustassa. Niin, siellä Helsingin keskustassa siis. Tänne meidän nurkillehan avattiin tässä kesällä kehärata. KEHÄRATA. Don't get me started on this kehäratathing :D Siis, junayhteys lentokentälle. Äkkipikainen voisi tuulettaa, että mainio homma näin lentokentän vieressä asuvalle. Varmaan helpottuu keskustaan meno ja töihinkulku. Mutta kun ei. Pysäkkit pamauteltiin simmottes, että tähän meidän nurkille ei liiennyt yhden yhtä. Lähin asema on meiltä useampi kilometri "väärään suuntaan". Ja sittenhän tuo junamatka kestää keskustaan sen puolisen tuntia.

Kyllä vain, jos aikeenasi on lentoreissu ja haluat Helsingin keskustasta painavien matkalaukkujesi kanssa lentokentälle, voit nyt 30 minuutin bussimatkan sijaan valita 30 minuutin junamatkan, joka vie sinut Lentokenttä-asemalle, josta sinulla on noustavana noin viidet liukuportaat ja vielä hyvän matkaa käveltävää asemalle. Tarvitseeko mainita, että bussi ennen vei suoraan oven eteen.

No, se syy miksi lähdimme junalla tänään matkaan oli tietenkin se, että se on JUNA. Nopsu hihkui jo kotoa asti, että mennään junalla. Ja olihan se juna mukava! Paljon tilaa, ei tarvinnut miettiä mahtuuko rattaat kyytiin (busseissa kun niin pirhanan usein on jo kahdet), ilmastointi toimi hyvin ja Nopsun pystyi hyvin ottamaan syliin katselemaan maisemia. Tuo puolen tunnin matka meni kuin siivillä.

Vielä loppuun ihana muistiinpano; Nopsu sanoi eilen ekaa kertaa, että "rakastan isiä". Tämä tapahtui kun isi vei Nopsun Ikeaan. Poikahan rrrrakastaa Ikeaa, että ehkä se kirvoitti esiin tämän rakkaudentunnustuksen. Ihanasti sanottu silti! Pienen maanittelun jälkeen oli myös lausuttu "rakastan äitiä" ja sitten poika olikin kulkenut pitkin käytäviä hokien "rakastan isiä, rakastan äitiä" <3

Voi pikkuinen, niin mekin sinua, niin mekin sinua <3