Nopsulla oli syntyessään tukkaa pari haiventa päänpäällä ja pari korvien yläpuolella. Ihan radikaalisti tilanne ei tuosta vielä ole muuttunut. No, ehkä vähän liiottelin; kyllä tukka on tässä viime aikoina ihan kivasti saanut tuuheutta. Pituutta siitä on useaan otteeseen jo saanut leikata, koska.. no.. voitte kuvitella miltä pää muuten näyttäisi, rakas harvahapsi. Voin vaan haaveilla erään ihanan Onni-pojan tuuheista kiharoista... Minusta olisi ihana, että pojalla olisi vähän pidempi tukka. Vastaavasti tytölle taas leikkaisin varmuudella napakan polkkatukan, sillä se on helppo pestä ja harjata sekä mielestäni tosi söötti pikkuisella.

Mutta oikeasti, millaisen tukan sitä tuolle pojalle hankkisi? Taaperoiden tukkamalleja googlailemalla saa käsityksen, että jokaisen parivuotiaan tukkarutiineihin aamulla kuuluu föönaus, hiuspuuteri ja kerros lakkaa. Tai sitten malli on ihan lyhyt. Kumpikaan ei varsinaisesti houkuta...

Tällaiset kuvat löysin Pinterestistä. Mitä tykkäätte, olisko Nopsu söötti jossain tämän tyyppisissä? Tuo alin pitkä on tosi herttainen, mutta miten se ei muka ole kokoajan silmillä? No, ehkä kyseisellä Kourtney Kardashianin pojalla on joku stylisti mukana siitä pitämässä huolen ;) Mitä ajatuksia hiuksista muilla poikataimien kasvattajilla? Lyhyttä vai pidempää?

Syksyn tuulet

Buhaha, syksyn tuulet todellakin! Koska tämä blogi toimii myös päiväkirjana itselleni, niin kirjataanpa ylös, että on sitten ollut pirun kylymä kesä. Päivän lämpötila on pysytellyt useimmiten 13-16 asteen tietämillä, joten rantsussa käynti on jäänyt kertaan ja shortsit kutistuvat (niin, sitä ne kaapissa yleensä tekevät) kaapissa.

Tänään koitti viiden viikon loman jälkeen paluu töihin. Ei kyllä ollut enää ilmassa semmoista samanlaista hoitovapaalta riemulla töihin kirmaamis -fiilistä, vaan ennemmin liityin aamulla siihen paluumasennuksen sairastajien joukkoon. Pieni inhotus työssäkäynnissä on työmatkat. Matkustan noin 40min suuntaansa aamulla ja illalla. Olisi siis enemmän kuin hyvä keksiä jotain, miten hyödyntää tuo aika. Jos nimittäin joku antaisi minulle kotona päivittäin 1h20min vapaa-aikaa, niin hyppisin tasajalkaa ilosta!

Nappasin nyt mukaan virkkauksen. Tykkään näprätä helppoja virkkaamisia, niin tämähän sopii bussissa tehtäväksi. Lukemisen kanssa on nimittäin vähän niin ja näin, sillä saan tosi helposti matkapahoinvointia. Toinen hyvä on kuunnella vaan rentoutusmielessä hyvää musaa. Mutta parempi mieli tulee, kun saa aikaan jotain :) Muita hyviä bussimatkan hyödyntämisvinkkejä otetaan vastaan! Otettava huomioon, että varsinainen bussissa istuminen on vain 20-25min ja että meikäläiselle tulee tosiaan aika helposti huono olo ja päänsärky.

Tänään otettiin iso askel taas pojan nukkumisen kanssa. Nimittäin, hei hei pinnasänky. NYYHKIS! Ei ole vauva enää meidän vauva ei... Saa nähdä siis, mitä tämän illan nukkumaan käymisestä sekä yöstä tulee. Eilinen koottiin tämä "isojen poikien sänky" ja sen "testikäyttö" ainakin lupailee hyvää, vai mitä?

THE getaway

Me saatiin taas perjantaina kylään pieni taivaanlahja, eli mummi. Nooalle mummista on kyllä tullut aivan valtavan tärkeä ihminen, vaikka kovin usein ei pystytäkään näkemään. Noita kahta on niin kiva seurata yhdessä touhuamassa ja äitiä ei silloin juuri ikävöidä. No, tällä kertaa mummin vierailusta seurasi yksi toooosi jännä juttu...

Nopsu nimittäin jäi eilen ekaa kertaa "yöhoitoon". Tähän asti päiväkotia lukuunottamatta poika on ollut vain maksimissaan parin tunnin pätkiä erossa meistä molemmista. J oli saanut vuosi sitten lahjakortin, jolla pääsimme yöksi hotelliin sekä syömään reilun summan edestä ravintolaan. Nippanappa ennen kortin umpeutumista pääsimme kuin pääsimmekin sen käyttämään. Voi miten meillä oli lystiä!!

Hotelli oli ihan Helsingin keskustassa sijaitseva Scandic Simonkenttä. On muuten jännä juttu, että vaikka ihan tutussa kaupungissa oltiin, niin sillä sekunnilla kun päästiin hotellihuoneeseen (ja ikkunassa vielä tietysti himmennysverhot), niin olisi voinut kuvitella olevansa missä vain! Tokio, Bangkok, Pariisi.. you name it!

Me otettiin todella rennosti ilta. Käytin vähän shoppailemassa, syömässä pitkän kaavan mukaan, juomassa hyvää viiniä ja illalla pienen kaupunkikierroksen jälkeen hotellille löhöilemään ja hyvät unet puhtaissa valkoisissa lakanoissa. Hiirenhiljaisessa huoneessa. Ja aamulla herääminen rauhassa sekä hotellin herkullinen aamupala. Voi mitä luksusta arjen keskellä!

Mummilla ja Nopsulla oli täällä mennyt kaikki hienosti. Vaikka ylläolevasta kuvasta voi huomata, että Nopsun unille käynnin aikaan vahtasin ehkä lievästi puhelinta :D Jonniinverran uhmainen ja mahdollisesti myös hampaiden puhkeamista poteva poika oli illan ja aamun ajan niellyt kaikki kiukkunsa ja ollut (onneksi!) helppo lapsi hoitaa. Eikä ollut muuten yhtään kysellyt isin tai äidin perään. Hmm.. pitäisiköhän tästä loukkaantua :) Pientä nenän nyrpistelyä (lue: itkukiukkua) oli kyllä tarjolla sitten kun aamulla palattiin kotiin...

Kaikenkaikkiaan mahtava juttu! Todella jännää, rentouttavaa ja hauskaa! Kiitos mummi! Kiitos lahjakortin antanut taho!