Asuntokuumeisena sain himon listata kaikki kodit, joissa olen lapsuudenkodin jälkeen asunut. Aikamoista, tämä nykyinen asunto on kolmastoista koti! Olin varma, että minulla on paljonkin kuvia kustakin asunnosta, mutta hitsit ei ollutkaan. Siispä kaivoin edes jonkun kuvan, joka edes on otettu kyseisessä asunnossa :)


#1  KORTEPOHJA / JYVÄSKYLÄ

"Kortsuun" muutin suoraan lapsuudenkodista 19-vuotiaana. Asunto oli kolmen tytön jakama soluasunto. Asuin tuossa asunnossa ehkä 1,5 vuotta. Kortepohjasta muistan päällimmäisenä eron joensuulaisen poikaystävän kanssa, pari ihastumista sekä omillaan asumisen outouden sekä yksinäisyyden tunteen.


#2 VAPAUDENKATU / JYVÄSKYLÄ

Keskustaan muutin, koska opiskelukaverillani vapautui kaksiostaan kämppiksen paikka ja kyseinen kaveri vietti suurimman osan aikaa itseasiassa Joensuussa, joten minulla oli käytännössä asunto itselläni. Tuossa asuin varmaankin vajaan vuoden. Muistan, että siinä kämpässä oli talvella ihan sairaan kylmä!


#3 YRJÖNKATU / JYVÄSKYLÄ

Kyseessä oli tuoreen poikakaverin maailman pienin yksiö, mutta se riitti hyvin silloin jaettavaksi. Asuimme tuossa asunnossa muutaman kuukauden..


#4 GÖTEBORG / RUOTSI

.. ennenkuin lähdin Ruotsiin vaihtoon. Asuin Göteborgissa aivan Lisebergin huvipuiston kupeessa. Sellaisessa opiskelijakylässä. Parhaiten muistan kylän hauskat teemabileet lähes viikottain, poikakaverin ikävöinnin ja että treenasin paljon. Ja shoppailin paljon :)

#5 LUTAKKO / JYVÄSKYLÄ

Tämä oli aivan upea kaksio ehkä Jyväskylän parhaalla sijainnilla. Järven rannassa ja silti keskustaan noin kilometri. Matka koululle kulki järven rantaa. Muistan, että talvella välillä luistelin luennolle! Tähän asuntoon nivoutuu myös übermahtava työ Alkossa ja sen loistoporukka, sekä vauhdikas ainejärjestöelämä. Ja tietenkin asuminen ekaa kertaa poikakaverin kanssa yhteisessä asunnossa.

#6 RAUTPOHJA / JYVÄSKYLÄ

Muutaman vuoden jälkeen meille tuli ero. Muutin (tulevan) erittäin rakkaan ystäväni kanssa kämppiksiksi Rautpohjaan. Tuosta ajasta muistan ehdottomasti parhaiten tanssiryhmämme. Kultaisimpia muistoja elämässä! Ystäväporukka, jolla treenasimme kovaa, esiinnyimme paljon ja juhlimme siinä sivussa aina kun oli mahdollista :)

#7 KESKIKATU / JYVÄSKYLÄ

Koska ystävälleni oli muuttamassa samaan asuntoon poikakaveri, sain minä kenkää. Hauskaa tietysti oli, että olin juuri ehtinyt tehdä vuokrasopimuksen ja noille tulikin ero :) No, kaikenkaikkiaan ehdin asua Keskikadulla vain yhden kesän, sillä sain "oikeita" töitä valmistumisen jälkeen ja muutin rohkeasti Lahteen, jossa en aikaisemmin ollut käynytkään.


#8 HIRSIMETSÄNTIE / LAHTI

Lahteen muutto oli kunnon elämänmuutos - eikä siinä kohdassa niinkään positiivinen, mutta pakollinen vaihe matkalla tulevaan. En tuntenut Lahdesta ketään, työstä en erityisesti pitänyt ja ikävöin kovasti tanssiryhmäämme ja Jyväskylää. Asunto oli aivan mahtava ja hauskaa oli ensimmäistä (toistaiseksi ainutta) kertaa elämässä omistaa auto. Koska työ kaupassa vaihtui istumatyöhön, pyöräily autoiluun ja tanssitreenit jäi, lihoin tuona syksynä muuten aika mahtavasti.


#9 KOLMAS LINJA / HELSINKI

Sain onneksi pian uuden työn saman firman sisällä ja muutin Helsinkiin. Voi pojat, tähän asuntoon liittyy eniten erilaisia muistoja elämästäni! Ehkä parempi, etten kaikkea edes tänne luettele ;) Asuin tässä myös puolisen vuotta erään poikakaverin kanssa. Asunto oli myös ystävälläni vuokralla, kun olin Berliinissä työvaihdossa. Tässä asunnossa asuin kuusi vuotta, joka onkin pisin aika missään.

#10 BERLIINI / SAKSA

Asuin yhden kesän Berliinissä ihanassa kattohuoneistossa. Tai siis huoneessa, yksiöhän se oli. Berliini oli aivan täydellisen ihana, mutta tuo aika oli kyllä sellaista itsensä etsimistä muuten. Olin hieman yksinäinen ja odotin kovasti aina seuraavia Suomen vieraita kylään, ja joogasin paljon.

#11 ALPPILA / HELSINKI

Kolmannelta Linjalta muutin sitten ensimmäiseen omistusasuntoon. Joku hauska tyyppi joskus sanoi minulle, että jos sitä oikeaa miestä ei ala löytyä, niin osta asunto. Ja näin kävi, voitteko uskoa, että kävimme J:n kanssa ekoilla treffeillä samalla viikolla, kun maksoin yksiöstäni käsirahan. Tähän aivan huippuihanaan Alppilan asuntoon ei liity kamalasti muistoja, sillä vietin kuitenkin paljon aikaa J:n luona Siltasaaressa ja reissasimme paljon.

#12 SILTASAARI / HELSINKI

Pian siis päädyin myymään yksiöni, jotta pääsisimme kunnolla aloittamaan yhteistä elämää J:n kanssa. Muutin hetkeksi asumaan hänen isoon yksiöön Hakaniemeen. Tuosta asunnosta muistan, että olihan siellä vähän ahdasta :D Minulla taisi olla vaatekaapissa pari hyllyä. Mutta sopu ja rakkaus antoi hyvin tilaa.

#13 NYKYINEN KOTI

Löysimme todella pian tämän nykyisen kodin, kun aloimme etsiä yhteistä asuntoa. Olen nyt (asuntostresseissäni) nauranut monesti, että hitsi me muutettiin tänne kyllä ihan sokkona. Ihastuttiin asuntoon ja mietittiin, että kivan oloinen alue. En edes tainnut katsoa, että miten bussit kulkevat töihin! Intuitio tässä kuitenkin johti oikeaan, olemmehan viihtyneet tässä ihan 110%.

Tämmöinen on minun asuntojen taival! Valtava määrä muistoja vilisi mielessä, kun tätä kirjoitti.

Miten te muut? Oletteko lapsuudenkodin jälkeen asuneet kymmenissä asunnoissa vai kenties vain muutamassa? Oletteko jääneet samalle paikkakunnalle vai kiertäneet maailmaa? Olisi kiva kuulla!

KUUMEILUA

Jep, en puhu nyt vauvakuumeesta enkä onneksi mistään särkylääkettä kaipaavasta kuumeestakaan - vaan asuntokuumeesta. Tämä kuume valtasi meidän perheen vähän kuin varkain. Olimmehan aina tienneet, että tämä nykyinen asunto (niin ihana kun onkin) ei ole meille enää se ykköstoive asunnoksi.  Haaveilemme omasta pienestä pihasta sekä siitä, että voi suoraan ulko-ovesta päästä leikkipaikalle. Myös ylimääräinen huone olisi kiva työ-/vierashuoneeksi, sillä J tekee jonkin verran kotoa käsin töitä ja samoin nuo Joensuun vieraat ovat meillä aina yöpyviä.

Olemme tässä viikon verran haroneet hiuksiamme, koska tarjolle tuli sellainen "melkein täydellinen" asunto. Siinä on muutama asia, jotka epäilyttää, mutta kymmenkunta asiaa, jotka osuvat juuri kohdalleen. Moni on raastavaan pohdintaani sanonut ohjenuoraksi, että kuunnella vaistoa ja jos mikä tahansa epäilyttää, niin vastaus on ei. Olen hieman eri mieltä, koska olen tällaisissa asioissa (tällaisissakin) raivostuttavan analyyttinen ja osaan aina kaivaa jostain jonkun huonon puolen esille :) Anteeksi vaan miehelleni...

Käyn vielä huomenna asuntonäytössä sitä katsomassa, mutta olemme melko varmoja, että jätämme asunnosta tarjouksen. Senhän sitten näkee, päästäänkö hinnasta yksimielisyyteen ja kuinka paljon kilpailevia tarjouksia tulee. Tämä meidän asuinalue on aika haluttua ja asunnot yleensä menevät melko nopeasti kaupaksi. Tähän luotamme ainakin siinä, kun pitäisi sitten oma saada myytyä. Olen kyllä tämän myyntiin luottavaisin mielin, koska tämä asunto on niin täydellinen kerrostaloasunto, kun vaan voi olla!

On muuten hieman haasteellista käydä asuntoja katsomassa Nopsun kanssa, koska hänhän ryntää heti ensi hetkellä lastenhuoneeseen ja alkaa kaivamaan sieltä kaikkia leluja esille riemusta hihkuen. Koetapa siinä sitten selittää, että tämä ei ole semmoinen kyläpaikka, missä oikein voi leikkiä, mutta että katso nyt varovasti..

Eilen otimme vähän taukoa asuntopohdinnasta ja kävimme porukalla kunnon kakkukahveilla (voitteko kuvitella, meidän lähikahvilassa kaksi isoa suklaakakkupalaa, kahvi, tee, pari desiä vadelmia ja iso smoothie vain 10e!!) ja sen jälkeen kierrettiin leikkipaikkoja ja lelukauppoja. Sekä mamalle vaatekauppa ja papalle Clas Ohlson :) Kaikki olivat reissun jälkeen iloisia ja tyytyväisiä, etenkin minä, joka osti heräteostoksena ai-van täydellisen laukun! Ehkä se oli myös jotain terapiaa, että kun asunnon osto on niin -piip- vaikeaa, niin tämän laukunpa ostan ihan tästä vaan! Pim! 50% alesta! Yes!

Mukavaa kesäistä viikonloppua kaikille!

Inspiraatiokuvia asuntohaaveisiin tarjosi Pinterest

NOPSUSMIT

Ulkona alkoi hellepäivän iltapäivänä sataa aivan kaatamalla. Siis aivan hurjana. Kutsuin Nopsun parvekkelle, että "Tule tänne istumaan, katsotaan kun sataa tosi paljon!"

Nykyajan lapsi tähän kuivakasti: "Ei se ole mikään telkkali."

* * *

Käytiin Ciao Caffessa jäätelöllä ja Nopsu veti ihan käsittämättömällä vauhdilla (ja määrän) sitä jätskiä. "Minä olen tämmöinen jätskinsyöntikone!!"

* * *

Ulkona joku leikkasi trimmerilla pensaita. Nopsu katseli parvekkeelta ja kikatti: Hassua, kun joku imuroi kukkia!"

* * *

Upeaa myös, miten kaksvee keksii omia verbejä, joille ihan selvästi olisi kielessämme paikka. Kuten loputtaa. "Äiti, älä loputa sitä ketsuppia". "Miksi sinä loputit puuron?" Eli siis "käyttää loppuun" :)

RUOKAVALIOTESTIÄ

Päätin testata pari viikkoa ruokavaliota, joka ehkä auttaisi minua voimaan paremmin. Olen ihan mahdoton lipsumaan kaikista karkkilakoista ja sen sellaisista, joten ajattelin, että tehdäänpä kerrankin isompi remontti kerralla, jotta näkee paremmin mahdolliset vaikutukset. Olen nyt puoli viikkoa syönyt maidotonta, vehnätöntä ja sokeritonta ruokaa. Pääasiassa. Kylässä otin palan (kaksi) mustikkapiirakkaa, mutta näin lomalla on muuten ollut helppoa pitää päätöksensä. Iso apu oli myös herkutteluun varattu suklaa-kirsikka-raakakakku ;)

Tässä vähän tietoa siitä, miksi tällaista kokeilen ja kuvissa parit tavalliset ruuat viimepäiviltä. Niihin sattuikin hassusti välipaloja :) Ruuaksi olen syönyt tonnikalapastaa, sushia, currykalaa ja riisiä, kasvissosekeittoa, kanasalaattia.. ihan tavallisia juttuja.

Miksi maidoton ja mitä se minulle tarkoittaa? 

Minulla on ärsyttävä vaiva, joka on jatkunut jo vuosikausia ja kukaan lääkäri ei ole osannut siihen oikein sanoa mitään. Kurkkuni on jatkuvasti tosi tukkoinen ja joudun sitä köhimällä selvittämään ko-ko-a-jan. Tämä on tosi rasittavaa esimerkiksi töissä tai kylässä tai paikassa, jossa ollaan hiljaa. Laulajat tunnetusti usein välttelevät keikkapäivinä maitotuotteita, sillä ne lisää liman eritystä nielussa. Itse myös olen pienenä ollut aika kauan maidolle allerginen, joten koetan nyt maitotuotteet pois jättämällä saada parempaa oloa itselleni aikaan.

Olen korvannut maidon kauramaidolla ja jugurtit soija-/kaurajugurtilla. Juustoa ja voita syön ihan tavallisesti kuitenkin.

Miksi vehnätön ja mitä se minulle tarkoittaa? 

Olen samoin vuosia kärsinyt aina välillä ruuan jälkeisistä vatsakivuista. Näitäkin on hieman tutkittu, mutta ei mitään syytä löytynyt. Entinen työkaverini sanoi, että hänellä oli samanlaista ja vaivat loppuivat, kun hän jätti vehnän pois. Kokeiluun tämäkin siis.

Lähes jokaisessa leivässä on vehnäjauhoja, joten leivät olen vaihtanut gluteenittomaan. Tietääkö joku muuten jotain "tavallista" leipää, jossa ei ole vehnää? Pastan sijasta syön riisinuudelia, riisiä tai perunaa. Joku makaroonilaatikko on ehkä ainut, johon sitten pitäisi valita gluteeniton makarooni tai tehdä oma riisiversio :)

Miksi sokeriton ja mitä se minulle tarkoittaa? 

Lisätystä sokerista ei ole keholle mitään hyötyä. Sen nyt tietää jokainen. Vanhentaa ihoa, kuormittaa ruuansulatusta ja aiheuttaa riippuvuutta. Olen ihan kamala sokerihiiri. Kaipaan sokerisia herkkuja päivittäin ja huomaan todella koukuttuvani niihin. Syön, vaikka ei oikeastaan edes välttämättä tee mieli. Minulla on muutamia ihottumia ja tällä hetkellä kasvoissa tosi paljon pieniä näppyjä. Sokeri menee siis hetkeksi pois valikoimasta täysin.

Olen välillä ottanut ketsuppia ruokaan ja tehtiin viikonloppuna valmiista pastakastikkeesta tonnikalapastaa. Söin sitäkin. Jugurtit ja myslit valitsen sokerittomana. Hilloa tein itse marjoista, taateleista ja chiasiemenistä. Sokeritonta suklaata on kaapissa vierotusoireisiin :) Muuten kyllä kannattaa vältellä kaikkea, missä lukee "sokeriton", sillä ne usein sisältävät jotain makeutusaineita, jotka pitävät ihan yhtälailla yllä makeanhimoa eivätkä ainakaan ole mikään luonnollinen vaihtoehto.

Mitäs kahden viikon jälkeen? 

Ainakin palaan kertomaan tänne kokemukset. Jos olo on parempi, niin jatkan ehkä maidottomalla ja vehnättömällä pääosin. Kyläreissut ja satunnaiset leivonnaiset lienee ok. Koen omalla kohdallani kiusalliseksi sanoa kenellekään mitään ruokavaliorajoitteita ilman oikeaa allergiaa tai sairautta. Sokeria koetan korvata muilla makeilla asioilla, mutta silloin tällöin suklaapatukka, karkkipussi tms. on ihan ok. Kunhan ei palaisi tapa syödä niitä joka ilta.

Peukut siis pystyyn, ainakin nämä päivät maha on voinut tosi hyvin ja on ollut yllättävän helppoa noudattaa tätä ruokavaliota! Syödään 90% ihan samoja ruokia koko perhe. Ja lasiin on ihan yhtä helppo kaataa kasvimaito, kuin tavallinenkin maito.

Onko muilla kokemuksia tämmöisistä ruokavaliokokeiluista? 

BABY PINK

Siinä ne on, geelilakatut kynnet. Tuli kyllä tosi kauniit. Ihanaa, kun lakkauspinta on aivan tasainen ja parasta tietysti se, että nämä kestää miljoona kertaa paremmin, kuin tavallinen kynsilakka. Nyt jo ihmettelen, että suihkun jälkeen mikään kohta ei repsota. Kävin laittamassa kynnet Tikkurilassa Spa Lotus -nimisessä paikassa. Paikka oli mukava ja kynsityttö ihan kiva, vaikka olisin ottanut puheliaammankin juttukaverin tunniksi :)

Värin valinta oli ylivoimaisen vaikeaa. Kesän ruskettuneille käsille olisi tehnyt mieli valita joku neonsävyyn taittava pinkki/oranssi. Samalla houkutti kaikki vadelmanpunaiset sekä jokainen pinkin sävy. Viime tipassa vaihdoin vielä tähän hempeään vaaleanpunaiseen. Ajattelin, että tämä on myös rusketuksen kanssa kivan näköinen ja menee hyvin sitten hääpäivänä minun tummansinisen mekon kanssa.

Ainut miinus näissä on hinta. Ymmärsin etukäteen huollon hinnan vähän väärin ja sehän on siis kalliimpi kuin tämä kynsien laittaminen. Kun siinä tulee maksua jo edellisten pois ottamisesta. Ajattelin (kokemattomana), että geeliä vaan jotenkin lisättäisiin tuonne yläosaan ja alaosaa viilattaisiin tai jotenkin niin :) Saa nähdä raaskinko pistää siis tämän rahan kerran kuussa omaan hömpötykseen ja jos, niin minkä aikaa. Nyt pitää kuitenkin nauttia näistä kauniista kynsistä!

Jos joku muuten tietää edullisen ja hyvän kynsipaikan (mitä ne nyt sitten on nimeltään) tässä pk-seudulla, niin saa vinkata! 

ELÄMÄÄ OPPIMASSA

Aina sitä yrittää lastaan kasvattaa parhaalla mahdollisella tavalla ja itse koetan erityisesti opettaa toista olemaan kiitollinen elämän pienistäkin asioista ja muistaa sanoa läheisilleen, että välittää heistä. Jotain oppeja on tainnut mennä perille, kun Nopsu tässä parin viikon sisään mummin ja mumman kanssa aikaa viettäessään on ihan spontaanisti vaan sanonut, että "Minä rakastan sinua mummi/mumma." Tämä on tosi liikuttavan kauniisti sanottu, sillä ei poika kuitenkaan niin usein noita ihmisiä näe.

Tänään kerättiin yhdessä punaviinimarjoja, jolloin kuultiin nämä lauseet:
"Kiitos marjat, kun saadaan syödä teitä."
"Ihanaa, kun olette niin punaisia ja ihania."

Pieni ihminen - elämän tärkeiden oppien äärellä <3

LOMAN TARPEESSA

Itkuja ja jatkuvaa päiväunien tarvetta. Sitä on tämä kulunut viikko ollut. Viikolla kohdalle sattui pari pettymystä odotetuissa jutuissa ja ne veti mielen paljon surkeammaksi, kuin olisi pitänyt. Tänään en meinannut mitenkään jaksaa herätä kahdeksan tunnin yöunien jälkeen. Ihmisten facepäivitykset ärsyttää ja oon kateellinen joka toiselle kaverille. Töissä (toivottavasti pomoni ei lue tätä) energiataso ei ole ollut mikään maailman korkein. En ole osannut ajatella olevani loman tarpeessa, sillä juurihan aloitin uudessa työssä, josta tykkään tosi paljon. En minä siitä työstä lomaa kaipaa.

Sitten tajusin, että eihän se uuden työn aloitus kuitenkaan mitään lepäämisen tarpeita nollaa. Takana on todella pitkä talvi, kun kävin töissä ja samaan aikaan hain uusia töitä. Ja uuden työn aloittaminen kuluttaa tuplasti voimia. Plus, että olen nyt tehnyt ensimmäistä kertaa pari kuukautta täyttä viikkoa, jolloin tuntuu, ettei viikonloppuna todella ehdi yhtään mitään.

Ei kai siis ihme, että odotan tuota alimmaisessa kuvassa tiistain kohdalla näkyvää asiaa aika innolla! Odotan sitä, ettei koko ajan tarvitse yrittää ja tsempata. Varmistella aikatauluja, panostaa töihin ja samalla hoitaa kotihommat. Yrittää ehtiä liikkua ja levätä. Valmistella polttareita, häitä, katsoa asuntoja, nähdä ystäviä.. survoa tätä kaikkea ihanaa elämää niihin päivän 24 tuntiin :)

En siis voisi olla tyytyväisempi, ettei meillä ole mitään erityisiä lomasuunnitelmia. Ensi viikolla lähdetään torstaina käymään Alavudella Nopsun mumman luona. Siitä seuraava viikko ollaan ihan vaan kotona ja viimeiseksi viikoksi lähdetään Joensuuhun.

Tiedän, että parilla ystävälläni on opettajan monen kuukauden kesälomat ja yksi ystäväni aloitti juuri uuden työn, jossa tosiaan ei yhden yhtä lomapäivää heru vielä pitkään aikaan. Tasan ei käy lomakeijun pöly, mutta koetetaan kaikki ottaa ilo irti niistä runsaista tai vähäisistä vapaahetkistä, kun voi olla vaan ja hengitellä rauhassa raikasta kesäilmaa. Ja syödä vaikka sitten sen iltapuuron parvekkeella, kuten kuvasta näkyy, että meillä tänään tehtiin :)

KESÄKYNSIÄ

Tänään on ollut vähän mieli maassa. En tiedä onko se tämä ikä vai miksi ihmeessä viimeisen parin viikon sisään olen saanut kuulla todella dramaattisia ja äärimmäisen surullisia uutisia koskien muutamaa tuttua perhettä. On se kuulkaa ystävät niin, että kaiken arjen pyörityksen keskellä täytyy muistaa, kuinka äärimmäisen onnellinen saa olla siitä, että on itse terveenä, lähimmäiset terveenä ja rakkaita ihmisiä elämässä lähellä. Yksi hyvä sanonta on se, että "Mieti, kuinka onnellinen olisit, jos sinulta vietäisiin pois kaikki se, mitä sinulla nyt on - ja sitten saisit sen takaisin."

Ajattelin näin haikeita ajatuksia piristää hieman kevyemmällä kauneusaiheella.

Näin kesällä on ollut ihana lakkailla kauniita sävyjä kynsiin. Harmittavan vähän aikaa kynnet kuitenkaan kestävät kauniina ja niitä saakin sitten harva se päivä olla putsaamassa ja lakkaamassa. Paitsi kohta ei enää tarvitse - whoop whoop, varasin ajan kynsien geelilakkaukseen. Olisin halunnut laitattaa geelilakatut kynnet jo omiin häihin, mutta sitten siinä Oli Vähän Kaikkea (alkuraskaus, pieni leikkaus, reppureissuhäämatkan valmistelu), NIIN ajattelin sitten toteuttaa tämän siskon häihin.

Parin viikon päähän vasta sain ajan. Jännityksellä odotan, millaiset kynnet sieltä irtoaa (kynnet irtoaa..) ja kuinka kauan ne kestää hyvänä.

Millaisia "kynsikokemuksia" teillä on? Onko joku siellä tykännyt pitää pidemmänkin aikaa geelilakattuja tai muuten ns. tekokynsiä? 

Ja muistakaa nyt tänään vielä käydä kertaalleen halaamassa ne läheiset ihmiset ja sanokaa niille, että ai lav juu. Jos ei läheisiä ole käden ulottuvilla, niin tekstarit ja whatsapit toimii myös <3

HELLO HELSINKI

Aina ei tarvitse lähteä kauas reissuun. Perjantaina sain mukavan päätöksen työpäivälle, kun pojat tulivat käymään työpaikallani. Siitä sitten hypättiin ratikkaan ja ajeltiin Hakaniemeen, joka onkin meille molemmille muistorikasta seutua. Itse kun asuin kuusi vuotta Kolmannella Linjalla ja meidän ensimmäinen yhteinen asunto sijaitsi Siltasaaressa, ihan siinä Hakiksen Sokoksen takana.

Metsästettiin hyvä tovi mansikoita, kunnes ne tarjosi meille Ympyrätalon S-market. Samalla ostettiin rasia vadelmia ja jestas miten hyviä tuoreet vadelmat on! Näitä ahmittiin kaksi käsin koko perhe kilpaa puistossa istuen. Sitten kierrettiin pari eri leikkipuistoa ja mentiin sitten Juttutupaan pizzalle.

Ratikkamatka takaisin autolle ja hurautus kotiin. Näin pitäisi pystyä jokainen viikonloppu aloittamaan!

Ja kuten kuvista näkyy, ei siinä vielä tältä viikonlopulta kaikki hauskuus. Tänään käytiin ystäväni Elinan järjestämällä sunnuntaibrunssilla. Oli kuulkaa aikamoiset setit, koska Elina palasi juuri poikaystävänsä kanssa maailmanympärimatkalta ja olivat laittaneet pöydän koreaksi kaikkea upeaa eteläamerikkalaista ja aasialaista ruokaa! 

Mutta mikä oli kaikkein parasta, oli se, että vitsit kun se u-h-m-a välillä tuolta naperolta unohtuu, niin osaa kuulkaa olla jo kivaa ja helppoa tuollaisen kohta-kolmeveen kanssa erilaisten asioiden tekeminen! Välillä oikein hieroo silmiään, että onko tuo noin rauhallinen, hyvin käyttäytyvä, iloinen ja kohtelias poika OIKEASTI minun lapsi :D

Toivottavasti muillakin on ollut mukava viikonloppu! Se on meikäläisellä alussa viimeinen työviikko ennen kolmen viikon lomaa. Vaikka rakastankin uutta työtäni olen kuulkaa ihan valmis jäämään pienelle lomalle!