Kyllä, se on taas se aika elämästä. Synnytyksestä on kulunut neljä kuukautta, imetys päättynyt pari kuukautta sitten. Adios, tukka. Oli oikein hyvä idea leikata lyhyt malli nyt, sillä lähtevät lyhyet hiukset eivät ole lainkaan niin kammottavia, kuin kylppärissä pitkin seiniä ja lattioita märkinä luikertelevat pitkät suortuvat. Mutta sitä tukkaa todella lähtee! Lyhytkin kuontalo onnistuu pesun jälkeen peittämään hyvin lattiakaivon ritilän. 

Onneksi näin toisella kierroksella tietää tämänkin olevan vain vaihe, joka menee ohi. Mutta harva sitä haluaa ihan kalju olla, joten päätin listata asiat, joilla voi ainakin yrittää vaikuttaa hiustenlähtöön. Ihan yhtälailla nämä vinkit sopivat jokaiselle, joka haluaa kasvattaa hiuksistaan pidemmät tai saada niistä tuuheammat. 

#1 BIOTIINI

Nappaan joka aamu monivitamiinin, omegakolmoset sekä biotiiniä ja sinkkiä sisältävän lisäravintovalmisteen. Priorin on itseasiassa ihan suosikkini, mutta se on aika kallista ja huomasin kaapeissa olevan pari muuta vastaavaa tuotetta, joten käytetään nämä nyt ensin. 

#2 MSM-JAUHE

MSM on rikkiyhdistejauhe ja rikkiä tarvitaan kehossa sidekudosten ja kollageenin muodostumiseen. Vahva on uskomus, että tämä MSM jauhe tukee hyvin nivelten, luiden, hiusten ja kynsien hyvinvointia. Kannattaa valita joko tämä mustaherukalla maustettu vaihtoehto tai sitruunainen, sillä ihan maustamaton kuulemma on aikamoisen kirpsakan makuista.

#3 SEERUMI PÄÄNAHKAAN

Tätä Cutrinin BIO+ seerumia olen käyttänyt useamman kerran elämässäni, kun hiusten sykli tulee siihen vaiheeseen, että niitä alkaa lähteä tavallista enemmän. Samoin viimeksi raskauden jälkeen tämä oli käytössä. Ihan loistava aine ja helppo levittää päänahkaan korkin avulla. Ainut vaan, että tämä jättää hiukset kyllä vähän likaisen oloiseksi, joten itse olen laittanut tätä aina reilusti yöksi ja sitten aamulla pessyt hiukset. 

#4 KUUMAKÄSITTELYN MINIMOINTI 

Kun minulla oli pitkät hiukset, en koskaan föönannut niitä ja suoristin/taivutin/kiharsin todella harvoin, ehkä kerran tai pari kertaa kuussa. Nyt tämä lyhyt malli on kyllä melkein "pakko" föönata pesun jälkeen, jotta se asettuu hyvin malliinsa. Mutta jos/kun muuten tiedossa on vain päiviä kotosalla, en todellakaan sen enempää hiuksia käsittele, vaan teen jonkun pienen letin tuohon etutukkaan tai huitaisen pidemmän osion puoliponnarille tai jotain muuta, mikä pitää hiukset pois kasvoilta. 

#5 ORGANIC SHAMPOO JA HOITOAINE

Koska ne hiukset tosiaan kasvavat sieltä päänahasta, emme tässä vaiheessa halua tuolle kasvualustalle mitään ylimääräistä rasitetta. Shampoo ja hoitoaine kannattaa siis päivittää luomukosmetiikan merkkeihin. Itse en tätä ole vielä tehnyt, sillä haluaisin käyttää kesken olevat purkit loppuun. Toinen syy on se, etten vielä ole löytänyt ihan täydellistä puhtaan tuntuiseksi tekevää luomumerkkiä. Saa vinkata hyvistä! 

#6 KUUMAÖLJYKÄSITTELY 

Aikaa itsensä hemmotteluun tällä hetkellä ei ihan liikaa ole, mutta edes joskus voisi tehdä kuumaöljykäsittelyn päänahalle. Se tuntuu NIIN hyvältä! Kookosöljyä vaan mikrossa pieni kippo kuumaksi, siihen sekaan tippa eteeristä öljyä (vaikkapa rauhoittava laventeli tai piristävä piparminttu) ja öljy päähän. Nopeasti pyyhe päälle pitämään lämpö paikallaan ja hetkeksi vaikka vain selälleen makaamaan. Tämän jälkeen luonnollisesti hiusten pesu.

#7 HIUSNAAMIO

Kaikkia sulkasadosta selviytyviä hiuksia on syytä hemmotella, joten laadukas naamio kerran tai pari viikossa on hyvä idea. Tämä kuvassa oleva on yksi suosikeistani, eikä mikään kallis edes.

Mitä muita vinkkejä te tiedätte hiustenlähdön taltuttamiseen? 

Kaikki hyvät ideat otetaan lämmöllä vastaan! 

KUN BLOGGAAJA KAMPAAMOON RAKASTUI, SE OLI MENOA - TUKALLE NIMITTÄIN!

Yhteistyössä kampaamo Evergreenin kanssa

Antakaas, kun kerron teille eilisen kampaamoreissusta. Se nimittäin oli reissu, jota tuskin koskaan unohdan. 

Jäin lähes sanattomaksi tavasta, jolla uusi kampaaja otti minut vastaan. "Moi, kiva nähdä näin luonnossa, mä oon katsellutkin somesta sun kuvia ja miettinyt, millainen tukka sulle sopisi." Siis haloo, aivan mieletön panostus asiakkaaseen jo ennen ensitapaamista! Samaan aikaan takaraivossa alkoi raksuttaa, että nyt muuten saatetaan lähteä kampaajalta pois muutenkin, kuin vain sentin siistityn tukan kanssa... 

Istuin tuoliin ja Riina alkoi kampailemaan tukkaani ja juttelemaan ideoistaan. Jo toista kertaa jouduin hakemaan sanojani, kun hän oli miettinyt minulle JUURI sellaista tukkaa, josta salaa olin tässä muutaman viikon ajan haaveillut. Mietin, että jos nyt tulee hillitty kasviväri ja tasaus, niin ehkä sitten joskus keväällä tekisin isomman muutoksen. Vähänpä vielä aamulla tiesin, mitä tuleman pitää. 

Mutta puhutaanpa ensin hetki ekokampaamo Evergreenistä. Kampaamo sijaitsee Helsingissä Mechelininkadulla hyvien kulkuyhteyksien päässä. Ja voi että miten ihanasti kaikki olikaan sisustettu. Noin tunnelmallista kampaamoa en ole nähnytkään. Tyyli ei ollut liian "eko", mutta lämpimät puiset pinnat ja kynttilät saivat olon heti rentoutumaan. 

Nyt päästään koko kampaamon (mielestäni) parhaaseen juttuun. Jos sinullekin sana ekokampaamo on saanut aikaan mielikuvia ainoastaan hennavärjätystä punaisesta tukasta, ajattele uudelleen. Evergreen on (eko)kampaamo, sillä siellä pääasiassa on hyvännäköiset hiukset asiakkaalle, mahdollisimman ekologisesti ja turvallisesti. Minulle ihan uusi juttu oli, että perinteisiä värejä sekä vaalennusta voi yhdistellä kasviväreihin ja savivaalennukseen! Ihan mieletön juttu! 

Kasvivärien hyvä puolihan on se, että ne ovat iholle ystävällisempiä ja myös kuluvat luonnollisemmin jättämättä jyrkkää tyvikasvua, mutta samaan aikaan niillä ei välttämättä saada aikaan samanlaisia asioita, kuin synteettisillä väreillä, kuten tiettyjä tummia sävyjä tai kirkasta vaaleaa. Riinan taitavissa käsissä asiakas voi saada parhaat puolet molemmista. Minullekin laitettiin vaaleat raidat synteettisellä vaalennusaineella, mutta päänahan kanssa kosketuksissa oleva tyviväri oli kasviväriä. Aivan mahtavaa! Jos siis haaveilee vaikkapa koko pään vaalennuksesta, voi suurimman osan tukasta (etenkin tyven) vaalentaa savivaalennuksella, mutta laittaa samalla joukkoon perinteisellä vaalennusaineella raitoja, joilla saadaan voimakkaampaa lopputulosta aikaan. 

Olen tästä tiedosta innoissani, kuin kävelemään oppinut lapsi jaloistaan! Enää ei tarvitse itse koettaa miettiä, saisiko haluamansa lopputuloksen aikaan kasvivärillä vai menisikö perinteiseen kampaamoon - riittää, kun suuntaa Evergreeniin, niin kaikki ongelmat ratkaistaan puolestasi! 

Palataanko sitten minun tukkaan? Päädyimme siihen, että kerran sitä vaan eletään, tukkaahan se vaan on ja ideoihin pitää tarttua silloin kun ne on tuoreita. Niin alkoi tukkaa putoilemaan lattialle kymmenien senttejen edestä. Olimme päättäneet leikata lyhyen pixie-mallin, jossa toinen puoli on polkkamaisen pitkä. Tällä myös vähän pelattiin sitä, että jos tukka jostain syystä ei tuntuisikaan omalta, ei kasvatuksen aloitus olisi aivan hirveän tuskastuttava. Mutta ainakin ensimmäisen päivän kokemuksena tuntuu, etten ikinä palaa pitkään tukkaan! Hiukseni ovat ohuet ja eiväthän ne kovin näyttävät pidempänä ole. Varsinkin, kun niitä ei koskaan jaksa laittaa, enkä tykkää pitää niitä auki. Ja olen jo aiemminkin haistattanut höpöhöpöt niille, jotka sanovat, ettei lyhyt malli voi olla naisellinen. Kauniisti leikattu lyhyt malli nimenomaan jättää niskan paljaaksi ja tuo esiin kasvojen poskipäitä - monesti paljon naisellisempi look, kuin pitkänä roikkuva ohut tukka. 

JA NYT vielä teille lukijoille paras osuus: 

Ihana Evergreen antaa "PANDAMAMA20" koodilla -20 % alennusta kaikille uusille kasviväri- tai savivaalennusasiakkaille, kun varaus tehdään ennen joulua. Tee varaus joko puhelimitse tai nettisivujen yhteydenottolomakkeen kautta. 

Tämä postaus on vilissyt ylisanoja, mutta minkäs teet, kun takana on ehkä paras kampaamoreissu koskaan! Jos sinäkin haluat isompaa tai pienempää muutosta, kasviväriä tai tavallista väriä - yleensäkin vaan hyvännäköiset hiukset, suosittelen suuntaamaan Mechelininkadulle Evergreeniin 💚 

MAMA'S MAKEOVER

Tiedättekö mikä on kerrassaan vallan ihanaa? Mennä kulahtaneen moppitukan kanssa kampaamoon, istua siellä rauhassa lehtiä lukien pari tuntia ja poistua uudistetun tukan sekä kauniiden kynsien kanssa. 

Flamingo Hair Spasta on tullut meidän perheen suosikki. Plussia on monia. Hyvä sijainti - meiltä pääsee vaikka pyörällä, kuten minä tein. Autolle on takuuvarmasti parkkipaikka Flamingon isossa parkkitalossa ja bussit kulkee myös hyvin Jumbolle (josta siis vain kävely Flamingon puolelle). Mukavat ja osaavat kampaajat - olen käynyt sekä Outilla että Jennyllä ja molemmat hoitavat sekä hiusten leikkauksen että värjäyksen loistavasti. Suurempia mallin muutoksia en ole viime vuosina tehnyt, joten siitä en nyt ihan osaa sanoa - voit toki käydä kurkkaamassa Instagramista tiliä @flamingohairspa ja tehdä omat johtopäätöksesi. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä kohtuullinen hinta. Pääkaupunkiseudulla kampaamoreissujen hinnat huitelevat pilvissä, eikä tämäkään nyt halvin mahdollinen ole, mutta mielestäni kohtuullinen kuitenkin. 

Nopsu on myös käynyt parturikäyntinsä täällä. Pienen pojan hiustenleikkuu sujuu nopeasti ja mukavasti, hinnan jäädessä aina alle parin kymmenen euron. 

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, nyt tarvitaan elämään vähän piristystä ja mikäs sen luontevampi tapa olisi, kuin pieni ylimääräinen panostus kauneuteen.

Hiuksista lähti kulunut latva pois ja laitettiin sävytteenä aivan ihana väri hiuksiin! Tosi kivasti vanhat raidat toimii pohjana ja uusi sävy on jotain toffeen ja kultaisen ruskean välimaastosta. Ehkä ei luonnossa ihan noin kuparinen, miltä näissä kuvissa näyttää. Love it, love it, love it!

Hiusten jälkeen oli kynsien vuoro. Geelilakkaus vastaa kyllä kevyttä terapiakäyntiä. Niin ihana on, kun joku hoitaa käsiä ja samalla näkee kun kynsi kynneltä sormet kaunistuvat. Valitsin lakkaukseksi klassisen ranskalaisen manikyyrin ja vielä erityisen paksulla valkoisella osalla. Ajattelin, että näin saan pidennettyä huoltoväliä maksimaalisesti :)

Mitäs pidätte lopputuloksesta? Kyllä nyt kelpaa vaihtaa gaggavaippoja ja heittää vaunulenkkejä, eikö?

Postaus yhteistyössä Flamingo Hair Span kanssa. 

MY DAY 20.10

Näkeekö joku muukin tämän postauksen lähes kaikki kuvat mustavalkoisena? Niin minäkin! Tai itseasiassa näen PUNAISTA, koska iso osa kuvista on jotenkin värjäytynyt aivan luonnottoman keltaisiksi! Kamerassa täytyy olla joku asetus vinossa... Pahoittelut, noille kuville ei ollut muuta tehtävissä kuin paluu mustavalkoaikaan. 

No, käydäänpä kuitenkin päivän kimppuun! 

Nämä pimeät aamut on kyllä ihan eri maata, kuin edellisessä (arkisessa) mydayssä nähty startti päivään. No, ei auta. Bussille 06:45 ja töihin hop. Otin tänään harvemmin kulkevan bussin, jossa on se hyvä puoli, että se lähes aina on uusi bussi (ei sauna eikä pakastin) sekä linja kulkee nopsaan eikä se ole niin tuhannen intian tukossa, kuin tavallisesti käyttämäni riksat.

Töissä alakerrasta mukaan herkullinen puuro kahdella eurolla. Ah joskus elämän pienet helpottavat asiat! Työt käyntiin kahvin kera. Onneksi työkavereita tulee muitakin jo ennen kahdeksaa töihin, niin ei tarvitse kauaa yksin istua.Vaikka työt on välillä aika stressaavia, niin onneksi on täällä Suomen toimistolla maailman kivoimmat työkaverit! 

Ruokateemalla jatketaan. Samasta "alakerrasta" saa oikein hyvää lounasta ja vaikka olin ajatellut tänään hakevani lähikaupasta vaan jonkun keiton ja sämpylän, niin ei työkavereiden tarvinnut kahdesti houkutella ihan kunnon lounastauolle. Sitäpaitsi, muutamme ensi viikolla, niin sitten ei niin helposti enää "alakertaan" pääse.

Työpäivä päättyi jokseenkin stressaavissa tunnelmissa, kun kohdalleni tuntuu marraskuulle kaatuvan enemmän tekemistä, kuin mitenkään voin about 8h/pv työajassa selvitä. Myöskään en osaa noista oikein kuvitella jättäväni mitään tekemättä, joten mietin tätä vielä koko bussimatkan kotiin. Onneksi työstressin karistaa tehokkaasti pikkumurmelin hakeminen päiväkodista. Päivän paras hetki. 

Kotona odotti tällainen näky, sillä olin juuri alkuviikosta roudannut varastosta ylös talvikamppeita ja kävin läpi kesävaatteita. Osa kasseista on menossa varastoon, osa kierrätykseen ja osa kaappeihin. 

Ruuaksi tein (soija)nakkikastiketta ja itselle se maistui aivan tuhottoman hyvin. Stressi varmasti söi kertahaukulla välipalankin energian, kun olin niin nälkäinen. Nopsu söi nakit ja kaiken missä oli ketsuppia. Väsymys painoi päälle, mutta ei auttanut jäädä sohvalle löhöämään, varattuna kun oli kampaajakäynti. Tämä käynti oli valitettavasti tylsistä tylsin; vain sentin tasaus koko tukasta. Mutta onhan se aina kiva käydä silti kampaajan käsittelyssä ja vaihtamassa kuulumisia.

Tulin kotiin kaupan kautta. Kävin hakemassa huomiseksi töihin (nyt sitten) niitä eväitä ja nappasin samalla mukaan pussin alennuksessa olleita irtokarkkeja. Pätkiksiä ja turkinpippureita. Niitä tässä rouskutan nyt kun kirjoittelen tämä postauksen loppuun ja toivottelen tätä myöten kaikille leppoisaa loppuiltaa ja hyvää yötä!

Sellainen tavallinen torstai!

UUDET HIUKSET

Tässä lähtötilanne. Pitkäksi venähtänyt takatukka, ohuet sivut ja kasvatuksessa oleva otsatukka. Väri ihan jees. Juuren outo kreppaus johtuu siitä, että tuon päivän minulla oli sivulla siinä kohtaa pieni letti.

Ja tässä alla lopputulos! Tykkään tosi paljon. Edestä lähti vain muutama sentti, takaa varmaankin kuusi. Saa vielä pikkuruiselle ponnarille, kun tarvetta, mutta on kivan näköinen auki myös. Väristä itseasiassa toivoin sataan kertaan viileää ruskeaa, mutta kummasti tämä vaan lämpimään nyt taittaa. Siitä ainut kritiikki. Muuten täydet pisteet uudelle kampaajalle. Oli vielä niin mukava tyyppikin, että varmasti menen toistekin.

Ajattelin seuraavalla kerralla ottaa vielä ihan hippasen lyhyemmän mallin kesäksi ja silloin saa jo tasamittaan varmasti koko tukan. Tasapitkää polkkaa minulla ei ole sitten yläasteen ollutkaan :)

Mitäs sanoo lukijaraati? Tuliko hyvä? :) Ja kauhistuttaako jotakuta muutakin, että valokuvissa jotenkin näkyy kirpaisevan raadollisesti se, että ei olla enää parikymppisiä... Iyh. En tykkää. 

THE BODY SHOP

Olen jo hyvän aikaa haaveillut ostavani The Body Shopin shampoota, koska ne eivät sisällä silikonia eikä sulfaatteja. Kun toiveena on paremmin voivat hiukset, shampoolla on tosiaan on väliä. Kun huomasin, että The Body Shopissa on tänä viikonloppuna "osta 3 maksa 2" -kampanja, oli minun suorastaan pakko tarttua tuumasta toimeen.

Koska tarjous, niin ostin sitten myös saman sarjan hoitoaineen ja siihen "ilmaiseksi" päälle manteliöljyn kynsinauhojen ja kynsien hoitamiseen. Kynteni ovat viime vuosina muuttuneet tosi helposti liuskoittuviksi, niin tämän luulisi auttavan. Niin ja tavallaan sitten kun vielä oli nuo ihanat body butterit vain kympin.. Oli muuten aivan ihana palvelu tuolla liikkeessä ja kassalla myyjä vielä vinkkasi heillä tulossa olevasta beauty-päivästä, jolloin saa ilmaiseksi 45min meikkiopastuksia ja -20% kaikista meikeistä. OMG. Kyllä kiitos. Varasin ajan :)

Ihan ensimmäiset meikkiostosmuistoni liittyvät muuten nimenomaan The Body Shopiin. Kultaisen 90-luvun loppupuolella muistan isäni kanssa käyneeni Joensuun The Body Shopissa ostoksilla. Siellä kerättiin koriin kaikkea, mitä nuori tyttö nyt voi tarvita. Lähinnä varmaankin huulirasvaa ja jotain kosteusvoidetta. Muistan myös useita kertoja keränneeni siellä punottuun koriin kaverille lahjaksi kokoelman tuoksuvia eläimen muotoisia saippuoita ja kirkkaita kylpyöljykuulia! Muistatteko vielä nämä?! Minä muistan vielä niin elävästi esimerkiksi, miltä vihreä kiwi-tuoksuinen huulirasva purkissa tuoksui. Ja kuinka suihkussa neulalla piti pistää reikä kylpykuulaan ja koettaa sieltä metsästää öljy iholle. Voi muistot!

Tiesittekö muuten, että hajuaisti on ihmisellä alkukantaisin aisti ja sen tuoma informaatio käsitellään aivoissa paljon suorempaa reittiä, kuin muut aistimukset. Tämän takia myös tuoksuihin liittyvät muistot ovat monesti hämmästyttävän tarkkoja ja eläviä. Terkuin, psykologian sivuaine yliopistossa ;)

KIIKARISSA UUSI TUKKA

Oh guys, tiedättehän sen, kun tulee vaan pakottava tarve tehdä jotain hiuksilleen? Itsehän kasvatan edelleen hiuksia pois siitä reilu vuosi sitten leikatusta ihan lyhyestä mallista, josta en sitten pitänytkään. Latvat ovat kasvatuksen aikana kokeneet erilaisia raidoituksia ja paljon kuumakäsittelyä. Sanomatta selvä, että ne on Aika Huonossa Kunnossa. En edes muista, milloin ikinä olisin pitänyt viimeksi hiuksia auki.

Tarkoitukseni oikeastaan oli nyt vaan kasvattaa hiuksia nykyisessä kerrostetussa mallissa ja käydä Tukholmasta hakemassa Rapunzelilta laadukkaat klipsipidennykset. Nykyiset klipsipidennykset on nekin ihan ok, mutta vähän jo huonossa kunnossa. Kuitenkin, nyt kun olen niitä enemmän pitänyt, huomaan, miten ne kuitenkin rasittaa hiuksia. Päivän päätteeksi tekee mieli jo bussissa napsia klipsut irti, kun ne painaa ja kiristää.

Fiksu nainen kun olen, niin mietin, että ei ne varmaankaan nyt sitten varsinaisesti hyvää tee hiusten kasvatukselle ja hyvinvoinnille. 

Samaan aikaan bongailin instagramista nii-iin ihania polkkatukkia. Tukkia? Hiuksia? Erityisesti juuri löytämäni suosikki-vloggaaja Esteé Lalonde. Ai että! (kuvat 1 ja 3) Siispä.. varasin ensi viikolle ajan kampaajalle ja ajattelin marssia sinne mukanani nämä kuvat:

Pohdinnassa on vielä väri. Tavallaan tykkään omasta väristä, joten joku viileän ruskea tyyliin värinaamio voisi olla riittävä. Toisaalta tuohon malliin sopii ihan sairaan hyvin balayage-raidat, joten se olisi toinen vaihtoehto. What do you say? Oma perus ruskea, vaaleat tavalliset raidat vai balayage?

Kuvat Pinterestistä

ENSIMMÄINEN KÄYNTI PARTURISSA

Olen sinnikkäästi koettanut kasvattaa Nopsulle vähän pidempää tukkaa, koska pidempi vaan on niin söpö. Okei, se on tosi söpö Onnilla, jolla enkelikiharat tekee niskaan korkkiruuvia tai Valolla, jonka tumma peikkotukka on usein söpöillä saparoilla tai pinneillä kiinni. Nopsulle sen sijaan on suotu isänsä tapaan aivan piikkisuora tukka - joka myös vielä odottelee kunnon kasvupyrähdystä. Ohimot ovat vielä vauvamaisen haituvaiset. Myöskään jakausta on tuohon päähän ihan mahdoton saada, vaikka sitäkin sinnillä yrittänyt olen!

Koska poika minun kovasta yrityksestä huolimatta alkoi näyttää tukassaan vaan entistä enemmän huolittelemattomalta mattinykäseltä, niin oli hiuksille jotain tehtävä.

Parturiin. Iik!

Tässä lopputulos. Työn jälki ei ole ihan niin huono, kuin miltä tässä kuvassa näyttää, mutta ei se nyt kyllä tasainenkaan ole. Kyseessä oli tosi hyvä kampaaja (itse käyn), niin epäilen, että kyseessä oli lähinnä pään paikallaanpysymättömyys. Ei sillä, ettäkö poika olisi kamalasti venkoillut, sitä vaan kutitti hirmuna heti kun sakset ja kampa tuli pään lähelle ja siitä aiheutui pään välitön lähestyminen olkapäähän. Leikkaapa siinä sitten!

Tosi söpö tyyppi nyt kuitenkin on lyhyessä tukassaan. Ja ainakin puoli vuotta tuli ikää lisää. Kampaaja hyvin sanoikin, että pikkupojat kasvaa aina pari vuotta parturireissulla, kun taas aikuisista miehistä tulee leikkauksen myötä jälleen pikkupojan näköisiä :)

Miten te (erityisesti poikalapsien) vanhemmat hoidatte jälkikasvunne tukka-asiat? Kotiparturi, oikea parturi vai annatteko vaan kasvaa? 

Kampaaja ja vyöhyketerapiaa

Nonni, kampaajalla käyty! Johan siitä viimekerrasta olikin rapiat yli neljä kuukautta. Ajattelin hyödyntää tuon Hairstoren aamutarjouksen, kun nyt kyse ei ollut mistään radikaalimmasta muutoksesta. Ja hyvä ettei ollut. Kyllä aikamoisella vauhdilla tukka leikattiin ja kaikki viimeistely jäi tekemättä. Ei puhettakaan siitä semmoisesta "oi kattokaa mua tulen just kampaajalta - fiiliksestä".

Kuitenkin toivotusti sinne ne kuivat latvat tippuivat salongin lattialle ja sanoinpa lämpimikseni höpötellessäni, että pätkäsepä siihen semmoinen otsatukka kaupanpäälle. No, siinä se nyt on. Toki, mun piti tätä jo vähän kotona itse saksia lisää, koska latvat asettuivat YLIylipitkinä ystävällisesti mun silmiin.

Tsekkaan ehkä leikkauksen itse vielä ekan pesun jälkeen - voisi ehkä olla vähän paksumpi. Ja laitan kunnolla suoristusraudan kanssa ja hiuspuuterin avulla ojennukseen. On tämä ainakin kivaa vaihtelua tähän ikuisuuspitkään kasvatusprojektiin.

Kampaajan jälkeen ajelin Tuusulaan ja menin elämäni ekaa kertaa vyöhyketerapiaan. Ajattelin kokeilla sitä näihin mun jatkuviin sydänvaivoihin. Oli kyllä ihan kiva kokemus, todella kiva hoitaja ja  ihana paikka, mutta tosi hankala sanoa, että onko siitä apua vai ei. Mulla on nyt pari päivää semmoiset minimagneetit teipattuna korvanlehtiin (!) pitämässä niitä akupisteitä aktiivisina. Ja sitten (tietenkin) suositeltavaa oli toinen tai kolmaskin hoitokerta. Voi hitsi kun se ei maksaisi tuota 69 euroa kerta, niin kävisin ehdottomasti. Ehkä nyt kuitenkin vaan jostain nipistän rahat ja käyn toisen kerran, koska jos tästä on apua, niin aika hyvä homma!

No, nyt J pääsi sitten vihdoin lähtemään töihin ja N nukkuu. Ehkä itsekin otan vähän lepoa, kun ollut niin rankka aamu ;)

ps. sutaisin nopsasti vaan lopputukan ponnarille, joten siitä roikkumaan jäi toi sivuhaipake. Ei siis noin onnettomasti sitä kuitenkaan saksittu :)

To fringe or not to fringe?

Taas se iski - otsishimo. Otsatukkahimon on todettu palaavan aina siinä main, kun edellisen on saanut kasvatettua siihen mittaan, että se jo kivasti uppoaa muiden hiusten sekaan. Saksisyyhy. Naps naps. Otsatukka on tosi kiva, mutta eihän se mikään super käytännöllinen ole. Joo, puhtaat hiukset, föönattuna, hiuslakattuna ja sisätiloissa - peukku. Tuuli ja tuisku ulkona, hieman likainen tukka.. aaarghh..

Mutta ku.. onhan sen niin söpö! Eikö ookin?

Kuvat Pinterest ja Villa Fox -blogi

Mutta ettei sitten kuitenkin kävisi jotenkin näin?

Kuvat Iltalehti, MTV ja Pinterest

No, tältä se on aikaisempina kertoina näyttänyt:

Leikatako vai ei? Sanokaa nyt te :) 

Ensiviikolla perjantaina on kampaajalla käynti, joten voisin kerrankin antaa ammattilaisen hoitaa etutukan saksimisen malliinsa. Aikaisemmat on aina syntyneet kotona - ja kyllä, aina hetken päähänpistosta.

Poikataaperon tukkapulma

Nopsulla oli syntyessään tukkaa pari haiventa päänpäällä ja pari korvien yläpuolella. Ihan radikaalisti tilanne ei tuosta vielä ole muuttunut. No, ehkä vähän liiottelin; kyllä tukka on tässä viime aikoina ihan kivasti saanut tuuheutta. Pituutta siitä on useaan otteeseen jo saanut leikata, koska.. no.. voitte kuvitella miltä pää muuten näyttäisi, rakas harvahapsi. Voin vaan haaveilla erään ihanan Onni-pojan tuuheista kiharoista... Minusta olisi ihana, että pojalla olisi vähän pidempi tukka. Vastaavasti tytölle taas leikkaisin varmuudella napakan polkkatukan, sillä se on helppo pestä ja harjata sekä mielestäni tosi söötti pikkuisella.

Mutta oikeasti, millaisen tukan sitä tuolle pojalle hankkisi? Taaperoiden tukkamalleja googlailemalla saa käsityksen, että jokaisen parivuotiaan tukkarutiineihin aamulla kuuluu föönaus, hiuspuuteri ja kerros lakkaa. Tai sitten malli on ihan lyhyt. Kumpikaan ei varsinaisesti houkuta...

Tällaiset kuvat löysin Pinterestistä. Mitä tykkäätte, olisko Nopsu söötti jossain tämän tyyppisissä? Tuo alin pitkä on tosi herttainen, mutta miten se ei muka ole kokoajan silmillä? No, ehkä kyseisellä Kourtney Kardashianin pojalla on joku stylisti mukana siitä pitämässä huolen ;) Mitä ajatuksia hiuksista muilla poikataimien kasvattajilla? Lyhyttä vai pidempää?

Hairy situation

Ystäväni vinkkasi pari viikkoa sitten erittäin hyvästä tarjouksesta koskien clip on -hiustenpidennyksiä. Oikeastaan puolet siitä, mitä ne normaalisti maksavat. Itsehän koetan talven lyhyttukkaisuuskokeilun jäljiltä kovasti nyt kasvattaa hiuksia ja mikäs siis onkaan piristävämpää, kuin hetkisen verran aina leikkiä, että itsellä olisi pitkät hiukset.

Värin valinta meni täysin nappiin. Irtotukan raidoitettu sävy osuu lähes täydellisesti omiin hiuksiin. Ainoastaan nykyinen balayage "raita" saa latvan erottumaan vaaleampana. Myös jos hiuksia haluaisi pitää auki tai vaikkapa ponnarilla, olisi syytä kerrostaa sekä oma tukka että pidennykset. Saa nähdä, jos kovasti innostun näitä pitämään, niin ehkä pyydän ensi kerralla kampaajaa ottamaan myös pidennykset saksikäsittelyyn.

Pieni ongelma on tällä hetkellä se, että näinä päivinä kun pidennyset ovat olleet päässä, olen saanut iltapäivästä päänsärkyä. Tajusin eilen vasta asioiden yhteyden. Vähän oudolta se kyllä tuntuu, koska klipsit eivät paina tai purista mitenkään, mutta tottakai, jos päänsärky jatkuu, niin tukalle on vaan sanottava heipat. Ei sitä nyt kuitenkaan joka päivä voi syödä särkylääkettä kauniin tukan takia - vai voiko? ;) (se oli vitsi)

Tässä nyt nautiskellaan viimeisestä lomaviikosta ennen töihin paluuta. Viisi viikkoa on mennyt kauheaa vauhtia - juurihan vasta hain pojan päiväkodista ja todettiin loman alkavan. Tämä aika on ollut tosi ihanaa. Ihan kuin semmoinen kaivattu paluu hoitovapaa-aikaan, mutta vaan paranneltuna versiona. Nyt kun seurana on ollut elämäänsä suhteellisen tyytyväinen, iloinen, hassutteleva ja puhuva pieni ihminen. Toki välillä kiukutaan ja uhmataan, mutta se nyt vaan kuuluu asiaan. Välillä kun myös halataan ja pussataan, sekä sanotaan "isi-kulta" ja "äiti-kulta" <3

My Little Pony

Tänään olen ahkeroinut jälleen siivoamisen parissa. Kunnes löysin ne. Mun vaaleanpunaiset hiukset. Ja sitten oli pakko vähän leikkiä. Mitäs pidätte tästä My Little Pony -lookista? ;)

Pyydän saada huomauttaa, että vaaleanpunaisessa tukassa Ei Voi poseerata mitenkään järkevästi vaan on pakko alkaa siristellä silmiä ja törötellä huulia :D

Mukavaa välillä käyttää hetkinen aikaa johonkin ihan turhaan :)

Kampaajalla

Palataanpa vielä hieman viimeviikkoon. Keskiviikkona kävin kampaajalla, joka oli todellakin tarpeen, kuten ehkä saatoit hiuspostauksestani päätellä. Olen pitkään himoinnut käydä Aka Luovan putiikissa, mutta hintalappu on saanut aina pupun pöksyyn. Nyt sieltä Hanna suositteli heillä harjoittelijana olevaa Adalmiinaa ja uskalsin suositusten pohjalta tehdä varauksen.

Jännittäväksi peli meni siinä vaiheessa, kun harjoittelija olikin sairastunut ja minua oli vastassa toinen harjoittelija, joka oli ehkä neljätoistavuotias ja itsevarmuus ei varsinaisesti hiponut pilviä. Luojan lykky, siinä oli ohjaajana ihana Tuula, joka luuuuuojan kiitos (taas), ei päästänyt tätä harkkaria tekemään juuri mitään itse.

Lopputulos oli a-i-v-a-n täydellinen. Olen niin tyytyväinen! Toki, olisin halunnut puoleen selkään asti vaaleat ja paksut hiukset, mutta.. vissiin ihan kaikkea ei voi saada. Minulle siis tehtiin kevyet balayage-raidat latvoihin, joista ihana lopputulos oli se, että tukka näyttää vain äärimmäisen hyvän väriseltä, luonnolliselta. Latvat kun lähtöjään olivat ilkeästi hieman jopa muuta tukkaa tummemmat, niin nyt ne ovat astetta vaaleammat, aivan kuin vain auringossa vaalenneet.

HUOM. Kuvassa ei ole minun hiukset (ihanko totta) 

Pahoittelut a) että omasta tukasta kuvat puuttuu edelleen ja b) en muista näiden kuvien lähteitä :/

Seuraava kiitos meneekin sitten tämän hetken kuumimmalle tukkajutulle, eli olaplexille. Tuo ihmeaine mahdollisti latvojen vaalennuksen, muuten olisin varmasti saanut latvat minigrip-pussissa mukaani. Olaplex korjasi käsiteltyjen latvojen rakennetta niin, että ne tämän kevyen vaalennuksen jälkeen ovat paremmassa kunnossa, kuin ennen sitä. Ai että! En kyllä enää koskaan tee vaalennuksia ilman olaplexia.

Tästä on nyt hyvä mennä kesää kohti ja antaa tukan kasvaa. Koetan myös pian napata tukasta jotkut kuvat, jotka voi tänne julkaista.

Hirveän kiva olisi kuulla, millaisia tukkahaaveita siellä "lukijoilla" on? Onko kesäksi tulossa vaaleampaa vai kasvatusprojekti meneillään? Kenties jotain otsatukkahimotuksia tai muuta uudistusta mielessä?

ps. Lainausmerkeissä lukijat, koska se kuulostaa ihan siltä, kuin tätä lukisi muutkin kuin äiti. Ja Katja, kun vinkkaan sille, että taas on tukkapostaus :)

Beauty-ful Wednesday

Tämä postaus jäi keskiviikkona julkaisematta. Unohdin kalenterini kampaajalle ja sen välissä olivat sekä lentoliput että presentaation kaikki muistiinpanot. Iltaan tuli siis vielä vähän ylimääräistä säädettävää ja hoidettavaa.

Huh, miten tapahtumarikas viikko! Eilinen varsinkin veti monet kylmät väreet pitkin käsivarsia, kun ystävän 2v tyttö sai äkillisen, tosi pelottavan sairaskohtauksen ja joutui sairaalaan. Tästä seurasi aika monta (epäonnista) vaihetta minun yrittää mennä sairaalaan tueksi ja viedä sinne vähän syömistä. Kun olin tuhatta ja sataa tullut töistä kaupan kautta päiväkodille ja sieltä (pojat toki siitä jatkoivat kotiin) hikoillut ruuhkaisella kehätiellä Jorviin, niin samalla hetkellä, kuin minä parkkeerasin auton - ystävä lapsen kanssa oli noussut toisella ovella ambulanssiin ja kyyti lähti Lastenklinikalle. No, nyt tilanne on kuitenkin rauhallinen ja syitä selvitetään. Saa sitä vaan kuulkaa olla hitsin kiitollinen siitä, että on terve ja että lapsi on terve!

Sitten kevyempiin aiheisiin :)

Tänään on ollut superkauneuspäivä! Lähdin töistä jo pikkuriikkisen etuajassa, jotta pääsin pitkästä aikaa kampaajalle. Viimeksi olin käynyt tammikuun alussa - sen jälkeen olen vain koettanut saada tätä epämääräistä lyhyttä ja huonokuntoista tukkakasaa kasvamaan. Laitan hiuspostauksen ihan erikseen myöhemmin :)

Kampaajan jälkeen pieni hetki kotona Nopsun kanssa leikkien ja vielä iltamyöhään lähdin ystävän luokse (ihana Beauty by Boman Niina) laittamaan geelikynnet. Tämän piti olla se lauantain "ylläripylläri", mutta jouduimme vähän siirtämään ajankohtaa. Kynsistä tuli aivan mielettömän kauniit! Ymmärrän jo nyt hyvin helposti, miten näihin jää koukkuun. Upeaa, kun on koko ajan kauniit ja huolitellut kynnet <3

Nyt täytyy vielä pakata muutamat tavarat huomista reissua varten! Aamulla on jo 6:17 lähtö lentokentälle. Hello Norway!

Hiukset

Miten sen nyt sanoisi.. olen tässä äidiksi tulon jälkeen ollut vähän päättämätön hiusteni suhteen. Seuraavat kuvat siis yhden vuoden ajalta (!) Ensin oli se aika, kun pikkukinyo oli vielä masussa ja tukka kukoisti:

Sitten iski eka uudistustarve. Ensin tuli vaaleat raidat koko tukkaan ja sitten otsahiukset:

Ihan kiva. Kunnes tuli toinen uudistustarve. Blondatut latvat tippuivat kampaajan lattialle ja samalla väristä tuli punertava:

Ai punainen! Niin, sehän on väri myös! Mitenkäs punaiseksi tämän tukan saisikaan?

Värjää värjää, mutta eihän se väri pysy. Pistetään takaisin blondiksi:

Äh, ihan lällyjä nämä uudistukset olleet, nyt leikataan kunnolla lyhyt!

Voi apua. En mä tästä tykkääkään. Ja mistä ihmeestä revin joka päivä muka puoli tuntia tukan laittamiseen aamuisin? En mistään. Millä tätä nyt veisi johonkin suuntaan.. hmm.. pinkki!!

No nyt mulla on siis pinkki ja epämääräisesti leikattu tukka, jota en jaksa laittaa. Terve. Laitetaan tähän vaalea ruskea päälle, niin päästään lähemmäs omaa väriä. OHHOH! Ai monesti blondattu tukka ei ottanutkaan vaaleaa ruskeaa vaaleana vaan imaisi latvat lähes mustaksi. Helou! Pikaiset treffit syväpuhdistavien shampoiden kanssa ja lopputulos oli vähän... no. Vähemmän kamala.

Tällä hetkellä tilanne on se, että kaikin voimin koetan kasvattaa hiuksia ja saada niitä muutenkin voimaan hyvin.

Hyväksi toteamiani keinoja hiusten hoitamiseen ovat seuraavat:

• Priorin-kapselit. Tuntuu toimivan ainakin hiusten lähdön hillitsemiseen ja sitä kautta sitten ehkä tosiaan tukka saattaa jopa vähän tuuhentua. 
• Päähieronta. Ai että, tuo konsteista nautinnollisin. Varsinkin, kun mies on semmoista sorttia, että tätä on tarjolla useamman kerran viikossa yleensä. 
• Hot oil treatments. Eli kuumaöljykäsittelyt. Kuumaa kookosöljyä päänahkaan (no joo, ei polttavan kuumaa tietenkään), hierotaan, pari pyyhettä siihen päälle ja puoli tuntia vaikutusaikaa. Sitten normaali pesu. 
• Kuumakäsittelyjen välttäminen. Tämä lienee itsestäänselvyys. Mahdollisimman vähän föönausta ja muotoilurautoja. Jos nyt kuitenkin, niin lämpösuoja aina alle.

Kysymysmerkillä ovat: 

• Hiusten leikkaamisen skippaaminen. Tästä en ole päässyt selvyyteen. Toisaalta noin 2-3kk välein latvojen trimmaus auttaa kokonaisuudessaan hiusta pysymään hyväkuntoisena, mutta toisaalta olen kuullut, että hiuksia kasvattaessa kannattaa vain jättää vaikka vuodeksi kampaajakäynnit väliin. 
• Kananmunanvalkuaiskäsittely. Tein tämän kerran. Kananmunan proteiini tekee kyllä hiuksille hyvää, mutta onkin eri jekku saada tuo löllö pysymään jotenkin päässä :D 
• Myös tiedän, että hiusten olisi hyvä saada olla paljon auki, mutta minkäs teet, olen ponnarityttö. Ja tämä nykyinen "malli" on niin avaruudellinen, että tätä ei vaan voi pitää auki. 
• Ja viimeiseksi, oli kyse laihduttamisesta, unesta tai vaikka perunannostosta, stressiä pitäisi välttää. Pitäisi. Joo. Pitäisi. 

Näillä mennään, varailen alkuviikosta kampaaja-aikaa ja katsotaan, josko tästä saisi semmoisen "kasvatusmallin", jota voisi ihan pitää aukikin :)