"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen"

Onpa ollut erikoisia fiiliksiä tänään. Vielä aamullakaan ei oikein ollut lomafiilistä - ennemmin vain tuntui siltä, että palaan siihen samaan, missä olin vielä tammikuussa, tai missä olin koko viime kesän. Eli kotona olemiseen. Työpäivän aikana kuitenkin alkoi pomppia mieleen, niitä kaikkia ihania kotona olemisen hyviä puolia. Ei työstressiä, joka päivä hieman päiväuniaikaa, jolloin voi hoitaa asioita tai vaikkapa.. lukea kirjaa! Mietin myös, että kun ei ole sitä "huomisen työpäivän hötkyilyä", niin illalla voisi vaikka katsella jotain hyvää telkkarisarjaa. Myös on enemmän aikaa nähdä kavereita (joskin kesäisin kaikki aina tuntuu olevan jossain menossa, kun me kerran oltaisiin kotona!) ja ihan vaan tehdä pieniä päiväretkiä lähiympäristöön. Upeaa, kun Nopsu on nyt jo niin paljon isompi poikanen, kuin viime kesänä ja siitä on oikeasti ihan jo seuraakin - ei vaan pelkästään vauvasta huolehtimista.

Päiväkodista piti tänään napata mukaan kaikki tavarat. Nopsu oli suloinen näky, kun tomerana käveli kohti päiväkodin porttia, toisessa kädessä oma pieni reppu ja toisessa unitiikeri <3

Kuravaatteethan me sitten unohdettiin sinne kuitenkin, vaikka lastattiin jo kaikkea kannettavaa rattaat täyteen. Pitänee huomenna pyörähtää hakemassa. Seuraavan kerran kun hoitoon mennäänkin vasta kuuden viikon päästä!

Jos sää vaan suinkin sallii, jäädään Nopsun kanssa aina hoitopäivän jälkeen vähäksi aikaa "omalle" pihalle leikkimään. Se on oikeastaan aina aika tiukasti rattaista kuuluva vaatimus :) Olen todennut tämän keinon hyväksi "laskeutumiseksi" hoitopäivästä koti-iltaan. Touhutaan vähän yhdessä pihalla, niin ei tule sitä kotiin saapumisen kiukkua.

Mitenkäs muilla lukijoilla on kesäloman suunnitelmat? Saako pienet ihmiset olla kotona useamman viikon vai hyödynnättekö varahoitopaikkoja, oman päiväkodin ollessa kiinni? Varmaan upeaa, jos jollain on isovanhempia tai muita, jotka voi vielä auttaa hoitojärjestelyissä!

Aleharakka

Vaikkakin viimeaikoina olen koettanut vähentää ihan vaan ilon vuoksi shoppailua (koska, rakastan tietenkin shoppailua, mutta lompakkoni ei), niin nämä alennusmyynnit saavat kamelin selän aina notkahtamaan. Nyt onkin viikonlopun aikana tullut tankattua vaatekaappia siihen malliin, että eiköhän näillä taas pötkitä hyvän matkaa eteenpäin.

Stadiumista noin 15 minuutissa valitut, sovitetut ja ostetut harmaa huppari, pirteä vaalenapunainen sporttitoppi sekä Niken to-del-la ihanasti istuva urheilutoppi. Minulla on salikortti ollut kohta sen 2kk tauolla ja en tosiaan ole koskaan elämässäni liikkunut näin vähän, kuin tänä aikana - en edes viimeisilläni raskaana ollessani! Pari pientä kiloakin on tässä kevään aikana hiipinyt, joten odotan tosi innolla, että heinäkuussa pääsen taas kiinni liikunnan iloon ja kesällä on helpompi skarpata ruokavalionkin suhteen. Ajattelin ehkä hetkeksi karistaa kaiken sokerin ja prosessoidun ruuan lautaseltani, koska huomaan niin monesta kohtaa, että kroppani tarvitsee pientä detox-kuuria. En vaan ole saanut ryhtiliikettä missään kohtaa aikaan :/ Ensin nyt kuitenkin tuo 9pv Barcelonaa ;)

Stadiumista löytyi myös Nopsulle uudet Adidaksen tennarit. Olenkin potenut vähän huonoa omaatuntoa, kun Nobbella ei oikein ole ollut hyviä ulkokenkiä. Käytettynä ostetut tennarit ovat olleet vähän isot ja toiset kengät hiertävät. Olen siis äärimmäisen tyytyväinen tähän ostokseen!

Ja sitten tuo apinareppu. En kommentoi enempää. Isomman apinan oli vaan pakko saada ostaa se pienemmälle apinalle. Se ei ollut edes alennuksessa. Marmatin siitä paluumatkalla. Mun rakkaat apinat <3

Lisää löytöjä tarjosi Mango. Totuuden nimissä - en edes uskaltanut enää näiden ostosten jälkeen muihin liikkeisiin :D Täy-del-li-ses-ti istuvat farkut, ai että! Siisti, ohut neulepaita töihin, sekä überihana laukku piristämään aikaisia työaamuja. Nappasin vielä ruokaostosten ohessa Prismasta mukaan raita-aineen. Ajattelin laittaa ohuelti vaaleita raitoja tähän tukkaan, sillä balayage-raidat alkavat jo roikkua aika alhaalla ja kesällä aina tekee mieli olla vähän vaaleampi. Saa nähdä mitä tästä tulee, eräs läheiseni muistaa kyllä aina muistuttaa, miten lähes jokaisen kotivärjäyssession jälkeen olen polkenut jalkaa ja vannonut, etten enää ikinä tee kotona hiuksilleni mitään :D

Samaan kuvaan photobombasivat apteekkiostokset. Tässä täytyy toden teolla alkaa kasaamaan reissuapteekkia sekä kaikkea muuta reissuun liittyvää! Pitääpä muistaa aloittaa jo nyt pienelle nuo maitohappobakteerit. Enää tasan viikko! Iik!

Kummiperheen luona

Kuten jo taisinkin mainita, lähdettiin eilen Nopsun unien jälkeen ajelemaan Lempäälään kummiperheen luokse. Tuota tunnin matkaa jouduttiin ottamaan siivittämään sekä riisikakut, rusinat että ipad, joten.. mielenkiinnolla odotan viikon päästä koittavaa neljän tunnin lentoa.. Heh heh. 

Visiittimme noudatti jo hyviä meille muodostuneita perinteitä; ruokaa, saunaa ja paljon höpöttelyä ja parit lasilliset kuohujuomaa. Perheen Sini-äiti on kovaa vauhtia perustamassa omaa yritystä, joka ei olekaan mikään ihan pieni juttu, joten siitä riitti kuultavaa tuntitolkulla. Sini on hyvin "epäsuomalainen" nainen - hänen positiivisuutensa on ylitsevuotavaa, itseluottamus kohdallaan ja verkostoituminen verissä. Tähän kun lisätään rautainen ammattitaito, niin lopputulos ei voi olla kuin jotain huikeaa. 

Edelleen, odotan sitä aikaa, kun voidaan tehdä näitä vierailuja ilman jatkuvasti vahtimista vaativaa taaperoa (tarkoittaen, että kun Nopsu on sitten jo isompi), koska mikä siinä onkin, että joka ikinen asia, jonka pitäisi antaa olla rauhassa, kuin kutsuu sörkkimään!

Menomatkalla kovasti lupailin, että siellä perillä sitten on kissa, unohtaen, että Taika-kissa käy yleensä kotona vain syömässä ja nukkumassa - muuten viihtyy omilla pitkillä retkillään. Siispä aamulla odottelun jälkeen riemu oli rajaton, kun kissa ilmestyi kuvioihin. Ainut vaan, että tunne ei ollut molemminpuolinen. Kissa ei ollut lainkaan yhtä innoissaan häntä jatkuvasti silittävästä, tökkivästä ja tutkivasta taaperosta. Aika pian joutuikin Nopsu toteamaan, että kissa "kaakaa" (karkaa).

Ja vielä lopuksi Noppelin mielestä varmasti reissun kohokohta: trampoliini! Siinä olisi pieni voinut pomppia itse ja isin/äidin sylissä varmasti vaikka auringonlaskuun saakka :)