Tällä viikolla on saatu nauttia ihan mahtavasta kesäsäästä ja päätettiinkin yksi iltapäivä lähteä eväsretkelle mukavaan leikkipuistoon. Tämä vauvan saapumisen odotus tekee semmoisen kumman olotilan päähän, jossa kuukausi aikaa vain soljuu ohi... muistan viimeksikin, etten muista juuri mitään, mitä olisin tehnyt sen syyskuun aikana, kun olin Nopsusta äitiyslomalla ennen hänen syntymäänsä. Sinänsä aivan järjettömän pöhköä, koska voisi vaikka opiskella jotain tai tehdä mitä vaan hyödyllistä, mutta jotenkin aivot menee semmoiseen "kohta sä synnytät" -moodiin ja minkä tahansa asian tekeminen vaatii tuhat ponnistusta enemmän, kuin tavallisesti. 

Hetkellisesti kuitenkin sain järkeni takaisin ja tajusin, että vietetään lähes kaikki iltapäivät tällä hetkellä vapaalla koko perhe. Siispä ilo irti siitä; kotoa eväsleivät mukaan, kaupan kulmalta mansikoita ja kirsikoita reppuun - suunnaksi Kurranummen leikkipuisto. Tuo Tapanilassa oleva puisto on ihan superkiva ja ruotsalaistyylisesti (?) valvottu päivisin, eli siellä on ehjät lelut, siisti sisävessa ja muutenkin aina pari ylimääristä aikuista paikalla. Koska puisto sijaitsee Helsingin puolella, siellä on myös arkisin tarjolla lounasta lapsille ja koululaisille. Mikä mahtava juttu! Olen kyllä (taas) niin kateellinen tuosta naapurikunnan paremmasta kyvystä järjestää asioita. 

Hei huomatkaa ylemmässä kuvassa ns. synnytysnaama, jota yksi tuttuni hyvin kuvasi lauseella "Ja se synnytysnaama, mikä juttu sekin on? Yksi aamu heräät ja peilistä katsoo perse!" 😆 Samaistun. Kolme kiloa turvotusta pelkästään kasvoissa. Arrghh.. kauanko vielä tässä joutuu odottelemaan? Nyt mennään jo 39+4. Nopsu alkoi syntymään 39+5. 

Puiston parhaita juttuja oli kahluulampi, jossa sai läträtä vedellä ja nämä hienot autot, joissa Nopsu sai kuvitella olevansa ihan oikea hinausauton kuljettaja. Itse jaksoin mainiosti menossa mukana. Siis voitteko kuvitella, että eilen askelmittarin mukaan kävelin lähes 7000 askelta ja 5 kilometriä!? Ihan käsittämätöntä, että näin viimemetreillä liikkuminen on yhtäkkiä helpompaa ja muutenkin kaikki enteilevät (kuukausia läsnä olleet) oireet ovat lähes kadonneet. Jösses sentään, meinaako se jäädä asumaan sinne? 

Loppuun vielä jaettava Nopsun eilinen sydämen sulattava lausahdus. Katsottiin kaupassa ohi kävellessä sellaista pyörän peräkärryä, johon saa kaksikin lasta mahtumaan. Nopsu mietti, että ostettaisiin semmoinen ja minä vastasin, että tuollainen voisikin olla kiva, sitten kun pikkuveli osaa istua ja voisitte yhdessä olla kyydissä. Kysyin vielä, että "Mitä luulet, uskaltaisikohan pikkuveli kyytiin?" Johon Nopsu hyvin asiaa miettien: "No, me voitaisiin ottaa joku lelu vaikka mukaan tai eväitä. Ja minä voisin halata pikkuveljeä ja antaa pusuja." 

Tiedän jonkun, josta tulee maailman paras isoveli 💙

Miten teillä muilla on nautittu näistä kesäisistä päivistä? 

RASKAUSVIIKKO 40 ALKUUN - JOKO TÄLLÄ VIIKOLLA NÄHTÄISIIN?

Milloin se vauva oikein syntyy? Syntyykö se pian? Miten se syntyy? Kestääkö siinä taas ihan kamalan kauan? Miten kamalan kipeää se tekeekään? No syntyisi nyt jo! Voi apua, jos se syntyy tänä yönä. Syntyis vasta huomenna. No, syntyisi nyt jo!!

Tässä ote ajatuksistani viime päivinä - ei niin väliä mikä päivä tai vuorokauden aika, tuo sama nauha pyörii siellä ihan nonstoppina :) Eilen lähti käyntiin raskausviikko 40 ja laskettu aika on tämän viikon sunnuntai. Olisin tosi valmis jo siihen, että koko homma olisi OHI ja vauva täällä. Sen sijaan itse synnytys jännittää tosi paljon. 

Olen koko raskauden ollut varma, että pikkuveli tulee maailmaan veljeänsä aikaisemmin. Myös tässä viime päivinä on ollut kaiken sortin ihmeellisiä tuntemuksia, joista olen (väärin) aavistellut synnytyksen starttaavan minä hetkenä hyvänsä. No okei, eilen koko illan ja yön olin varma, että tulee joko vauva tai oksu, sillä oli niin kamalan huono olo. Vaan eipä tullut kumpaakaan. Nopsun kohdalla se synnytystä enteilevä tulppa tuli 39+3, synnytys lähti alkuun 39+5 ja vauva oli sylissä 40+2. 

Muuten tässä on elämä rullaillut ihan mukavasti. Uusi koti on tosi ihana, varsinkin kesäisinä ja lämpiminä päivinä, kun ovi takapihalle saa olla koko ajan auki. Ollaan nähty lähellä asuvia ystäviä ja erityisesti mun sydäntä aina lämmittää katsella, kun Nopsu leikkii ystävänsä Milon kanssa. Nuo pojat on niin saman luonteiset, ettei voi uskoa. Parhaiten ehkä asiaa kuvaa se, että yksi kerta kun oltiin pitkästä aikaa Milon luona, niin ekan tunnin jälkeen Nopsu totesi onnellisena, että "tosi ihana leikkiä Milon kanssa". Tämän tunnin aikana pojat eivät olleet jutelleet keskenään ollenkaan, molemmat vaan leikkivät samassa huoneessa rauhassa omia touhujaan välillä jotain lelua yhdessä tutkien. Suloiset mussukat! Kyllä sitä juttuakin sitten pikkuhiljaa tuli ja hauska seurata, miten (suomalaisessa päiväkodissa oleva) poika luontevasti puhuu Nopsulle suomea, vaikka kotikieli on ruotsi. Tässä meillä nyt pojat yhdessä omatoimisesti leikkien jälkeen halusivat järjestää kaikki traktorit ja tukkirekat kauniisti hyllyn päälle riviin. Ihania hetkiä ja muistoja. 

Eilen kävi kylässä Nopsun kummiperhe tutustumassa uuteen kotiimme ja saatiinkin supermies-Kaitsulta tuhat hyvää vinkkiä kaikkiin remonttihommiin. Ihmeellistä, miten jollekin on suotu lahjakkuus kaikessa pianonsoitosta talonrakennukseen!

Tajusin kuulkaa muuten, etten koskaan muistanut täällä blogin puolella mainita Oot niin ihana -arvonnan voittajaa! Arpaonni osui viimeisen vastaajan kohdalle ja hänelle paketti on jo reilu viikko sitten laitettu matkaan :) 

Mukavaa kesäkuun ensimmäistä kokonaista viikkoa kaikille! Vaikka keli on vähän viileä, niin tuo vihreys on kyllä aivan ihanaa 🌳🌳🌳

LOMAN TARPEESSA

Itkuja ja jatkuvaa päiväunien tarvetta. Sitä on tämä kulunut viikko ollut. Viikolla kohdalle sattui pari pettymystä odotetuissa jutuissa ja ne veti mielen paljon surkeammaksi, kuin olisi pitänyt. Tänään en meinannut mitenkään jaksaa herätä kahdeksan tunnin yöunien jälkeen. Ihmisten facepäivitykset ärsyttää ja oon kateellinen joka toiselle kaverille. Töissä (toivottavasti pomoni ei lue tätä) energiataso ei ole ollut mikään maailman korkein. En ole osannut ajatella olevani loman tarpeessa, sillä juurihan aloitin uudessa työssä, josta tykkään tosi paljon. En minä siitä työstä lomaa kaipaa.

Sitten tajusin, että eihän se uuden työn aloitus kuitenkaan mitään lepäämisen tarpeita nollaa. Takana on todella pitkä talvi, kun kävin töissä ja samaan aikaan hain uusia töitä. Ja uuden työn aloittaminen kuluttaa tuplasti voimia. Plus, että olen nyt tehnyt ensimmäistä kertaa pari kuukautta täyttä viikkoa, jolloin tuntuu, ettei viikonloppuna todella ehdi yhtään mitään.

Ei kai siis ihme, että odotan tuota alimmaisessa kuvassa tiistain kohdalla näkyvää asiaa aika innolla! Odotan sitä, ettei koko ajan tarvitse yrittää ja tsempata. Varmistella aikatauluja, panostaa töihin ja samalla hoitaa kotihommat. Yrittää ehtiä liikkua ja levätä. Valmistella polttareita, häitä, katsoa asuntoja, nähdä ystäviä.. survoa tätä kaikkea ihanaa elämää niihin päivän 24 tuntiin :)

En siis voisi olla tyytyväisempi, ettei meillä ole mitään erityisiä lomasuunnitelmia. Ensi viikolla lähdetään torstaina käymään Alavudella Nopsun mumman luona. Siitä seuraava viikko ollaan ihan vaan kotona ja viimeiseksi viikoksi lähdetään Joensuuhun.

Tiedän, että parilla ystävälläni on opettajan monen kuukauden kesälomat ja yksi ystäväni aloitti juuri uuden työn, jossa tosiaan ei yhden yhtä lomapäivää heru vielä pitkään aikaan. Tasan ei käy lomakeijun pöly, mutta koetetaan kaikki ottaa ilo irti niistä runsaista tai vähäisistä vapaahetkistä, kun voi olla vaan ja hengitellä rauhassa raikasta kesäilmaa. Ja syödä vaikka sitten sen iltapuuron parvekkeella, kuten kuvasta näkyy, että meillä tänään tehtiin :)

KESÄKYNSIÄ

Tänään on ollut vähän mieli maassa. En tiedä onko se tämä ikä vai miksi ihmeessä viimeisen parin viikon sisään olen saanut kuulla todella dramaattisia ja äärimmäisen surullisia uutisia koskien muutamaa tuttua perhettä. On se kuulkaa ystävät niin, että kaiken arjen pyörityksen keskellä täytyy muistaa, kuinka äärimmäisen onnellinen saa olla siitä, että on itse terveenä, lähimmäiset terveenä ja rakkaita ihmisiä elämässä lähellä. Yksi hyvä sanonta on se, että "Mieti, kuinka onnellinen olisit, jos sinulta vietäisiin pois kaikki se, mitä sinulla nyt on - ja sitten saisit sen takaisin."

Ajattelin näin haikeita ajatuksia piristää hieman kevyemmällä kauneusaiheella.

Näin kesällä on ollut ihana lakkailla kauniita sävyjä kynsiin. Harmittavan vähän aikaa kynnet kuitenkaan kestävät kauniina ja niitä saakin sitten harva se päivä olla putsaamassa ja lakkaamassa. Paitsi kohta ei enää tarvitse - whoop whoop, varasin ajan kynsien geelilakkaukseen. Olisin halunnut laitattaa geelilakatut kynnet jo omiin häihin, mutta sitten siinä Oli Vähän Kaikkea (alkuraskaus, pieni leikkaus, reppureissuhäämatkan valmistelu), NIIN ajattelin sitten toteuttaa tämän siskon häihin.

Parin viikon päähän vasta sain ajan. Jännityksellä odotan, millaiset kynnet sieltä irtoaa (kynnet irtoaa..) ja kuinka kauan ne kestää hyvänä.

Millaisia "kynsikokemuksia" teillä on? Onko joku siellä tykännyt pitää pidemmänkin aikaa geelilakattuja tai muuten ns. tekokynsiä? 

Ja muistakaa nyt tänään vielä käydä kertaalleen halaamassa ne läheiset ihmiset ja sanokaa niille, että ai lav juu. Jos ei läheisiä ole käden ulottuvilla, niin tekstarit ja whatsapit toimii myös <3

MEIDÄN JUHANNUS

En ole erityisen "juhannusihminen" sen enempää, kuin välitän sinällään uudestavuodesta tai vapustakaan. Ehkä taustalla on myös se, että harmittaa, että usein kaikilla tuntuu olevan omat porukkansa, jossa nuo juhlat vietetään ja me tupataan olemaan kotona vaan.

Tänä juhannuksena olin jo hyvissä ajoin "tilannut" tuon rakkaan siskon tänne meille kylään. Tämän jälkeen alkoikin sitten sadella kutsua suuntaan jos toiseenkin! Ihme homma tämä elämä. Lähdittiin siis perjantaina käymään Lempäälässä Nopsun kummien luona, jossa olikin isot juhannuskekkerit varmaan parin kymmenen ihmisen voimin. Hengattiin siellä iltapäivä ja ilta. Ensimmäinen kuva on Ideaparkista, jossa Nopsu ehkä vähän rakasti tuota paloautoa. Sitten luvassa oli trampoliinia, palomiehen leikkimistä vesiletkun kanssa ja käynti upeassa itse tehdyssä pihasaunassa.

Tänään keli on ollut ihanan lämmin ja lähdettiinkin päiväunien jälkeen rannalle. Hauska, kun muistaa, että tuossa samalla rannalla Nobbe istui vielä pari kesää sitten juuri ja juuri istumassa pysyvänä, vedenrajassa kaverinsa Ellan kanssa, molemmat yhden sateenvarjon suojassa <3

Sisko on täällä ollut viime päivät "kohtuullisen suosittu". Siis oikeasti äiti ja isi tulee perässä niin kaukana jossain sijalla viisikymmentä. Aamullakin kun leikki on (jo ennen seitsemää) ehditty tädin kanssa aloittaa, niin heti kun itse aloin kävellä Nopsun huonetta kohti, sieltä kuului jo kovaan ääneen "Ei saa tulla tänne, mene muualle!". Jos pikkumies yleensäkään tykkäisi nukkua kenenkään vieressä, voisin lyödä satasesta vetoa, kenen kainalossa nämä yöt olisi nukuttu <3

Hauska sattuma oli muuten, kun tietenkin siellä kyläpaikassa pidettiin kaikki yhtälailla huolta Nopsusta (Johanna varmasti eniten), niin yksi viisivuotias tyttö tuli kysymään, että "Onko N:llä yksi vai kaksi äitiä?" :)

Toivottavasti muillakin oli mukava juhannus - tai ainakin rentouttava pitkä viikonloppu! Niin, huomennahan onkin vielä vapaa, jeee!!

VIIKKO KAHDESTAAN

Optimisti voisi tuosta otsikosta ajatella, että ollaanko päästy miehen kanssa olemaan viikko kahdestaan. Buhaha, ei sentään! Ollaan päästy kahdestaan olemaan yön yli tasan kaksi kertaa Nopsun syntymän jälkeen :) Sen sijaan kulunut viikko meni meillä kahdestaan niin, että isukki oli Tukholmassa töissä. Tässä vähän kännykällä napsittujen kuvien kera koonti viikosta.

J lähti sunnuntaina puolen päivän aikaan. Me käytiin iltapäivällä Espoossa (älä kysy missä siellä, jossain kaaaaaukana) lasten vapputapahtumassa. Eka kuva sieltä. Mukana oli mun opiskeluaikaisen ystävän (paljastus: poikaystävän!) perhe, mutta juttelu jäi vähän köykäiseksi, kun lapset juoksivat sinne tänne. Illalla Nopsu alkoi sitten jo niiskuttamaan ja aivastelemaan. Nuhahan sieltä tuli meille alkuviikoksi kylään. Startti oli kieltämättä aika kaoottinen. Sairastumassa oleva lapsi, itsellä viimeiset päivät töissä, mies eri maassa, ei hoitoapuja saatavilla. Miten IHMEESSÄ tästä selvitään? Untakin sain vain noin neljä tuntia ekana yönä Nopsun heräilyn ja oman stressaamisen kanssa. Tilanne tarvitsikin maanantaina välitöntä suklaakakulla tasapainotusta!

Onneksi pojalle ei kuitenkaan noussut kuumetta ja nuha oli sen verran lievä, että pystyi olemaan hoidossa kaikki nuo kolme päivää. Itse siis pääsin töihin. "Äiti, miksi sinulla ei ole housuja jalassa?", kysyi Nopsu monta kertaa aamulla, kun mekossa töihin lähdin :) Toinen kuva on iloa ja vapauden riemua kun KOULU LOPPUI JA PITKÄ KESÄLOMA ALKAA! Okei, tämä oli se fiilis mikä minulla oli. Todellisuudessahan kyseessä on melko tasan 10 päivää lomaa :)

Säät sen sijaan osuivat aivan nappiin näille lomapäiville. Koko viikon on ollut yli 20 astetta. Uskomatonta! Oltiin vapaapäivinä ulkona lähes koko ajan. Toisessa kuvassa on ihana päiväkodilta kotiin tuotu paketti, jonka sain tänään aamulla avata.

Torstaina saatiin seuraa Nopsun kummitädistä (jeee!!) ja lähdettiin tekemään Ikean reissu. Se meni ihan huippuhyvin, vaikka eihän tuo tirriäinen siellä paikallaan halua pysyä hetkeäkään. Ruoka oli hyvää ja pikakelauksella saatiin myös tehtyä ostokset. Okei, ehkä puolet suunnitelluista, mutta kuitenkin.

Perjantaina illalla koetti se hartaasti odotettu hetki, kun hurautettiin lentokentälle isiä vastaan! Oltiin siellä jo hyvissä ajoin ja käytiin hakemassa Alepasta Nopsulle pillimehua ja Starbucksista mamalle iced decaf vanilla latte. Eli koheiiniton herkkukahvi :) Isukin lento oli jopa hieman etuajassa, joten kauaa ei tarvinnut odotella! Mikä ihan tunne oli saada koko perhe taas autoon ja huristella kotiin! Kyllä me ollaan onnekkaita, kun meillä on me!

Viikonloppu onkin allekirjoittaneella mennyt nyt sitten kipeänä, mutta onneksi on saanut rauhassa sairastaa, kun on toinen aikuinen pitämässä tuolle duracell-pupulle seuraa <3

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ kaikille äideille tänään!!