Kuten teininä oli sovittu, pääsi Kata toimittamaan kaason virkaa minun mennessä naimisiin ja nyt tosiaan lisätittelinä on Nopsun kummitätiys. Yli kolmekymmentä vuotta Kata asui Joensuussa, kunnes nyt syksyllä työt ja mies saivat naisen ottamaan ison harppauksen ja muuttamaan ainakin toistaiseksi Helsinkiin. Tarvitseekohan sanoa, kuinka riemuissani tästä olen ollut! Meillä on niin vähän tukiverkkoa täällä, joten tämmöinen juttu on todellinen onnenpotku.
Tänään Nopsun päiväunien aikaan päätimme lähteä vihdoin käymään Linnanmäellä ja samalla sain päähäni kysyä Kataa sinne mukaan. Sehän sopi hänelle. Aivan uskomatonta, että näin ex tempore voi saada kummitädin mukaan tekemisiin! Aivan mahtavaa!
Lintsi oli Noppiksesta aika huisin jännä paikka. Niin paljon hulinaa, meteliä ja liikettä, että poika pyysikin monta kertaa päästä vähän syliin hakemaan rauhaa ja turvaa. Eipä silti mennyt kauaa, kun tyyppi alkoi jo hinkua kaikkiin laitteisiin kyytiin.
No, esimerkiksi semmoinen kolikolla käyntiin saatava "auto" oli kuitenkin välitön "IIK, sykkyyn" kokemus :) Koko perheen voimin mentiin käymään pienessä maailmanpyörässä, joka sekin oli ensalkuun vähän liian jännä "pois.." ja sitten tylsä "poiiiiisssss.." :) Voi tuota taaperon elämää ja ajatuksenjuoksua!
Jokatapauksessa, oli kiva reissu ja ihanaa, kun oli jopa kesäinen sää tänään. Ja ainiin, menomatkalla käytiin Alepassa - tuo lähes taivasta muistuttava kauppa (Nopsun näkökulmasta), koska siellä saa ottaa OMAN KÄRRYN.
Hei vielä loppuun kuulumiset meidän projektista Isojen Poikien Sänky. Vähän sekalaisesti. Mitään yövaeltajaa täällä ei ole havaittu, mutta nukahtaminen uuteen sänkyyn on välillä pitkällisen työn takana. Varsinkin päivällä. Aika monet päiväunet tyyppi nukkuikin vielä alkuviikosta pinnasängyssä.
Hauskasti Noppis ei "uskalla" tosiaan itse lähteä sängystä pois, vaan nukkumaan mennessä hyörii ja pyörii sängyssään sekä roikkuu ovenkahvassa. Herättyä sitten seisoo siellä seinää vasten ja huutelee äitiä tai isiä :)
Huomenna sitten lähtee pinnasänky uuteen kotiin. Hei hei vauva-aika, hei hei..
Tänä elokuuna ollaan tunnettu 25 vuotta. Neljännesvuosisata! Aika uskomatonta <3 Vaikka muuttoon liittyy tietenkin luopumisen tuskaa ja ikävää sinne oikeaan kotiin niin onneksi on tällaisia vastavoimia kuin sie ja Nopsu, jotka teki tästä muutosta astetta helpomman. <3
VastaaPoistaKummitus-Kika
Tottakai se on haikeaa ja suruisaakin.. mutta me koetetaan täällä pitää yllä juuri sitä ilon lippua, koska ollaan aidosti niin iloisia, että Kika on nyt lähellä! Kuitenkin, on ihan ok sanoa joskus, että hitto kun on ikävä Joensuuhun ja ihan tyhmää olla täällä. Isoja muutoksia <3
PoistaJa hei, 25v. BILEET!! Tai ehkä juhlitaan sillä meidän ens viikonlopun road tripillä :) :)
ps. eiks toi tarkoita siis, että tavattiin synnärillä :P
Voi että, ihania uutisia! Olen tosi iloinen teidän puolesta!
VastaaPoistaKiitos kaunis Suvi <3
PoistaIhanaa, että olette saanut nuinkin läheisen henkilön tänne asumaan! Tukiverkko on kyllä kultaakin tärkeämpää nyt kun on lapsia :) Itsekin meinasin huomenna tehdä niinkin radikaalisti, että Lilianin kummitäti saa mennä kaksistaan leikkimään ulos, niin pääsen kokkailemaan miehelle synttäri-illallista rauhassa! :) Liian harvoin tulee hyödynnettyä kavereitten lastenhoito apua, kun ei oikeen osaa "luottaa", että kyllä nekin pärjää :D Nyt varsinki, kun ikää tulee lisää ois tärkeetä, että niillekin kehittyis oma keskinäinen suhde, niin ei sitten ujostella myöhemmin :)
VastaaPoistaKuulostaa oikein hyvältä, että hyödynnät lastenhoitoapua, jos/kun sitä on saatavissa :) Ja onnekas miehesi, kun saa herkkuillallisen :)
Poista